Kaikki yhdeksi Kristuksessa
Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovat ovat Kristukselle ja hänen sanelleen kuuliaiset ja alamaiset. Kristus on Herra ja kaiken pää. Kristuksessa olemme jo nyt autuiaita. Kristus korjasi synnin aiheuttaman sodan Jumalaa vastaan. Hänessä meillä on rauha.
Tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. (Ef. 1:9-10 / FB38)
Miten voi olla samamanaikaisesti syntinen ja pyhä?
Mitä sinulle tarkoittaa, että olemme kuuliaiset Kristukselle?
Miten sinusta Jumalan valtakunta (Kuningaskunta) eroaa tästä nykyisestä maailmastamme?
Kaikki yhdistetään Kristuksessa mitä taivaassa on ja mitä maan päällä, miksi tämä on sinusta tärkeää?
Miksi sinulle on tärkeää rukoilla Kolmiyhteistä Jumalaa?
Jeesus Kristus on kaikkivaltias Jumala. Tule Herra Jeesus!
111 kommenttia
Synnin valta voidaan tosiaankin käsittää niin, ettei uskova ole enää olla syntinen. Sellaista ei uskoville ole luvattu. Synnin valassa on kyse syyllisyydestä. Juuri syyllisyydestä armo uskovan vapauttaa. Armo ei vapauta meitä syntisyydestä. Sellaisia olemme ennen ja jälkeen uudestisyntymisen. Ero on vain siinä, että vaikka olemme syntisiä, niin synti ei enää meitä hallitse. Raamattu lupaa sen, että Jumala uskon kautta Jeesukseen vanhurskauttaa syntisen. Se merkitsee sitä että, Uskon kautta olemme Jumalalle kelvollisia vaikka edelleen olemme syntisiä.
”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
KUOLETTAKAA siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.” Kol.3:1-7
Tuossa Paavalin kuoleman teologiassa on merkittävää, että ymmärrämme, mitä tuo ”kuolettaminen” tarkoittaa, kun puhutaan maallisista jäsenistä.
Jos olemme herätetty Krituksen kanssa, niin, emme enää katso siihen mikä on maanpäällä, sillä se on kuollut, vaan katsomme Kristukseen, jossa on meidän elämämme.
Kun siis näemme oman lihamme ja maalliset jäsenet niin emme ala niitä enää parantelemaan, vaan pidämme niitä kuolleina. Tätä tarkoittaa KUOLETTAMINEN. Emme ahdistu ja masennu, vaikka näemme vääryyttä itsessämme, vaan katsomme Kristukseen, joka puhdistaa (Pyhittää) meidät ja näin saamme uudistua Kristuksessa, emmekä omissa voimissa, joka taas johtaisi lihan tekoihin ja jälleen lain alle Kristusta ristiin naulitsemaan.
”Kuolettaminen” ei siis ole lihan tekojen riisumista, koska se on jo kuollut tekoineen, vaan katsomme Kristukseen ja mielemme on kiinnitetty Häneen, joka voi meissä kaiken. Näin Armo kasvattaa meitä ja saamme kiittää Jumalaa yhdessä kaikkien Pyhien kanssa.
Vain sellaisen seurakunnan keskellä voi osoittaa rakkautta toisia kohtaan, joka ei täytä mittaa. Helppo niitä on rakastaa, joissa ei mitään vikaa ole nähtävissä. Jumalan seurakunta on monella tavalla rikkinäisten ihmisten seurakunta. Rikkinäiset astiat särähtelevät ja kolhivat toisiaan. Näissä tilanteissa tulee koetelluksi onko sitä keskinäistä rakkautta. Se on arveluttava merkki että lähtee pois, kun huomaa vikoja muissa. Hengellisilta opettajilta ennen muuta vaaditaan, että heiltä riittää rakkautta niitä kaikkein surkeimpia seurakuntalaisia kohtaan.
Nyt osui Pekka asian ytimeen!
Itseasiassa kaikki lahkot ja eriseurat syntyvät juuri siitä, että loukkaannutaan toisten synneistä. Lähdetään pois ja perustetaan oma porukka, jossa ei ole syntisiä… Eikä vaikeita ihmisiä.
Meille ei tarvitsisi sanoa: ”Rakastakaa toisianne”, jos rakkaus olisi meissä itsestään selvää… Kristillisen Kirkon tunnistaa juuri siitä, että siellä tunnustetaan syntejä ja turvaudutaan yksin Jumalan Armoon Kristuksessa. Ollaan kaikki samalla viivalla Jumalan edessä.
”Kaikki yhdeksi Kristuksessa” on paljon puhuva otsikko ja sen sisälle kätkeytyy paljolti Kristillisen Kirkon ja seurakunnan ydin.
Seurakunnan ja yksittäinen Kristityn tärkeimpiä tuntomerkkejä on rukous. Kristitty rukoilee ja on jatkuvasti yhteydessä Jumalaan Kristuksen tähden, vapaasti Isää puhutellen, ei pakonomaisesti määrättynä, kuten lain alla elävät tekevät, vaan rauhallisin mielin ilman pelkoa, luottaen Jumalan laupeuteen ja Armoon.
Seurakunta koostuu Kristityistä, jotka yhdessä rukoilevat ja tunnustavat syntinsä, veisaten Kiitosta Jumalan Rakkaudesta ja anteeksiannosta Kristuksessa. Kristityt tuntee myös siitä, että he ovat laupeutta ja armahtavaisia toisiaan kohtaan, he ovat kärsivällisiä, koska heidän omat vääryytensä ovat opettaneet, ettei kukaan ole toistaan parempi ja kaikilla on kipuja ja elämän tuomia rasituksia.
Lapsi saa kyllä kiukutella ja äksyillä luonnollisen isän ja äidin sylissä, turvassa. Näin myös me, Kristittyinä saamme elää ja olla armahtavassa ja sydämellisessä seurakunnassa Jumalan suojeluksessa. Jos olisimme viattomia ja synnistä vapaita, Kristittyjä niin ei meille tarvitsisi kirjoittaa, kuten Paavali tekee Kolosalaisille:
”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Kol.3:12-16
Kirjoittaja
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
Aihe oli : Kaikki yhdeksi Kristuksessa
Minä nautin tavata kristittyjä kirkkokunnasta riippumatta. Minkä Kristus yhdistää sitä ihminen ei voi erottaa vai voiko?
Ilmoita asiaton kommentti