Jumalan historia
Monoteismi ei tippunut valmiina taivaasta. Ei edes kuuluisalle Moosekselle.
Itse sana monoteismi on uudissana vasta 1600-luvulta. Sana polyteismi esiintyy jo ensimmäisellä vuosisadalla.
Thomas Römerin kysymys on aiheellinen: ”Kuinka yhdestä jumalasta muiden joukossa tuli Jumala?”
Kyse on yksinkertaisesti yrityksestä historiallisesti ymmärtää juutalaisen monoteismin syntyä.
Monoteismin historiassa ei ole kyse siitä, että yhtenä päivänä joukko keitaalle kokoontuneita paimentolaisia loi itselleen jumalan, Römer keventää.
Monoteistinen jumalakäsitys kehittyi vähitellen. Römer vertaa sitä maakerroksiin. Historian yllättävät tapahtumat sekoittavat kasautuvia kerrostumia. Römer kutsuu monoteismia “kollektiiviseksi keksinnöksi”, monen tekijän ja vaikutteen tulemaksi.
Erityisesti pakkosiirtolaisuus 500-luvulla eaa. oli ratkaiseva. Tuolloin Viides Mooseksen kirja viimeisteltiin ja Jesajan kirjan toinen osa julisti yhdestä ja ainoasta Jumalasta.
Varhaisesta monoteismistä ei sen sijaan oikein ole todisteita.
Kriisi pakotti ajattelemaan uudella tavalla. “Ideologinen kriisi” synnytti “kriisikirjallisuutta”, kuten Römer osuvasti toteaa
Karkotukset, itsenäisen maan ja temppelin puuttuminen pakotti jumalakäsityksen muutokseen. Joko Jahve jäisi kotipuoleen, tai hän oli muita jumalia ylempi, ulottuvainen jopa vieraille maille asti.
Vanha testamentti koostuu kirjoituksista pitkältä ajalta. Vuosisatojen aikana erilaisia jumalia on tullut ja mennyt.
Vähitellen yksi heistä nähtiin ainoana todellisena Jumalana. Kielto lausua Jumalan nimeä korosti tätä. Nimi on tapa osoittaa joku joukosta. Jumala ei oikein kuulu jumalien joukkoon, eikä siten nimetä.
Gregorios Teologi esitti ajatuksen, että muinoin ihmisiä totutettiin ajatukseen yhdestä Jumalasta.
Thomas Römerin kirjaan The Invention of God voi tutustua laajemmin Vartija-verkkolehden esittelyssä.
53 kommenttia
Vielä muutama huomio Exoduksesta koskien Prof. Gary Rendsburgin artikkelia YHWH’s War Against the Egyptian Sun-God Ra. Reading the Plagues of Locust, Darkness, and Firstborn in their Ancient Egyptian Context. Thetorah.com.
Pharaoh’s Pun – Raʿa or Ra Is Before You
In Exodus 10:10, Pharaoh says to Moses and Aaron, during one of their ongoing exchanges, רְא֕וּ כִּ֥י רָעָ֖ה נֶ֥גֶד פְּנֵיכֶֽם (reʾu ki raʿa neged penekem), literally “see, for there is evil before you,” or more idiomatically “look, you are up to no good.” By sheer coincidence, the Hebrew word רָעָה raʿa “evil” is the name of the Egyptian sun-god Ra, the head of the pantheon. In this bilingual pun, made possible by this linguistic coincidence, not only does Pharaoh deny the request of the Israelites to worship their God, but he also states, as it were, “that Ra is before you.”
”Faaraon ”sanaleikki” – Ra on ennen sinua.”
Kun Mooseksen kirjan luvussa (10:8) Mooses tuotiin takaisin faaron eteen, niin faarao sanoi, että menkää vaan palvelemaan Herraanne mutta kysyi kuitenkin, ”vaan ketkä menevät?” Mooses vastasi siihen, että me menemme kaikki karjoinemme. Faarao vastasi: ”Olkoon vain Herra teidän kanssanne, kunhan minä ensin päästän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne. Katsokaa, teillä on paha mielessä. (1Mo10:10)
Faarao ei vain kiistä tässä isrelilaisten pyyntöä, vaan toteaa, ”heillä olevan paha mielessä.”
Prof. Rendsburg toteaa (reʾu ki raʿa neged penekem) hebrealaisen tekstin רָעָה raʿa ”paha” olevan egyptiläinen pääjumala, auringonjumala Ra. Seuraava jae (10:11) – ”Siitä ei tule mitään” – ilmaisee, mihin faarao luottaa. Faaro sanoo, että ”Ra on Mooses sinun edessäsi.”
Locusts: Blotting Out the Sun The Eye of the Land and the Eye of Ra
Playing on this motif, in 10:15, the text states that the locusts covered עֵ֣ין כָּל־הָאָרֶץ֮ ʿen kol ha-ʾareṣ “the eye of the whole land,”[3] a rare idiom in Hebrew, but one very much at home in the Egyptian language. This Hebrew phrase most likely is an adaptation of the Egyptian expression ir.t rʿ, literally, “the eye of Ra,” used to designate the sun and, by extension, Egypt too.
Seuraavassa tekstikatkelmassa viitataan heinäsirkkoihin, jotka (10:15) todetaan peittävän maan pinnan. Hebreaksi – en kol ha-ʾareṣ ”koko maan silmä”, jota Rendsburg pitää harvinaisena hebrealaisena ilmaisuna, mutta on luonnollinen ilmaisu hänen mukaansa egyptin kielessä. ”Kirjaimellisesti ottaen ”Ra-silmä”, jota käytetään osoittamaan aurinkoa ja laajemmin ottaen myös Egyptiä.”
Darkness: Blotting Out the Sun. Aurinko on peitetty. Yhdeksäs rutto, käsinkosketeltava pimeys oli laskeutunut Egyptin ylle kolmeksi päiväksi. Faarao ja ”Ra” istuivat samassa pimeydessä.
Pidän todennäköisenä, että pimeys tuossa Egyptin kontekstissa tarkoittaa hyökkäystä paitsi faaraota, myös auringonjumala Ra:ta vastaan. Kaikki vitsaukset, mitä tuolloin Egyptissä tapahtuivat olivat suunnattu epäjumalanpalvelusta ja epäjumalia vastaan, jonka myös israelilaiset saivat huomata myöhemmin varsin karvaalla tavalla.
”Kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien kansani sieltä pois, egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra.”
Did I Not Bring Israel Out of Egypt? Edited by James K. Hoffmeier, Alan R. Millar, and Gary A. Rendsburg.
”Heprealaisten kirjoitusten mukaan Egyptistä lähteminen on Israelin muodostava ja perustava tapahtuma. Raamattu ei todellakaan tarjoa muuta selitystä Israelin alkuperälle kansana. On myös totta, ettei nykypäivän aikakirjoja koskien Mooseksen nimeä tai yleensä israelilaisia, jotka asuisivat Egyptissä tai olisivat lähteneet Egyptistä, ei ole löydetty. Siksi monet raamatuntutkijat ja arkeologit suhtautuvat skeptisesti ja hylkäävät maastamuuton todellisen historian.
Tämän kirjan kirjoittajat ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että on olemassa vaihtoehtoinen, positiivisempi lähestymistapa. Käyttämällä muinaisesta Lähi-idästä peräisin olevia teksti- ja arkeologisia materiaaleja vertailevalla tavalla yhdessä Tooran kertomusten ja muiden raamatullisten tekstien kanssa tämän teoksen kirjoittajat (muinaisen Egyptin, muinaisen Lähi-idän kulttuurin ja historian asiantuntijat sekä raamatun tutkimus) katsovat että hepreankielisen Raamatun kirjoituksia ei pidä hylätä ideologisista syistä, vaan niiden on pikemminkin katsottava sisältävän aitoja kertomuksia.” (Kirjan esittelyteksti)
Kiitos linkistä. Aihe on mielenkiintoinen, joten otan vielä kantaa aiheeseen ihan sovinnollisessa mielessä. Toki oman mielipiteeni tulee ilmi. Tuossa Thomas Römerin luennossa kiinnitin huomioni siihen, mitä hän toteaa mm. Jaakobista.
The Lord ha a process against (Judah), and will punish Jakob according to his ways, and repay him according to his deeds. In the womb he tried to supplant his brother, and his manhood he wept and sought his favour..”
Jakob is depicted very negatively in this text: he supplanted his brother and has become a ”Canaaite, a merchant with false balances who likes oppress (Hos 12:4 and 8)
Hoosea todellakin vaikuttaa suhtautuvan kielteisesti ”Jaakobiin” toteamalla mm, että hän jo ”äitinsä kohdussa petti veljensä”, mutta tuo jae jatkuu, että hän taisteli Jumalan (enkelin) kanssa ja voitti. Oliko Jaakob siis sortaja? Ehkä on hyvä katsoa, mitä (1Mo25:22) hänestä toteaa. ”ja lapset (heberelainen teksti pojat הַבָּנִים֙ )sysäsivät toisiaan hänen kohdussaan, niin Rebekka sanoi: ”Jos näin käy, niin miksi minä elän.” Teksti ei siis sano, että Jaakob yritti syrjäyttää veljensä. Römer tosin lainaa tässä Hooseaa, ja päätyy siihen, että ”Jaakob aloitti sortonsa, jo äidin kohdussa.” Mutta onko asia näin.
Mitä Rebekka ajatteli? Rebekka meni kysymään asiaa Herralta (1Mo25:22). Oliko kysymys Jumalan vihasta vai armosta? Herra vastasi toisin kuin Thomas Römer asian ilmaisee, vähättelemättä hänen laajaa asiantuntemustaan. Ja Herra (yeh-ho-vaw’, יְהוָֹה ) sanoi Rebekalle: ”Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa. (25:23)”
Römer lainaa Hoosean tulkintaa (12:4) Jaakobista petturina, joka piti osin paikkansa, mutta jättää huomiotta tuon (1Mo25:23), että huolimatta siitä, mitä Jaakob tekee, niin hän on Jumalan valitsema, kuten (Hoos12:4) toteaa: ”hän taisteli miehuutensa voimassa Jumalan kanssa ja voitti.” Siksi Jaakob sai nimen Israel.
Ja Jumala ( ’ĕ·lō·hîm, אֱלהִים ) sanoi hänelle: ”Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel.” Niin hän sai nimen Israel (1Mo35:10). (1Mo25:23) käyttää sanaa Yahweh ja 10 jaetta myöhemmin sanaa ”elohim”, niin miten ne käytännössä eroavat toisistaan, että voitaisiin todeta Thomas Römerin tavoin; ”Hos12 shows however Yhwh, the God of the exodus, is opposed to the Jacob tradition.”
Vaikea on saada otetta vastaväitteestäsi. Sekava.
Kiitos Lars tuosta linkistä. Siihen on hyvä tutustua.
Pakkala suhtautuu ymmärrettävästi epäillen israelilaisten pakoon Egyptistä, kuten sitä seuraavaan autiomaavaellukseen, joka on ajoitettu noin 1200 eKr. Hän perustelee sitä sillä, ettei arkeologia ole pystynyt osoittamaan minkäänlaisia viitteitä suuren kansanryhmän vaelluksesta Siinain tai Negevin autiomaassa. Tässä tulkinnassa Pakkala ei ole yksin. ”Wolpe argues that his views are based on the fact that no archeological digs have produced evidence of the Jews wandering the Sinai Desert for forty years, and that excavations in Israel consistently show settlement patterns at variance with the Biblical account of a sudden influx of Jews from Egypt.”
Maanvalloituksesta Pakkala esittää samat perusteet. Olisiko Raamatun tekstien totuusarvo riippuvainen pelkästään ”kivistä” ja niiden tulkinnasta. VT:n teksti kuvaa, miten Joosuan johdolla Jerikon muurit sortuivat. Arkeologia ei ole kuitenkaan löytänyt Pakkalan mukaan tästä merkkejä, josta seuraa, ettei ”Raamatun kertomusten historiallisen luotettavuuden puolustaminen mihin hintaan hyvänsä täytä tieteellisen tutkimuksen kriteerejä”.
On myös olemassa toisenlaista tutkimusta. Vanhan testamentin eksegetiikan ja judaistiikan prof. Antti Laato toteaa ”Jerikon valtauksen tapahtuneen liturgisesti, ei sotilaallisesti”. Hän rinnastaa sen varhaisten runotekstien teologiaan, jossa ”israelilaisten maahan asettuminen nähdään Jahven, jumalallisen sotasankarin, aikaansaannoksena, kuten Deboran voittolaulussa” (Tuom4). Muutenkin Tuomarien kirja on mielenkiintoinen kuvaus israelilaisten lankeemuksesta ja erityisesti Daanin osalta.
Exoduksesta Laato kirjoittaa: ”Uudessa testamentissa toisen Mooseksen kirjan teologiset teemat ovat tärkeitä”. Vapautuminen Egyptin orjuudesta tulkitaan pelastustapahtumana, Jumalan lunastaessa vapaaksi kansansa orjuuden ikeestä (esim. 2Mo6:6; 15:13). Ajatus lunastuksesta Uudessa testamentissa liittyy Jeesuksen ristinkuolemaan. Sen kautta Hän on hankkinut meidät vapaaksi synnin orjuudesta. (Tiit2:14; 1Piet1:18). ”Jumalan ja Israelin välinen liitto tehtiin verta vihvomalla (2Mo24) Jeesuksen tekemä liitto vahvistetaan myös verta vuodattamalla (Hebr9:11-28)”.
”Vaikka israelilaiset palvoivat kuninkaiden aikana myös muita jumalia on VT:n kirjoittajien uskonnäkemyksen mukaan Israelin Jumala (Jahve) ainoa oikea Jumala maailmassa.” Näin siis Laato. Reimaruksen mukaan tämä lienee mahdotonta.
Miksi juutalaiset keksisivät orjuuden selitääkseen todellisen historiallisen alkuperänsä? Kuitenkin Ramses II:n poika, Merneptah, mainitsee noin vuodelta 1208 eKr. olevassa stelassa sanan ”Israel”. Entä kuinka yleistä Eyptissä oli orjatyövoiman käyttö? Vaikuttaa historian valossa varsin todennäköiseltä.
”The Jewish holiday of Passover celebrates the Exodus of the Jewish People from Egypt”. Miksi vietettäisiin, ellei Exodusta olisi tapahtunut?
Ilmoita asiaton kommentti