Rajaton armo

Kamerunissa kuljimme hyvin paljon yhdessä Coletten kanssa.  Teimme matkoja lähelle ja matkoja kauas, matkoja suuriin kaupunkeihin ja matkoja pieniin kyliin.

Julistimme Jumalan suurta ja rajatonta armoa. Kerroimme hyvän Jumalamme suuresta rakkaudesta meitä kohtaan. Armosta olemme pelastetut, uskon kautta, Kristuksen tähden.

 

Olipa kerran mummo, joka oli hyvin innokas lukemaan Raamattua. Aina välillä hän huusi kovaan ääneen: "Halleluja!" Kerran talon lapset ajattelivat tehdä hänelle pienen kepposen.  He vaihtoivatkin Raamatun paikalle koulunsa maantiedon kirjan.  Kun mummo astui huoneeseensa, lapset jäivät kuuntelemaan, mitä tapahtuisi.  Hetken hiljaisuuden jälkeen huoneesta kuului jälleen tavanomainen Halleluja -huuto,  mutta ehkä vieläkin reippaammin kuin pitkään aikaan.

Lapset ryntäsivät mummon huoneeseen ja ilakoiden kertoivat, että nyt taisi mummolle käydä erehdys. Eihän tuo kirja ollut Raamattu vaan maantiedon kirja.

Mummo vastasi rauhallisesti:

"Toki heti huomasin tuon kirjan kertovan maantiedosta. Ajattelin vain, että ehkä halusitte kertoa jotakin minulle ja niin minä avasin sen.  Tässä kohdassa kerrotaan, miten syvin meri on yli 10 km syvä.

Silloin muistin Raamatun sanan, että Jumala heittää meidän syntimme meren syvyyteen. En ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksi, että meri on noin syvä.  Sieltä ei mitään enää käydä onkimassa ylös. Se mikä sinne on mennyt, se myös siellä pysyy.

Niinpä Jumalan armo Vapahtajassamme on niin äärettömän suuri, että se mikä on anteeksi annettu, se myös pysyy anteeksiannettuna eikä sitä enää milloinkaan uudelleen nosteta esiin meitä syyttämään."

Näillä sanoilla mummo kertoi Jumalan suuresta hyvyydestä lapsenlapsilleen.

Tällä tarinalla haluan valaista lukukappaleemme ajatusta:

Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität
meren syvyyteen.

SUNNUNTAI 18.4.2021
2. sunnuntai pääsiäisestä
Latinaksi Misericordia Domini
Hyvä paimen
Ensimmäinen lukukappale: Miika 7:14-20.

Olen elänyt lapsuuteni maatalossa. Kesäisin karjaa laidunnettiin takapeltojen laitumilla. Ne kuitenkin lypsettiin navetassa. Minun tehtäväni oli hakea lehmät lypsylle metsäpolkua pitkin. Kun tulin laitumen ääreen, niin pitkin laidunta levänneet lehmät tulivat paikalle ja niin kävelimme koko matkan yhdessä minä heidän seassaan milloin ensimmäisenä, milloin viimeisenä, milloin keskellä laumaa.

Lehmät tunsivat minut ja minä tunsin heidät. Metsän läpi kulkiessamme olimme yhtä joukkoa. Kuuluimme kaikki yhteen. Yksikään heistä ei lähtenyt joukosta erilleen, vaan kaikki pidimme yhtä.

Navetalle saapuessamme lehmät aivan omatoimisesti menivät omalle paikalleen ja nauttivat pöydälle pantuja herkkupaloja ja  väkirehua, jotka täydensivät ravinnon kokonaisannin kohdalleen.

Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä, miten Jeesus pitää meistä huolta. Hän tuli ihmiseksi,  hän tuli yhdeksi meistä.  Yhdessä meidän kanssamme kulkien hän johtaa meitä matkallamme, tukee ja kantaa koko elämämme ajan. Hänen seurassaan yhdessä joukossa kulkien, yhteisessä kirkossa taivaltamme tehden, pääsemme perille. Kaikella on määränpäänsä ja tarkoituksensa.

Lapsuuteni lehmille määränpää oli lypsylle pääsy. Meidän Vapahtajamme joukossa eläessämme meidän määränpäämme on taivaan ilo ja onni. Jumala on kaiken jo valmiiksi rakentanut meitä varten eikä meiltä tule puuttumaan mitään, vaan kaikki on täydellistä, ikuista riemua taivaan asunnoissa, jotka Hän on meille valmistanut.

Tässä hyvän paimenen sunnuntain ensimmäinen lukukappale

Miika 7:14–20

Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,
kaitse omaa laumaasi,
joka asuu yksin keskellä metsää,
kaukana hedelmätarhoistaan.
Johda se Basanin ja Gileadin laitumille
niin kuin entisinä aikoina.
    Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä,
niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.
Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot,
katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta.
Kaikki mykistyvät,
ja heidän korvansa menevät tukkoon.
He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat.
Vavisten he tulevat varustuksistaan,
lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme.
Sinua, Herra, he pelkäävät!
    Jumala, onko sinun vertaistasi!
Sinä annat synnit anteeksi
ja jätät rankaisematta
jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.
Sinä et pidä vihaa iäti,
sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität
meren syvyyteen.
Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille,
hyvyyttä Abrahamille.
Tämän olet vannoen luvannut isillemme
jo muinaisina aikoina.

7 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias Toinen profeettta sanoo:

    ” Minun kansani synneistä he saavat ruokansa ja heidän pahoja tekojaan heidän sydämensä himoitsee.. ”

    Mistä sitten puhutaan, kun ei voida enää muistella Israelin syntejä. Ja onko se ollut oikein tähänkään asti. Mitä ne meille kuuluu, kun Jumala on se, joka armahtaa, jos jotain on sattunut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tarja

    Kiitos puheenvuorostasi.

    Hoosean kirjan kohta puhuu varoittavana esimerkkinä sellaiselle menolle, missä koko kansa joutuu tuhoon, kun ihmiset tuhoavat toinen toistaan. Vahvempi kuvaannollisesti sanoen syö heikomman. Tämä tapahtuu riistämällä heikommalta heidän ihmisarvonsa ja toimeentulonsa edellytykset.

    Pohjoisen valtion eli Israelin sisäiset toinen toisiaan vastaan suuntautuneet väärinkäytökset heikonsivat sitä niin paljon että Assyyria lopulta tuhosi sen vuonna 721 eKr.

    Näin Hoosean kirja on ikään kuin varoittavana esimerkkinä tuleville sukupolville siitä, ettei pidä mennä keskinäiseen toinen toistensa tuhoavaan toimintaan, koska siitä voi seurata jopa koko kansan häviäminen historian kirjoista.

    Sen sijaan eri ihmisten ja hyvin paljon myös kansanryhmien ja jopa kansojen ja kulttuurienkin välisissä suhteissa on asialle eduksi, että ei mennä kaivelemaan menneitä enempää kuin siinä määrin että yhteyden esteenä olevat menneisyyden ”luurangot kaapeissa” saadaan poistetuksi.

    Eihän ole mitään järkeä muistella jo aikoja sitten käytyjen sotien aikaista sotapropagandaa muka nykyhetken ajankohtaisten kysymysten yhteisessä ratkaisemisessa.

    Samaten jos naapurit vielä vuosikymmenienkään jälkeen eivät ole sopineet keskenään jotain jo aikoja sitten ajankohtaisuutensa menettäneestä asiasta, niin molemmat puolet siitä häviävät.

    Samalla tavoin perhe-elämässäkään ei pidä uudelleen ja uudelleen kaivaa esiin jo aikoja sitten anteeksiannettuja töppäilyjä, vaan pitää pystyä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta nykyhetken vaatimusten mukaisista lähtökohdista käsin.

    Useinkin on ihmisistä itsestään kiinni pystyykö sopimaan toisten ihmisten kanssa. Joku voi valitella että hän on muuttanut paikasta toiseen jo yli 20 kertaa, mutta aina vain hänelle on sattunut tulemaan huonoja naapureita. Joku toinen puolestaan on voinut iloita siitä, että aina on ollut hyviä ja luotettavia naapureita, mihin sitten erilaiset elämän olosuhteet ovatkaan hänet johdattaneet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Olen juuri seurannut streamattuna jumalanpalveluksen rakkaan kotoseurakuntamme Someron kauniista kirkosta. Liturgina toimi Somerniemen kappalainen Lilli-Irmeli Hintsa, jonka pitämän hoitovapaan aikana toimin viransijaisena Kamerunista Somerolle saavuttuani.

    Tämä nauhoitus löytyy osoitteesta http://www.someronseurakunta.fi/eta

    Itse kukin voi seurata oman seurakuntansa lähetyksiä siihen aikaan kuin itselle parhaiten sopii.

    Rakkaan sisarkirkkomme Inkerin kirkon jumalanpalveluksia olen toisinaan seurannut milloin suomeksi milloin venäjäksi täältä Лютеранский приход Святой Марии. Церковь Ингрии.

    Tässä osoite viimeisimpään lähetykseen

    https://www.facebook.com/marjankirkko/videos/516070916221622

    Jokainen voi sitten itse valita minkä naapurimaamme lähetyksiä haluaa seurata, kun mielenkiinto herää.

    Toisen kansankirkkomme ortodoksien liturgioita seuraan toisinaan Kotikirkosta, jonka lähetyksien streamauksia voi katsoa esimerkiksi osoitteesta https://www.facebook.com/watch/live/?v=5638102282867336&ref=notif&notif_id=1618495266930012&notif_t=live_video_explicit

    Kukin voi sitten katsoa sisarkirkkomme nettisivuilta mistä löytyy hänelle sopivia nauhoituksia.

    Silloin kun seuraan suurimman sisarkirkkomme katolisten messuja niin tapani on tehdä se Sel + Lumière Média -sivustolta ranskaksi Montrealista, josta ne on yleensä lähetetty katedraalista

    la Cathédrale Marie-Reine-du-Monde de Montréal. 

    Sieltä tulee lähetys joka päivälle, joten joka päivä voi seurata aina uuden liturgian. Aikaeron takia  quotidienne eli jokapäiväine messu on useimmiten meillä nähtävissä vasta seuraavana päivänä.

    https://slmedia.org/fr/plus/messe

    Katolisten nettitarjonta on valtava. Sitä voi itse kukin etsiä omien mieltymystensä mukasesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Nyt kuitenkin Kevään tulon seuraaminen ja ihmettely on parasta ja ihaninta Jumalan ylistystä, kun aurinko paistaa täydeltä terältä, lumi sulaa ja vedet vapautuvat jään alta. Kaikkialla suhisee ja jyskyy jäälauttojen murskautuessa liikkeelle kohti katoamista tällä erää. Kasveilla on melkein kiire nostaa nuppinsa ja nuppunsa maanpinnalle, ja linnut valtaavat pesäpaikkoja ja tekevät sirkutuksellaan tiettäväksi mikä on jo vallattu. Omat rajat on hyvä tehdä selväksi. Ja vaikka viesti on ihan asiallinen, on se ihmisen korville suotu sulosuointuiseksi nautinnonaiheeksi, josta jopa lauluja lauletaan.

    Maa ja taivas luovat itsensä uudeksi, taas kerran, kesän kukoistukseen, kasvuun ja elämään. Mieli virkistyy ja ihminen ei kaipaa muuta kuin pelkän olemisen, joka kylmän ja harmaan talven jälkeen on kaikki mitä voi kuvitella. Se on taivaallista, se on paratiisi, se on Onni olemisessa ja Olevan kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Parkkila sanoo:

      Kaikki tuo mitä kerroin, ja paljon muuta tapahtuu aina ihmiskäden koskematta, taivaallisen valon, eli auringon syntymisen ja säteilyn seurauksena.

      Kevään tulo on suuri tapahtuma, jota tietysti aina ja varsinkin menneinä aikoinan on pidetty itsestään selvyytenä, tai luonnollisena asiana, ja luonnollinen oli aina syntiinlankeemuksen seurausta, ja sellaisenaan paha ja pahasta lähtöisin. Elämää ei saanut rakastaa, se ei ollut hengellistä, se oli maallista.

      Minusta kuitenkin tuntuu, että enemmän kuin kirkossa, olen luonnossa lähellä Luojaa ja luomistyötä. Ehkä se johtuu siitä, että puut ovat luonossa eläviä ja riippuen tuulen suunasta ja voimasta, ne myös suhisee, kilisee, lepattaa ja huokailee kun tuuli niitä tanssittaa. Ne eivät ole juuriltaan irti revittyä rakennusmateriaalia, jossa ei enää ole henkeäkään, äänestä puhumattakaan.

      ’Taivasten taivaatkaan eivät ole kyllin suuret sinun asuisijaksesi’ ….. Salomo

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi.

      1)

      Kevään tuoma ilo on suuri ja sanoin kuvaamaton. Olen käyttänyt monesti kevään tapahtumaa kaiken Jumalan hyvyyden ja uudeksi luomisen vertauskuvana.

      Samalla tavoin kuin syksyllä lumen ja jään alle jäänyt luonto näyttää ikään kuin kuolleelta, se kevään auringon koittaessa ja lämmön tullessa ikään kuin herää uudelleen eloon.

      Tämä on meidän elämäntilanteessamme Jumalan suurten luomistekojen ylistystä ja ikuisuutta ajatellen ikään kuin vertauskuva siitä miten kuoleman jälkeen meille koittaa uusi kevään ihmeen kaltainen kokonaan uuden elämän virkoaminen ja ikisuveen pääsy taivaan ihanuudessa.

      2)

      Luonnollinen on Jumalan luomana hyvää ja kaunista.

      Saarnaaja:

      3:11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä;

      Sen sijaan kaikki paha ja turvmeltunut maailmassamme on johdettava syntiinlankeemuksen sanomasta. Vääryyden ja muun vahingollisen ilmestyminen maailmaamme ei ole Jumalan luomisesta johdettavaa, vaan tämän hyväksi luomisen joutumsita turmeluksen valtaan. Näin kaikki paha on luomiseen nähden Jumalan tekemän hyvän turmelemista ja näin ollen suuntaukseltaan aidon luomisen vastaista tapahtumaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25