Jumalan historia

Monoteismi ei tippunut valmiina taivaasta. Ei edes kuuluisalle Moosekselle.

Itse sana monoteismi on uudissana vasta 1600-luvulta. Sana polyteismi esiintyy jo ensimmäisellä vuosisadalla.

Thomas Römerin kysymys on aiheellinen: ”Kuinka yhdestä jumalasta muiden joukossa tuli Jumala?”

Kyse on yksinkertaisesti yrityksestä historiallisesti ymmärtää juutalaisen monoteismin syntyä.

Monoteismin historiassa ei ole kyse siitä, että yhtenä päivänä joukko keitaalle kokoontuneita paimentolaisia loi itselleen jumalan, Römer keventää.

Monoteistinen jumalakäsitys kehittyi vähitellen. Römer vertaa sitä maakerroksiin. Historian yllättävät tapahtumat sekoittavat kasautuvia kerrostumia. Römer kutsuu monoteismia “kollektiiviseksi keksinnöksi”, monen tekijän ja vaikutteen tulemaksi.

Erityisesti pakkosiirtolaisuus 500-luvulla eaa. oli ratkaiseva. Tuolloin Viides Mooseksen kirja viimeisteltiin ja Jesajan kirjan toinen osa julisti yhdestä ja ainoasta Jumalasta.

Varhaisesta monoteismistä ei sen sijaan oikein ole todisteita.

Kriisi pakotti ajattelemaan uudella tavalla. “Ideologinen kriisi” synnytti “kriisikirjallisuutta”, kuten Römer osuvasti toteaa

Karkotukset, itsenäisen maan ja temppelin puuttuminen pakotti jumalakäsityksen muutokseen. Joko Jahve jäisi kotipuoleen, tai hän oli muita jumalia ylempi, ulottuvainen jopa vieraille maille asti.

Vanha testamentti koostuu kirjoituksista pitkältä ajalta.  Vuosisatojen aikana erilaisia jumalia on tullut ja mennyt.

Vähitellen yksi heistä nähtiin ainoana todellisena Jumalana. Kielto lausua Jumalan nimeä korosti tätä. Nimi on tapa osoittaa joku joukosta. Jumala ei oikein kuulu jumalien joukkoon, eikä siten nimetä.

Gregorios Teologi esitti ajatuksen, että muinoin ihmisiä totutettiin ajatukseen yhdestä Jumalasta.


Thomas Römerin kirjaan The Invention of God voi tutustua laajemmin Vartija-verkkolehden esittelyssä

53 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Alkuvaiheessa Kristuksen seuraajien saadessa merkitystä ja sitten ”valtiokirkollisen” aseman palvoi Konstantinus samaan aikaan myös vanhoja Jumalia koska konsensuksen huomattiin ylläpitävän suhteita kansaan moniulotteisesti.

    Tänä päivänä Jumalamme on Yksi mutta kaikkia kulmia uskonnossamme ei katsota yksi yhteen pelastuksemme kanssa jos se edes on päähoukutin kirkon jäsenyyteen. Näin moniääninen kirkko on myös yhdellä tavalla useajumalinen Jumalan persoonassa.

    Onko tämä kovin erilaista kuin ennen Jeesuksen asiaa en tiedä mutta katsomisen arvoinen asia kuitenki.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jos Jumala on ihmisen luomus, se on epäjumala olipa se tehty puusta, metallista , kivestä tai ihmisen mietteistä. Se on Jumalan kuvan tekemistä, jos alamme hahmottelemaan Hänen ääriviivojaan, koska Raamatussa on kielletty Jumalan kuvan rakentaminen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kyllä, ja eikö Jumala kertonut itsestään, ” Olen se joka minä olen”.

      Tekstistä en tiedä oliko siinä mukana ”minä” sana.

      Toki voi huomata myös mahdollisuuden, ” Olen sitä mitä Olen”. Tämä olisikin hyvä vaihtoehto.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Ehjeah asher ehjeah on sananmukaisesti ’olen mikä olen’. Sanonta on kryptinen angarammi, jolla on myös merkittävä numeraalinen merkitys sillä אהיה אשר אהיה on 21+501+21 eli 543, nyt 5, 4 ja 3 ovat pienimmät kokonaisluvut joilla voi ilmaista Pythagoraan teoreeman ja sellainen kolmio, jonka sivut vastaavat näitä omaa aina myös yhden suorakulman. Huomaa että 543+345 = 888 eli Iesous-nimen lukuarvo.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Puhuuhan Raamattukin muista jumalista ja antaa ymmärtää alkusivuilta lähtien, että jumalia löytyy joka sormelle.

    Lisäksi jumalat lasketaan nykyäänkin tuhansissa, kristinuskon Jumala vain yhtenä joukon jatkeena. Toki jumalien markkinoilla löytyy voittajat siinä missä millä tahansa muillakin markkinoilla. Tällä hetkellä kärkisijoja valloittavat kristinuskon ja islamin jumalat.

    Jumalat sinänsä kertovat aina hyvin inhimillisistä ilmiöistä. Suosituimmat jumalat heijastavat aivan jotain muuta kuin jumalallisuutta. Esimerkiksi kristinuskon Jumalan ratkaisut ovat olleet koko kerrotun historiansa ajan käsittämättömän surkeita – ratkaisuja, jotka kertovat inhimillisyydestä, eivät jumalallisuudesta.

    Ja mitäpä muuta voimme odottaa jumalilta, jotka ovat ihmisen mielikuvituksen käsialaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Itse ajattelen etyä myös Raamatussa on nähtävissä ihmisen käsityksiä Jumalasta. VT: n kertomuksissa, ja psalmeissa.

      Sitten on profeettojen kirjat, joissa Jumala oikaisee monia vääriä ja vääristyneitä käsityksiä itsestään.

      Mutta näetkö oikeasti Raamatussa vain ja ainoastaan ”surkeita” Jumalan ratkaisuja ja kannanottoja ihmisten tekemisiin? Etkö näe Raamatussa ja Raamatun Jumalassa _lainkaan_ hyvyyttä ja viisautta?

      Vaikka et tietenkään Jumalan olemassaoloon usko, tarkoitan mutta siitä riippumatta. Monet Raamatun kohdat, joissa Jumala puhuu ankarasti kansalleen ovat oikeasti ravistelevia pureutuen suoraan ihmisen itsekkyyteen, tekopyhyyteen ja oman hurskauden esittelemiseen, toisten ihmisten tarpeista piittaamatta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Eli noissa kohdissa ovat vadtatusten ihmisten hyvin inhimillinen tarve nähdä itsensä hyvänä ja erinomaisena, (välittämättä aidosti hädänalaisista) ja Peili, josta ihminen, hyvin inhimillisesti, ei tahtoisi nähdä sitä millainen todellisuudessa on.

      Jumala ikäänkuin asettaa ihmisen eteen kokovartalopeilin ja sanoo: katso, tällainen sinä olet. Itsekäs ja tekopyhä. Ja tätä ei ihminen tahtoisi myöntää, vaann jatkaa hurskaita hartaudenharjoituksiaan ja uskonnollisia rituaalejaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sari: ”Jumala ikäänkuin asettaa ihmisen eteen kokovartalopeilin ”

      Mitäkö sieltä nkyy? No Jumalahan se sieltä kurkistelee. Vai eikös se ollutkaan niin, että omaksi kuvakseen se jumala ihmisen loi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Sari Weckroth: ”Mutta näetkö oikeasti Raamatussa vain ja ainoastaan “surkeita” Jumalan ratkaisuja ja kannanottoja ihmisten tekemisiin? Etkö näe Raamatussa ja Raamatun Jumalassa _lainkaan_ hyvyyttä ja viisautta?”

      Hyvyys, jos sitä on, jää joka tapauksessa surkeiden ratkaisujen alle, jolloin sillä ei ole merkittävää roolia. Jumala, joka rankaisee koko ihmiskuntaa ensimmäisen, tarinan mukaan äärimmäisen naiivin ihmisparin ratkaisuista, edustaa yksiselitteisesti puhdasta pahuutta.

      Sari: ”Eli noissa kohdissa ovat vadtatusten ihmisten hyvin inhimillinen tarve nähdä itsensä hyvänä ja erinomaisena, (välittämättä aidosti hädänalaisista) ja Peili, josta ihminen, hyvin inhimillisesti, ei tahtoisi nähdä sitä millainen todellisuudessa on. Jumala ikäänkuin asettaa ihmisen eteen kokovartalopeilin ja sanoo: katso, tällainen sinä olet. Itsekäs ja tekopyhä.”

      Tämäkin on yksi Jumalan surkeista puolista. Tarve syyllistää ihmistä siitä, millaiseksi hän itse on ihmisen luonut. Sama kuin veistäisi reikäisen kanootin ja asettaisi sen peilin eteen, ja sanoisi: katso nyt miten paska kanootti olet.

      En tiedä millaisessa arkitodellisuudessa te muut elätte, mutta minun arkitodellisuuteni on täynnä ihmisten epäitsekkäitä ja hyviä tekoja. Uskonnollinen syyllistämisen tarve ei ole ainoastaan kapeakatseista vaan sen lisäksi perusteetonta ja epätervettä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Tietysti on kysymys moniäänisyydestä, ja mihin eri tarpeisiin edellinen vastaa.

    Kun asia on pelastavasta totuudesta on kysymys capasitanssista kunkin totuusryhmän huomaamassa, juuri sen itse omistamassa substanssissa, sen katsoessa yhteisön tunnustamaan statukseen asiassa.

    Toinen asia on kyllä hyvä asian synnyttäessä elinvoimaa, liikettä, liikkeen tukemista, ja vielä hyvässä osassa olevalle veroäyrejä rahassa.

    Toki kirkon suuresta budjetista hiukan voisi laittaa diakoniaan vaikka paikallisten seurakuntien työalat huomioidaan mukaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Vanhan Testamentin aikoina pojat lähtivät sotimaan ja raiskaamaan, kun päällikkö kertoi sen olevan JHVH:n käsky (oikeasti haluttiin ottaa maat ja naiset ”vihollisisilta”). Sota hävittiin, tultiin kotiin häntä koipien välissä. Kun asiasta kerrottiin , tai merkittiin kirjoihin ja kansiin, selitys oli, että sotaan oli lähdetty ilman JHV:n lupaa (siunausta). Toisin sanoen jälkikäteen asiat tulkittiin aina tilanteen mukaan. Paras selitys jäi elämään. Pakkohan sen JHVH: oli olla olemassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kyllä, näin on nykyaikanakin jolloin todetaan ettei asialla ollut siunausta.

      Sitten harkintaan tulee johdatus, sitten ajattelu huomaamisessa ettei hankkeella ollut odotettua Jumalan siunausta, minkä jälkeen pohditaan tehtyä syntiä sen anteeksi saamiseksi menoilla uudelleen uhraamisessa eteenpäin pääsemiseksi oikeassa uskossa jatkaa ilman katumusta ja syyllisyyden huomaamista omassa asiassa edes omaa mieltä kirkastaakseen.

      Tämä uskomme prinsiipeissä oikeassa olemisesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Uskonto mikä huomaa suuren määrän kepluttelokeinoja oikeassa olemiseen syyllisyydestä päästäkseen on väärällä asialla.

      Sillä ei voi olla mitään tekemistä Jeesuksen varhaisissa seuraajissa joitten omistautumista myöhemmin syntynyt kirkkolaitos häpeämättä käyttöi hyväksi tähän päivään asti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Charlotta: ”merkittiin kirjoihin ja kansiin, selitys oli, että sotaan oli lähdetty ilman JHV:n lupaa (siunausta). ”

      No pitäisihän sen nyt olla kaikille sanomattakin päivän selvää, että jumalan siunaus tappamisella, raiskaamisella ja ryöstämisellä olla pitää, ennen kuin rosvoretkille lähdetään. Eihän niistä muuten mitään tule.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kaikilla mailla oli omat jumalansa, eikä raamattu sitä mitenkään moiti, toteaa ainoastaan. ” Kansat vaeltavat jumalainsa nimessä kukin, me vaellamme JHWH:n, meidän jumalamme nimessä, aina ja iänkaikkisesti. ”

    Tämä hyvin harvinaislaatuinen uskollisuus on asia jota suuresti kunnioitan. Pakkokäännytyksissä on jopa kuoltu ennemmin kuin käännytty toisiin uskontoihin ja sekös on synnyttänyt suurta vihaa uusien uskontojen kehittelijöissä juutalaisia kohtaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Miesjumalat olivat (ovat) sotaisia, nehän ovat peilikuviä miehistä. Väärät kansat, naiset ja muut väärät piti tappaa. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun Saksassa (luterilaisuuden ytimessä) toteutettiin sama. Vaikka jumalia on tullut matkanvarrella lisää, sama jatkuu. Mutta on sitä muidenkin aatteiden nimissä tapettu. Kysymys lienee silloin ihmisluonnosta, jumalia on vain käytetty hyväksi oikeuttamaan tappamiset.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kyllä, ja Oikeutetun sodan, periaatteet huomaamisessa.

      Ne formuloitiin jo varhain jolloin kulloisenkin kirkon oli mahdollista olla mukana eetoksessa katsoa syntyikö hyvä vai epäonninen työntulos tappamisessa oikean vai väärän, tai paremminkin, olivatko miehet rintamalla varustautuneet oikeilla Herran vöillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Epäonninen asia sodankäynnissä voitiin huomata myös epäuskon asiana jolloin voitiin asian syyt katsoa parhaansa tehneisiin, vielä hengissä säilyneisiin, miehiin.

      Ei kovin kristillistä, vaikka näin aposterori historiaa katsoen kirkkojen osallisuudessa Oikean sodan asiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Saksalta, ”luterilaisuuden ytimestä” on hävinnyt aika tarkkaan luterilaisuus. Jo 1800-luvun lopulla sieltä joutui pakenemaan aitoluterilaisia Austraaliaan ja Amerikoihin, koska heitä vainottiin. Kävi juuri kuin Luther ennusti, että jos Jumalan sana hylätään, se siirtyy muualle tarpeeseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Lars Ahlbäckin mielenkiintoisessa tekstissä on viittaus Hakola/Pakkalan kirjaan Kristinuskon ja Juutalaisuuden juuret.

    Aiheellisesti voi kysyä, oliko Israelin uskonto muuta kuin kanaanilaista uskontoa, jossa Jahvekin oli vielä saanut puolison. Onko tekstien valossa uskottavaa, että -Israelin uskonto- oli tosiasiassa kehittynyt vähitellen kanaanilaisesta monijumalaisuudesta muotoon – Jahve yksin. Kirjassa uskonto riisutaan myyteistä koskien VT ja juutalaisuuden tekstejä lähinnä bultamannilaisella ja antijudaistisella asenteella. Patriarkkoja ja vanhaa historiaa ei ole koskaan ollut olemassa. Monoteismi on uskonnollista propagandaa ja “oikea” uskonto palvoi Samarian Jahvea ja hänen puolisoaan Aseraa. Jahven patsas oli temppelissä, vieressään Aseran puu.

    Kuten tuossa kirjassa todetaan; ”Tämänhetkisen tiedon valossa israelilaisten alkuperää tulisi siis ensisijaisesti etsiä juuri kanaanilaisesta kulttuurista, jota vastaan Vanhassa testamentissa raivoisasti hyökätään. Heijastumia kanaanilaisesta kulttuurista löytyy myös Vanhan testamentin sivuilta.” Näin sanoo Jerusalemille Herra: ”Sinun sukusi ja syntysi on kanaanilaisten maasta, isäsi oli amorilainen ja äitisi heettiläinen” (Hes16:3) (39)

    Ei vallan hyvin sovi logiikkaan, että israelilaisten alkuperä olisi siellä, jota vastaan sitten hyökätään. Lisäksi (Hes16:3) on irroitettu asiayhteydestään. Se on helppo huomata, kun lukee tuon (Hes16) kokonaan.

    Pakkalan mukaan Jerusalemin temppelissä oli Jahven patsas.

    “Osa tutkijoista on kuitenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että Jerusalemin temppelissä on täytynyt olla Jahven patsas. Vaikka patsasta ei ole löydetty arkeologisissa kaivauksissa, monet seikat tukevat tätä teoriaa. […] On jopa esitetty, että yhdessä Sargon II:n (722–705 eKr.) aikaisessa reliefissä kuvataan Jahvea ja Aseraa, joita viedään sotasaaliina Samariasta. […] Tämänhetkisen todistusaineiston valossa on todennäköisintä, että Jahven patsas tuhoutui Jerusalemin temppelin tuhon yhteydessä vuonna 587/586 eKr. Patsaan tuhoutuminen kiihdytti osaltaa muinaisisraelilaisen uskonnon kehittymistä omaan suuntaansa.” (104–105).”

    Kieltämättä Pakkalan näkemys Jahvesta ja Aserasta on erikoinen eikä hänen näkemykselleen ole olemassa yhtään pitävää arkeologista todistetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lars Ahlbäck sanoo:

      Viittaus Raimo Hakalan ja Juha Pakkalan kirjaan Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret ovat Vartija-lehden Jumalan keksiminen -jutussani.

      Pakkala on monoteismin kehitystä käsitellyt myös artikkelissa Monoteismin synty Israelin uskonnossa.

      En ymmärrä heittoja antijudaismista ym. Ne löytyvät myös Timo Eskolan arviosta Hakolan ja Pakkalan kirjasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Israelin asiaan sen verran; löytyykö mistään viitettä kansan kohtaloon jolloin se olisi syntynyt kansan omien syntien tähden.

      Muistan joskus lukeneeni tähän viittaavaa mutta en huomaa mistäpäin asiaa katsosin uudestaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Raamattu itse kertoo alkuteksteissäään selvääkin selvemmin, ettei Jahve ollut edes Israelin Ylin Jumala, joka oli korkein EL ELYON ja tämä Kokein EI ollut sama kuin Jahve! Seuraavassa asian todistava oikea sananmukainen käännös V Ms 32 8-9:

      “8)Jakaessaan kansat perinnöiksi erotellessaan ihmisten lapset ja määrätessään kansojen rajat Korkein teki sen Israelin poikien luvun mukaan, 9) sillä Jahven osa on hänen kansansa Jakob hänen perintöosansa.”

      Ei ole mitään epäselvää siinä, että Korkein on tässä jakomies ja Jahve yhden jako-osuuden eli Jaakob-Israelin saaja. Eli Jahve oli vain israelilaisten Jumala ja Korkein ei ollut epäjumala vaan Kaiken Yläpuolella oleva Lausumaton Jumaluus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kun lausumaton Jumaluus Jaakobin perintöosassa oli määräävä asia eteenpäin katsomisessa niin Korkeimman täytyy olla sama kohde mitä mekin katsomme tänä päivänä eri kirkoistamme huolimata.

      Tälle Lausumattomalle annoimme sitten merkityksiä Kolminaisuudesta alkaen toisiin mysteereihin dokmeissa.

      Asia on kaunis, ja todistaa Uhraamista harjoitettavan muotomenojen lisäksi sanoissa edelleenkin tänäpäivänä, ja siittähän ei voi moittia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Seppo. Käytät ilmaisuja “selvääkin selvemmin” ja “ei ole mitään epäselvää siinä, että…” Usein tuollaiset alleviivaukset kertovat siitä, etteivät perustelut ole ihan riittäviä? Tästä kohdasta Raamattua on ollut puhetta meillä aiemminkin, ja olen siitä kanssasi osin samaa mieltä, mutta eroakin on.

      Jakeessa 8 todellakin ilmenee, että “jakomies” on Korkein, josta ei käytetä vielä tässä jakeessa erisnimeä vaan eräänlaista arvonimeä: “When Ha`Elyon gave to the nations their inheritance, When he separated the children of men, He set the bounds of the peoples”(HNV) Samaan järjestelyyn maapallolla Raamatussa viitataan yleisesti näin: “Yhdestä ihmisestä hän loi koko ihmiskunnan asumaan kaikkialla maailmassa. Hän sääti vuodenajat ja asuinalueiden rajat”(Apt17:26UT2020)

      Tapahtuma ei siis viittaa mihinkään eri jumalien välillä käytyyn sulle-mulle-jakoon, jota Korkein olisi johtanut. Muualla Raamatussa on varsin runsaasti tietoa siitä, kuka tuo “Korkein” on.

      Seuraavassa jakeessa 9 sitten kerrotaan, että Jahvelle/Jehovalle tuli erityinen osa: “For Jehovah’s portion is his people; Jacob the lot of his inheritance.”(DBY)

      Jo aiemmin Mooseksen kirjoissa viitataan Korkeimman rajaamaan alueeseen omaisuuskansan suhteen. Kerran heitä opastettiin esimerkiksi näin: “Älkää kohdelko ammonilaisia vihollisinanne älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan palaakaan, sillä sen maan olen antanut Lootin jälkeläisten omaisuudeksi.’”(5.Mo2:19) Muutama jae aiemmin kerrotaan, kuka tuo “minä” oli: “Jehovah spoke to me, saying…”(17DBY)

      Siinä 5.Mooseksen 32:9:ssä viitataan sen lupauksen realisoitumiseen, joka oli annettu Abrahamin jälkeläisille jo vuosia sitten: “Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun.”(2.Mo19:5)

      Ja kuka oli taas tämänkin lupauksen antaja? Jakeessa 3 lukee “Jehovah called unto him out of the mountain, saying, Thus shalt thou say to the house of Jacob, and tell the children of Israel”(American Standard)

      Mitä voimme siis tämän lyhyen katselmuksen perusteella päätellä? Mooseksen kirjoissa kerrotaan toistuvasti erisnimeä Jahve/Jehova käyttäen lupauksista, jotka koskivat yhtä maan päällä elävää sukua nimeltään Israel (tai myös Jaakob). On siis sopusoinnussa muun Raamatun kanssa se, että tuossa 5.Mo32:8:ssa mainittu “Korkein” on samainen Jahve/Jehova, joka päätti ottaa itselleen tuon yhden omaisuuskansan. Abrahamin, Isakin ja Jaakobin jälkeläisten eräänä tehtävänä oli “kasvattaa Kristukseen”, kohti “siementä”, johon on ladattu niin kovin paljon lupauksia. Valitettavasti omaisuuskansa hylkäsi ehdollisen tarjouksen “Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni”. Siksi se on nykyisin eräs kansakunta muiden joukossa, lupausten täyttämä menneisyys takanaan. Mutta keskustelu Korkeimman itselleen varaaman kansan nykytilanteesta taitaa mennä tämän blogin otsikosta sitten jo kovasti ohitse?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Osittain liittyen Pakkalan artikkeliin monoteismin synnystä lainaan Risto Lauhan verkkojulkaisua 2001 – Isien Jumalasta yhteen Jumalaan. Tuossa artikkelissa hän toteaa; ”ettei Israelin kansan vaiheista ja elämästä ennen kuningasaikaa, ennen Daavidin tuloa kuninkaaksi noin 1000 ekr., tiedetä paljonkaan historiallisesti varmaa. Daavidin valtakunnan myötä syntyi kuninkaan kirjurien kirjoittamia vuosikertomuksia, annaaleja ja kokoelmia, joita myöhemmät VT:n kirjoittajat käyttivät apunaan tulkitessaan kansan vaiheita. Daavidin (jonka ”perhejumala” Jahve oli) kuninkuutta edeltävän ajan kuvauksessa uskonnolliset kirjoittajat saivat tyytyä aineistoon, joka oli pääosin muuta kuin historiallista.”

    Edellisessä Lauha viittaa ns. tarinoihin, legendoihin, yleisitämaisiin kertomuksiin ja myytteihin ja pitää ongelmallisena kyseistä lähdepohjaa käyttäen kuvan muodostamisesta Israelin kansan ja sen uskonnon varhaishistoriasta. Yhtä ongelmallisena kuin minkä tahansa Lähi-idän kansan historiasta sen myöhempien uskonnollisten tekstien tai kulttitekstien pohjalta.

    Lauha toteaa edelleen: ”Vanhan testamentin antama kuva Israelin kansan vaiheista ei ole ”historiallinen” siihen asti kun sen antama kuva on osoitettu vääräksi. Päinvastoin uskonnolliset tekstit pysyvät epähistoriallisena aina siihen asti kunnes on toisin osoitettu. Kukaan ei ole pystynyt osoittamaan varmasti, mikä VT:n kertomuksissa ennen kuningasaikaa on historiallista, vaikka näihin kertomuksiin mitä ilmeisemmin sisältyy historiallisestikin luetettavia tietoja.”

    Jo tämä tekstikatkelma antaa ymmärtää, että patriarkkakertomukset kuuluvat luonnollisesti mytologiaan, joten Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ainoasta oikeasta Jumalasta ei tule etsiä Israelin kansan alkuperää, vaan pikemminkin mm. tukeutua enemmän Ugaritin uskonnollisiin jumaltarujen teksteihin ym. (Baalin palatsi ja kuningaiden suku mm.), kuin pitäytyä VT:n teksteihin näin lyhyesti todettuna. Vanhaa testamenttia kun tulee tutkia samalla tavalla kuin muutakin historiallista kirjallisuutta!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Kohti monoteismia

    Sen minkä Lauha katsoo olleen polyteismin lopullisen tappion liittyy hänen mukaansa Jerusalemin ja sen temppelin tuhoon, kun Nebukanessar valloitti Juudan 586 ekr. (Tähän katastrofiin myös Pakkala viittaa). Kuninkaan pojat surmattiin ja kuningas ja osa väestöstä vietiin pakkosiirtolaisuuteen ja Israelin kansa joutui historiansa syvimpään kriisiin ja umpikujaan. Tällöin heräsi ajatus siitä, että Jahve yksin on ainut toivo. Mikäli Jahve on ainut toivo, silloin ”hän ei ollut pelkästään Israelin Jumala vaan hän on ainoa todellinen olemassaoleva Jumala. Kaikki muut jumalat ovat harhaa, he ovat epäjumalia,” kuten Lauha toteaa.

    Onnettomuuden syynä ei siis ollutkaan Jahve, vaan kansan synti. Israel ei ollut pysynyt uskollisena Jahvelle oli tuhon syy. Palaaminen Jahven, ainoan todellisen Jumalan luo tuo tulevaisuuden. ”Kaikki ei päättynytkään katastrofiin. Monoteismi ei syntynytkään Israelin kansan keskuudessa teoreettisena ideana, vaan se palveli Jerusalemin hävityksen ja pakkosiirtolaisuuden synnyttämän kriisin ratkaisijana”, kuten Lauha kirjoittaa.

    Monoteismi korostuu pakkosiirtolaisuudessa erityisesti julistuksessa Jesajan (Deuterojesaja) kirjan luvuissa 40-55. Noissa luvuissa korostuu voimakkaasti se, että Jahve on ainoa olemassaoleva Jumala. Kaikki muut Jumalat ovat petosta ja valhetta.

    Lauha toteaa tähän liittyen: ”Samalla, jos on vain yksi Jahve, hänen on täytynyt luoda maailma ja hän hallitsee myös koko universumia. Kanaanilainen El ei enää olekaan maailman luoja vaan Jahve.” Kun Lauha aiemmin viittasi VT:n historiattomuuteen ennen kuningasaikaa, niin lopputuloksena hän pitää kuitenkin Jahvea koko maailman ja universumin luojana. Mikäli Jumala on universumin luoja, niin loogisesti ajatellen tuohon universumiin kuuluvat yhtä varmasti myös patriarkkojen maailma historiallisena tosiasiana, kuten myös Israelin kansan syntyperä ja monoteismi. Lauhan kuten myös Pakkalan tekstit ovat mielestäni loogisesti ajateltuna sisäisesti ristiriitaisia. Muuhun lopputulokseen on vaikea päätyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lars Ahlbäck sanoo:

      Risto Lauhan Isien Jumalasta yhteen Jumalaan -artikkeli löytyy siis täältä.

      Vaikuttaa hyvältä artikkelilta. Silmäilin. Itse kukin voi tutustua siihen linkistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Luin kaikki Larsin viittaamat artikkelit. Tavattoman mielenkiintoisia. Ihmettelen vähän Eskolaa. Hän väittää että Lauha ja co mitätöisivät kirjoitettuja tekstejä ja nojautuisivat pelkästään arkeologiaan. Ainakaan näiden artikkelien perusteella se ei pidä paikkaansa. Kyseiset artikkelit kuvaavat yksijumaluuden kehitystä uskottavalla tavalla sekä tekstien etä löytöjen perusteella. Yksijumaluus, jolla oli esihistoriansa, ja joka kiteytyi Babylonin vankeuden ajalla dogmiksi , ja suojeli juutalaisten kansallista identiteettiä on myös uskottava kehityshistoria. Hyvä saada selvää tietoa siitä mitä ammattitutkijat voivat tähänastisten tietojen pohjalla kertoa maalikoille.

      Myöskin tutkijoiden väliset koulukuntaeroista on hyvä saada tietoa. Oli asiat niin tai näin , niin mielenkiitoista tämä on.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lars Ahlbäck

    Lähihoitaja, sairaanhoidon opiskelija ja teologian maisteri.