Jumala tulee kansansa avuksi

 

 

Kuvassa muutama Raamattu tai sen osa Kellokosken seurakuntakodilla 10.10.2021 pidettyjen lähetysaiheisten kirkkokahvien yhteydessä,  taustalla juhlassa laulanut Colette.  Tällä kertaa näyttelyssä oli  kaksi laatikollista  käännöksiä  toinen suomensukuisille kielille ja toinen Kamerunissa puhutuille kielille.  Kotonamme Raamattuja tai sen osia  on yli puoli tuhatta ja yhteensä pitkälti yli 150 eri  kielellä.

SUNNUNTAI 14.11.2021

Valvomisen sunnuntai

Valvokaa!

Ensimmäinen lukukappale: Ps. 94:8–15

Kirkkovuosi lähenee loppuaan

Keskiaikana joulun edellä vietettiin pikkupaastoa. Silloin lihan ja kananmunien syönti oli kiellettyä. Kalaa sai syödä.  Tämä näkyy vielä nykyaikanakin jouluaaton lipeäkalan, paastoruuan, syömisenä.

Uuden ajan koittaessa kirkkovuoden alku siirrettiin nykyiseen ensimmäiseen adventtiin.  Näin joulun aluspyhien määrä väheni kuudesta neljään.  Edelleen adventin liturginen väri on violetti, katumuksen ja paaston väri.  Käytännössä kuitenkin meidän maassamme erilaisten pikkujoulujuhlien järjestely on syrjäyttänyt paastonajan luonteen sivummalle.

Samalla aikaisemmin kaksi joulun tuloa ennakoinutta sunnuntaita muuti luonnettaan.  Niinpä valvomisen sunnuntain painopiste joulun valmistelujen aloittamisesta muuttuikin Jeesuksen takaisintuloon valmistautumiseksi.  Vapahtajamme ensimmäisestä tulosta katse siirtyi  hänen toiseen tulemiseensa ja tämän mukanaan tuomaan Jumalan valtakunnan ilmestymiseen voimassaan ja kunniassaan.

Jumalan valtakunnan tulo on Jumalan kansan voitto 

Psalmin 94 alussa pyydetään Jumalan tuloa kansansa avuksi.  Jumala astuu esiin ja kukistaa kaiken pahan. Tämä merkitsee vapautta sortajista, vapautta ahdistuksista, vapautta kaikesta väärästä ja tuhoa tuottavasta.  Jumala tarttuu asioihin. Hänen koko maailman johtamisensa tulee julki.  Pahuus väistyy ja vapaus koittaa Jumalan omille.  Silloin kuoleman valtakin murtuu. Kristuksen tullessa takaisin ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä voittavat kuoleman ja katoavaisuuden voimat.

 

Oikea viisaus antaa kunnian Jumalalle

Siellä täällä kuulee puhuttavan siitä, että ihmisen tiedon kasvaessa muka Jumalan asema väistyisi syrjemmälle. Tämähän on täysin mieletön ajatus. Onhan Jumala itse antanut ihmiselle järjen ja kyvyn ajatella. Hänen luomaansa lahjaa vain ihmisen ajatellessaan käyttää. Havaintoja ympäristöstään tehdessään ihminen tutkii ainoastaan Jumalan luomaa luontoa ja tekee siitä  johtopäätöksiä. Kaikki aistimme ja kaiken, mitä ne havaitsevat, ovat Jumalan luomia.  Niillä kaikille on juuri se tehtävä, mihin Jumala ne on valmistanut.

Hän, joka on luonut korvan –
hänkö ei kuule?
Hän, joka on tehnyt silmän –
hänkö ei näe?

Aito viisaus huomaa koko olemassaolon mielekkyyden Jumalan suurena tekona. Hän on meidät suunnitellut, luonut ja hän myös on antanut elämällemme tarkoituksen ja päämäärän.

Jumalan sana olkoon oppaamme

Jumalan viisaus on suurempi kuin mikään ihmisen viisaus.  Hänen vertaistaan ei ole eikä tule.  Suurinkin ihmisen viisaus saa mielekkyytensä vain Jumalan viisauden heijastumana. Niinpä Psalmimme  yhdistää Jumalan sanan syvimpään viisauteen. Psalmin puhe ”laista” viittaa kaikkeen Jumalan antamaan opetukseen.  Jumalan sanan varaan rakentaminen luo parhaan turvan elämän oikean suunnan löytämiseksi.

Hyvä on sen osa,
jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.

Tulevaisuuden toivo on luottamusta Jumalan suureen voimaan

Ihminen on onnellinen, kun hänellä on uskoa elämään. Silloin voi nostaa päänsä avoimuuteen, kun voi luottaa tulevien päivien valoisuuteen.  Vapautuneimmillaan mieli on silloin, kun Jumalan suuren hyvyyden tähden voi kaiken ottaa rakastavan Jumalan suuren huolenpidon varassa.  Silloin näkee tulevaisuuden Jumalan suurena lahjana, mahdollisuutena, avoinna olevana tienä Jumalan hyvyyttä kohti.  Kristus tulee meitä vastaan.

Hädän ja ahdistuksenkin keskellä soi silloin kiitoslaulu Vapahtajallemme, joka meidän pelastuksemme tähden otti ihmisyyden olemukseensa. Syntyi neitsyestä, autuaasta Mariasta.  Näin Jumala tuli täyttämään toivomme perustana olevan sovituksen työn. Hän toi valon maailmaamme ja poisti pimeyden yön.

Vapahtajamme seurassa saamme elää turvallisesti. Hän kulkee kanssamme. Hän vie meitä eteenpäin. Hänen kanssaan tulevaisuus aukeaa täyttymyksessään. Jumalan taivaan asunnot odottavat meitä ja saamme käydä ikionnen täyttymykseen, taivaan iloon.

Herra ei hylkää omiaan,
ei hän jätä kansaansa.

Käsi kädessä rakkaan Vapahtajamme kanssa  astumme Taivaan Isän luo ja liitymme lukemattomien enkelien ja koko taivaan joukon kanssa riemuitsevaan ylistykseen.

 

Psalmista 94

Milloin te mielettömät tulette järkiinne?
Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
Hän, joka on luonut korvan –
hänkö ei kuule?
Hän, joka on tehnyt silmän –
hänkö ei näe?
Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä,
hän, joka ohjaa maailman kansoja –
hänkö ei rankaise?
Herra tuntee ihmisten suunnitelmat:
ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa,
jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä,
kun hauta jo aukeaa
sille, joka rikkoo lakiasi.
Herra ei hylkää omiaan,
ei hän jätä kansaansa.
Oikeus tulee jälleen voimaan,
rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.

 

    • Reino

      Kuolema kohtaa kaikkia ihmisiä, koska koko ihmiskunta on lankeemuksen vallassa. Tämä on syntiinlankeemuskertomuken sanoma.

      Milloin sitten kuoleman hetki itse kunkin kohdalle tulee, ei ole meidän tiedossamme kuin vain osittain. Osa kuolemantapauksista seuraa välittömästi jonkun ihmisen aiheuttamana, osa seuraa omaa huolimattomuuttaan tai päättömyyttään, kun tekee väääriä toimia. Osaa emme osaa selittää vaan meidän vain tyydyttävä lausumaan paljon kärsineen Jobin tavoin, että Herra antoi ja Herra otti, ja kaiken keskellä sanoa Jobin tavoin: ”Kiitetty olkoon Herran nimi. ”

      Samalla kun tiedostamme tämän kuoleman lainalaisuuden meidän elämssämme, saamme rohkeasti luoda katseemme Vapahtajaamme, joka on meitä rakastanut jo meidän luomisestamme asti ja omakseen ottanut jo pyhän kasteen kautta. Hänen turvissaan tiedämme, että vaikka meidän ulkonainen ihmisemme joutuisikin kärsimään, niin Jumalan armo ei kuitenkaan väisty, vaan kantaa, tukee ja rohkaisee jokaisena päivänä kulkkeamaan elämän taivalta eteenäin, kunnes eteemme avautuvat taivaan kirkkauden ovet ja saamme hänen pyhän sovintotyönsä suurena lahjana käydä Jumalamme eteen ja kokea että hän ottaa meidät vastaan avosylin suuressa isällisessä rakkaudessaan.

      Tähän Jumalamme suureen armoon ja hyvyyteen saat sinäkin panna toivosi ja turvasi olkoompa elämme muutoin minkälaisten vaivojen tai ahdistusten alaista tai käyköön kuinka vapaana vaivoista vapaata, tasaista.

    • Me kaikki ihmiset synnymme ja kuolemme ihmisarvoltamme täysin samamanarvoisina Korkeimman, jumalan, edessä. Planeetallamme ei ole mitään erillistä Jumalan kansaa. Sinun Jumalasi on todella sinun omasi.

    • Reino

      Luomisen perusteella kaikki maailman ihmiset ovat Jumalan työtä. Tämän perusteella myös meidän kaikkien elämämme on yhtä arvokasta.

      Tämän luomisen perusteella olevan yhtäläisyyden mursi syntiinlankeemuksen kuvaama todellisuus. Koko ihmiskunta on lankeemuksen vallassa. Tämän takia myös maailmassa esiintyy vääryyksiä, vääristynyttä eriarvoisuutta eri ihmisten kesken ja tämän mukana myös vääriä arviointeja toinen toisttaan kohdtaan jne. mitä erilaisimpia ongelmia ja vaikeuksia elämäämme turmelemassa.

      Koska meidän ihmisten mahdollisuudet korjata tätä synnin alaisuuden ongelmaa eivät riitä vaan yhtä ongelmaamme ratkaistessamme toinen tulee sijalle jne niin Jumala on suuressa hyvyydessään suonut meille ihmisille avun joka riittää koko ihmiskunnalle.

      Jeesus Kristus tuli tekemään pelastuksen työn koko maailman puolesta. Ei vain jotkut yksittäiset ihmiset vaan koko ihmiskunnan koko syyllisyys ja lankeemus naulittiin hänen mukanaan ristille. Tämän perusteella mikään pahuus ei ole jäänyt ulkopuolelle vaan Jumalan apu ulottuu erotuksetta jokaiselle ihmiselle-

      Jotta tämä apu myös ojentuisi jokaisen ihmisen luo, Jumala antoi Pyhän Hengen voimasta meille yhden, pyhän ja yhteisen eli kreikkalaisperäistä sanaa käyttääksemme ”katolisen” eli siis koko maailmanlaajuista ihmiskuntaa varten olevan pelastuksen yhteisön, kirkon eli Herran kansan, jonka yhteyteen Pyhä Henki kutsuu Jumalan sanan julistuksen ja pyhien sakramenttien välityksellä periaatteessa koko maaimaa, käytännössä niitä jotka pyhän evankeliumin yhteyteen pääsevät. Jotta tämä pelastuksen evankeliumi tavaoittaisi koko ihmiskunnan me myös teemme lähetystyötä voittaaksemme niin monia ihmisiä kuin mahdollista pelastavan evankeliumin yhteyteen pyhien sakramenttien välittämää Jumalan hyvyyttä jakaen.

      Tämä kirkon yhteisyys ja maailmanlaajuinen eli koko ihmiskuntaa tavoittavaan toimintaan pyrkiminen myös antaa perusteen sille ettei yksikään joka turvansa panee Vapahtajamme hyvyyteen heitetä menemään vaan Jumala pitää huolta omistaan. Joka hänen luokseen tulee, sitä hän ei heitä luotaan vaan saamme elää turvallisina tietäen että iankaikkisen Jumalan lapsina myös meitä varten iankaikkisuus meitä odottaa.

      Suuri sydämeni toive on, että myös sinä saat panna täyden luottamuksesi tähän rajattoman suureen Jumalamme hyvyyteen ja armahtavaisuuteen.

    • Ismo

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Toinen toistaan tukien saamme yhdessä kilvoitella uskon tietä eteenpäin.

      Tätä elämän suuntausta voisi verrata saariston valoviitoitettuihin väyliin. Lähempi alempana oleva valo ja kauempi ylempänä valo kuuluvat yhteen. Kun ne ovat linjassa niin vene tai laiva kulkee turvallista reittiä. Näin myös meidän elämässämme saamme tämän maailman aikana huolentia oman elämämme täällä maan päällä olevia eli lähempänä meitä olevia asioita ja taivaan kirkkauteen viittaavia pidemmän tähtäyksen näköaloja ikään kuin yhtenä elämän suuntaviivana. Kun pidämme täällä maailmassa puuhaamamme hommat taivaallisen elämän valon kanssa yhteisessä linjassa niin elämämme kulkee oikeaa suuntausta.

    • Tarja

      Kiitos oikein hyvästä kysymyksestäsi.

      Suomennoksen ”laki” takana on heprean sana תּוֹרָה , tō·w·rāh , jonka merkityksiin kuuluu sekä opastaminen, opettaminen että laki. Myös Viiden Mooseksen kirjan kokoelmaa nimitetään Tooraksi eli Laiksi.

      Tässä yhteydessä mielestäni tuolla sanalla ilmoitetaan, että annettavan opetuksen lähteenä on Jumalan antama opetus, on se sitten miten paljon kirjallisen tai suullisen opetuksen varassa. Tuohon aikaan meidän Raamattumme ei vielä ollut samanlainen kuin nykyaikana, joten sen voisi myös kääntää ajatuksella, että otetaan oppia Jumalan sanasta.

      https://biblehub.com/hebrew/8451.htm

      Vasta myöhemmässä vaiheessa tuli sitten Pyhien kirjojen kokoelman aika, joina vuosisatoina meidän Raamattumme vähitellen alkoi muodostumaan, vanhinpana osanaan Mooseksen kirjojen kokoelma eli Toora eli Laki, kreikkalaisesta sanasta Pentateukki.

      Panin hakukoneeseen sanan ”risti” ja tässä on nähtävissä tulokset:

      https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=risti&kaannos=fi-38&kirjat=ut

      Mielestäni näissä jakeissa johtavana ajatuksena on se, että Kristus on ristiinnaulittu meidän puolestamme. Ristillä hän sovittanut meidät, kärsinyt meidän puolestamme. Siksi me saamme olla vapaina kaikista syytöksist, kun syntimme ovat anteeksi annettu.

      Paavalin useammasta lakia koskevasta opetuksesta otan tähän vain yhden näkökohdan. Paavalin mukaan kukaan ei voi pelastua lain teoista, koska jossakin kohdin me kaikki poikkeamme lain säädöksistä. Esteenä tälle pelastustielle on meissä asuva synti.

      Sen sijaan Jeesuksen ristinkuoleman välityksellä meille julistetaan yksistään Jumalan armon takia kaikkien syntien tuoma syyllisyys anteeksi ja meidät otetaan Jumalan rakastavan hyvyyden haltuun eli meidät vanhurskautetaan yksin Kristuksen tähden. Tähän Kristuksen työhön turvautuminen on sitä pelastavaa uskoa, joka suo armollisen Jumalan yhteyden jokaiselle, joka häneen turvansa panee eli siis uskossa luottaa Jumalan hyvyyteen ja armollisuuteen meidän Vapahtajamme laupeuden ansiosta.

      Liitän tähän muutaman jakeen Roomalaiskirjeestä, joissa jollakin tavoin käsitellään tätä ongelmakenttää. (Olen tietoinen että tässä ei tule esille kaikki näkökohdat, mutta jo nyt näiden jakeiden lukumäärä alkaa olla laajuuden äärirajoilla, jotta niitä voisi tällaisessa keskustelussa panna esille.)

      Roomalaiskirje:

      2:23 joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa?

      3:19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;

      3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.

      3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

      3:31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.

      4:13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.

      6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

      6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

      7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

      10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

      13:10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

    • Tarja

      Kiitos tästä linkistä.

      On todella ihanaa kuunnella Moti Steinmetzin laulua yhdessä suuremmoisen ryhmän kanssa. Yeshiva Ateret Shlomo synagoga on myös erittäin hyvä paikka tälle esitykselle.

      On luonnollista että sinä naisena tuot esille juuri Jacob ben Isaac Ashkenazin, 1550–1625, noin vuonna 1590 julkaiseman Tseno Ureno , myös Naisten Raamatuksi nimitetyn, -teokseen perustuvia lauluja.

      Kiitos linkistä.

    • Kiitos Tarja!

      Hieno löytö! Kirjoituksiin perehdytään suurella innolla. Hyvä musiikki, puhutteleva video-

    • Ismo

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Kerran keskustelin erään erittäin oppineen juutalaisen kanssa syvällisesti juutalaisuuden ja kristinuskon kohtaamisesta eri aikoina ja myös meidän oppiemme ja perinteidemme eroista ja yhtäläisyyksistä.

      Valmistelin tuohon aikaan luentosarjaa juutalaisuuden ja kristinuskon välisistä suhteista. Keskustelu oli erittäin antoisa ja tapahtui hyvässä hengessä.

      Tuon keskustelun ehkä merkittävimmäksi kohokohdaksi tuli esille nostamasi kysymys Messiaasta.

      Monien erilaisten kysymysten joukosta juuri tässä tulee esille kaikkein ratkaisevin näkökohtien ero: Juutalaiset odottavat luvatun Messiaan tuloa, hän ei vielä ole tullut, kun taas me kristityt uskomme, että Messias on jo tullut, hän on Jeesus.

      Kun siis Ismo nostat esille kysymyksen Messiaasta, niin kosketat meidän uskon käsitystemme ja perinteittemme välisten keskustelujemme kaikkein keskeisintä kysymystä.

      Kiitos sinulle kommentistasi!

  1. Kiitos myös sinulle laajasti hyvistä kirjoituksistasi, niitä on aina ilo lukea.

    Juutalaisten kanssa keskuteluissa on hyvä aina painottaa, että meillä on yksi ja sama Jumala, joka yleensä hämmentää, koska heillä on usein sama väärä käsitys Kristittyjen Jumalasta, kuin muslimeillakin. Kristityt tunnustavat, että Jumala on Yksi, Isä, Poika, Pyhä Henki.

    On myös hyvä huomata, että Paavali myös Juutalaisena tulkitsi Jumalan olemuksen Kristuksen kautta. Apostolit ymmärsivät Juutalaisina varsin hyvin, että Kristus oli Messias ja moni Juutalainen saattaa löytää edelleen Kirjoituksia lukiessaan Kristuksen, varsinkin jos he saavat Uudentestamentin äidinkielellään. Odotamme yhdessä, maranata.

    ”Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” 1.Kor.8:5-6

  2. Tiedättekö miten saa viimeisen sanan ?
    Se saa sillä tavalla, että poistaa eri näkemykset, ja kommentit, tai sulkee kommentoinnin oman kommenttinsa jälkeen. Niin sanottu exkommunikaatio, se on vanha kirkollinen rangaistus.

    Eräs kirjoittaja lähetti minulle kommentin liittyen Jeesuksen vihaamiseen, jossa oli lainaus Johanneksen evankeliumista: ” Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettu teidän laissanne, ” He ovat vihanneet minua syyttä ”
    Tätä todisteltiin kahdella lainauksella Psalmeista. Ps 35:19 ja 69:5 Toisessa Palmissa puhuu ilmeisesti Daavid, koska sitä sanotaan Daavidin Psalmiksi, ja toisessa joku varas jota syytetään, vaikka hän on syytön.

    Psalmit eivät ole ennustuksia, eikä myöskään laki, joten jo siinä meni pieleen. Johannes ei ole tiennyt mitä laki on.
    Psalmit ovat myös Jeesusta vanhempia, ei hänen jälkeensä kirjoitettuja, joten siellä ei voida tarkoittaa Jeesusta sanoilla ” he ovat vihanneet minua ….” koska tuossa vihaaminen on tapahtunut, ei niin, että tulee tapahtumaan.
    Lisäksi se on MINÄ muodossa, aivan kuin Jeesus olisi itse kirjoittanut, vaikka häntä ei ollut olemassakaan, eikä vihaamistakaan ollut tapahtunut.

    Minä olen havainnut vain Juudaksen ja kansan vihaamista, ja sen todella tapahtuneen syyttä.

    Mainittakoon, että henkilö joka väitti tapahtunutta tulevaksi tapahtumaksi, oli teologi oppiarvoltaan, joten lienee yleisempikin käsitys, että psalmit ovat lakia ja laki vielä ennustusta. Vaikka Pslamit ovat runoutta ja laki on elämänohjeita, ja sääntöjä, ja enteellistä vain siinä mielessä, että noudattajalle on hyvä lupaus olemassa.

    • Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi jossa käsittelet useampiakin näkökohtia

      1) Viimeisen sanan sanominen jossakin keskustelussa voi joillekin olla kovinkn tärkeää. Mielestäni se ei kuitenkaan ole kaikkein tärkeintä, vaan pidän parempana sitä, että koko keskustelussa voi säilyä miellyttävä ilmapiiri.

      2) Ekskommunikaatio on ollut ihmisten välisissä suhteissa eri muodoissaan käytössä kautta ihmiskunnan. Jos joku ei ole toiminut porukan hengen mukaisesti niin silloin ihmisillä on ollut tapana sulkea porukan häiritsijät ulos porukasta. Tämä on toimiinut järjestäytyneistä organisaatioista katujengien tasolle. Joko olet porukan mukana ja toimit sen periaatteitten mukaan tai lähdet siitä pois.
      Tämä toimi jo muinaisten heettiläisten lainsäädännössä. Joistakin rikoksista sai rangaistukseksi sen että ihminen karkoitettiin pois omilta asuinsijoiltaan. Tämän huomasin jo noin 50 vuotta sitten Vanhan testamentin Liitonkirjaa koskevassa tutkimuksessani, kun vertasin Liitonkirjan lainsäädäntöä heettiläisen lain eräisiin kohtiin.

      Kirkollisissa yhteyksissä tätä vastaavaa porukasta pois sulkemista on harjoitettu joissakin yhteyksissä eri asteisina seurakuntayhteyden rikkovaa käytöstä osoittavia tekoja vastaan suunnattuna rangaistustoimena, jotta kyseiset seurakunnan jäsenet saataisiin elämään yhteisön yhteisten periaatteitten mukaan.

      Sanana sana ekskommunikaatio tarkoittaa sitä että kyseiselle ihmiselle ei anneta Herran pyhää ehtoollista. Näin halutaan kertoa että kyseisen ihmisen pitää korjata elämäntapojaan joissakin tilanteissa. Esimerkiksi afrikkalaisessa ympäristöässä moniavioisuus on perinteisesti ollut vallitseva hyvinkin laajoissa piireissä. Kamerunin luterilaisessa kirkossa kuitenkin on periaate, ettei seurakunnan yhteydessä oleva mies saa ottaa itselleen monia vaimoja. Mikäli joku kuitenkin ottaa itselleen toisen tai toisia vaimoja edellisten rinnalle, niin tällainen mies suljetaan seurakunnan pyhän ehtoollisen nauttimisen oikeudesta. Tällä halutaan voimakkaasti ilmaista se, että mies pitäköön huolta omasta vaimostaan älköönkä tuoko tämän elämää katkeroittavia uusia naissuhteita heidän avioliittoaan häiritsemään. ( Jos kuitenkin joku pakana, jolla on jo vanhastaan on ollut monta vaimoa, kääntyy kristityksi, niin hänen on pidettävä huoli kaikista vaimoistaan. Tällä estetään muiden vaimojen hylkäämisen aiheuttamia suuria sekä sosisaalisia että taloudellisia ongelmia. Noissa oloissa hylkääminen olisi useimmiten tuollaisen hylätyn naisen elämässä katastrofi.)

    • Tarja

      3) Viittaat Johanneksen evankeliumiin:

      15:25 Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: ’He ovat vihanneet minua syyttä.

      Tämän rinnalle tuot kaksi Psalmin kohtaa

      Psalmi 35:19

      Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

      ja

      Psalmi 69:5

      Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

      Sitten nostat esille Vanhan testamentin kokoelman eri osien nimityksen ongelman.

      Vanhan testamentin nimitys Toora eli Laki on Viisi Mooseksen kirjaa, mutta Psalmit kuuluvat Vanhan testamentin Ketuvim eli Kirjoitusten kokoelmaan.

      Tähän asti olet nostanut esille aivan oikeita näkökohtia. Sen jälkeen nostat esille muutaman tästä nousevan kysymyksen.

      Ensinnäkin kysymys siitä, onko Johannes erehtynyt puhuessaan tässä yhteydessä laista.

      Voimme todeta että vanhastaan juutalaisilla tarkoitettiin laki -sanalla sekä ”Tooraa” eli Viiden Mooseksen kirjan kokoelmaa että ”tooraa” eli yleensä opetusta koskipa se sitten lain käyttöä, moraalista opetusta, tapakulttuuriin kuuluvia käytössääntöjä, ihmisen elämän kysymysten käsittelyä, hengellisiä kysymyksiä tai muita kysymyksiä.

      Tässä opetusten perinteessä käytettiin pohjana kirjoitettua Lakia eli Tooraa, Profeettoja eli Nevi’imiä ja Kirjoituksia eli Ketuvimia eli Vanhan testamentin kokoelmaa Tanakia ( jonka laajuus muuten vahvistettiin vasta noin sata vuotta Jeesuksen maanpäällisen elämn jälkeen Jamniassa kokoontuneitten juutlaisten viisaiden keskuudessa)

      Mutta asioiden pohdinnassa käytettiin myös suullista tulkintaperinnettä, jota nimitettiin ”suulliseksi laiksi” eli sama kuin evankeliumeissa puhutut ”perinnäissäännöt”. Näillä tulkintaperinteillä oli erittäin merkittävä asema mitä erilaisimpien kysymysten ratkaisuissa. Olivathan käytännön elämän tilanteet tuhatmäärin monimuotoisempia kuin yksikään kirjallisesti muotoiltu Tanakin tekstin antama vihje oikeista suuntaviivoista. Tässä suullisen opetuksen valtavassa aineistossa käytettiin hyväksi koko tuon ajan Raamattua ja tämän lisäksi myös lukemattomien muiden oppineitten lausuntoja. Näitä tulkittiin aina kulloisenkin käsiteltävän aiheen tarpeitten mukaisesti.

      Myös aikansa oppinein juutalainen Jeesus käytti opetuksessaan tämän suullisen perinteen antamia suuntaviivoja. Tämä tulee ilmi hänen vertaustensa kysymyksenasetteluissa, jotka vastaavaat hänen aikansa ajankohtaisia juutalaisuutta ja sen elämää käsitteleviä kysymyksiä.

      Sen sijaan Jeesuksen kritiikki joitakin suullisen perinteen eli perinnäissääntöjen väärinkäytöksiä vastaan on useinkin kiinnittänyt huomiomme niin voimakkaasti, ettemme aina ole huomanneet tämän kritiikin kohdistuneen vain tuon ”Suullisen tooran” väärinkäytöksiin.

      Viittaamassasi Johanneksen evankeliumin kohdassa Jeesus käyttää siis vastustajiensa häntä kohtaan suuntaavien opetusten kokonaissanomasta nimitystä ”teidän opetuksenne” eli ”teidän tooranne” eli näiden käyttämästä ”perinnäissäännösten kokoelmasta” eli siis näiden käyttämästä ”suullisen lain tulkinnastanne” nimitystä ”teidän laissanne”. Tästä valtavan laajasta suullisen perinteen aineistosta Jeesus vielä nostaa esille viittauksen kirjoitettuun Jumalan sanaan eli tässä tapauksessa Psalmien kirjan kahden kohdan perusteella tehtyyn suullisen perinteen tiivistelmään.

      Tämä kokonaistilanteen selvitys vastauksena laki -sanan käyttöön.

      Sitten minä -sanan käyttöön tuossa tilanteessa.

      Viittaamasi minä -sana nousee tuossa tilanteessa suoraan Psalmin 69 sanamuodosta. Näin tuossa tilanteessa käytössä olleen suullisen lain tulkinnassa sovelletaan Psalmin sanaa suoraan tuon hetken ajankohtaisen kysymyksen käsittelyyn.

      Jeesuksen sanoman ydin on siis hyvinkin syvälliseen tuon ajan teoreettiseen malliin istuva tapa ilmaista hyvin oppineille häntä krisoineille erittäin oppineeseen asioiden tarkastelumalliin turvautuen hyvin konkreettinen ja selkeä kannanotto:

      Miksi te turhaan räkytätte. Teidän kiivailunne minua kohtaan on aivan turhaa. Ottakaa iisisti. Aivan tyhjästä vihaa kannatte. Rauhassa eläminen olisi paljon parempaa kun riidellä turhasta.

      Tai joku muu suoraviivainen ja naseva arkikielinen ilmaus.

      Jotenka juttu juridisesta tiedekunnasta 1960 -luvulta. Professsori Ellilällä oli toisinaan tapana sanoa oppilailleen: ”Miksi sanoa sitä yksinkertaisesti, kun sen voi sanoa monimutkaisestikin.”

    • Tarja

      4) Juutalaisten vihaamista eli antisemitismiä on koko maailman historiassa esiintynyt järkyttävän paljon. Suuria kansanmurhan suuruisia toimia on heitä vastaan suunnattu milloin missäkin päin maailmaa.

      Tämän antisemitismin juuret nousevat jo muinaisten roomalaisten kokemasta läntisten foinikialaisten eli puunilaisten taholta tulleen uhan edessä syntyneestä pelosta. Kun Hannibal piiritti elefanttijoukkoineen roomalaisten viimeistä linnoitusta Roomaa pidemmän aikaa niin kansa koki loppunsa olevan hiuskarvan varassa. Tuosta lähtien antisemitismi iskostunut roomalaiseen alitajuntaan ihmisten mielissä. ( Tähän voi verrata Ison vihan aikaansaamaan ”ryssävihaan” suomalaisten keskuudessa. Vaikka järkevä suhtautuminen naapurimaamme ihmisiin puhuisi kuinka paljon tahansa hyvien suhteiden puolesta niin aineellisen kuin henkisenkin molemminpuolisen edun nimissä, niin aina vain tuon kolmesataa vuotta vanhan puoliksi alitajuisen jäänteen vaikutteita ilmenee siellä täällä. Epäluulo naapurimaamme aikeista nostaa päätään milloin missäkin muodossa ilman, että aina voidaan edes itse tiedostaa, mistä moinen asenteellien erikoisuus voisi olla peräisin. )

      Valitettavasti tätä roomalaisten antisemitististä ongelmaa ei edes evankeliumin kutsu keskinäiseen rauhaan ja sovintoon voittaa, vaan se jäi vaivaamaan myös juutalaisista lähtökohdista koko maailman laajuiseksi avartuneen kristinuskon sanoman omaksuneitten ihmisten mielissä.

      Kun juutalaiset sitten elivät vähemmistönä muiden kansojen keskuudessa, niin tuohon ikivanhaan antisemitismiin liittyi vielä valitettavan yleisesti esiintyvä vähemmistöihin kohdistunut syrjintä. Tästä puolestaan seurasi, että jos joku juutalainen menestyi niin toisten ihmisten valitettavan yleinen kateus puolestaan sai yllätäviä purkauksia milloin missäkin päin maailmaa myös puhtaasti roomalaisen kansanperinteen ulkopuolellekin asti, vaikka se näiden toisten kansojen keskuudessa olikin enemmän tuontitavaraa kuin näiden kansojen omien kokemuksien taustalla vaikuttava perintöpelko.

      Juudas Iskariotin osakseen saama leima sisältää ainakin kaksi eri tasoa. Toisaalta tämä on nähtävissä koko ihmiskuntaa koskevana lainalaisuutena. Maanpetturi on kaikissa kansoissa erittäin suuren rikoksen luokkaan kuuluva rikos. Pienemmissä piireissä samaten ”porukan petturi” on erittäin halveksittu henkilö, koska tällainen toiminta vie pohjaa pois ihmisten välisestä luottamuksen ilmapiiristä ja sellaisena vaurioittaa joukon turvallista yhteisöllisyyttä.

      Juudas Iskariotin tapauksessa mukaan tulee myös hänen tekonsa hengellinen ulottuvuus. Hän joka oli opetuslasten luottomies koko joukon rahastonhoitajana ja esim. viimeisellä aterialla kunniapaikalla isännän vieressä samaan viinimaljaan leipänsä kastaessaan, meni luovuttamaan oman mestarinsa, meidän Vapahtajamme tämän vastustajien käsiin, jotta näm saattoivat viedä Vapahtajamme aina tekaistuin syin toetutettuun kuolemaan asti.

      Mihin ulottuvuuksiin tämä sitten tuleekaan, kun näin luottamuksen pettämien kohdistui itse Jumalaan. Jeesushan on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Näin siis Juudaksen petos oli samalla mitä syvin Jumalamme pettäminen.

      Tämä perusteluista, miksi Juudaksen maine on pilaantunut.

Kirjoittaja

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25