Kävikö kuningatar teillä kylässä?

Kodin eteisessä kasvojeni ohitse lentää hyönteinen ja asettuu ulko-oven ikkunaan. Se on ampiainen, mutta tavallista suurempi. Ampiainen oli lentänyt sisään ilmeisesti tuuletusventtiilin kautta ja pyrki nyt valon suuntaan ulos. On lauha marraskuun päivä ja päästän sen ulos.

Mitä ihmettä? Ampiainen marraskuussa! Itse asiassa näitä kookkaita ampiaisia on tullut sisään syyskuusta lähtien. Tämä oli neljäs kerta tänä syksynä. Olen vienyt ne ulos. Hyvä konsti on käyttää tyhjää tulitikkurasiaa tai alassuin käännettyä juomalasia ja kantena postikorttia.

Saman olen kokenut muinakin syksyinä. Joskus ampiainen on noesta musta, kun se on lentänyt savupiipun kautta. En kuitenkaan ole sekoittanut ampiaista kookkaaseen ja tummempaan herhiläiseen.
_ _ _
Ampiaisyhdyskunnat kuolevat syksyllä ravinnon loputtua. Vain emo eli kuningatar jää henkiin ja etsii sopivan talvehtimispaikan voidakseen keväällä rakentaa pienen pesän ja munia siihen ensimmäiset työläismunat. Tästä kasvaa ampiaisyhdyskunta, joka käyttää hyönteisravintoa, mutta myös kukkien siitepölyä. Siten myös ampiaiset ovat pölyttäjähyönteisiä, vaikkakaan eivät niin tehokkaita kuin mesipistiäiset.

Myös keväällä auringon lämmön herättämät ampiais- ja kimalaiskuningattaret lähtevät lentoon. Olet saattanut nähdä huhti-toukokuussa suuren kimalaisen, joka on lentänyt sisälle ja pörrää ikkunassa – tai sitten löydät kimalaisemon varjopaikasta tai keväthangelta kylmän kohmettamana. Kimalaisen voi nostaa auringon paisteeseen tai sisälle, missä se lämpenee. Pisara hunajaa antaa sille energiaa. Kohta se lähtee taas lentoon.
_ _ _
Omat mehiläisyhdyskuntani kotipihalla pärjäsivät viime kesänä kohtuullisen hyvin. Ne olivat talvehtineet hyvällä prosentilla. Vain yksi pesä menehtyi, kun siinä emo oli alkanut munia liian varhain ja yhdyskunta aktivoitunut. Kylmä maaliskuu sekä parvipallon sijaitseminen huonossa paikassa ravintosokeriin nähden johtivat vahvan yhdyskunnan ravintopulaan ja kuolemaan. Loput viisi pesää säilyivät hengissä.

Lämmin toukokuu vahvisti nopeasti yhdyskuntia. Vein alkukesästä kaksi uutta jaoketta Padasjoelle pölyttämään serkun mansikkapeltoa. Kuuma ja kuiva kesä johti kukkien varhaiseen ja lyhyeen kukintaan. Onneksi elokuun mesikaste paransi satoa, jota tuli keskimääräisesti, noin 40 kg pesää kohden. Yksikään pesä ei parveillut tänä kesänä, kun olin siirtynyt emo ylhäällä -kasvatukseen. Siinä emo on ylälaatikossa eikä sulkuristikon vuoksi pääse lentämään pois pesästä. Parveilu on eri syistä haitallista.
_ _ _
Mitä teet sisälle huoneeseen lentäneelle hyönteiselle? Normaali, hyönteistä tuntemattoman reaktio voi olla säikähdys ja ampiais- tai kimalaiskuningattaren liiskaaminen ikkunaa vasten. Tämä on harmi ja sääli, koska kuningatar munii kesän aikana satoja, jopa tuhansia jälkeläisiä.

Dramaattinen hyönteiskato on viimeistään tehnyt selväksi, mikä merkitys pölyttäjillä on elämälle yleensä ja ihmisten ravinnon tuotannolle erityisesti. Näkyykö pölyttäjien arvon ja merkityksen tiedostaminen suhtautumisessa ampiais- ja kimalaiskuningattariin tai näiden yhdyskuntiin?

On totta, että etenkin ampiaiset voivat pistää ja jotkut ihmiset ovat yliherkkiä niiden pistoille. Yleensä hyönteiset eivät pistä, jos ne jätetään rauhaan. Siksi ihmisten kulkureiteiltä syrjässä olevia ampiais-, kimalais- tai mehiläispesiä ei pitäisi hävittää.
_ _ _
Lapsuuteni kesämökillä oli meidän poikien makuuaitan ikkunaseinän nurkassa joka kesä ampiaispesä. Ampiaiset lensivät seinänraoista ulos ja sisään. Istuin pöydän ääressä lukien tai askarrellen pari metriä pesästä, joka oli joskus ihmisen pään kokoinen. Olin tottunut ampiaisiin ja ampiaiset minuun. Kymmenen kesän aikana yksikään ampiaisista ei pistänyt minua. Tosin kynnyksen yli aittaan sisään astuessa oli varottava tömäyttämästä lattiaa. Jos näin joskus tapahtui, alkoi pesästä purkautua ampiaisia virtanaan valmiina puolustamaan pesäänsä. Ne rauhoittuivat kuitenkin nopeasti, kun näkivät ettei ole hätää. Luulen, että ne tunsivat minut ja tiesivät vaarattomaksi. Samankaltaista yhteyttä aistin mehiläisteni kanssa.
_ _ _
Ihminen on aiemmin suhtautunut luontoon uhkana, joka pitää voittaa ja alistaa. Jotkut vaaralliset tai vaarallisiksi leimatut eläimet ovat tämän taistelun symboleita, kuten sudet, hait, kotkat, käärmeet tai ampiaiset. Ne ovat saaneet kokea leppymätöntä vainoa, joka ei ole edelleenkään täysin loppunut.

Nyt ihminen itse on yhä suurempi uhka luonnolle ja elämän jatkumiselle. Tämä vihollisuus ihmisen ja luonnon välillä tulee voittaa ja pyrkiä rauhaan. Jokaisella eläimellä on merkitystä osana kokonaisuutta. Jonkin lajin väheneminen tai liiallinen runsastuminen voivat horjuttaa tasapainoa. Nyt ihmiskunta on runsastunut liiaksi ja kuluttaa kohtuuttomasti luonnonvaroja sekä päästää ilmakehää kuumentavia kasvihuonekaasuja. Monet ovat ahdistuneita tulevaisuudesta.

Jokaisen valinnoilla on väliä, myös niissä tilanteissa, kun kohtaat kuningattaren.

  1. Minulle tuli punaisesta kirkossa heti mieleen ensimmäisenä liturginen väri ja sen merkitys. On ilonen, että pappi kirjoittaa iloitsevansa punaisesta. Se on harvinainen väri ja toki helluntai on hieno kirkkopyhä.

    ” Erkki O Auranen
    29.01.2014 15:26

    PUNAINEN = PYHÄ HENKI Kirkollisessa värimaalmassa punainen on Pyhän Hengen väri. Iloitsen aina, kun saan laittaa punaisen stoolan ja kasukan päälleni Pyhän Hengen sunnuntaisin! ”

    Minä en puhaista väriä kirkossa yhdistä mitenkään mihinkäkään poliittiseen liikeeseen, prostituutioon tai

    Olematta Luthersäätiöläinen tai lähelläkään sitä: entä jos punainen viittaakin Pyhään Henkeen.

    En oikein ymmärrä Osmo Kauppusen mietteitä:
    ” Osmo Kauppinen
    29.01.2014 18:21

    Tulee mieleen ajatus, että onko Lähetyshiippakunnan punainen väri jotain sukua sosialismille ja marxilaisuudelle? Vai onko se sukua paavillisuudelle? Vai mille? Toivottavasti vapaamuurariudelle!”

  2. Leena Viilolle. Johanneksen ilmestyksessä on ”Suurella Babylonilla, maailman porttojen ja iljetysten äidillä” (Ilm. 17:3-5) purppurainen ja helakanpunainen puku ja hän ratsastaa helakanpunaisen seitsenpäisen pedon selässä. Tähän liittyen on punaisesta tullut helvetin ja paholaisen väri. (Suuri symbolikirja). Joten punaisen liittämisellä paholaiseen on ihan raamatullinen tausta. Jos nimittäin uskot Pyhän Raamatun olevan Jumalan sanaa.

    • Sikiöosasto oli ylälaatikossa ja siirsin peittosikiöt alalaatikkoon. Jonkin verran oli myös avosikiöitä. Pariin pesään alalaatikkoon kuoriutui emo, joka alkoi munia. Sain niistä emot jaokkeisiin. Minulla tuli 5 pesästä ja kahdesta jaokkeesta 240 kg hunajaa.

    • Suunnilleen samanlainen sato meillä suhteessa pesiin ja jaokkeisiin. Kokemuksesi emon pitämisestä ylhäällä näyttää toimivan hyvin. Ehkä uuden emon saaminen on helpompaa tavallasi? Sain myös kaksi uutta emoa viime kesänä, mutta hinta oli kallis, koska parvet karkasivat, vaikka olin omasta mielestäni ollut huolellinen emokennojen hävittämisessä.

    • Todella kiinnostava pointti. Ehkä ensi kesällä kuningattaret minulla eivät vieraile muualle kuin ylä osastossa. Prinsessat ja kuhnurit siis peittosikiöinä alas. Samalla myös helpottuu hunaja osastojen kova nostelu? Nostaa tarvitsee vain siinä vaiheessa kun peittosikiökakkuja sijoitetaan alas? Hunajaosastot ovat kuningattaren alla eli yläosasto sulkuristikon kanssa vain siirretään sivuun ja peittosikiökakut osastolta siirretään alas?

      Perinteisesti on haluttu sikiöiden olevan keskellä ja mielummin ylhäällä lämpötalouden vuoksi. Sinä olet siirtänyt peittosikiöt alas. Homma näyttää toimivan?

  3. Tämän hoitotavan esittelyn luin Mehiläinen-lehdestä. Nostelu tosiaan vähenee, kun sikiöisasto on ylinnä. Silloin on helppo antaa emolle tilaa siirtämällä peittosikiöt alas ja katsoa, onko munintaa. Kuhnurikehä on myös ylhäällä ja leikkaan siitä peitetyt kuhnuritoukat parin viikon välein. Meillä kanat syövät ne mielellään.

    Jos alas jää joku emokenno ja se kuoriutuu, ei siitä ole haittaa. Silloin pesä toimii kahdella emolla kunnes tarvitsen emoa muualla. Ennen talveutusta vaihdoin johonkin pesään nuoren emon ja otin sen kahden emon pesästä.

    • Kiitos mukavasta vinkistä!

      Tod. näk. minulla myös ensi kesän toteutus emolla ylhäällä. Ylhäällä kuninkaalliset ovat yleensä olleet. Talvi mennään yhdellä osastolla. Joulukuun alussa oksaalihappotiputus. Tiputuksen yhteydessä toivotetaan pesille kristillisesti hyvää joulua, uutta vuotta ja pääsiäistä. Pesien talvehtiminen jää sitten ”hänen varaansa joka säät ja ilmat säätää.”

      PS. Olemme myös paistaneet pannulla kuhnureita. Katkarapujen (kuhnuritoukkien näköiset) ystävä en ole, mutta kuhnurit maistuvat hyvälle.

  4. Pekka

    Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi. Kiitos myös siitä, että pidät luonnosta huolta.

    Lapsuudessa autoin isää heinien latoon kuskaamisessa. Minun tehtäväni oli ottaa ladon heinäkasan päällä vastaan ja isä heitti sinne ylös.

    Toisinaan pääni päällä saattoi olla vain metrin, parin tai kasan kasvaessa vajaan metrin korkeudella ampiaispesä. Heiniä edelleen paikalleen heittäessäni yritin varoa, etten häiritsisi pesään tai pesästä lentäviä ampiaisia. Ne puolestaan osasivat lentää niin lähellä katon rajaa ettei törmäyksiä tullut.

    Eläimet todellakin osaavat olla ihmisystävällisiä jos ne kokevat tilanteen turvalliseksi.

    Muutoin.

    Meidän aikamme suuri uhka luonnolle on pölyttäjähyönteisten väheneminen. Mikäli niiden määrä vähenee liiaksi, niin ihmiskunnalta voi jopa vähentyä tai pahimmassa tapauksessa loppua ruoka, kun mitkään kukkivien kasvien hedelmät eivät enää kasva.

    Ihmisten on siis mitä suurimmassa määrin pidettävä huolta siitä, ettei pölyttäjähyönteisiä enää tuhota milloin minkäkinlaisella ajattelemattomalla toimenpiteellä.

    • Kiitos Matias muistelusta. Tuo kuvaamaasi tilanne heinien latoon viennistä voisi olla minunkin lapsuudestani. Onhan siinä ollut riskinsä, jos on vaikka vahingossa osunut hangon piikillä ampiaispesään ja pudottanut sen. Siitä on seurannut melkoinen kuhina. Moni isä on ennakoinut tilannetta ja rukkaskäsillä heittänyt ampiaispesän säkkiin sekä vienyt pois. On siinä ehkä saanut itse jonkun piston. Toinen malli on tuo sinun kuvaamasi: ei häiritä ampiaispesää, niin eivät ampiaisetkaan tule päälle.

    • Matias

      Nostan hattua heinien korjuulle ja ampiaisten varjelulle. Itse en kykene samaan. Ampiaisten pesät hävitän mökiltä heti ne huomattuani. Toivon, että niitä ei pihapiirissäni näy.

      Tänä kesänä oli kimalaisia enemmän kuin miesmuistiin. Tämän huomasin ilolla. Kimalainen, kuten mehiläinen, ei tule ruokalautaselle eikä juomalasille, ampiainen sen sijaan on kiusallinen vieras kattauksilla. Kimalaiset ovat mukavia pyöreitä palleroita, hyviä pölyttäjiä, tervetulleita kaikin tavoin.

Kirjoittaja

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.