Kävikö kuningatar teillä kylässä?

Kodin eteisessä kasvojeni ohitse lentää hyönteinen ja asettuu ulko-oven ikkunaan. Se on ampiainen, mutta tavallista suurempi. Ampiainen oli lentänyt sisään ilmeisesti tuuletusventtiilin kautta ja pyrki nyt valon suuntaan ulos. On lauha marraskuun päivä ja päästän sen ulos.

Mitä ihmettä? Ampiainen marraskuussa! Itse asiassa näitä kookkaita ampiaisia on tullut sisään syyskuusta lähtien. Tämä oli neljäs kerta tänä syksynä. Olen vienyt ne ulos. Hyvä konsti on käyttää tyhjää tulitikkurasiaa tai alassuin käännettyä juomalasia ja kantena postikorttia.

Saman olen kokenut muinakin syksyinä. Joskus ampiainen on noesta musta, kun se on lentänyt savupiipun kautta. En kuitenkaan ole sekoittanut ampiaista kookkaaseen ja tummempaan herhiläiseen.
_ _ _
Ampiaisyhdyskunnat kuolevat syksyllä ravinnon loputtua. Vain emo eli kuningatar jää henkiin ja etsii sopivan talvehtimispaikan voidakseen keväällä rakentaa pienen pesän ja munia siihen ensimmäiset työläismunat. Tästä kasvaa ampiaisyhdyskunta, joka käyttää hyönteisravintoa, mutta myös kukkien siitepölyä. Siten myös ampiaiset ovat pölyttäjähyönteisiä, vaikkakaan eivät niin tehokkaita kuin mesipistiäiset.

Myös keväällä auringon lämmön herättämät ampiais- ja kimalaiskuningattaret lähtevät lentoon. Olet saattanut nähdä huhti-toukokuussa suuren kimalaisen, joka on lentänyt sisälle ja pörrää ikkunassa – tai sitten löydät kimalaisemon varjopaikasta tai keväthangelta kylmän kohmettamana. Kimalaisen voi nostaa auringon paisteeseen tai sisälle, missä se lämpenee. Pisara hunajaa antaa sille energiaa. Kohta se lähtee taas lentoon.
_ _ _
Omat mehiläisyhdyskuntani kotipihalla pärjäsivät viime kesänä kohtuullisen hyvin. Ne olivat talvehtineet hyvällä prosentilla. Vain yksi pesä menehtyi, kun siinä emo oli alkanut munia liian varhain ja yhdyskunta aktivoitunut. Kylmä maaliskuu sekä parvipallon sijaitseminen huonossa paikassa ravintosokeriin nähden johtivat vahvan yhdyskunnan ravintopulaan ja kuolemaan. Loput viisi pesää säilyivät hengissä.

Lämmin toukokuu vahvisti nopeasti yhdyskuntia. Vein alkukesästä kaksi uutta jaoketta Padasjoelle pölyttämään serkun mansikkapeltoa. Kuuma ja kuiva kesä johti kukkien varhaiseen ja lyhyeen kukintaan. Onneksi elokuun mesikaste paransi satoa, jota tuli keskimääräisesti, noin 40 kg pesää kohden. Yksikään pesä ei parveillut tänä kesänä, kun olin siirtynyt emo ylhäällä -kasvatukseen. Siinä emo on ylälaatikossa eikä sulkuristikon vuoksi pääse lentämään pois pesästä. Parveilu on eri syistä haitallista.
_ _ _
Mitä teet sisälle huoneeseen lentäneelle hyönteiselle? Normaali, hyönteistä tuntemattoman reaktio voi olla säikähdys ja ampiais- tai kimalaiskuningattaren liiskaaminen ikkunaa vasten. Tämä on harmi ja sääli, koska kuningatar munii kesän aikana satoja, jopa tuhansia jälkeläisiä.

Dramaattinen hyönteiskato on viimeistään tehnyt selväksi, mikä merkitys pölyttäjillä on elämälle yleensä ja ihmisten ravinnon tuotannolle erityisesti. Näkyykö pölyttäjien arvon ja merkityksen tiedostaminen suhtautumisessa ampiais- ja kimalaiskuningattariin tai näiden yhdyskuntiin?

On totta, että etenkin ampiaiset voivat pistää ja jotkut ihmiset ovat yliherkkiä niiden pistoille. Yleensä hyönteiset eivät pistä, jos ne jätetään rauhaan. Siksi ihmisten kulkureiteiltä syrjässä olevia ampiais-, kimalais- tai mehiläispesiä ei pitäisi hävittää.
_ _ _
Lapsuuteni kesämökillä oli meidän poikien makuuaitan ikkunaseinän nurkassa joka kesä ampiaispesä. Ampiaiset lensivät seinänraoista ulos ja sisään. Istuin pöydän ääressä lukien tai askarrellen pari metriä pesästä, joka oli joskus ihmisen pään kokoinen. Olin tottunut ampiaisiin ja ampiaiset minuun. Kymmenen kesän aikana yksikään ampiaisista ei pistänyt minua. Tosin kynnyksen yli aittaan sisään astuessa oli varottava tömäyttämästä lattiaa. Jos näin joskus tapahtui, alkoi pesästä purkautua ampiaisia virtanaan valmiina puolustamaan pesäänsä. Ne rauhoittuivat kuitenkin nopeasti, kun näkivät ettei ole hätää. Luulen, että ne tunsivat minut ja tiesivät vaarattomaksi. Samankaltaista yhteyttä aistin mehiläisteni kanssa.
_ _ _
Ihminen on aiemmin suhtautunut luontoon uhkana, joka pitää voittaa ja alistaa. Jotkut vaaralliset tai vaarallisiksi leimatut eläimet ovat tämän taistelun symboleita, kuten sudet, hait, kotkat, käärmeet tai ampiaiset. Ne ovat saaneet kokea leppymätöntä vainoa, joka ei ole edelleenkään täysin loppunut.

Nyt ihminen itse on yhä suurempi uhka luonnolle ja elämän jatkumiselle. Tämä vihollisuus ihmisen ja luonnon välillä tulee voittaa ja pyrkiä rauhaan. Jokaisella eläimellä on merkitystä osana kokonaisuutta. Jonkin lajin väheneminen tai liiallinen runsastuminen voivat horjuttaa tasapainoa. Nyt ihmiskunta on runsastunut liiaksi ja kuluttaa kohtuuttomasti luonnonvaroja sekä päästää ilmakehää kuumentavia kasvihuonekaasuja. Monet ovat ahdistuneita tulevaisuudesta.

Jokaisen valinnoilla on väliä, myös niissä tilanteissa, kun kohtaat kuningattaren.

    • Salme Kaikusalo: ”Uutisen luettuani tuli mieleen, että kuinkahan moni kirkossa kävijä tietää tuon kaiken kardinaaleista, paaveista, keisarista, ilmestyskirjan pedoista jne, jne,”

      Sen Ilmestyskirjan 17, ja 18. luvun kuvaaman ”porton”, ”Suuren Babylonin”, joka ratsastaa sillä ”helakanpunaisella pedolla” merkityksestä olisi suositeltavaa ottaa selvää, kun se ”Suuri Babylon” viittaa selvästikin johonkin uskontoon liittyvään ja sen lopun sanotaan olevan lähestymässä.

      Linkissä pieni määrittely ”portosta”, eli ”Suuresta babylonista”: http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1102005161?q=Suuri+Babylon&p=par

    • Tulenvärisen punainen Raamatussa taas kuvaa suuren lohikäärmeen, Saatana Panettelijan, ulkonäköä (Il 12:3). Samanvärinen hevonen on kansakuntien välisen sodankäynnin symboli, niin kuin Ilmestyksen 6:4:ssä kuvaillaan.

    • Punainen on hepreaksi dam ja vastaa samalla käsitettä veri mikä on ymmärrettävää.
      Mutta erikoisesti heprean ’kaltainen’ on dam ja damah josta ihmisen tekemisen yhteydessä käytetty demut.
      Elohimit siis tekivät ihmisen itseasiassa verenkuvansa kaltaisuudessa ja niinpä ihmisen lajinimeksikin tuli vereen perustuva sana a-dam

      Mutta oliko elohimeilla verenkierto? Kas siinäpä kysymys, no ainakin ne kykenivät ihmisten tyttärien kanssa sitttemmin myös pariutumaan

    • Sunkin Salme kannattaisi vähän lueskella Pyhän Raamatun viimeistä kirjaa. Sieltä löytyy punainen petokin.

    • Minäkin muistelen heprean kurssilla kuulleeni, että ha adam on suomeksi ihminen ja ha wwa (Eeva) tarkoittaa ”elävä”.

    • … hammm, ja joulun väri on punainen; punaiset liinat, verhot, kynttilät ja punaisella koristellut piparkakut, ja ties mitä muuta punaista jouluksi pyritään myymään. En ole lukenut asiasta muuta kuin sen, mitä tällä sivustolla on kerrottu ja ajatukseni oli heti, että niin tietenkin, jouluna joulunpunaista.

  1. Värisymboliikassa punainen on melko laila vastakohtien väri. Pari esimerkkiä. Kristillisessä symboliikassa punainen on tulen väri ja sellaisena Pyhän Hengen, uskon ja Kristuksesta todistamisen väri. Se on myös paavin ja kardinaalien väri, vaikka paavi useimmiten pukeutuu valkoisiin.Paavin tunnuksena se lienee maallista perua, sillä jo antiikin ajoista lähtien se on ollut johtavan luokan väri. Muinaisessa Roomassa se kuului ennen kaikkea keisarille. Bysantin keisareilla oli kokopunainen puku. Raamatussa ei punaisella ole kovin suurta merkitystä. Jesaja puhuu siitä, miten verenpunaiset synnit tulevat valkeiksi kuin lumi (Jes. 1.18). Johanneksen ilmestyksen eräät kohdat viittaavat punaisen värin liittyvän paholaiseen.

    • Kritillisessä taiteessa näemme u,sein Jeesuksen ja Marian pukeutuneena punaisiin ja sinisiin, kuluisimmat taulut Vincin Pyhä Ehtoollinen: Jeesus punainen paita ja si.ninen viita ja Maria tietyistä syistä painvastaisissa.
      Olenaista on että punainen oli k u n i n k a a l l i n e n väri ja pariskunta vstakohtaväreissä ilmaisivat Vicillä kuninkallisen suvun liittoa.
      Toinen merkittävä taulu on Arcadian paimenet, jotka tarkastelevat mystistä hautaa, josa esiintyy mm. kirjaimet RC
      Poussinin maalaus viittaa monin tavoin Jeesukseen. Taulun neljästä paimenesta (yksi nainen: Maria?) kaksi on pukeutunut aivan muuuhun kuin paimenen asuun. Paimen tarkoittikin jo Jeesuksen aikaan myös lauman johtajaa. Kuvassa on kaksi yläluokan jäsentä sinisissä ja p u n a i s i s s a Viittaus Jeesuksen kuninkaalliseen sukuperään,sillä näillä ’paimenilla’ on siis kuninkaalliset värit.

    • Ettei vain tuo koreisiin vaatteisiin (punainen on vanhastaan yläluokan väri) pukeutuminen toisi papille miellyttävää herruuden tunnetta kanssaihmisten suuntaan?

  2. Värisymboliikka näyttää ilokseni kiinnostavan muitakin. Itse rakastan symboleja. Punainen on kansanomaisena vertauskuvana rakkauden, mutta myös elämän väri (verisymboliikka). Suurkaupunkien huvittelukortteleissa punaiset lyhdyt viittaavat prostituutioon.Pakanakansojen epäjumalankuvat on usein värjätty punaisiksi. Ilmestyskirjassa on ”suurella Babylonilla, maailman porttojen ja iljetysten äidillä” (Ilm. 17:3-5) purppurainen ja helakanpunainen puku, ja hän ratsastaa helakanpunaisen seitsenpäisen pedon selässä. Näihin näkyihin liittyen on punaisesta tullut helvetin ja paholaisen väri. Ovatkohan Luther-säätiön papeiksi vihityt olleet tästä elementoistä täysin tiedottomia pukeutuessaan punaisiin pappisvihkimystilaisuudessa?

    • Tulee mieleen ajatus, että onko Lähetyshiippakunnan punainen väri jotain sukua sosialismille ja marxilaisuudelle? Vai onko se sukua paavillisuudelle? Vai mille? Toivottavasti vapaamuurariudelle!

  3. Salmelle. Sinä et ehkä tiedä, mutta nämä pedot yms. ovat olleet aikojen kuluessa pelottelun välineitä hyvin monille kristillisinä itseään pitäville liikkeille. Tiedän, että sinä olet viaton ja Herraan turvaava Jumalan lapsi, mutta valitettavasti täällä maan päällä touhuilee ihan muunkinlaisia ihmisiä. Eikä niillä kaikilla ole ihan hyvät mielessä. Varo heitä!

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.