Ihminen funtsii. Miettii milloin mitäkin. Ajatukset lentävät. Mielessä liikkuvat monenlaiset tuumailut.
On kuitenkin jotakin pysyvämpää. Elämän perusteisiin kuuluvaa. Sitä eivät tuulet tuiverra eikä hetken mielijohteet horjuta. Usko Jumalaan on sellainen elämän perusta, ettei se horju eikä heilu. Se ei raukea tyhjiin eikä haihdu pois.
Usko on Jumalan teko. Hän on meidät ottanut yhteyteensä jo pyhässä kasteessa. Jo silloin kun meidät kastettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, meidät asetettiin Jumalan kämmenelle. Hänen turvalliset käsivartensa meitä kannattavat ja hänen avoin sylinsä tarjoaa iankaikkisen rakkauden osallisuuden. Hän on pitää meistä huolen. Sen vakuutena on hän itse. Jumala pitää sanansa. Minkä hän on luvannut, sen hän myös vahvistaa.
Jumala ei jätä meitä yksin. Hän on kanssamme alati. Hänen pyhä sanansa puhuu meille taivaallisen sanoman. Keskellä tämän maailman menoa ja melskettä Jumalan sana pysyy voimassa, tuo lohtua ja antaa toivoa tulevaan. Jumala on kanssamme kaikkialla. Hänen läsnäolonsa rohkaisee. Sanansa valaisee syksynkin saapuessa.
Jumalaa on ikuinen. Siksi hänen sanansakin on ikuinen. Jumala on iankaikkisen valon lähde. Niinpä hänen sanansakin valistaa sanan kuulijan. Sanan saarna kertoo Jumalan töistä. Jumala on uskollinen. Hänen sanansa vakaa ja varma. Jumala pitää sanansa. Minkä hän on luvannut, sen hän myös vahvistaa.
Pyhässä ateriassa elämme Jumalan pöytävieraina. Sakramentissa Vapahtajamme jakaa itsensä meidän syötäväksemme ja juotavaksemme. Kristuksen yhteys tulee reaaliseksi. Leivässä nautimme Kristuksen ruumiin ja viinissä hänen verensä. Golgatan ristin ja riemullisen ylösnousemuksen osallisuus meille ojennetaan. Valtaisat ovat Jumalan teot. Hän on elämämme suuri kyllä. Hän on iankaikkisen toivomme perusta. Hän sen on täyttänyt ja edelleen meitä hoitaa. Jumala pitää sanansa. Minkä hän on luvannut, sen hän myös vahvistaa.
Sunnuntai 11.10.2026
20. sunnuntai helluntaista
Usko ja epäusko
Toinen lukukappale eli epistola: 2. Kor. 1:18–22
Toisesta kirjeestä korinttilaisille, luvusta 1
Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.”
Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika,
jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet,
tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”,
vaan hänessä toteutui ”kyllä”.
Ovathan Jumalan lupaukset,
niin monta kuin niitä on,
saaneet hänessä vahvistuksen.
Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan:
”Aamen”, Jumalan kunniaksi.
Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä
uskossamme Kristukseen, Voideltuun,
ja on myös antanut meille voitelunsa:
hän on painanut meihin sinettinsä
ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
Tulevaa valmistelua varten luin ja kuuntelin
Kolossalaiskirjeen luvun yksi
Bible is -sivustolta
vanhaksi Raamatun UT:n alkukielen kreikaksi
https://live.bible.is/bible/ELLAPE/COL/1
Tulevaa valmistelua varten luin ja kuuntelin
Kolossalaiskirjeen luvun yksi
Bible is -sivustolta
nykyhepreaksi
https://live.bible.is/bible/HEBM95/COL/1?audio_type=audio_drama
Kuuntelin
Kolossalaiskirjeen luvun yksi
amhariksi
https://www.wordproject.org/bibles/audio/17_amharic/b51.htm
Minä olen nyt patavanhoillinen. Menen nimittäin sinne I Mooseksenkirjan kolmanteen lukuun. Minun painoksessani on luvun päällekirjoituksena ”Syntiinlankeemus”. Eeva ja Aatami olivat siihen mennessä USKOVAISIA, Syntiinlankeemuksen jälkeen he olivat EPÄUSKOVAISIA. Mitä siinä välissä tapahtui? Sielunvihollinen sai aikaan epäuskon. Jumala antoi uskon, Saatana epäuskon. Näin se taitaa mennä nykyisinkin ja ajast´ aikaan.
Usko on Jumalan lahja, se ei ole ”jokamiehen”. Usko on käsivarsi, joka ojennetaan Jumalan puoleen ja Jumala lahjoittaa siihen kaiken tarpeellisen. Epäusko alkaa napista ja kiukutella ja synnyttää tyytymättömyyttä, jopa vihaa. Kaikki hyvyys tulee uskon kautta Jumalalta. Kaikki pahuus lähtee epäuskon täyttämästä sydämestä. Niinhän Vapahtaja sanoi: ”Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, haureudet, murhat jne”. Sellainen sydän (omatuntokin) tahtoo puhdistusta, kuten kuningas David rukoilee: ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani. Sillä minä tunnen rikokseni ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt……….Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.”(Psalmista 51)- Puhtaaksi peseminen evankeliumin eli syntienanteeksisaamisen saarnan kautta muuttaa taas epäuskon uskoksi.
Usko tekee ihmisen vapaaksi ja iloiseksi. Luottamus Jumalan armoon asettaa ihmisen elämän tasapainoon ja vapauteen. Uskova ihminen luottaa myös Jumalan valmistamaan vanhurskauteen Jeesuksessa Kristuksessa.(lumivalkeaan pukuun)- Uskovankin täytyy nöyrästi pyytää päivittäin Pyhää Henkeä johdattamaan häntä oikealla tiellä ajan myrskyissä ja pahuuden yltyessä. Epäuskon saarnamiehiä liikkuu ajassamme monenlaisissa aikeissa. Raamattu kuvaa uskoa ja epäuskoa vahvoin esimerkein: ”P-le käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien kenen hän saisi niellä:” Tämä koskee erityisesti lapsia ja nuoria. Siksi uskovien vanhempien tulisi ympäröidä heitä vastaavasti rakkaudella ja armolla. P-le pelkää Jeesuksen nimeä. Siksi meidän tulisi kaikkien uskovien tuoda esille kaikissa yhteyksissä Jeesuksen nimeä ja Hänen voittoaan S:n vallasta.
Valma
Kiitos sinulle hyvästä kommentistasi
Tyot hyvin esille sunnuntain aiheen Usko ja epåusko kertomalla valaisevasti mitä tämä uskon kamppailu epäuskoa vastaan saikaan seurauksia, kun epäusko pääsi vallalle ja lankeemus oli seurauksineen sen tuloksena
Todellakin
Saakon usko olla voitolla niin että Jumalan tahto pääsee täudessä voimassaan vallalle