1900-luvun tunnetuin teologian maisteri, Karl Barth, piti vuosina 1954–1964 yhteensä 27 jumalanpalvelusta ja saarnaa Baselin vankilassa. Näistä saarnaoista kirjoitan enemmän joskus toiste. Barth sanoi että jos hänellä on jokin systeemi tai johtoajatus, niin se on Jumalan ja ihmisen ääretön laadullinen ero. Ei siis kvantitatiivinen, määrällinen. Se että Jumala on omni -kaikkea, ei vielä tee riittävää eroa Jomalan ja ihmisen välille. Ero on ennen kaikkea kvalitatiivinen, laadullinen.
Käytännössä tämä ero on oikeasti mahdoton ylittää. Tätä eroa voi kuvata lyhyesti hyvin siten, että ihminen ei ole sitä mitä ihminen tekee (tai sanoo). Jumala on. Ihminen ei ole tekojensa summa, ja siksi hän voi muuttua. Hänen tekemisensä eivät määrittele häntä eivätkä pakota häntä olemaan tietynlainen. ”Tällainen minä olen” ei ole peruste hyvälle eikä pahalle. Ihminen tekee hyviä ja pahoja asioita olematta olemuksellisesti hyvä tai paha. Perisynti on kyllä turmellut ihmisluonnon niin, että Raamattukin sanoo ihmisen olevan syntinen syntymästään saakka. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että meillä on taipumus kääntää teoistamme, sanomisistamme ja tekemättä jättämisistämme nouseva häpeä häpeäksi itsestämme ja olemisestamme. Kun teen jotakin, mitä minun sietäisikin hävetä, häpeän samalla itseäni. Koen olevani alamittainen enkä minkään arvoinen.
On ihan oikein hävetä, jos tekee tai sanoo jotakin tyhmää. Häpeä ei kuitenkaan saisi ikinä kääntyä siihen, että kokee itsensä ihmisenä jotenkin hävettäväksi. Olemuksellinen häpeä on perisynnin kurjin seuraus. Vankilapsykiatri James Gilligan on tutkinut häpeän ja väkivallan suhdetta teoksessaan Violence. Gilliganin teorian mukaan väkivalta on epätoivoinen puolustusmekanismi, jolla ihminen pyrkii korvaamaan kokemansa sietämättömän häpeän, nöyryytyksen ja kunnian menetyksen itsetunnolla. Kun ihminen kokee tulleensa täysin mitätöidyksi tai hylätyksi, tämä tunne muuttuu psyykkiseksi kuolemaksi, jota hän yrittää paeta osoittamalla voimansa väkivallan avulla. Tekijä näkee itsensä lähes poikkeuksetta uhrina, jolloin väkivalta näyttäytyy hänelle oikeutettuna kostona ja keinona korjata koettu loukkaus.
Teoksessaan Gilligan pohti, oliko hän keksinyt jotakin todella uutta ja alkuperäistä. Hän kuitenkin totesi erehtyneensä löydettyään saman mekanismin jo Kainin ja Abelin kertomuksesta.
Se, että samaistamme häpeällisen teon ja itsemme, on perisynnin olemus: haluamme olla kuin Jumala. Haluamme olla yhtä tekojemme ja sanomistemme kanssa, mutta emme ole. Ajatus siitä, etteivät tekomme määrittelisi meitä ihmisinä, on vaikea ja miltei mahdoton – jopa paradoksaalinen. Eikö hyvää tekevä ihminen ole olemuksellisesti hyvä? Eikö pahaa tekevä ole sisimmältään paha? Miksi kvantitatiivinen määrittely ei muutu kvalitatiiviseksi maksiimiksi? Teoreettisesti lähestymme jo vapaata tahtoa, mutta se pitää jättää toiseen kertaan.
Siksi meidän ei tule tuomita toisia ihmisiä, vaikka sanoisimme jonkun tehneen väärin. Synnin sanominen synniksi ei ole tuomitsemista, vaan sen mahdollisuuden esiin tuomista että ihmisen ei tarvitse jatkaa syntisiä tekojaan. Juridisesti ihminen on toki vastuussa teoistaan ja oikeus tietenkin tuomitsee ihmisen jollakin tapaa. Gilligan toteaa, että nykyinen rikosoikeusjärjestelmä kuitenkin ruokkii tätä häpeän kierrettä: vankiloiden rankaiseva ja eristävä toimintatapa synnyttää vangeissa juuri sitä nöyryytystä ja alemmuudentunnetta, joka alun perin laukaisi väkivaltaisen käytöksen. Siksi vankiloissakin tulisi pystyä sanomaan ihmisille: ”Sinä et ole se, mitä teet – sinulla on lupa olla jotakin muuta.”
Erityisen tärkeä tämä viesti on kaikkein halveksituimmalle ryhmälle, seksuaalirikollisille. Pelon ilmapiiri estää puhumasta aiheesta. Toisaalta juuri puhuminen olisi voinut estää ihmistä tekemästä sitä, mitä hän teki.
Markku Virta
Vankilapappi
Kuopio
Kiitos!
Vankkaa näkemystä.
Mutta. Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että ihmisiä ei pidä rangaista rikoksista? Pitäisikö moninkertaisen seksuaalirikoksen päästä koettamaan uuden elämän alkua taas yhden raiskauksen jälkeen? Etkö pidä ihmisiä vastuullisina omista teoistaan? Kuka niistä on sitten vastuussa?
Ei kai ole lähimmäisen ”tuomitsemista”, jos häntä estetään tekemästä pahaa muille.
Muokkasin hieman blogia ja laitoin tuon selventävän kommentin tekstiin. Kiitos. Väärinymmärryksen vaara oli ilmeinen.
Tietenkin ihminen on vastuussa tekemisistään. Häntä ei vain pidä olemuksellisesti tuomita johonkin rooliin koko loppuelämäkseen. Se vain estää muuttumasta ei-rikoksentekijäksi.
Synnin sanomista synniksi sanotaan usein tuomitsemiseksi, vaikka kyse on mahdollisuuden antamisesta elää toisin, tekemättä syntiä.
En tarkoittanut tuomiolla tässä yhteydessä juridista prosessia.
Näin arvelinkin. Kielessämme sama sana tarkoittaa montaa asiaa.
Tässä on myös huomattava, että Karl Barth oli reformoitu ja hänen näkemyksensä Jumalan ja ihmisen välisestä suunnattomasta erosta palautui sen perusajatuksiin 1500-luvulla: ääretön ei voi mahtua äärelliseen. Luterilaisuus opettaa toisin. Jumala on tietenkin suunnattoman paljon erilainen kuin ihminen, mutta jopa ääretönkin voi mahtua äärelliseen Jumalan niin ilmoittaessa.
Barthin käsitys luterilaisuudelle keskeisestä lain ja evankeliumin erosta poikkesi myös ratkaisevalla tavalla meidän käsityksestämme. Barth piti lakia enemmän yhtenä evankeliumin aspektina kun taas luterilaisuus näkee lain ja evankeliumin toisilleen vastakkaisina vaikkakin yhteen kuuluvina.
Suomalaisessa herätyskristillisyydessä ”tuomio” sisältää kolme ulottuvuutta. Ensiksikin maallinen tuomioistuin tutkii ja tuomitsee rikoksentekijöitä maallisen järjestyksen mukaan. Tähän pätee nimenomaan se, mitä blogistikin pitää hyvin esillä: rikollisellakin on mahdollisuus uuden elämän aloittamiseen. Ja sitä tuskin voidaan korostaa liian vähän.
Toiseksi ”tuomio” tarkoittaa lain saarnaa ja sen vaikutusta: laki tuomitsee meidät kaikki syyllisiksi ja helvetin ihan aikuisen oikeesti ansainneiksi. Lain saarnan rinnalla kulkee kuitenkin evankeliumin saarna: syyllinen saa uskoa itsensä Kristuksen tähden syyttömäksi, koska Kristus on kärsinyt kaikkien syntiemme rangaistuksen ja täyttänyt Jumalan tahdon (=lain) meidän edestämme ja tämä ihmeellinen armo tulee osaksemme kun uskomme Häneen (oikeastaan omistamme Hänet uskolla omaksemme). Ja tämä kaikki on Jumalan työtä ja tekoa.
Kolmanneksi tuomio toteutuu viimeisellä tuomiolla, joka on toisille langettava ja toisille vapauttava.
Lestadiolaisessa perinteessä puhutaankin, että tuomio on kahdenlainen: kun täällä ajassa tekee parannuksen ja uskoo synnit anteeksi, tulee tuomituksi armolla. Viimeisellä tuomiolla tulee muutoin tuomituksi lain mukaan kadotuksen omaksi.
Markku,
Kirjoitat, ”Perisynti on kyllä turmellut ihmisluonnon niin, että Raamattukin sanoo ihmisen olevan syntinen syntymästään saakka.”
Raamattu ei näin ”sano”. Ihminen on syntyessään taivaskelpoinen. Tästä lisää, jos haluat jatkaa.
Ymmärrän kyllä miksi pieni lapsi halutaan pitää synnittömänä. Näin kuitenkin luterilainen kirkko opettaa ja luterilaisena pappina opetan samoin. Tuo käännös esiintyy monessa kielessä ja käännöksessä liki samoin sanoin.
Pienten lasten tuomitsemista emme harrasta. Perisyntisinäkin he ovat tervetulleita Jumalan käsiin.
Markku,
Uskon, että käsitit mitä sanoin siihen kun sanoita, ett ”Raamattukin sanoo”.
Ei löydy sellaista käännöstä,issä noin olisi, muillakaan kielillä. Väitteet on perusteltava, vaikka niin, että ”silti kirkkomme opettaa”.
”Pienten lasten tuomitsemista, emme harrasta” siksi olisi johdonmukaista, aivan vain kirkkona, luopua määrittelemästä lapsen lihaa syntisemmäksi, kuin yleensä lihaa.
Ei lapsen eikä aikuisen liha ”peri” mitään. Vain se, mikä on Taivaasta, eli Jumalasta eli Jumalan Henki, vt. 1Moos.2:9, perii taivaan, jos se on lapsen tai lapsenkaltaisuuteen uudestisyntynyt, Pyhästä Hengestä, ei vedestä.
Taitaa niitä käännöksiä jokunen löytyä joissa merkitys on että ihminen on syntymästään asti syntinen. Ihmistä ei tarvitse opettaa tekemään väärin. Se on meillä syntymälahjana.
”I have sinned and done wrong
since the day I was born.” Contemporary English version
”I have been evil from the day I was born;
from the time I was conceived, I have been sinful.” Good News translation
”Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.” KR 92
”Ich bin verstrickt in Verfehlung und Schuld
seit meine Mutter mich empfangen
und geboren hat.” Gute Nachricht Bibel
Tekoälyn antamia kääännöksiä:
Traditional & Literal Translations
• King James Version (KJV) / English Standard Version (ESV): ”Behold, I was brought forth in iniquity, and in sin did my mother conceive me.” (KJV uses ”shapen in iniquity”). Focuses closely on the traditional literal phrasing of being brought into a state of moral flaw from the start.
• New American Standard Bible (NASB): ”Behold, I was brought forth in iniquity, and in sin my mother conceived me.”
• Douay-Rheims Bible: ”For behold I was conceived in iniquities; and in sins did my mother conceive me.”
Modern & Dynamic Translations
• New International Version (NIV): ”Sinful at birth and from conception.” Simplifies the phrasing to clearly state the condition of sinfulness across both stages.
• New Living Translation (NLT): ”For I was born a sinner—yes, from the moment my mother conceived me.” Uses direct modern language (”born a sinner”) to emphasize the psalmist’s point.
• Christian Standard Bible (CSB): ”Indeed, I was guilty when I was born; I was sinful when my mother conceived me.”
• New English Translation (NET): ”Look, I was guilty of sin from birth, a sinner the moment my mother conceived me.”
• The Message (MSG): ”I’ve been in the wrong since before birth, a sinner from the hour my mother conceived me.” Gives a contemporary paraphrase of the verse.
Valitettavasti joudun lisäämään tähän viestiin, koska alusta ei anna vastata kohdalleen,
7 הֵן־בְּעָוֹ֥ון חוֹלָ֑לְתִּי וּ֝בְחֵ֗טְא יֶֽחֱמַ֥תְנִי אִמִּֽי׃ BHS
7 ἰδοὺ γὰρ ἐν ἀνομίαις συνελήμφθην,
καὶ ἐν ἁμαρτίαις ἐκίσσησέν με ἡ μήτηρ μου. Psalms 50:7 (Septuagintassa on eri numerointi)
7 ecce in iniquitate conceptus sum et in peccato peperit me mater mea Psalms 50:7 (Vulgata)
Reijo Mänttäri kirjoitti: ” mikä sinulle ei tässä yhteydessä mitään merkitse.”
lauseesi on syvästi loukkaava. Luen tekstit niin monella kielellä kuin mahdollista tarvittaessa. Tässä oli kyse tuosta yhdestä psalmikohdasta, ei muista kohdista jotka tukevat perisyntioppia.
En tiedä miksi katsot olevasi oikeutettu arvioimaan tarkoitustani. Lisäksi viestisi sisältää viittauksia johonkin jota en tunnista. Tekoäly ei käännä, vaan siteerasi eri käännöksiä.
Markku,
Kohdat ovat sakramentalisesta arsenalista. Tekoàly vastaa parhaansa mukaan ja seuraten kysyjän linjaa. Ymmärtänet, että vastaan joka kohtaan, enkä tee sitä ensimmäistä kertaa. Silti kohdan olisit voinnut laittaa jokaiseen viittaukseen.
Kaikenkaikkinen idea tässä klassisen kristinuskon puolustuksessa perustuu ”kirkkomme-opettaa”- ilmaisuun. Ei edes lainaamiesi kohtien tarkkaan sanmauotoon, saatikka alkuperäiseen tekstiin, mikä sinulle ei tässä yhteydessä mitään merkitse.
Eli, – vuottaos!
Markku,
Tarkennus pyyntööni, koskien kohtaa Raamatusta:
Näissä kaikissa on periaatteessa VAIN Ps. 51:7, tai katolisissa 50:7.
Eli ei lisäpyyntöjä.
Markku,
”Barth sanoi että jos hänellä on jokin systeemi tai johtoajatus, niin se on Jumalan ja ihmisen ääretön laadullinen ero.”
Ennen Jumalan luomaansa ihmiseen puhaltamaa Henkeä, vt. 1.Moos1:26, ihminen oli eläimen kaltainen, vaikka Jumalan kuva ja kykenevä vallitsemaan kaikkea luotua. Tämä osa on tänäänkin maata.
Tarkoittanneeko Barth, että tämän maasta luodun osan ja Jumalan eroa? Jos tarkoittaa, niin hän on oikeassa.
Sitten kun Ihmiseen Jumala puhalsi oman henkensä, ihmisestä näiltä osin tuli ikuisuusolento. Tätä osaa Jeesus kutsuu ”olette jumalia .., Joh. 10:34-35. Tämä Jumaluus on ihmisessä, kun hän syntyy ja Jumala haluaa uudistaa, uudestisynnyttää ihmiseen laittamansa Hengen, syntymä-otollisen kauden loppuessa.
Reijo Mänttäri ei edellä lisää selityksiä ja perusteluja halua!
Ymmärrän, että ns. uskovien kastetta ainoana oikeana pitävien kristittyjen on vaikeata/mahdotonta myöntää vastasyntyneen tarvitsevan kastetta Kristuksen ylösnousemukseen. Ortodoksit antoivat meille Raamatun Kaanonin. Varhaiset kristityt kastoivat perheitä lapsineen alusta alkaen. Ns. uskovien kaste on tullut esille muiden toimesta vasta paljoa, paljoa myöhemmin. Raamatun mukaan yksi kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen mukaan on oikea kaste.
RM viittaa arvostellen ”kirkkomme opettaa” ja ”sakramentalistiseen arsenaaliin” väittämällä, että nämä eivät ole raamatullisesti kestäviä. Samalla hän toteaa, että lisää perusteluja ei tarvita.
En perustele uskoani kirkkoni opetuksella enkä sakramenteilla!
Perustelen alla jatkossa vastasyntyneen syntiä muutamalla Ps. 51:7 kohtaa tukevalla Raamatun jakeella.
Tiede vahvistaa totuuden sikiön ja äidin erillisistä verenkierroista. Äidin ja sikiön verenkierrot ovat siis ERILLISET. Istukan kautta äidiltä siirtyy sikiölle esimerkiksi happea, ravintoa ja vasta-aineita, ja sikiöltä poistuu hiilidioksidia ja kuona-aineita. Siksi on oikein sanoa, ettei Jeesuksen veri ollut äidin verenkierron verta. Vain puhdas veri riitti sovittamaan ihmiskunnan synnin.
Raamatusta on kysymys:
”Opettaako Raamattu, että ihminen on syntinen jo ennen kuin hän itse ehtii tehdä yhtäkään henkilökohtaista syntiä?”
Se ei sano vain:
”Ihminen alkaa tehdä syntiä nuorena.” Daavid menee paljon pidemmälle: hän kuvaa oman syntisyytensä ulottuvan syntymään ja jopa sikiämiseen. Ps. 51:7 on siihen erittäin vahva teksti: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”
Raamatun/raamatullinen opetus on kokonaisuus. Monet muut kohdat syventävät tätä Ps. 51:7 opetusta. :
Moos. 8:21 – ihmisen sydämen taipumus pahaan
Ps. 58:4 – ”Jumalattomat ovat eksyneet jo syntymästään”
Room. 5:12–19 – Aadamin synnin vaikutus kaikkiin ihmisiin
Ef. 2:3 – ihmiset ovat ”luonnostaan vihan alaisia”
Joh. 3:6 – ”Mikä lihasta on syntynyt, on lihaa”
Kaikki ihmiset ovat syntymästään saakka syntistä lihaa Raamatun mukaan:
Ihmiskunta tarvitsi, kuten RAAMATTU OPETTAA, Pyhän ja virheettömän sovintoveren. Siksi VAIMOISTA SYNTYNEITTEN JOUKOSSA ON VAIN YKSI puhdas, syntymästään saakka puhdas ja Pyhä lapsi, Herra ja Vapahtaja, Jeesus Kristus!
YKSI AINOA LAPSI ON SYNNITÖN, PYHÄ (JEESUS KRISTUS)
Luuk. 1:35:”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös syntyvä lapsi on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.”
Ketään muuta vaimosta syntynyttä lasta ei RAAMATTU kutsu PYHÄKSI.
Jos haluamme kunnon keskustelua perisyntiopista ja pienistä lapsista, tähän keskusteluun kannattaisi osallistua jonkun vanhoillislestadiolaisen.
Rauhanyhdistyksellä on oma totuus? Eivät keskustele muiden kanssa?
Kari, en tarkoita kenenkään ”omaa totuutta”. Vanhoillislestadiolaisuudessa paalutettiin jo 1950-luvun lopulla, että jokainen maailmaan syntyvä lapsi syntyy uskovaisena ja samalla syntisenä. Tältä linjalta on sitten kehitetty raamatuntulkintaa edelleen.
Reijo Mänttäri ottaa itsevarmasti kantaa asioihin, joita ei tunne ollenkaan ja vääntää kaikki argumentit jonkun itse keksimänsä ”sakramentalismin” ilmaisuksi.Tiedoksi: Karl Barth ei vanhoilla päivillään pitänyt kastetta sakramenttina ollenkaan ja vaati luopumista lapsikastekäytännöstä.
Marko,
En ota kantaa Barthiin, vaan siihen mitä täällä kirjoitetaan, jos sillä on merkitystä.
Reijo Mänttäri. Jos et kerran ota kantaa Barthiin, älä mainitse hänen nimeään äläkä oleta hänestä nimeltä mainiten sellaista, mikä ei pidä paikkaansa.
Marko,
Lipsahti, minun moka!
Markku,
”I have sinned and done wrong since the day I was born.” Contemporary English version ”I have been evil from the day I was born; from the time I was conceived, I have been sinful.” Good News translation ”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.” KR 92 ”Ich bin verstrickt in Verfehlung und Schuld seit meine Mutter mich empfangen und geboren hat.” Gute Nachricht Bibel
—————————
KK33/38:
7 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
KJV:
Behold, I was shapen in iniquity; and in sin did my mother conceive me.
KK92:
7 Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
KK38 ja KJV sanovat asian, niinkuin se on alkukielessä KK92 on kaikki pielessä, mutta sakramentallismin mukaisesti. Eli, ensimmäiselle sakramentille muokataan kasvualustaa. En laita tähän tekstiä hebreaksi, mutta sen yhdenmukaisuuden KJV:n kanssa voi vaivatta todeta vaikka ”Raamattu ja uskonkirjat” sivustolta.Myös senkin voi todeta, että kyvymyksessä verbit, koskien ”I was shapen” ja ”in sin my mother conceive me”.
Samoin sanottiin Jeesuksellekin Joh. 8:41
KK38: Te teette isänne tekoja.” He sanoivat hänelle: ”Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala”.
KJV: 41 Ye do the deeds of your father. Then said they to him, We be not born of fornication; we have one Father, even God.
Nämä edellä ovat yhteneväiset, mutta KK92:41 Te teette aivan samoin kuin isänne.” He sanoivat: ”Me emme ole porton poikia. Meillä on yksi isä, Jumala.”
On kysymys siitä minkä Daavid tunnustaa äidistänsä. Tämä tuli esiin silloin, kun Salomon Herran kehoitusesta lähtia hakemaan kuningasta Iisain pojista. Kaikki esiteltiin, paitsi Daavid ja syy oli ” äitini on minut synnissä siittänyt”. Tämän saman syyytöksen esitettiin ”Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä;” mutta ilman portto-viittausta, niinkuin KK92 sen vääntää. Tästä selitän lisää, jos konteksti ei avaudu.
Näitä vaivaa muodon löytymiselle, Ehkä heikoin oli viimeinen saksankielisestä dynaamisesta ekumenis-katolisesta laitoksesta.
1.Piet 1:18-19 jakeet hyväksyvät sekä vanhat kirkot, reformoidut sekä 1900-luvulta alkunsa saaneen helluntailaisen liikkeen kristityt:
”tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, 1:19 vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,”
Yksi puhdas karitsa sovitti verellään koko maailman synnin!
Syntisestä ihmisestä syntyneen lapsen synnittömyydestä ollaan kuitenkin montaa eri mieltä.
Kukaan muu Aadamin ja Eevan jälkeen syntynyt lapsi ei ole ollut oman syntymänsä perusteella pyhä, synnitön. Missä kohtaa Raamatussa kerrotaan synnissä syntyneen olevan synnitön? Näkyviä synnin tekoja ei tietenkään rintalapsella ole. Minkä ikäisenä ja mistä ”ihmeestä” synti sitten tulee lapseen? Perustus ja taipumus syntiin tulee ikäänkuin ilmasta?
Raamatun ilmoitus Jumalan pyhyydestä sekä ihmisen syntisyydestä on selvä.
Edellä olevassa blogin kommentissa totean, kuten biologia myös todistaa, että äidin ja sikiön verenkierto ovat erilliset, joka täsmää Raamatun ilmoitukseen Hänestä, joka on siinnyt Pyhästä Hengestä. Pyhä veri, sovintoveri, synnittömänä syntyneen veri, joka sovittaa koko maailman synnin. Tämä on järjelle ymmärrettävämpi totuus kuin se, että Neitsyt synnyttää.
Yksi, ja vain yksi on, joka on ollut synnitön syntymästään asti!