Kuvassa armaani prinsessa Colette kotonamme Someron Ollilan kylässä Tamiolan talossa.
Kahdestaan elämme eläkeläisinä ja ihmettelemme maailman menoa. Paljon olemme kulkeneet yhdessä evankeliumia julistaen, minä puhuen ja hän laulaen. Nyt jo kotona hiljakseen, vanhuuden lepoa kokien, rauhaisaa aikaa vietämme, menneitä muistelemme, eletystä iloitsemme, tulevaisuus Jumalan käsissä turvaisissa, mielemme avoinna eteenpäin katseemme luomme, kiitoksen Herralle tuomme.
Samaan aikaan kun saamme asua maailman onnellisimmassa maassa, kuulemme uutisia mitä erilaisimmista ongelmista. Ukrainassa soditaan, kun Venäjä on hyökännyt sinne. Monissa maissa kansa on noussut kaduille mielenosoituksiin, milloin mistäkin syystä.
Välillä tuntuu että kielenkäyttökin on koventunut mitä erilaisimmilla aloille. Yhteiskuntaamme vaivaa kilpailu kuulluksi tulemisesta. Jotkut siis ajattelevat, että kovemmin huutamalla saa äänensä kuulumaan.
Nyt ovat vallassa röyhkeys ja kovuus,
nyt on kuohunnan ja kiihkeän vihan aika.
Uskollisuus omalle kutsumukselleen on elämän suuria kunnian aiheita. Toisinaan meitä voidaan koetella monin tavoin. Joillekin elämä on helpompaa kuin toisille. Jokaisen on käytävä läpi omat vaikeutensa. Muutoin ei voi kestää, kun koettelemusten aika tulee.
Patriarkka Abraham koki valtavan koettelemuksen. Jumala kutsui häntä uhraamaan poikansa Iisakin. Aiemmin hän oli saanut lupauksen, että juuri tämä poika tulee viemään hänen henkistä perintöään eteen päin. Hän joutui sisäiseen ristiriitan. Toisaalla mielessä oli Jumalan lupaus tulevaisuuden aukeamisesta Iisakin kautta, ja toisaalta tässä uhraamisen kehotus.
Abraham ratkaisi ristiriidan suostumalla Jumalan käskyyn.
Heprealaiskirje kirjoittaa luvussa 11
17 Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, 18 vaikka hänelle oli sanottu: »Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.» 19 Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
Tilanne ratkesi. Enkeli toi Jumalan sanan Abrahamille. Abrahamin kuuliaisuus oli todettu. Koetus oli voitettu. Paikalle tullut eläin oli uhrattava. Abrahamin kokema koettelemus muodostui Vanhan testamentin uhriteologian peruskertomukseksi. Eläimen uhrissa tulee sovitus Jumalan kansalle. Syntien anteeksi antamus ja elämän yhteyden vakuus Jumalan edessä.
Myöhemmälle Pyhän kansan elämässä tapaus tuli hyvin tärkeäksi. Kuningas Salomo rakennutti Jerusalemin temppelin samalle paikalle. Niinpä jokainen temppelissä toimitettu uhri sai hengellisen syvyysulottuuvuden, kun sitä tarkasteltiin patriarkka Abrahamin kokeman koettelemuksen lävitse.
Eikö Abraham osoittautunut uskolliseksi,
kun hänet pantiin kokeeseen,
ja eikö Jumala katsonut hänet vanhurskaaksi?
Jumalan suunnitelmien suuressa näkymässä meille aukeaa näköala eteenpäin. Abrahamin saama koettelemus poikansa uhraamisesta sai koko maailmankaikkeuden ytimiin ulottuvan näköalan, kun Jumala itse antoi täydellisen sovintouhrin Golgatan kummulla. Isä uhrasi ainosyntyisen Poikansa ja näin koko maailma sai sovinnon Jumalan kanssa. Kolmiyhteisen Jumalan ikiaikaisen pelastussuunnitelman palaset loksahtivat paikoilleen. Jumalan vanhurskaus ojennettiin ihmiskunnalle ja meille on auennut tulevaisuus ja toivo.
Jeesus on se Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin, kuten Johannes Kastajakin sanoo, Joh. 1:29-30:
Jumalan Karitsa
29 Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi:
»Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
30 Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’
Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon. Jeesus tulee Jerusalemiin. Siellä hänet otetaan kiinni ja pitkänäperjantaina hänet ristiinnaulitaan. Pääisiäisenä hän nousee kuolleista. Näin pelastustyö toteutettiin ja näin se tuodaan meidänkin luoksemme. Tämä merkitsi Jeesukselle alennustien käymistä. Hän joutui koetukselle, mutta voitti koetuksen. Hän kulki koko ristin tien perille asti. Näin koko maailma sai sovituksen. Tämä merkitsee Jumalan täydellisen rakkauden esiin tuloa. Jumala teki kaiken valmiiksi. Näihin uskomme syvimpien sydämen sykkeen tapahtumiin meidät johdattaa palmusunnuntai.
SUNNUNTAI 2.4.2023
Palmusunnuntai
Kunnian kuninkaan alennustie
Päivän apokryfiteksti 1. Makk. 2:49–64
Kuoleman lähestyessä Mattatia puhui pojilleen näin:
– Nyt ovat vallassa röyhkeys ja kovuus,
nyt on kuohunnan ja kiihkeän vihan aika.
Poikani, taistelkaa kiivaasti lain puolesta,
antakaa henkenne isiemme liiton tähden.
Muistakaa niitä tekoja,
joita isämme aikoinaan tekivät,
ja hankkikaa tekin itsellenne
suuri kunnia ja kuihtumaton maine.
Eikö Abraham osoittautunut uskolliseksi,
kun hänet pantiin kokeeseen,
ja eikö Jumala katsonut hänet vanhurskaaksi?
Joosef noudatti ahdingossaan Jumalan lakia,
ja hänestä tuli Egyptin valtias.
Esi-isäämme Pinehasia ajoi pyhä kiivaus,
ja hän sai lupauksen ikuisesta pappeudesta.
Joosua täytti saamansa käskyn,
ja hänestä tuli Israelin tuomari.
Kaleb todisti rohkeasti kansan edessä
ja sai maasta itselleen perintöosan.
Daavid oli hurskas ja peri valtaistuimen,
kuninkuuden, joka kestää ajasta aikaan.
Elia puolusti kiivaasti Jumalan lakia,
ja hänet otettiin taivaaseen.
Hananja, Asarja ja Misael uskoivat,
eivätkä liekit surmanneet heitä.
Daniel oli puhdassydäminen,
ja hän pelastui leijonien kidasta.
Nähkää siis: ne, jotka panevat toivonsa Herraan,
pysyvät lujina ja voitokkaina.
Näin käy polvesta polveen.
Älkää pelätkö synnintekijän puheita,
sillä hänen loistostaan ja kunniastaan
tulee tunkion täytettä ja matojen ruokaa.
Tänään hän on valtansa kukkuloilla,
huomenna häntä ei enää ole,
sillä hän on palannut maan tomuun
ja hänen aikeensa ovat rauenneet tyhjiin.
Olkaa urheita, poikani,
ja puolustakaa lujasti lakia,
sillä laki teidät vie kunniaan.
Blogin otsikko on otettu palmusunnuntain toisen lukukappaleen eli epistolatekstin jälkimmäisestä vaihtoehdosta.
Palmusunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-2-4-2023/
1. Makkabealaiskirjeen toinen luku on luettavissa täällä
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1MA.2/
Tapaus, missä Jumala koettelee Abrahamia on luettavissa täällä
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/GEN.22/1.-Mooseksen-kirja-22
Matias
Näin se oppi menee perille, aikaisemmin olit sitä mieltä, että Aabraham uhrasi Isakin ja puolustit heitä, jotka niin sanoivat.
Asia lienee nyt selvä, ei tapahtunut uhraamista, eikä ylösnousemusta esikuvaksi ja ikäänkuin luvaksi toisen uskonnon uhri tarinalle. Ja joka sellaista opettaa, valehtelee raamatun sanaa vastaan.
Aabrahamin tarina on sen tiedoksi saattaminen, että Jumala ei salli ihmisuhreja, joten on väärin väittää, että hän itse toimisi omia ohjeitaan vastaan. Kuka sellaiseen Jumalaan luottaisi.
Emme me voi olla epävarmoja Jumalan luotettavuuden suhteen. Fariseuksista teillä on tapana sanoa, että he eivät itse tee sitä, mita vaativat muilta, ja nyt pitäisi sanoa, että Jumala itse tekee sitä, mitä kieltää muilta.
Ihmisuhri on sadististen ihmisten eriskummallinen tapa kertoa isäjumalan rakkaudesta ja kertoa, että tällä me saamme itsellemme kaikkea hyvää, voittoa, ikuista elämää, kultaisia kaupunkeja, hallituksia ja valtoja ja koska jumala itse uhraa poikansa, joka on myös hän itse, olemme näin murhanneet koko jumalan ja meillä on voitto. Hän ei enää vallitse meitä.
Kolmannen päivän ylösnousemus liittyy sieluoppiin. Kun ruumis kuolee, kuolematon sielu irtatautuu ruumiista, se vaeltaa vielä pari vuorokautta täällä, ihmisten keskellä, ( kuoleman varjon maassa) monet tuntevat poismenneen läheisyyden. Herkimmät kuulemma aistivat lohdutuksen tunteita. Kunnes sielu jättää paikan ja lentää pois. En tiedä minne, koska kukaan ei ole tullut kertomaan, tarinoita tietysti on siitäkin aiheesta.
Tarja
Kiitos kommentistasi
1) Ilmaus ”Iisakin uhri” ei sisällä merkitystä että uhritoimitus olisi viety loppuun asti,vaan kertoo ainoastaan, että tämä toimitus oli meneillään, vaikkakin se vaihtui jo alkumetreillä eläinuhriksi.
Oletko kuullut ilmauksesta ”pars pro toto”, ”osa kokonaisuuden puolesta” eli tässä yhteydessä niin päin esitettynä että jo toimituksen alku laskettiin täyttävän nimityksen sisällön, uhraamisen toimituksen liikkeelle lähdön.
2) Jeesuksen antama uhri sisälsi sen että hänen uhrinsa sekä Jumalana että ihmisenä toi täydellisen Jumalan pelastuksen koko ihmisen pelastumiseksi. Ei vain meidän kauneimmat elämyksemme, eivät jaloimmat tekomme eikä vain ajatuksen tasolla olevat toimintomme pelastuneet vaan koko ihminen ruumiineen ja sieluineen, koko ihmisenä kaikkineen, tuli pelastetuksi.
3) Kristinusko sisältää sanoman koko ihmisen ylösnousemuksesta. Niinpä suomen kielessä sanomme RUUMIIN ylösnousemus, alkukielellä uskontunnustuksessa sanotaan LIHAN ylösnoumus, jolla korostetaan sitä, että KOKO ihminen herätetään kuolleista.
Kuolemassa ruumis ja henki eroavat toisistaan. Ylösnousemuksessa ihmisen ruumis ja henki yhdistyvät uudelleen.
Tässä on aivan ratkaiseva ero kreikkalaisen ajattelutavan vastaisesti, kun kreikkalaiset pitivät ruumista sielun vankilana ja kuolemaa ikuisen sielun vapautumisena kuolevaisesta ruumiista.
Raamatussahan jo luomiskertomuksessa kerrotaan, että Jumala puhalsi maan tomuun (meidän aineellinen osamme) oman henkensä (miedän henkinen puolemme) ja niin ihmisestä tuli ELÄVÄ SIELU. Näin siis Raamatun sanomassa sielu tarkoittaa KOKO IHMISTÄ, sekä sen ruumiillista että henkistä olemuksemme osaa yhtenä kokonaisuutena, siis meidän persoonaamme, koko olemustamme yhtenä ihmisenä.
Tarja
Siitä miten kokonaisuuden nimitystä käytetään myös keskeytyneistä tai muutoin vain rauenneista toimituksista viittaan kahteen kirjaan.
Aleksis Kiven Kihlaus. Siinä Eeva peruu suostumuksensa avioliittoon js lopulta kihlaus purkautuu lopullisesti, mutta näytelmä saa nimekseen Kihlaus.
Sekä erään kamerunilaisen kirjailijan kirja, missä nainen suostuu jopa niin pitkälle, että hääjuhlat järjestetään, mutta sitten kysymyksen saatuaan vastaakin kieltävästi. Toimitus raukeaa, mutta sen järjestelyistä käytetään nimitystä ”häät”.
Joten eivät nämä toimituksen kokonaisuudesta käytettävät nimet suinkaan aina edellytä että toimitus menee loppuun asti.
Kaunis vaimo sinulla, Onneksi olkoon !
Tarja
Kiitos!
Olen samaa mieltä.
Matias
”Poikani, taistelkaa kiivaasti lain puolesta,
antakaa henkenne isiemme liiton tähden.
Muistakaa niitä tekoja,
joita isämme aikoinaan tekivät,
ja hankkikaa tekin itsellenne
suuri kunnia ja kuihtumaton maine.”
Mitä halusit tällä sanoa?
Eikö tässä ollut tilanne se, että Antokhos Epifanes oli tuolloin valtansa kukkuloilla ja yritti pakottaa juutalaisia luopumaan laista, kaikista isien säädöksistä, jopa hyvin julmin teoin. Epifanes ( jumalan ilmentymä) oli sitä mieltä, että kaikilla tulee olla samanlaiset tavat, ja se tarkoitti kreikklaisia tapoja. Koska juutalaiset eivät suostuneet, he saivat julmaa kohtelua, mutta ottivat sen vastaan. Siinä mielessä tuo ei ole enää ajakohtaista. Se liittyy tilanteeseen joka tuolloin oli päällä.
Näissä tilanteissa juuri Juudas Maccabi taisteli ansiokkaasti ja lopulta he saivat karkotettua Epifaneen joukkoineen maasta. Epifanes piti maata hallussaan kolme vuotta. Juudas kuoli tässä sodassa, Akedama nimisessä paikassa.
Kolmesataa luvulla oli herra nimeltään Epifanius Salamiin, kristillinen ns. kirkkoisä, joka taisteli kiihkeasti kuvia vastaan, eli kirkossa olevia kuvia vastaan, hän jopa repi niitä irti ja sai siitä vihat päällensä, vaikka kyvakielto on ihan raamatunmukaista.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
1) Oikein olet ajoittanut Mattatian Antiokios Epifaneen aikaan. Juuri tuon ajan juutalaisesta reaktiosta kertoo 1. Makkabealaiskirja, josta esille panemani palmusunnuntain apokryfinen teksti on otettu
Vanhan testamentin apokryfit kuuluvat meidän Raamattuumme, kuten suurimpaan osaan koko maailmanlaajuista kristikuntaa. Teos on hyvä lähde juutalaisten itsenäisyyden ajan alkupuolen historian tuntemiseen.
Mattatian toiminta ja opetus johtivat aluksi siihen, että Jerusalemin temppeli hänen poikiensa aikana saatiin puhdistettua pakanuuden saastutuksesta. Myöhemmin saman suvun johdolla juutalaiset saivat itsenäisyyden aina siihen asti, kunnes Pompeius sata vuotta myöhemmin tuli Jerusalemiin ja alisti juutalaiset Rooman vallan alle.
2) Kyproksen arkkipiispa Pyhä Epifanios on arvostettu sekä idän että lännen kirkossa suurena esikuvana.
Tässä on hyvä ja tasapuolinen esitys hänen elämästään ja toiminnastaan
https://www.oca.org/saints/lives/2023/05/12/101356-saint-epiphanius-bishop-of-cyprus
Kysymys kuvien käytöstä kristikunnan keskuudessa tuli merkittäväksi vasta islamin synnyn jälkeen useampi vuosisata Pyhän Epifanioksen jälkeen. Sitä ennen joidenkin ihmisten yksittäiset mielipiteet eivät olleet koko kirkon yhteisiä ongelmia, vaan eri henkilöiden omia näkemyksiä.
Periaatteellinen kirkon yhteinen päätös kuvakysymyksestä tehtiin Seitsemännessä ekumeenisesssa kirkolliskokouksesa Nikeassa vuonna 787 jKr. Sen tärkeimpinä käsiteltävinä asioina olivat ikonien kunnioittamisen määrittely ja ikonoklasmin (ikonien raastamisen torjuminen.
Vaikka kiista jatkuikin vielä 800 -luvun alkupuolelle asti, niin ratkaiseva periaatepäätös oli jo tehty tuossa kokoontumisessa. Loput oli vain kamppailun loppumaininkeja.
Raamattua ajatellen voimme todeta, että Raamatussa taistellaan EPÄJUMALAN KUVIEN PALVONTA.
Sen sijaan kuvien ja erilaisten koristeellisten veistosten yms tekeminen ei kuulunut näihin kiellon alaisiin juttuihin. Raamatussa puhutaan jopa Jumalan antamana armolahjana sellaista taitoa, että pystyi näitä tekemään.
Tarja
Kun panin esille palmusunnuntain apokryfitekstin, niin sen johdosta teit hyvän kysymyksen: ”Mitä halusit tällä sanoa?”
Tarkoitukseni oli vain panna esille palmusunnuntain apokryfiteksti kokonaisuudessaan eikä vain osaa siitä.
Tekstin rajaus tulee esille jo ylle liimaamastani viittauksesta, mistä voi lukea sunnuntain tekstit. Kun menee tuonne niin apokryfiteksti on näkyvissä oikealla otsikon Viikon apokryfiteksti.
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-2-4-2023/
Itse tekstin olen toki liimannut Suomen Pipliaseuran Raamattu -sivustolta jotta tekstin runomitallisuus tulisi esille. Vain jaenumerot olen pyyhkinyt pois. Nehän ovat vasta uuden ajan mukanaan tuoma lisä vanhoihin Raamatun teksteihin. Hyviä tarkkuutta vaativissa tutkielmissa, mutta sunnuntain hartauden harjoitukseen lukemista varten tarpeettomia.
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1MA.2/
Kiitos hyvästä kysymyksestä!
Matias
Kysyin sen takia, koska siinä puhutaan ja toimitaan hyvin voimallisesti Lain puolesta, että miten se nyt saadaan sopimaan Kristilliseen, paremminkin Lain kieltävään aatemaailmaan ?
Tarja
Kiitos hyvästä kysymyksestäsi!
Vastaan eri näkökulmista sen mukaan kuin ehdin saada valmiiksi.
1)
Sanot: ”—miten se nyt saadaan sopimaan Kristilliseen, paremminkin Lain kieltävään aatemaailmaan ?”
Uskonpuhdistuksen jälkeen syntyi yksi teologinen suuntaus, jossa lain katsottiin olevan tarpeeton kristitylle. Tuo antinomismi torjuttiin mitä päätäväisimmin.
Tätä käsitellään Yksimielisyyden ohjeen kappaleessa Hyvät teot
https://tunnustuskirjat.fi/yo/t4.html
Tarja
Keskustellessamme lain käytöstä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon pitkä ajanjakson kuluessa esiin tulleitten erilaisia tarkastelukulmia, joista kukin käsittelee asiaa eri näkökulmista käsin
2) Raamatun synnyn ja rakenteen kannalta
Raamatun vanhin osa on Toora eli Laki eli Viisi Mooseksen kirjaa eli kreikkalaisittain Pentateukki. Pitkään tämä oli koko voimassa oleva Raamattu. Kuten jo Esran aikanakin tehtiin, niin myöhemminkin sitä selittivät monet kirjanoppineet. Näiden työn tuloksena syntyi suullisen opetuksen perinne eli Suullinen Laki, josta evankeliumeissa käytetään nimeä ”isien perinnäissäännöt”.
Jeesus itsekin nojautui tämän perinteen kysymyksenasetteluihin, kuten on nähtävissä miltei kaikessa hänen opetuksessaan. Hän kuitenkin kritisoi näiden perinnäissääntöjen väärinkäyttöä niiden alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti muka joidenkin vääristymien tukijaksi. Jeesus siis toimi kuten eräs ammattiyhdistysmies työehtosopimuksista: On vältettävä juridisia vippaskonsteja”.
Esille panemassani tekstissä sana ”laki” esiintyy tässä merkityksessä: Siis että siinä puhutaan Tooran käytön merkityksestä hyvään elämään Jumalan tahdon mukaan. Mielestäni tässä ei kuitenkaan rajata tätä Laki -käsitettä vain kirjalliseen muotoonsa, vaan käsitteeseen sisältyy myös kaikki myöhempi opetuksen perinne, joka oli kerääntynyt noin parin – kolmen vuosisadan kuluessa. Ymmärrän tässä tarkoitettavan sekä kirjoitettua Lakia että Suullista lakia ja näihin liittyvää opetusta kokonaisvaltaisena elämänohjeena Jumalan kuuliaisuudessa.
Toisena Raamatun synnyn vaiheena olivat Profeetat eli Nevi’im. Näitä olivat Joosuan kirja, Tuomarien kirja, Samuelin kirjat, Kuningasten kirjat, Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Kahdentoista profeetan kirja (Aamoksesta Malakiaan).
Kolmantena Raamatun synnyn historiassa olivat Kirjoitukset eli Ketuvim, joita olivat loput meidän Vanhan testamentin teoksemme. Synagogan puolella tämä kokoelma vahvistettiin vasta Jamniassa noin vuosien 100 – 130 jKr aikana. Silloin hyväksyttyyn TaNaKiin koottiin ne kirjat jotka läsnä olleilla oli saatavissa heprean tai aramean kielellä, eli siis noin 1,5 miljoonaa ihmistä varten, mutta samaan aikaan kreikankielisiä juutalaisia oli yksistään Rooman valtakunnan alueella noin 7-9 miljoonaa. joten heidän käyttämäänsä kreikankieliseen Raamattuunsa Septuagintaan kuuluivat myös meidän Apokryfikirjamme, jotka sitten sellaisenaan ovat siirtyneet kristikunnan käyttöön.
Tarja
3) Lain käyttö Jumalan sanan sisällön kannalta pelastusvälineenä. Miten Jumalan sana on lakia ja evankeliumia eli kehotusta hakemaan apua ja lohtua omaa syntisyyttään vastaan. Lain tehtävänä tuollaisessa tilanteessa on kehottaa meitä hakemaan apua Avun Antajan eli Jeesuksen luota. Evankeliumin tehtävänä puolestaan on lohduttaa ihmistä ja kertoa että Vapahtajamme on vapauttanut meidät synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, joten anteeksianto kuuluu meillekin Vapahtajamme suuren armon ansiosta ilman omia ansioitamme tai kelvollisuuttamme.
Tästä kertoo Yksimielisyyden ohje kappaleessa Laki ja evankeliumi.
https://tunnustuskirjat.fi/yo/t5.html
Tarja
4) Edellä oleva lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan kuuluu teologisesti lain toiseen käyttöön.
Lain ensimmäiseen käyttöön kuuluu lain käyttö yhteiskunnan lakina. Jokaisessa yhteiskunnassa tarvitaan hyvä järjestys ihmisten kesken eli siis lainsäädäntö ihmisten yhteistä elämää säätelemään. Ilman lakia yhteiskunnassa kaikenlainen laittomuus ja väkivalta yms lisääntyisi niin paljon, ettei yhteisestä elämästä tulisi yhtään mitään.
Lain kolmanteen käyttöön kuuluu Jumalan sanan käyttö elämän ohjeena. Vaikka Raamatussa on monia elämäntilanteita, jotka kuuluvat oman aikansa olosuhteisiin, niin samaan aikaan sieltä löytyy valtava määrä erinomaista elämänviisautta ja hyviä neuovoja elämään. Näin Jumalan sana opastaa meitä hyvään elämään.
Tästä lain kolmannesta käytöstä keskusteltiin uskonpuhdistuksen aikana ja siitä kerrotaan Yksimielisyyden ohjeen kappaleessa Lain kolmas käyttö:
https://tunnustuskirjat.fi/yo/t6.html
Tarja
5) Vielä opetuksellinen eli katekeettinen näkökulma eli meidän katekismuksemme.
Katekismuksen ensimmäisenä pääkappaleena ovat kymmenen käskyä. Uskontunnustus on toisena pääkappaleena ja Isä meidän rukous kolmantena pääkappaleena.
Jo tästäkin pitäisi tulla näkyviin se, että laittomuus ei ole kristinuskon sanoman mukaista.
Sen sijaan meidän elämämme pelastuksen perustus ei ole meidän omissa teoissamme eikä tästä johtuen myöskään meidän lain noudattamisen onnistumisessamme vaan yksistään Vapahtajamme suuren armon varassa. Meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
Pelastuksemme on Jumalan lahja.
”Laci se sielwn hirmwtta mwt Christws sen tas lohdwtta. Oppe nyt hyve lapsi testä: alkwoppi ilman este. Nijtä mwista elemes ajna nin Jesws sinul armons laina.”(Agricola) (muistinvaraisesti)
Valma
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Pernajan Torsbyn tila nro 1:n pojalla on ihana tapa ilmaista ajatuksensa.
Mielenkiintoista muuten on se, että suomenruotsalaisesta tuli suomen kirjakielen syntyyn niin voimakkaasti vaikuttanut henkilö, kirjakielemme isä.
Evankeliumin sanoma on rakkaus on lain loppu, mitä tämä pitää sisällään?
Ari
Puhut rakkaudesta lain loppuna.
Raamattu puhuu siitä, että KRISTUS on lain loppu.
Paavali siis sanoo, ettei ihmisen omat teot auta pelastuksen saamiseen, vaan pelastumme ainoastaan uskosta ilman lain tekoja. Kristus siis tekee kaiken ilman meidän omia ansioitamme Jumalalle kelpaamistamme varten.
Roomalaiskirje:
10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Ja muista, että usko merkitsee sitä, että vanhurskauttamisemme ei ole meidän omia tekojamme vaan Kristuksen antama lahja.
Roomalaiskirje:
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Ari
Sen sijaan rakkaudesta Raamattu puhuu lain täyttymyksenä.
Jo siitä lähtien kun Toora eli Laki eli Viisi Mooseksen kirjaa eli Pentateukki oli koottu, kirjanoppineet alkoivat pohtia kahta näkökulmaa: Miten tehdä yhteenveto koko Lain kaikista säädöksistä ja miten voida täyttää jokainen yksittäinen Lain säädös ilman, että pienimmässäkään määrin rikkoo säädösten määräyksiä.
Rakkaudesta Lain täyttymyksenä puhuttaessa tarkastelun kohteena on se, miten tehdä yhteenveto koko Lain lukuisista säädöksistä. Kirjanoppineilla oli kaksikin eri ratkaisua tähän keskusteluun. Toisen ratkaisun mukaan totuus oli kaiken keskeisin ajatus, johon voitiin keskittää koko Laki. Toiset taas toivat esille sen näkökulman, että rakkaus on kaiken keskus.
Kuuluisalta juutalaiselta kirjanoppineelta Rabbi Hilleliltä kysyttiin voiko hän lukea koko Tooran eli Lain yhdellä jalalla seisten. Hän nosti toisen jalkansa ilmaan ja lausui: ”Älä tee lähimmäisellesi, mitä et toivo sinulle tehtävän.”
Vapahtajamme seurasi tätä Rabbi Hillelin opetusta sanoessaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Rabbi Hillelin poika oli Simeon. Simeonin poika oli Gamaliel, joka toimi Paavalin opettajana tämän opiskellessa juutalaisen lain tuntemista.
Ajatuksen siitä, että rakkaus on koko Tooran keskeisin ja kokoavin ajatus tulee ilmi apostolin sanoissa, missä hän kutsuu LAIN TÄYTTYMYKSEKSI eli siis, kun kaikessa elämässä rakkaus saa olla keskeisin ohjenuora, niin silloin koko Laki kaikkine säädöksineen tulee täytetyksi.
Roomalaiskirje:
13:10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Matias
” Edellä oleva lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan kuuluu teologisesti lain Toiseen käyttöön.
Käyttö yhteiskunnan lakina. Lain kolmanteen käyttöön kuuluu Jumalan sanan käyttö elämän ohjeena. ”
En usko että kaikki kristityt ovat kuulleet, että laki onkin hyvä asia yhteiskunnallisessa käytössä, koska he ovat sitä mieltä, että laki ei heitä koske, sen on korvannut armo , ” Emme ole enää lain alla, vaan armon alla” Sanoo Paavali, tosin Paavali peruu myöhemmin puheensa, mutta sitä ei kukaan ole huomannut.
” Lain kolmanteen käyttään kuuluu Jumalan sanan käyttö elämän ohjeena. ”
Tässä ilmeisesti mukaan tulee, niin sanottu synnin laki, eli kirkon käsitys laista, joka tarkoittaa, että pääset taivaaseen, tai menet helvettiin. Mutta tuomio tapahtuu vasta kuoleman jälkeen. Jumalan lepyttämiseski on sitten tarvittu ihmisuhri ja veren juominen, koska ne on kielletty. Kiellot poljetaan jalkoihin.
Jos noudatat kolmannen asteen yhteyttä, eli kirkon ohjeita, joka on jumalan sana, pääset taivaaseen, jos et, menet helvettiin tai katoat. Lakia täytettiin kieltämällä avioero ja lisättiin sinne itserangaisus, jos käsi viettelee hakkaa se poikki, ja jos silmä, revi se irti. Naisten piti vaieta seurakunnassa, peittää päänsä ja olla miehelle alamainen. Muutama mainitaksesi. Piti luopua kaikesta, myydä omaisuutensa ja laskea apostolien jalkojen juureen, muuten meni henki. Onko ihmisten köyhdyttäminen ja rampauttaminen jotenkin hyvä asia, niin, että sitä pitäisi ymmärää kolmannen asteen lakina. Tai Mooseksen lain jatkumona.
Ei Mooseksen laki tuollaisia vaadi, se kehoittaa rakastamaan lähimmäistä, niinkuin itseään. Pitämään huolta köyhistä ja orvoista ja kunnioittamaan vanhuksia. Outoa jos näita ei ole haluttu ottaa vastaan.
Kukaan ei kuitenkaan näe, millainen se kolmas käyttö on, koska heille puhutaan vain armosta.
Tarja
Useampi väärinkäsitys vilisee puheenvuorossasi.
1) Sanot: ”tosin Paavali peruu myöhemmin puheensa,”
Ei Paavali peru puhettaan. Sen sijaan noita lain eri käyttöjä ei pidä sekottaa toisiinsa. Jos niin tekee, niin silloin syntyy täysin virheellisiä oikosulkuja.
Emmehän me suomalaisessa arkikielessä sekota pöydän jalkaa ja ihmisen jalkaa keskenään, emmekä jaguaari eläintä jaguaari autoon.
Lain ensimmäinen käyttö puhuu lain merkityksestä yhteiskunnalle. Yhteinen elämä on säädöksillä suojeltava, jottei vääryys pääse valtaan.
Sen sijaan meidän pelastuksemme Jumalan edessä on kokonaan lain toisen käytön yhteyteen kuuluvan evankeliumin julistuksen varassa. Jumalan laki osoittaa että me olemme syntisiä. Kukaan ei pelastu omin teoin, ei omin ansioin tai omin pyrkimyksin. Tarvitsemme siis Jumalan apua. Tämän avun ojentaa evankeliumin julistus. Evankeliumi vakuuttaa meille, että Kristus on kaiken tehnyt meidän puolestamme. Meiltä ei vaaditakaan tekoja kelvataksemme Jumalalle, vaan kaikki on yksistään Jumalan hyvyyden varassa.
Lain toinen käyttö siis ajaa meitä Kristuksen luo. Kristus antaa meille kaiken lahjaksi, yksin armosta ja yksi uskosta ilman lain tekoja meidän omalta puoleltamme.
Kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Kristus on kaiken tehnyt kokonaan valmiiksi. Meidän ei siis tarvitse itse yrittää tehdä jotain Jumalalle kelvataksemme.
Lain kolmas käyttö ei tuo tähän evankeliumin lahjoittamaan armoon mitään lisää. Lain kolmas käyttö ainoastaan opastaa meitä elämään ihmisiksi, tulemaan siksi mitä jo luomisen perusteella olemme, Jumalan kuvana toimimaan. Näillä teoilla ei ansaita mitään, vaan ne tulevat vain kiitollisuutena Jumalan hyvyyden ilmauksena, Jumalan rakkauden heijastuksena. Jumala on meitä rakastanut rajattomasti, mekin saamme siis rakastaa toinen toistamme.
Siis
Nämä kolme lain käyttöä on pidettävä erillään toisistaan, jottei armo muutu laiksi tai lain tie muutu pelastuksen edellytykseksi.
Tarja
2) Itämainen puhetyyli on erilaista kuin meidän suomalainen kuvakielemme. Tämä on kulttuuriin kuuluva ilmiö, joka ei siis edellytä käytännön toimia noiden tapojen seuraamiseksi. On ainoastaan ymmärrettävä niiden varsinainen sanoma.
Esimerkkinä noista monista esille nostamistasi tapakulttuuriin kuuluvien ilmausten erikoisuuksista nostan käsittelyyn ainoastaan omien jäsentensä silpomisen kiusausten voittamiseksi.
Otan tähän raamatunkohdan
Markuksen evankeliumi:
9:43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.
Itämaisessa kielenkäytössä tämä on ymmärrettävä samaan tapaan kuin asevelvollisuuden aikana muuan kouluttaja sanoi meille, että jos emme tee yhtä asiaa niin kuin hän on käskenyt, niin aamukoitteessa sellainen hirtetään. Kenellekään ei tullut mieleenkään kuvitella että puhe hirttotuomiosta olisi tarkoitettu todeksi, vaan kaikki ymmärsimme kouluttajan tarkoittaneen ainoastaan sitä, että hänen opettamansa asia on hyvin tärkeä.
Samaten koko tuo Jeesuksen lause on ymmärrettävä niin, ettei ihmisen pidä hellitellä mielessään pahuuteen houkuttelevia ajatuksia niin, että niistä pääsee syntymään elämää turmelevia tekoja. Koko tuon jakeen ajatus on siis meidän kielenkäyttömme mukaan tiivistettävissä ajatukseksi: ”Älä tee pahaa! Äläkä edes haudo mielessäsi sellaisia ajatuksia, jotka voivat houkutella sinua tekemään pahaa toisille ihmisille.”
Nykyisin kirkolla on oma lakinsa, valtioilla on omat lakinsa, on poliisivoimat ja oikeuslaitokset, jotka valvovat lain noudattamista, ei se rakkaudella toimi, pitää olla valvonta ja lain kirjain, johon vedotaan järjetyksen valvonnassa.
Kukaan Kristus ei ole lain loppu, muuten kuin omalla kohdallaan kuoleman tullessa noutamaan. Silloin loppuu myös lain noudattaminen, koska se kuuluu elämään ja kuollut ei sitä tarvitse. Kuolleilla ei ole sääntöjä. Jos toisella puolella jotakin tuomitaan, se tapahtuu sen toiminnan perusteeella, jota elämässä ollenssaan on tehnyt, tai jättänyt tekemättä.
Jos ei tuonpuoleisessa ole tuomioita, ovat jälkipolvet siihen oiva istuin, onhan tapana, että voidaan ruotia niin eläviä kuin kuolleitakin.
Tarja
Olen jo edellä tuonut esille, ettei noita teologian jaottelemia lain käyttöjä pidä sekottaa toinen toisiinsa.
Kerroin myös miten yhteiskunnan lainsäädäntöä käsitellään teologisessa järjestelmässä lain ensimmäisenä käyttönä.
Lain toinen käyttö on sitten kokonaan toinen juttu. Tässä kohdin puhumme siitä miten ihminen pelastuu Jumalan edessä. Tässä toisen käytön osiossa Jumalan sanan saarna lakina tarkoittaa, että huomaamme, ettemme voi pelastua omin pyrkimyksimme vaan tarvitsemme Jumalan armahtavaa rakkautta saadaksemme syntimme anteeksi. Tämä Jumalan hyvyyden ja laupeuden sanoma on evankeliumin saarna, joka kertoo, että kaikki on valmiiksi tehty Jeesuksen pelastustyössä. Mitään meidän omaa pinnistelyämme ei enää tarvita, vaan saamme Jumalan hyvyyden takia elää vapautuneita, anteeksi saaneina, Jumalan lapsen turvallista elämää.
Viimeisellä tuomiolla turvamme on tämä Jumalan armon evankeliumi, joka kertoo että meillä Kristuksen omina on turvallinen ja onnellinen tulevaisuus taivaan ilossa. Ilmestyskirja 7. luku kertoo että meidät on kasteen kautta otettu tähän Jumalan lasten elämän osallisuuteen: ”— pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veessä —-”
Katkaise käsi
Ei sillä tarkoiteta itämaisessakaan ajattelussa mitään vertauskuvaa vaan ihan konkreettista tekoa. Viholliselta, tai vastapuolen vangilta voitiin katkaista oikea käsi, tai molemmat, koska sen jälkeen hän ei enää pystynyt ampumaan.
Josefus uhkaa juuri näin tehdä vihollisen edustajalle, että hän katkaisee sinulta kädet. Vihollisen edustaja pyyttää, että riittäkö vain toinen käsi, jos hän tekee sen itse.
Joten sanonta lienee peräisin Josefuksen kirjasta.
Tarja
Josefuksen teos on kiroitettu jälkeenpäin. Näin evankeliumin sanonta ei voi olla peräisin Josefukselta.
Sen sijaan Josefuksen kuvaama teksti juuri vahvistaa sen mitä kerroin edellä. Voimakkaiden kielikuvien käyttö on ikivanha itämainen puhetapa. Yhä edelleen kielenkäyttö on värikästä.
Esimerkiksi luonani käyneet somalipojat kertoivat omissa runollisissa jutuissaan, kuinka he leikkaavat varovasti ihostaan kappaleen nahkaa ja kirjoittavat siihen rakkauden tunnustuksensa mielitietylleen.
Pieni välipala somalien keskuudessa tekemistä huomioistani ja siinä yhteydessä huomaamani itämainen perinnön vaikutus heidän kultuuriinsa.
Somalien juhliin osallistuessani kiinnitin huomiota heidän tanssinsa sisältävän kolmen kulttuuripiirin perinteitä: vanhaa orientaalista perinne kuvasi sellainen tanssi jossa laulun säkeet menivät ikään kuin vuoropuheluna, samaan tapaan kuin itämaisen perinteen mukaisissa liturgiamme osissa papin ja seurakunnan välillä esiintyy vuoropuhelua. Somaleilla se näkyi myös heidän tanssiensa lauluissa ja liikkeissä. Toinen perinne johon kiinnitin huomiota oli vanhan afrikkalaisen perinteen mukaisesti kahden rivistön tanssi sekä niiden välissä olevat esitanssijat. Kun porukka sitten liikkuu, niin ketjut muodostuvat ikään kuin ringeiksi, joiden keskellä on pari esitanssijaa. Monissa filmeissä tästä perinteestä näytetään vain tuo ringin muodostumisen aikainen osa kylien tansseja näytettäessä. Kolmas perinteen muoto oli nykyaikainen kaupallinen kansainvälinen musiikki, jossa on aivan sama onko sitten Novosibirskissä itäisessä naapurissamme, Ottawassa Kanadassa, Keski-Euroopassa tai sitten somalien keskuudessa. Sama jytä ja sama meno kaikkialla.
Matias minulle:
”1) Sanot: ”tosin Paavali peruu myöhemmin puheensa,”
Ei Paavali peru puhettaan. Sen sijaan noita lain eri käyttöjä ei pidä sekottaa toisiinsa. Jos niin tekee, niin silloin syntyy täysin virheellisiä oikosulkuja.”
Mitä tämä sitten tarkoittaa ?
2 Room 3:31
Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahistamme sen mitä laki sanoo. ”
Matteus 5:17
Älkää luulko , että minä ole tullut lakia ja profeettoja kumoamaan; en ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18 Sillä totisesti minä sanon teille; niin kauan kuin taivas ja maa pysyvät, ei laista katoa pieninkään kirjain , ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Luukas 15:17 Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.
Tarja
Nämä tekstit eivät vähimmässäkään määrin kumoa sitä, mitä Paavali sanoo, vaan päin vastoin vahvistavat sen mitä Paavali julisti.
Kaikissa näissä kohdissa kerrotaan siitä, miten Tooran eli Lain eli Viiden Mooseksen kirjan eli Pentateukin teksteissä oli ennustettu Jeesuksesta, sai täyttymyksensä Jeesuksessa ja hänen tuomassaan pelastuksessa.
Näin naisen siemen murskasi käärmeen pään, 1. Moos. 3, Jeesus on syntynyt naisesta, uudesta Eevasta, uudesta Elämän Äidistä, siis Mariasta joka on Jumalan äiti, koska Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Näin Abrahamin saama kaikkia kansoja kohtaava siunaus, 1. Moos. 12, sai täyttymyksensä, kun tämä siunaus toteutui Jeesuksen siunauksessa koko ihmiskunnan sovitustyön välityksellä.
Jne
Tarja
Jeesuksen sana siitä, ettei Toora häviä milloinkaan, vaikka taivas ja maa katoaisivat, on mitä todellisinta totta meidänkin armaassa kirkossamme. Ovathan Mooseksen kirjat edelleenkin meidän Raamattumme ensimmäisinä kirjoina. Jumala on ikuinen. Siksi myös hänen sanansa on ikuinen.
Ulkonaiset käsikirjoitukset, painetut kirjat jne ne voivat kadota, mutta niiden kertoma iankaikkisen Jumalan ikuinen sana ei milloinkaan katoa.
Kuten jo aikaisemmin olen toisaalla kirjoittanut, niin jopa hyvin monta Uuden testamentin tekstin kohtaa on peräisin Tooran ensimmäisen sanan ALUSSA -sanan heprealaisen kirjanoppineitten rabbien selitystavan menetelmin edelleen kehitettyinä teologisina tuloksina. Paljon enemmän kuin mitä pintapuolisesti lukien voisi edes tulla ajatelleeksikaan.