Uskonnollisia/hengellisiä kokemuksia on kahdenlaisia. Sellaisia, joista kerrotaan muille, ja sellaisia joista ei kerrota.
Uskonto on jokaisen oma asia, paitsi uskonnollinen kokemus.
Kun uskoo, kokee uskovansa.
*
Itse asiassa uskonnollisia/hengellisiä kokemuksia on ainakin yhdeksää eri lajia:
1 Visuaalinen. Nähdään jotain, tapahtumia tai hahmoja, mutta ei oikein saada selvää mistä on kyse. Kuin mykkäelokuva tai mahtipontinen pantomiimi.
2. Auditiivinen. Kuulaan ääniä, jotka rohkaisevat, varoittavat, kehottavat johonkin. Kuvat jäävät taka-alalle, äänet pysyvät päällimmäisinä.
3. Draamallinen. Kuvat ja ääni yhdistyvät. Nähdään ja kuullaan asioita, joilla hengellinen merkitys. Näytelmä- tai elokuvamainen.
4 Tiedollinen. Kokemuksessa saadaan tietoa, ymmärrys lisääntyy, vaikka kokemuksen tarkkaa sisältöä voi olla vaikea selittää.
5 Teologinen. Kokemuksen sisältö on teologisesti määriteltävissä, se voi olla jonkin teologisen näkemyksen puolesta tai vastaan.
6 Raamatullinen. Kokemus liittyy Raamatun tapahtumiin tai sisältöihin ja vahvistaa Raamatun merkitystä ja arvovaltaa
7. Mystinen. Kokemus on syvä ja vaikuttava, mutta sitä on vaikea tai mahdoton sanallistaa.
8. Hybridi. Kokemuksen kuvasto ja sisältö on monipuolinen ja -ilmeinen. Se voi olla sisällöllisesti myös kaoottinen.
9 Taiteellinen. Itse ei omaehtoisesti koeta mitään, mutta esimerkiksi kirjaa lukemalla tai musiikkia kuuntelemalla osallistutaan kokemukseen, jolla on uskonnollinen luonne tai suora yhteys uskonnollisiin sisältöihin.
*
En ole koskaan laskenut, montako uskonnollista koemusta minulla on, mutta jos lasketaan vain sellaiset, jotka ovat ”hengellistä elämää suurempia”, niin niitä lienee vain muutama. Mutta jos alan töikseni miettiä ja kaivella kokemusarkkuani, saattaa luku hyvinkin nousta useisiin kymmeniin.
Onko sinulla uskonnollisia/hengellisiä kokemuksia? Minkälaisia?
Vaikka olen joitakin kokemuksiani kertonut melko julkisestikin, en näin julkisesti ole valmis niitä avaamaan. Mutta koen, että jotkut kokemukset voivat olla sellaisia, jotka voi tuoda julki hyvinkin avoimesti, jotkut voi kertoa sielunhoitajalle, luotettavalle uskonystävälle tai turvalliselle pienpiirille ja jotkut ovat sellaisia joita ei saa kertoa kenellekään.
Totta, uskonnollisten kokemusten kertominen on riskialtista hommaa. Toisaalta ns. todistuspuheenvuorot ovat usein asian yksi ilmenemismuoto.
Kun Meidät on saatettu uskonnolliseen kehykseen on luonnollista ajassa seuraavan tapahtumia joihin liitämme edellistä.
Mukanaolo kasteessa, hautaansiunaamisissa, saa syväluotauksen alkamaan aina vihkimisiin saakka aviossa omaa elämäämme katsoen.
Kirkkomme todistaa ripistään mitä toki pitäisi uudistaa mutta henkilökohtaiset avautumiset lähimmäisiltä tuovat perspektiiviä omaankin elämään.
Itselläni on ollut matkassa useampikin kerta mihin vaellus olisi voinut päättyä. Tämän ymmärrän varjeluksessani vaikka täälläkin usein vastakiiskenä kirjoitan.
Jumalan Siunaus elämässämme syntyy monella tavalla. Kaikkea emme ymmärrä ja niin on hyvä.
Kokemus varjeluksesta on eräänlainen ”pitkäkestoinen uskonnollinen kokemus”.
En tunnista noita epämääräisiä omakseni. Omat kokemukset ovat olleet hyvin selkeitä ja johdonmukaisia. Koskien mm. auton ostoa , muuttoa, saarnan valmistusta, tai jostakin vaikeasta tilanteesta selviämistä. Lyhyitä hetkiä, kuin salaman isku ja yhtä vaikuttavia. Joskus saa pari sanaa, jotka nousee vahvasti mieleen ja ovat ratkaisevia lopulta koko tilanteessa.
Yhdestä rukousvastauksesta kerroin nuorena yhdelle mummolle ja pidin sitä suurena ihmeenä. Jollainen se olikin. Tämä uskova mummo sanoi: ”mitä ihmeellistä tuossa on. Tuollaistahan sattuu jokaisen uskovan elämässä joka päivä.”
Hyvä aihe, sillä kummasti nuo monet kokemukset tuppaavat unohtumaan ja niiden mieleen palauttaminen on tärkeää.
Jotten kiitos Olli.
Hmm, kiinnostava näkökohta, onko rukousvastus uskonnollinen kokemus?