Jukka Hautala: Augustinuksen pitkä varjo – yritys ymmärtää, miksi kirkko ei ole vielä vastannut homoille "kyllä"
Seksi on ollut lähtökohtaisesti syntiä, ja hyväksyttävää ainoastaan avioliittoon vihittyjen kesken lisääntymistarkoituksessa. Tämän kyseenalaistumisen historiaa olemme eläneet ja elämme – ja se on hyvä.
Kotikylälläni eräällä miehellä oli vain yksi lapsi. Kun ystävät kysyivät häneltä, ettei teillä useampaa ajateltu, mies vastasi: ”En viitsinyt ruveta naatiskelemaan”. Hänen vastauksensa oli hyvin ”augustinolainen”.
**
Kirkkoisä Augustinuksen (354–n.430) vaikutus läntiseen kirkon seksuaalieettiseen opetukseen on ollut suuri. Näkemyksillään hän vahvisti niin selibaattiin sidottua elämänmuotoa kuin kirkon avioliitto-opetusta. Vaikka selibaatti reformaation myötä kumoutui, avioliittoa koskevat periaatteet ovat ulottuneet protestanttisten kirkkojen perusoletuksiin saakka. Ne vaikuttavat ihanteina kristikansan syvissä riveissä yhä tänään. Opetuksen syvin olemus on, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Seksi on syntiä tai syntiin johdattavaa pahaa himoa. (Ainut) lieventävä asianhaara on se, kun seksiä harjoitetaan vain lisääntymistarkoituksessa.
Augustinus painotti opetuksessaan aviopuolisoiden seksinhallintanäkökulmaa, ei niinkään lasta tai perhettä lapsen kasvuympäristönä. Myöskään hän ei pohtinut avioliittoon liittyvää huolenpidon velvoitetta, joka juutalaisuudessa on ollut tärkeää. Augustinukselle polttavin kysymys oli ratkaista kristillisesti (pahan) seksin ongelma.
***
Oikeastaan kaikki viime ja tämän vuosisadan seksuaalieettiset vaikeudet kirkossa liittyvät tähän Augustinuksen perintöön: naisten aseman vapautuminen (subjektius), ehkäisyvälineet, itsetyydytys, esiaviollinen seksi, avoliitot, homoseksuaalisuus, samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ja nyt viimeisimpänä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Näihin kaikkiin liittyy seksi, joka ei rajaudu vain lisääntymistarkoituksen piiriin. Lisäksi samaa sukupuolta olevilla pareilla ongelma on kaksinkertainen: seksi on seksiä seksin vuoksi eikä siitä voi edes seurata lisääntymistä.
Samaa sukupuolta olevien seksiin näyttää tiivistyvän paljon yhteisen perimämme ongelmaa. Koska kirkko pitää ihanteena sitä, että seksi kuuluu vain avioliittoon, aikaisemmin avioliiton sisään pyrittiin sulkemaan mahdollisuuksien mukaan kaikki.
Homoseksuaalien kohdalla ongelma on kaksinkertainen: seksin harjoittaminen avioliiton ulkopuolella on lähtökohtaisesti paha ja kartettava asia. Silti samaa sukupuolta oleville ei tarjota mahdollisuutta harjoittaa seksuaalisuuttaan ”luvallisesti” avioliitossa, koska seksillä pitää olla lisääntymistarkoitus, mikä ei heidän kohdallaan toteudu. Juuri tähän piirteeseen oletan Miikka Ruokasen, Eero Huovisen ja Juhani Forsbergin omissa pohdinnoissaan liittyvän.
Toki läntinen Eurooppa on etenkin toisen maailmansodan jälkeen heräillyt tilanteeseen, missä seksuaalisuus ei enää pääsääntöisesti tapahdu vain avioliitoissa. Myöskään seksin harjoittamisen päällimmäisenä tavoitteena ole yksilöiden näkökulmasta lisääntyminen. Tämä kulttuurinen ja sosiaalinen todellisuus on varsin hitaasti läpäissyt kirkollisen torjunnan. Monet kirkkomme herätysliikkeistä ovat vaikuttaneet vahvasti avioliittoa ja seksuaalisuutta koskeviin näkemyksiin ollen pääsääntöisesti kirkon yleisiä kantoja konservatiivisempia. Muutosta on kuitenkin tapahtunut vuosien varrella esimerkiksi piispojen seksuaali- ja perhe-etiikkaan liittyvissä puheenvuoroissa (ks. tästä esim. Tuomas Hynysen blogi). Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut kirkkokansassa itsessään.
Vaikka olisimme selkäydinreaktioissamme hyvinkin ”augustinolaisia”, jotakin on pysyvästi muuttunut. Uskon, että useimmat (kristillisenä itseään pitävät) suomalaiset hyväksyvät ajatuksen, että (vaikkapa vain avioliitossa) seksin ei tarvitse olla (enää) sidoksissa vain lisääntymiseen. Seksi ja seksuaalisuus itsessään koetaan lahjana, joka vahvistaa puolisoiden keskinäistä kiintymystä. Seksuaalisuudessa voidaan kasvaa ja kehittyä ja sillä on arvo itsessään.
Tämä muutos ei ole ollut vain vääjäämätön. Se on ollut monella tavalla tervehdyttävä. Ihmiset eivät kaipaa tänä päivänä kirkkoa määrittelemään ylhäältä päin jotakin heidän seksuaalisuudestaan. Sen sijaan he saattavat kaivata toiveisiinsa ja pettymyksiinsä turvallista ja luotettavaa kuuntelijaa, keskustelijaa ja tukijaa.
Jukka Hautala
P.S.
Augustinuksen oman kuvauksen mukaan hänessä eli hyvin voimakas seksuaalinen vietti. Voi olla, että se on osaltaan värittänyt hänen syvempiä teologisia ajatuksiaan esimerkiksi perisynnistä ja armosta. Ennen kristityksi kääntymistään Augustinus eli 15 vuotta yhdessä jalkavaimonsa kanssa. Hän jätti tämän siinä vaiheessa, kun äitinsä pyrki järjestelemään pojalle kunnon avioliittoa. Tuolloin noin 32-vuotiaalle Augustinukselle katsottiin nuorikoksi 10-vuotias tyttölapsi, jonka varttumista aviokelpoiseksi piti odottaa vielä puolitoista vuotta (tyttö oli naimakelpoinen 12 vuoden iässä). Käännyttyään kristityksi Augustinus purki avioliittoaikeen ja valitsi sopivamman elämänmuodon eli selibaatin. Näin hän tuli välttäneeksi laillisen avioliiton. Nykyään me kutsuisimme Augustinukselle suunniteltua avioliittoa melko selkeästi pedofiliaksi, lapsiavioliitoksi tai ihmiskaupaksi – You name it. Olemmeko menneet harhaan, kun olemme vähitellen astuneet ulos Augustinuksen määrittelemästä ahtaasta kehikosta?
[Lähteenä Augustinuksen ajatteluun on käytetty kirjaa St. Augustine on Marriage and Sexuality. Ed. Elizabeth A. Clark, 1996]
35 kommenttia
Jalkavaimo kuulostaa pahemmalta, kuin on tarve – kyseessä oli Augustinuksen avopuoliso, jonka kanssa hänellä oli monogaminen suhde ja heidän perheessään oli myös yksi lapsi.
On totta, että Augustinus oli varsin tiukka seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, mutta myös hän hyväksyi avioliitossa muutenkin kuin ensisijaisesti lisääntymiseen tähtäävän seksin. Avioliitto toimi sellaisessa ikään kuin lieventävänä asianhaarana.
Blogisti kertoo Augustinuksen vaikutuksesta: ”Seksi on ollut lähtökohtaisesti syntiä, ja hyväksyttävää ainoastaan avioliittoon vihittyjen kesken lisääntymistarkoituksessa.”
Vaikutus olisi aivan erilainen, jos se olisi poimittu Raamatun sivuilta. Siellä nimittäin kerrotan, kuinka ihmisen Luoja on kanavoinut meihin istutetun seksuaalisuuden käyttötarkoituksen. Ja tietenkin meidän hyvinvointiamme ajatellen.
Alussa korostuu tuo lisääntymispuoli: ”lisääntykää ja täyttäkää maa” sopivalla tavalla. Ilmeinen tarkoitus Jumalalla oli, että joskus tuo tehtävä olisi suoritettu loppuun. Ja siinä vaiheessa sitten seksuaalinen kanssakäyminen miehen ja naisen välillä oli tarkoitus lopettaa?
Ei niin. Raamattu kertoo useassa kohdassa, että sukupuolielämän on tarkoitus tuottaa myös nautintoa, siihen on biologiset edellytykset tavallisesti olemassa.
Laulujen Laulu lienee erinomaisin esimerkki kertoessaan romanttisista odotuksista miehen ja naisen välillä. Mutta myös rajoista: ”Muuri minä olenkin, ja rintani ovat kuin tornit! Mutta kun rakastettuni tulee, olen antautumaan valmis.”Laul8:10) Kuninkaan houkutukset eivät tuon tyttären päätä saaneet pyörryksiin.
Sananlaskujen kirjassa on erinomainen luku, jossa samassa asiayhteydessä puhutaan sekä puolisoiden uskollisuudesta että nautinnosta. Tässä ote tuosta kuvakielestä ”Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa. Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille? Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden. Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait, rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.”(San5:15-19)
Uudemmalla puolella Raamattua puhutaan sellaisista kristilliseen avioliittoon liittyvistä velvollisuuksista, jotka heijastavat tällä sektorilla epäitsekkyyttä. Näin Korinttilaiskirje ohjeistaa aviopuolisoita: ”Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.”(1.Ko7:3-5)
Seksuaalikielteisyys selibaatteineen ja muine lieveilmiöineen on siis generoitu Raamatun ulkopuolelta. Kertokaa te, jotka asiasta tiedätte: Ei kai Augustinus ole ainoa syyllinen?
Kerrankin samaa mieltä Rauli Toivosen kanssa.
Augustinukseen liittyen vielä se näkökohta, että Rooman laki taisi monella muullakin tavalla ohjata ja rajoittaa kansalaisten (siis tuolloin kaikkien vapaiden miesten) avioitumista. Vai muistanko väärin?
Mielestäni Jukka Hautalan kirjoituksessa asioita yksinkertaistetaan. Augustinuksen perintö ja vaikutus seksuaalieettisiin kysymyksiin tuskin vaikuttaa läntisessä – luterilaisessa kontekstissa blogin kuvaamalla tavalla. Tämä on liian kapea näkökulma ratkaista ihmisen seksuaalisuutta ja homoseksuaalisuuden oikeutusta.
Monet patristiset isät suhtautuivat myönteisesti ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen. Vuoden 553 kirkolliskokous joutui tuomitsemaan varhaiskirkon, ehkä kaksi lahjakkainta opettajaa Orinegenee ja Euagrioksen koska he olivat menneet aineettomuuden ihailussa liian pitkälle. Hajontaa siis oli, mutta väärä käyttö ei poista oikeaa käyttöä. Theofilos Aleksandrialainen on hyvä kirkon ääni: avioyhteys on annettu siunaukseksi. Ruumiita ei ole luotu sielujen lankeemuksen takia, vaan elämän jatkumon turvaamiseksi. Aadam ja Eeva, mies ja nainen siunattiin ruumissa ollessaan.
Kirkko, joka eli monenkirjavan seksuaalisuuden ympäröimänä, osasi nähdä oikein ja painottaa miehen ja naisen välistä, rakkauden sitein solmittua liittoa. Ympäröivän pakanuuden seksuaalisuuden himon eri muodot haluttiin torjua. Homoseksuaalisuus oli yksi tämän pakanuuden himon muoto. Jo Ut:n kirjoituksissa paljon ennen Aurelius Augustinus. Nykyajan kristityille Augustinuksen ajatukset ovat vieraita, monet eivät ole edes tutustuneet niihin. Raamatun kirjoituksia sen sijaan kristityt lukevat.
En ostaisi Jukka Hautalan näkemystä sellaisenaan ratkaisumallina, mielestäni se on liian kapea.
On oikeastaan hassua, että samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa vastustetaan sillä perusteella, että kuitenkin sitten harrastavat vääränlaista seksiä. Odottaakohan monikin pariskunta häitä sillä mielellä, että sitten pääsee hommiin? Sateenkaariperheisiin syntyvistä muksuistakaan harvemmin on evidenssiksi sille, mitä pariskunta on keskenään puuhannut.
Eli kylläpä juuri ne makuuhuoneaktiviteetit on avioliiton vastustamisen taustalla, vaikka mitä muuta väitettäisiin.
Kiitos Jukka mainiosta blogista. Tuli sellainen olo, että tämä saisi olla lopullinen yhteenveto näistä seksiasioista ja voitaisiin kääntyä niihin ”yläpään” asioihin. Seksi ja seksuaalisuus on kaunis Jumalan luoma asia meille ihan kaikille mistään riippumatta, kuten monet muutkin asiat. Iloitkaamme niistä kauniisti ja kohtuullisesti.
Samuel Kettunen. Tätä nykyä monissa rippikouluissa opetetaan, että lopullisia vastauksia ei ole. Esimerkiksi niin, että käskyt ovat elämän liikennesääntöjä, joita voidaan keskinäisin sopimuksin myös muuttaa.
Juttelin juuri Ruotsin tilanteesta. Siellä ei saa enää edes epäillä ääneen, etteikö homoliitot olisi Jumalan tahdon mukaisia.
Jukka Hautala antaa mielestäni liikaa painoarvoa Augustinukselle ja hänen pahaa himoa koskevalle teologialleen. Askeettinen liike ennen ja jälkeen Augustinuksen heittää mielestäni olennaisimman teologisen haasteen.
Asia liittyy siihen, että Augustinuksen seksuaalisuuden teologia on luonteeltaan synti- ja moraaliteologiaa, joka tarkastelee seksuaalisuutta jossain määrin negatiivisesti. Luostariteologiassa neitsyys ja pidättyvyys taas on positiivinen ihanne, joka liittyy Jumalalle omistautumiseen – ei moraalisessa, vaan hengellisessä mielessä.
Kirjoittaja
eri kirjoittajia
VERKKOESSEE Kirjoituksia teologiasta, historiasta, tulevaisuudesta ja yhteiskunnasta.
Monesko sadas blogi parinvuoden sisään tästä aiheesta? Minun ymmärtääkseni kirkon pitäisi olla kiinnostunut enämpi yläpään kuin alapään asioista.
Ilmoita asiaton kommentti