Joogasta

Joogamatto saattaa olla ainoa paikka, jossa pelkkä oleminen riittää.

Jooga on suosittu maailmanlaajuinen ilmiö.

“Suoraa polkua muinaisten joogien erakkomajoista ei kuitenkaan johda yhdellekään nykyiselle joogastudiolle”, toteaa Matti Rautaniemi.

“Käytännössä kaikki nykyisin harjoitetut joogamuodot kuuluvat … modernin joogan kategoriaan”, Rautaniemi toteaa yhteenvetona.

1800-luvulla syntyneen modernin joogan “juuret ulottuvat – joskin lukemattomien mutkien, sivupolkujen ja katkosten kautta – hämärään muinaisuuteen asti”.

Nykyjooga on yhdistelmä muinaista joogaperinnettä, modernia liikuntakulttuuria ja usein erilaisten joogaopettajien omaa kekseliäisyyttä. Yhä uusia muotoja syntyy koko ajan.

Jooga on siis parin vuosisadan aikana muuttunut ratkaisevasti.

Joogan menetelmiä ”voidaan irrottaa sen filosofisesta kokonaisuudesta” ja “käyttää moneen tarkoitukseen”.

Yleisin joogan muoto länsimaissa onkin liikunnallisempi joogan muoto, jossa opitaan asentoja sekä hengitystä ja jossain määrin mietiskelyä.

Rautaniemi toteaa, että ”niin kauan kuin joogaa kutsutaan joogaksi, joogaopettajat siteeraavat … klassisia tekstejä tai käyttävät sanskritinkielisiä termejä, kysymys joogan suhteesta uskontoon – eritoten hindulaisuuteen – on ajankohtainen”.

Kirjo on tässä kohdin valtava. Joogaa uskonnollisista syistä arvostelevien tulisi tiedostaa tämä.

Noppapeliä voidaan pitää sopimattomana, mutta samalla saattaa unohtua, että noppapelejä on valtavasti.

Yhtenäisen, hahmottoman möhkäleen sijaan joogan uskonnollisuutta onkin parempi tarkastella spektrinä, jonka toiseen äärilaitaan voidaan sijoittaa esimerkiksi hyvin monia uskonnon piirteitä jakava bhaktijooga ja toiseen äärilaitaan niistä hyvin harvoja sisältävät kuntosalijoogan muodot. Niiden väliin mahtuu valtava kirjo erilaisia painotuksia ja tulkintoja.


Blogikirjoituksen kirjallisuutena on ollut Matti Rautaniemen kirjat Tiedonjanoinen joogi ja Joogan historia. Laajempi kirjoitus kirjoista löytyy Vartija-lehden jutussa Joogalukutaitoa tarvitaan.

  1. 1900-luvun alussa, kun vertaileva uskontotiede oli lapsenkengissään, pohdittiin sitä, oliko evankeliumeissa ja Jeesuksen opetuksissa Intiasta tullutta vaikutusta. Nuo pohdinnat eivät enää ole ajankohtaisia muuten kuin juuri erilaisten uskonnollisten salaliittoteorioiden kannattajien parissa. Totta kai kulttuurivaihtoa tapahtui antiikinkin aikana eri suuntiin.

    Ja mistähän akateemisesta vertailevan KIELITIETEEN tutkimuksesta tuo edellä esitetty ”todistelu” on peräisin?

    Larsille: Hienoa, että muistutat joogan suuresta kirjosta. Voisiko kuitenkin ajatella niin, että kristitty ei pohjimmiltaan tarvitse joogaa yhtään mihinkään? Uskonnollisessa joogassa ollaan tekemisissä ei-kristillisten henkivaltojen kanssa ja niistä kristityn kannattaa ja pitääkin pysyä erossa. Ei-uskonnollisessa käytettävät treenausliikkeet ovat kaiketi fysiologisesti perusteltavissa eli ”jooga” on kristitylle tarpeeton ilmaisu. Hiljentymiseen on puolestaan olemassa aika lailla selkeästi kristillistä perinnettä. Rajatapauksia on aina olemassa, mutta ongelmana ovat modernin uushenkisyyden ominaisuudet: yhdestä harjoituksesta siirrytään toiseen ja siitä edelleen kolmanteen sen mukaan mikä ”tuntuu hyvältä”. Mutta ihmissydän on petollinen.

    • ”Ei-uskonnollisessa käytettävät treenausliikkeet ovat kaiketi fysiologisesti perusteltavissa eli “jooga” on kristitylle tarpeeton ilmaisu. ”

      Sis kreikkalainen kristitty ei saisi käyttää sana zygos vaikka Jeesuskin sitä käytti?

      Se että jotain eksegeettistä ongelmaa on käsitelty kauan sitten ja unohdettu ei todista, että ongelma olisi ratkaistu. Päinvastoin modernimpi tutkimus voisi saada myös uutta tietoa asiasta. Tämä koskee myös mahdollisuutta, että Jeesus olisi menettänyt ristillä vain tajuntansa. Mahdollisuutta on tutkittu kauan siten ja tietenkin hylätty eikä mukaan ole siis ehtinyt uusin tieto esim. veren hyytymistekijöistä ja keuhkojen toiminnoista ja mirhan ja aloen lääkinnällisistä käytöistä haavoittuneitten hoidossa.

    • Kirjo on valtava, osassa joogassa ainoastaan nimi taitaa olla yhdistävä tekijä muuhun joogaan.

      Jos aikoo uskonnollisesti arvioida joogaa ja ehkä jopa arvostella sitä, tulee olla selvillä joogan kirjoista. Se on sielunhoidollinen lähestymistapa, sillä joogan ääripäiden ”väliin mahtuu valtava kirjo erilaisia painotuksia ja tulkintoja”.

      Luterilaisella puolella on tehty tällainen arvio asiakirjassa Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen. Kaksi kappaletta lainattu siitä alla.

      Esimerkiksi jooga on uskontohistorialliselta taustaltaan yleisintialaista kulttuuria, ja sitä ovat harjoittaneet hindujen lisäksi myös esimerkiksi buddhalaiset ja jainalaiset. Nykyisin länsimaissakin harjoitettavan modernin joogan kehittivät hindulaistaustaiset uudistajat 1900-luvun vaihteessa. Jooga voidaan tästä huolimatta liittää myös osaksi kristillistä uskonharjoitusta: joogassa hyödynnettävät asennot ja hengitystekniikat voidaan nähdä ja kokea itsessään neutraaleiksi ja sopiviksi myös kristillisen rukouselämän palvelukseen. Samoin on buddhalaisiin meditaatiotekniikoihin palautuvien tietoisuustaitojen eli ns. mindfulnessin laita.

      Aasialaisten tekniikoiden lainaamisessa kristillisen rukouselämän käyttöön tarvitaan kuitenkin viisautta ja harkintaa, sillä niiden syntytaustassa esiintyy sellaisia opillisia painotuksia, jotka eivät sovi yhteen kristillisten perusoppien kanssa: esimerkiksi joogaan on usein Intiassa liittynyt negatiivinen asenne tähän maailmaan, jota on pidetty perimmiltään fyysisenä ja psykologisena vankilana, ja buddhalaisuudessa kielletään luoja-Jumalan olemassaolo. Nämä eroavaisuudet eivät silti muodosta estettä kristillisen joogan ja kristillisen mindfulnessin kehittämiselle, sillä asian alkuperä ei määrää sen myöhempää käyttöä. Itse asiassa kristityt ovat aina soveltaneet kristilliseen käyttöön tapoja ja ajatuksia ympäröivistä kulttuureista ja uskonnoista. Samanaikaisesti on syytä pitää mielessä se, että meditaatio ja erilaiset hengelliset harjoitukset ovat olleet osa kristillistä perinnettä sen alkuajoista saakka.

  2. Lars Ahlbäck, olen siis eri mieltä noiden lainaamiesi asiakirjan kohtien kanssa, vaikka vierastan ylireagointia aiheen tiimoilta. Siitä, että joku voidaan kokea tai nähdä jollakin tavalla, ei näet seuraa, että tuo kokemus tai näkemys olisi kristillisen uskon kanssa yhteensopiva. Oikopäätä tuomitseminen ei tietenkään palvele ketään tai mitään. Muodollisia samankaltaisuuksia ja yhteneviä näkemyksiä eri uskontojen ja kulttuurien välillä on, mutta sisältö ratkaisee. Herramme sanoja soveltaakseni: Sekä hyvää että pahaa hedelmää kantavat puut ovat hedelmäpuita ja sellaisiksi tunnistettavissa. Kuitenkin niiden välillä on iso kuilu ja ero.

    Seppo Heinola, antamallasi tulkinnalla ja sanakikkailulla Jeesuksen ja joogan suhteesta ei ole mitään tekemistä sen enempää perinteisen kristinuskon kuin modernin teologisen tutkimuksen kanssa.

    • Ymmärrän pointtisi.

      Joogan kirjo on valtava, kuten myös arviot siitä. Asiakirja on yksi luterilainen esimerkki.

      Huomenna muuten ilmestyy Vartija-lehdessä noin 1000 sanan juttuni aiheesta. Yllä oleva on 200 sanaa.

    • Ei Jeesuksen mahdollinen yhteys Intiaan tuohon yhteen sanaan perustu eikä siinäkään tarvita mitään ’kikkailua’. Jouduit turvautumaan siis hyberpolaan ja leimaavaan sananvalintaan..

  3. Lars, ongelma (tai haaste) on minun mielestäni se, että luterilaisuus on jo kauan ollut aikamoisessa hajaannustilassa monessa eri kysymyksessä. Tämä suhtautuminen joogaan ja erilaisiin hengellisyyden kokemisen ja hoitamisen tapoihin on vain yksi monista.

    Itse hahmotan tämän ongelmakentän niin, että käsite ”hengellisyys” tai ”spiritualiteetti” voidaan ymmärtää joko kristillisen uskon näkökulmasta tai uskontopsykologisesti/ -tieteellisesti. Edellisessä tapauksessa kristillinen usko sulkee lähtökohtaisesti pois muut uskonnot ja uskomusjärjestelmät sekä niitä ilmentävät harjoitukset Jälkimmäisessä kristillinen usko on vain yksi hengellisyyden ilmenemismuodoista ja sanoituksista, mistä syystä myös toisten uskontojen harjoituksia voidaan omaksua suhteellisen vapaasti.

    Olen samalla hyvin tietoinen esimerkiksi siitä, että aikanaan Ateenan kristityt uudelleentulkitsivat Feidiaan taideteokset Parthenonissa silloin, kun rakennus oli kirkkona. Tai että Demeterin temppeliä voitiin käyttää kirkkona; pylväisiin vain lisättiin risti. Rigorismi ja kuvainraasto ei minua innosta.

    Arvostan muuten blogitekstejäsi.

  4. Lars, hienon kirja-arvostelun teit Vartijaan! Otan esille vielä kaksi käytännöllistä ja pastoraalista huomiota konservatiivisesta luterilaisesta näkökulmastani. Olen kouluaikanani ollut lyhyesti ja ilman omaa syytäni kosketuksissa joogan ja mietiskelyn kanssa ja kokemus oli erittäin epämiellyttävä. Siinä ei auttanut edes om-tavun vaihtaminen Jeesuksen nimeen. Henkilökohtaisella tasolla tuo kokemus ”rokotti” itseni tehokkaasti. Varon kaikkea, mikä poikkeaa kristillisestä perinteestä ja on peräisin itämaisista uskonnoista edes mutkan kautta.

    Olen seurakuntatyössäni kohdannut erinäisiä kertoja sen, kuinka New Age -tyyppisessä hengellisyydessä edetään mitä erilaisimpia polkuja yhä syvemmälle: neutraalista okkultismiin asti. Jooga ja erilaiset siihen perustuvat harjoitukset ovat tyypillisesti tämän polun alussa. Kovin monet ihmiset ovat tänä aikana vailla uskontolukutaitoa ja oman uskonsa sisällön tuntemusta. Jopa teologit (!). Silloin on mielestäni vaikeaa – jopa mahdotonta – arvioida myös joogan erilaisia versioita. Vaikka pitäisi. Jos jooga on OK, miten sitten chi gong tai pilates (viimeksi mainitusta lähipiirissäni on hyvin myönteisiä kokemuksia treenimuotona)?

  5. Osmo Tiililä pohti jo 1950-luvulla kysymystä, voidaanko joogassa tehdä ero uskonnonharjoituksen ja pelkän fyysisen harjoituksen välillä.

    Nykytilanne on omien kokemusteni valossa aikamoinen umpisolmu yksityisten kristittyjen ratkottavaksi. Yhtäältä on niitä yrittäjiä, jotka markkinoivat joogaa ja monia muita asioita vakuuttamalla, että ”tällä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa”. Toisaalta on niitä, jotka markkinoivat samoja asioita nimenomaan vetoamalla harjoitusten ”henkiseen ulottuvuuteen” tai ”muinaiseen itämaiseen viisauteen”. Tämä siis joogan lähtökohtaisen monimuotoisuuden ja erilaisten harjoitusten parissa liukumisen lisäksi!

    Olisi kiinnostava kuulla täälläkin joku todistuspuheenvuoro siitä, kuinka ja miksi kristillisen uskon löytäminen on johtanut joogasta luopumiseen ja sen hylkäämiseen.

    Penään tätä tietoisena siitä, että ainakin evankelisuuden, körttiläisyyden ja lestadiolaisuuden parissa on 1-3 sukupolvea sitten harjoitettu mm. sellaista kansanparannusta, joka ei välttämättä ole aivan ongelmatonta ja vertautuu nykyiseen joogakeskusteluun.

    • Itse en ole puhunut kristillisen joogan puolesta tai vastaan. En oikeastaan ole edes miettinyt asiaa.

      Ehkä olisi hyvä puhua joogan sijasta joogien tai joogain. Monikkomuodossa.

    • Ei, siellä pitää ylivenyttää aivojaan että ymmärtäisi kirkonmenojen magiikasta edes jotain…

Ahlbäck Lars
Ahlbäck Larshttps://twitter.com/ahlback_lars
Lähihoitaja, sairaanhoidon opiskelija ja teologian maisteri.