Huomasiko kukaan, että eduskunta hyväksyi lain, joka poistaa Todistajien erityisen aseman. Koskettiko se mitenkään? Ei tietenkään, tuleepahan yksi vapaamatkustajaryhmä nyt pantua aisoihin, vai onko se näin? Oma asemamme yhteiskunnassa vaikuttaa asenteisiimme. Jos minulla on asekuntoisia poikia ja nykyisin myös tyttäriä, jotka joutuisivat tuleen kriisin syttyessä, niin se ohjaa ajatusmaailmaamme. Joku voi ajatella nykyaikaisittain: Ihan sama! Jos yhteiskunnasta on saanut nähdä vain niitä nurjia kasvoja, niin kiinnostus kuolla tyhjän puolesta ei ole korkea eikä ole ihmeteltävää.
Tämä maallinen puoli on nopeasti käsitelty ja jokaisella on kai vielä oikeus mielipiteeseensä, kunhan pitää sen omana tietonaan. Olemmeko tulossa aikaan, jolloin sananvapaus on rajallinen. Olen kuullut sanottavan, että lehdet ja nettisivut jättävät julkaisematta osan mielipiteistä. Ilmeisesti eivät kaikki sovi kuitenkaan sananvapauden piiriin.
Miten näemme asian, jos katsomme sitä uskonnonvapauden näkökulmasta? Jos en tykkää Todistajista, voin ajatella yksioikoisesti, että sopii mulle! Jossain toisessakin maassa aloitettiin Jehovan todistajien ahdistelu. Ehkä suorastaan kiellettin koko liike ja omaisuus takavarikoitiin, jos en ole väärin ymmärtänyt. Ottivatko muut uskovien ryhmät kantaa asiaan? En ole kuullut. Pakko tehdä kysymys: Onko kyseessä uskonnon rajoittaminen ja suorastaan kuoliaaksi hivutus? Kun annoitte ottaa Todistajilta osan pois heidän ominaispiirteestään, niin otetaan seuraavaksi ensin rippisalaisuus pois niin, että ripin vastaanottaja kriminlisoidaan, jos ei käräytä ripittäytyjää. Enää ei riitä neuvo selvittää asiansa myös viranomaisten kanssa.
Onko taaskin niin, että sammakko ei huomaa, että levy kattilan alla on laitettu päälle? Niin kauan, kun kuristustoimet kohtaavat nuita toisia, ollaan tyytyväisiä, säästyimme ja ehkä säästymme, jos sulaudumme tapettiin. Jos pidämme uskonvapautta tärkeänä, meidän tulee puolustaa sitä silläkin uhalla, että joudumme halkopinoa vasten katsomaan teloituskuntaa silmiin. Näin olen kuullut jonkin sanovan sananvappaudesta.
Jehovan todistajien Suomen haaratoimisto onnistui huijaamaan Suomen viranomaisia vuodesta 1996 asti. Silloin muuttui Jehovan todistajien järjestön kanta siviilipalvelukseen. Vartiotorni-lehdessä kerrottiin aivan selvästi, että siviilipalvelus on jokaisen Jehovan todistajan oma henkilökohtainen asia. Joten se tuli sallituksi keväällä 1996..
Kun nyt Jehovan todistajilta poistettiin se erityisasema täysin tarpeettomana, kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Olen käsitellyt tuota Jehovan todistajien siviilipalveluksen historiaa tällä sivulla:
https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w338.html
Malliksi Suomen Jehovan todistajille, ottakaa oppia siitä kuinka iloisia Jehovan todistajat ovat esim. Taiwanilla kun he saavat nyt osallistua siviilipalvelukseen:
https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w559.html
Tuo on asiaa, mutta ei pääpointti, vaan uskonnonvapauden kaventuminen.
Tässä taannoin keskustelimme Hengellisiä ystävä porukassa, jossa oli myös uskosta osattomia. Aiheet rynsyilivät ja mielipiteet sivusivat monia asioita. Jäi mieleeni yhden uskosta osattoman ystävän kommentti: ”Teidät tullaan laittamaan vielä koville yhteiskunnassa uskonne tähden…”
Tähän ei kukaan kommentoinut mitään, mutta se jäi mieleeni soimaan… Kovin merkillistä aikaa kristillinen Suomi nyt elääkin, sillä puolia valitaan ja tulevaisuudessa vainot Jeesuksen tähden saattavat rumepiakin muotoja, kuin valtiovallan ja yhteuskunnan hivutus, jota nyt esim. koulutus politiiikalla toteutetaan, pian ollaan jo siinä, että kehitysopista tulee virallinen oppi, eikä Luomisesta saa enää lapsille puhua, jne.
Laittomuus lisääntyy ja kylmenee useimpien rakkaus. (Matt.24:12) tuossa Jeesuksen lauseessa tuo ”rakkaus” on sana , joka tarkoittaa yhteiskunnalista ja sosiaalista välittämistä, perheenjäsenten välistä huolehtimista ynm.
”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Luuk.11:23
Suomessa on nyt selkeästi sellainen meno, että vanhat papat ja mummot ja heidän Kristilliset arvonsa häviävät Suomesta yhtäaikaa heidän kanssaan hautuumaalle. Ikävä on katsoa, kun nuorisolle on opetettu jo kymmenet vuodet, ettei Jumala ole, luota vain itseesi ja rahaan.
Suomi on pian Voimaton ja ilman Jumalaa kun pahat ajat tulevat. Sekulaari yhteiskunta on saanut pian jo kirkonkin jalkoihinsa armoa anelemaan. Voi meitä.
Suomessa asevelvollisuus on käytännössä ollut vapaaehtoista jo vuosia. Muutama jehovantodistaja sinne tai tänne ei vaikuta kykyymme puolustaa maata. Minusta on samantekevää, mistä syystä nuori ei katso voivansa osallistua maanpuolustukseen millään tavalla, olipa syy uskonnollinen, eettinen tms, nuo muutamat kymmenet tai sadat voidaan hyvin vapauttaa asevelvollisuudesta. Toki se sotii kansalaisten yhdenvertaisuutta vastaan, mutta (nyt tulee se ”whatabout”) onhan muitakin tasa-arvoa polkevia ilmiöitä yhteiskunnassamme, homojen syrjintä, naispappien syrjinta (näissä kirkko erikoisesti kunnostautuu), vääränväristen syrjintä jne.
Oma kantani maanpuolustukseen on myönteinen, olen entinen (entinen, koska ikäni puolesta en kuulu enää reserviin) reservin yliluutnantti ja maanpuolustusaktiivi.