Tällaiselta näyttää meidän pienoinen Alijokemme kevättulvien aikaan.
Rakkaani Colette sillan ääressä.
Jumala otti ihmisyyden olemukseensa
Rakkauteen kuuluu se, että kohdataan toinen ihminen. Jumala pitää yhtä luomakuntansa kanssa. Meidän ihmisten luo hän tuli henkilökohtaisesti. Hän otti ihmisyyden olemukseensa. Näin sikiämisestään lähtien Jeesus, Jumalan toinen persoona, on olemukseltaan sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa.
Se että Jumala otti ihmisyyden olemukseensa Jeesuksessa, merkitsee, että Jumala ymmärtää meitä ihmisiä. Toivottomia tapauksia ei ole. Koko ihmisen elämä on pelastettu.
hänen (Jeesuksen) oli tultava joka suhteessa veljiensä (meidän ihmisten) kaltaiseksi,
Jeesus kärsi kuolemen jokaisen ihmisen puolesta
Paastonaika valmistaa meitä kohtaamaan pääsiäisen sanoman. Jeesus kuoli ristin kuoleman. Kuolemallaan hän sovitti koko maailman synnin. Tämä merkitsee, että koko maailman jokaisen ihmisen synnit on jo sovitettu Golgatan ristillä. Kaikkien ihmisen koko syntisyys on sovitettu. Tätä sanomaa me julistamme maailmassa. Meillä on sovitettu Jumala. Jumalan rakkaus riittää jokaiselle. Jokainen saa käydä Jumalan eteen. Tässä ei ole yhtään erotusta.
Pitkäperjantai kertoo tästä sovituskuolemasta meidän pelastuksemme hyväksi.
Ylösnousemuksen sanoma täyttää pääsiäisen riemulla ja voitollisella ylistyksellä. Jeesus on noussut kuolleista. Kuoleman valta on voitettu. Meillekin koittaa ruumiin ylösnousemua ja iankaikkinen elämä.
Armollisen Jumalan tahto oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta.
Jumala armahtaa meitä
Jumalan sovituksesta seuraa, että Jumala on armollinen. Hän antaa kaikki meidän syntimme anteeksi, erotuksetta kaikki. Jumlan rakkauteen sisältyy se, että me itsessämme syntiset ihmiset saamme rauhan Jumalan kanssa. Tämä rakkaus on syvempää kuin meidän ihmisten rakkaus milloinkaan voi olla. Hänen rakkautensa on myös laajempaa kuin meidän ihmisten. Hänen rakkkautensa on rajaton, ääretön, mittaamaton, täydellinen.
hänestä tulisi armahtava ja uskollinen
SUNNUNTAI 18.2.2024
1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)
Jeesus, kiusausten voittaja
Toinen lukukappale eli epistola
Kirjeestä heprealaisille, luvusta 2
Armollisen Jumalan tahto oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.
Hepr. 2:9, 17–18
Armollisen Jumlan tahto on että luotamme Hänen Poikansa sovituksen kohdallemme, Hänellä on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan. Luoja tietää ja tuntee millainen ihminen on… Saamme tunnustaa Hänen tahtonsa ihmistä kohtaan Armolliseksi Rakkaudeksi. Kiitos Matias.
”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi” Ps.103:8-14
Ismo
Kiitos kommentitasi ja palautteestasi
Kiitos myös yhteyteen sopivasta raamatunkohdasta Psalmista 103.
On iloinen asia, että minäkin saan kuulua siihen joukkoon johon mahtuu jokainen. Jokaisella on lupa tarttua uskolla lupauksiin, jotka kestävät. Psalmin kohta on myös väkevä osoitus omasta osuudestamme; tomuksi meidät muistetaan.
Katse suunnattuna uskomme alkajaan ja täyttäjään. Kiitos Matias.
Kari
Kiitos kauniista sanoistasi, joilla kerrot Psalmiin 103 sisältyvän syvän viisauden.
Heprealaiskirjeen toisen luvun käännökset vuosilta 2020, 1992 ja 1938 jKr. voi lukea täältä
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,KR92,KR38/HEB.2
Vuosien 1548, 1642, 1776 ja 1938 suomennokset voi lukea täältä. Panen viitteen Mikael Agricolan käännökseen 1548 vuodelta:
https://finbible.fi/wsi%20Testamentti/hebrea_2.htm
Jos äkkiseltään katsoo otsikkoa, tulee mieleen Kylliäisen ”Kaikki pääsevät taivaaseen”. Kun kuitenkin tunnen kirjoittajan, luulen tietäväni, että kirjoittaja haluaa ihmisten ajattelevan tarkemmin otsikon sisältöä. Luterilaisuutta on aikaisemmin kutsuttu myös ”pitkänperjantain kristillisyydeksi”. On aivan totta, että Jumala antoi sovintouhriksi oman ainokaisen poikansa, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Tuo Isämme toivomus on lausuttu varmaan sata kertaa Raamatun sivuilla. Aivan sanatarkasti. Meille kristityille riittävät kuitenkin evankeliumikirjat kertomaan, mitä Jeesus pyysi seuraajiaan tekemään. Heidän tuli mennä Hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen kaikkeen maailmaan ja kertomaan ilosanomaa Jumalan, Isänsä tahdosta. Jumala lähetti poikansa myös esimerkiksi siitä, miten ihmisten tulisi kunnioittaa Jumalaa ja nöyrtyä parannukseen pahoista ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan. Jumala on luvannut Poikansa ansion tähden armahtaa jokaista, joka kääntyy Hänen puoleensa ja katuu syntejään. Jeesus pyysi seuraamaan itseään kuten lampaat seuraavat Paimenta. Jumala on valmistanut majansa maailmaan, missä Jumalan lapseksi tulleet saavat asua turvassa. Mistä turvassa? Mustasta enkelistä, joka voimallisesti levittää omaa mustaa oppiaan. ”Me saarnaamme rauhaa, mutta he nostavat sodan!” Ketkä? He, jotka seuraavat Pahan Hengen tekoja. Tuo toinen puoli tulee esille sanoissa: ”Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle” . Pyhä Henki tahtoo herättää meissä uskon, toivon ja rakkauden, nuo kulmakivet. – Meille on annettu matkaevääksi kokonainen Jumalan ilmoitus, sakramentit ja kaikki henkilökohtaiset lahjat, joilla voimme levittää toivoa maailmaan ja oikeudenmukaisuutta, ynnä tietenkin suolalla maustettua anteeksiantamuksen sanomaa eli rakkautta..
Valma
Kiitos valtavan hyvästä kommentistasi
Osaat ihanasti tuoda julki evankeliumin avaruuden ja yhdistää sen suuuremmoiseksi evankeliumin eteenpäin menoon tähtäävää päämäärää kohti meneväksi Pyhän Hengen alati uskollisen työn ylistykseksi.
Kiitos sinulle Valma
Ensimmäisen paastonajan sunnuntain eli Invocavit -sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä:
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-18-2-2024/
Temat och texterna för Första söndagen i fastan, på latin Invocavit, presenteras här:
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-18-2-2024/
Aikaisempina vuosina olen aloittanut papiston paaston septuagesimaa seuraavana maanantaina.
Tänä vuonna oikea jalkani on ollut kipeä 21.12.2023 alkaen. Niinpä aloitin perinteisen paaston käytännön vasta tänään tuhkakeskiviikkona 14.2.2024. Niinpä söin hernekeittoni ilman lihaa. Samaten jätän kananmunien syömisen aina pääsiäisyöhön saakka. Perinteiseen paaston on kuulunut pidättäytyminen lihasta ja kananmunista.
Meille luterilaisille paastonajan toteutus on muodostunut sellaiseksi, että eri ihmisille on kehittynyt erilaisia tapoja selkeyttää elämäänsä miettimällä, mistä olisi hyvä luopua ja mitä olisi mielekästä toteuttaa tästä eteenpäin.
Paastonajan pyrkimyksenä on valmistaa meitä pääsiäisen viettoon. Yksinkertaisempi elämäntyyli hiljentää mielen ja valmistaa sen pääsiäisen riemulliseen voittosanoman juhlintaan. Niin kuin hiljaisuus ennen konsertin alkua luo hyvän lähtökohdan kauniille musiikille, niin paastonajan rauhoittuminen luo syvän kaikupohjan täysipainoiseen elämän voiton ylistykseen: Kristus nousi kuolleista!
Oikein hyvää paastonaikaa toivotan kaikille!
Eilen 13.2.2024 pidettiin kirkolliskokousedustajien ja hiippakuntavaltuutettujen vaali.
Rakkaassa Turun arkkihiippakunnassamme on tänä iltapäivänä 14.2.2024 saatu lasketuksi vaalien tulokset meidän hiippakunnassamme.
Tästä pääsee lukemaan tuloksia
https://www.arkkihiippakunta.fi/ajankohtaista/kirkolliskokouksen-alustava-aantenlaskenta-on-valmistunut/
Kiitoksia kaikille jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet tulokseen saamiseen!
Valma Luukka toteat:””Jos äkkiseltään katsoo otsikkoa, tulee mieleen Kylliäisen ”Kaikki pääsevät taivaaseen”.””
Se mitä olen ymmärtänyt blogistin pelastusopista on seuraavaa, korjatkoon jos olen väärin ymmärtänyt.
Siis blogistin mukaan kaste pelastaa ja siinä annetaan myös parannus eli erillistä parannusta ei tarvitse tehdä.
Kasteen jälkeen ei ole mitään syntiä joka voisi estää pelastuksen, ei siis nytkään kun saman kirkon ”pelastuneet/kastetut” tappavat toisiaan, he vain ovat kuuliaisia esivallalle.
Ainoa missä pelastuksen voi menettää on että eroaa kirkosta.
Ari
Kommenttisi sisältää useampia kohtia, jotka vaativat korjausta.
1) Siinä olet oikeassa, että KASTE PELASTAA.
Tästä 1 Pietarin kirje puhuu ERITTÄIN SELVÄSTI
1.Pietarin kirje:
3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena
2) Oikein olet huomannut myös että parannus annetaan kasteen välityksellä.
Koko vanhan kirkon sanoman kasteen antamasta syntien anteeksiannosta eli siis parannuksen keskeisestä sisällöstä tiivistää Nikean tunnustuksen kolmannen uskonkappaleen sanomaan, missä KASTEEN ANTAMA SYNTIEN ANTEEKSIANTO ESIINTYY PYHÄN HENGEN TOIMINNAN KUVAUSTEN JOUKOSSA.
” Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, — Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiSEKSI, —”
Tässä koko kolmas uskonkappale:
”Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yleisen4 ja apostolisen kirkon5. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.”
https://tunnustuskirjat.fi/ekumeeni.html
On otettava huomioon että Raamatussa kaste on PARANNUKSEN KASTE. Tämä ilmaus EI SANO että kaste olisi JO parannuksen TEHNEEN kaste vaan sellainen joka SAA AIKAAN PARANNUKSEN.
Markuksen evankeliumi:
1:4 niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.
Luukkaan evankeliumi:
3:3 Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi,
Ari
3) Sen sijaan väitteesi minun opistani muka oppina, että ” erillistä parannusta ei tarvitse tehdä.” on aivan perusteitaan myöten virheellinen.
3A) PARANNUS ei koskaan ole kasteesta irrallaan oleva todellisuus. Jos ei vielä ole saanut kastetta, niin se annetaan kasteen välityksellä, mutta jos jo on saanut kasteen, niin se on PALAAMISTA KASTEEN ARMOON.
Tunnustuskirjamme selvittävät tämän kasteen armoon palaamisen erittäin hyvin Augsburgin tunnustuksessa:
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat KASTEEN JÄLKEEN langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin PALAAVAT tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä, samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.
Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.
Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.
Tässä viite https://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html#Parannus
Lutherin Iso katekismus sanoo selvästi, että parannus on palaamista kasteen armoon
—- Kasteen vaikutus ja merkitys säilyvät jatkuvasti. Katumus ei siis ole mitään muuta kuin paluuta takaisin kasteeseen, jotta siinä ja alkanut uusi elämä, josta on luovuttu, parantuisi entiselleen ja menestyisi.
Olen puhunut tästä sen vuoksi, ettei kukaan vain päätyisi siihen käsitykseen, että kaste on ollutta ja mennyttä, siitä ei muka ole meille uudelleen syntiin langettuamme enää mitään hyötyä. Tästä käsityksestä seuraa, ettei kasteessa nähdä muuta kuin ohimennyt tapahtuma. Tämä on kauan ollut käsityksemme ja olemme siihen tottuneet. Juurensa se varmasti juontaa siitä pyhän Hieronymuksen kirjoituksesta, jossa sanotaan: ”Katumus on toinen lankku, jonka varassa uiden meidän on pelastauduttava rannalle, kun laiva on haaksirikkoutunut”, nimittäin se laiva, johon me kristikuntaan liittyessämme astumme purjehtiaksemme sillä toiselle rannalle. 26 Tällainen käsitys on kuitenkin riistänyt kasteelta käytön, niin ettei se voi meitä auttaa. Siksi on väärin ilmaista asia tuolla tavalla: eihän laiva voi hajota, koska se on Jumalan säädös eikä meidän tekomme. Niin voi kyllä käydä, että me liukastumme ja putoamme laivasta. Mutta jos joku putoaa, varautukoon uimaan laivan luo ja tarrautumaan siihen kiinni, kunnes pääsee sinne takaisin. Siinä hän voi sitten jatkaa aiemmin aloitettua matkaa.
Panen viitteen tähän https://tunnustuskirjat.fi/ik/4osa.html
Ari
Ota nämä tunnustuskirjojen opetukset todesta, koska ne sisältävät RAAMATUN opetuksen yhteenvedon.
Muista tuhlaajapojan kotiin tulo. Hän ei hakenut toista isää vaan palasi alkuperäisen isänsä tykö, koska kerran synnyttyään tuohon perheeseen hän pysyi tuon perheen poikana. Mitkään muut muka perheet eivät olleet muuta kuin väärien viettelysten perässä juoksua.
Ari
Jatkoa kohdassa 3) esittämääsi lauseeseesi
3B) Lauseesi ” erillistä parannusta ei tarvitse tehdä.” näyttää sisältyvän oletus siitä, että kaste muka vaikuttaisi vain tuona hetkenä. Vaikuttaa kuin sinä et huomata, että kaste vaikuttaa koko iän jokapäiväiseen uudistumiseen ja tämän elämän jälkeen ruumiin ylösnousemukseen ja antaa iankaikkisen elämän, kuten kolmannessa uskonkappaleessa todetaan Pyhän Hengen toiminnan uskollisesta jatkumisesta aina iankaikkisuuteen asti ulottuvana huolenpitona.
Luther toteaa Vähässä Katekismuksessa sen miten valtaisa on Jumalan työ kasteen välityksellä. Saatanan kakarasta tulee Jumalan lapsi ja tämän Jumalan lapseuden takia myös syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä odottavat Jumala lasta kun synti, kuolema ja perkele kukistetaan Jeesuksen tullessa kirkkaudessaan takaisin meitä iankaikkisuuteen kutsumaan.
Toiseksi
Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.
Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset? Vastaus:
Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Oppi-isämme Luther myös perustelee Raamatun sanalla, MIKSI KASTE SAA AIKAAN KAIKEN HYVÄN.
Kolmanneksi
Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus? Vastaus:
Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja ”uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä”, niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: ”Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma.”
Luther myös korostaa sitä miten KASTEEN VAIKUTUS ulottuu elämämme jokaiseen päivään. Joka päivä Aatamin perintönä oleva syntinen luontomme upotetaan kasteen antamaan synnin vallasta saatuun voittoon ja jokaisena päivänä uuden ihmiskunnan perustana oleva UUSI ADAM eli siis Jeesus Vapahtajamme antaa meille voimaa elää uudistuneen ihmisen mukaista elämää Jumalan lapsen turvallisin mielin, kun hän JOKAISENA PÄIVÄNÄ ARMAHTAA MEITÄ RAJATTOMALLA RAKKAUDELLA JA TÄYDELLISELLÄ ARMOLLAAN. Onhan kuten blogini otsikkokin sen sanonut, että Jeesus kärsi koko maailman syntien sovittamiseksi.
Neljänneksi
Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
https://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html
Ari
Jatkoa
4) Kirkon opin syyttely muka sotien selityksenä on logiikaltaan verrattavissa siihen, että kuinka sinä alati kanssaihmisiäsi syyttelevänä SUOMALAISENA voit kuulua sellaiseen kansaan, jonka keskuudessa Tilastokeskuksen mukaan on todettu seuraavaa:
Viranomaisten tietoon tulleita rikoslakirikoksia
33035
Joulukuu 2023
Rikos- ja pakkokeinotilasto
Päivitetty: 18.1.2024
https://www.stat.fi/tilasto/rpk
Otatko sinä vastuusi tämän tilaston kertomista rikoksista? Jos et ota omaa vastuutasi Suomen kansalaisena, niin miksi menet tekemään yllä julkaisemassasi kommentissa viittauksen kansojen välisiin sotiin?
Muistuupa asevelvollisuuden aikainen tokaisumme sellaisille, jotka turhaan murehtivat jostain pikkujutusta: ”Älä kanna koko komppanian huolia!”
Ari
5) Edelleen voin todeta lauseestasi ”Ainoa missä pelastuksen voi menettää on että eroaa kirkosta”, että seki kuvaaa, ettet ole ymmärtänyt mistä kenkä puristaa. Silmät suurina tuijottaessasi OMAA elämääsi tarkastellen, et huomaa, että usko on Kristuksen yhteisössä yhdessä elämistä. Kristuksen ruumiin jäseninä olemme myös jäseniä toinen toisellemme yhteisen ruumiin yhteisessä elämässä.
Panen muutaman raamatunkohdan tätä todellisuutta valaisemaan. Toivottavasti saat silmäsi auki ja näet että uskomme on YHTEISTÄ USKOA.
KR 1933/-38
Room. 12:5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
1Kor. 10:17 Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.
Ef. 1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
Ef. 4:25 Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
Ef. 5:23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
Kol. 1:24 Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta,
Biblia (1776)
Room. 12:5 Niin mekin olemme monta yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenämme olemme me toinen toisemme jäsenet.
Ruotsi (1917)
Room. 12:5 så utgöra ock vi, fastän många, en enda kropp i Kristus, men var för sig äro vi lemmar, varandra till tjänst.
KJV (1789)
Room. 12:5 So we, being many, are one body in Christ, and every one members one of another.
KIRKKO ON KRISTUKSEN RUUMIS.
Siksi kirkon ulkopuolella oleminen ON SAMAA kuin Kristuksen ulkopuolella oleminen. Eikä kukaan voi pelastua ilman Kristusta.
Matias Roto tuot tuolla minulle:””Otatko sinä vastuusi tämän tilaston kertomista rikoksista? Jos et ota omaa vastuutasi Suomen kansalaisena…””
Huomaat juuri hyvin kuinka jokainen ihminen itse on vastuussa teoistaan Jumalallle, ei siinä auta missä porukassa luuhailee.
Tämä kertoo juuri sen ettei Jeesuksen seuraaminen ole kansojen vaan jokaisen ihmisen itsensä vastuulla.
Missään evankeliumin kohdassa ei sanota että tuomitaan kansana vaan jokainen ihminen tuomitaan omien tekojensa mukaan.
Ari
Toki jokainen ihminen on vastuullinen teoistaan. Tämähän on päivänselvää jo Kainista alkaen.
Mutta tämä ei suinkaan vähennä sitä todellisuutta, että me elämme toinen toisemme kanssa, itse kukin omassa suvussaan, omassa elinympäristössään, omiensa kanssa. Vaikutamme toinen toiseemme.
Oletko pohtinut, miksi
joillakin on vain hyviä naapureita, missä he sitten sattuvatkin asumaan,
mutta
toisilla on vain huonoja naapureita, vaikka he muuttaisivat perikymmentä kertaa eämänsä aikana, niin aina vaan sattuu naapureiksi tulemaan huonoja naapureita.
On todettava, että me kaikki olemme – enemmän tai vähemmän mutta kuitenkin – riippuvaisia omasta kansastamme tai siitä valtakulttuurista, jonka keskellä elämme.
Olen useasti viitannut Jeesuksen lähetyskäskyyn. Siinä käsky annetaan kansa-kohtaisesti. Pienemmistä yksiköistä puhutaan vain kasteen käytännön toteuttamisessa, niissä kun jokainen kastetaan erikseen, vaikkakin tavoitteena aina pitää olla kokonaisten kansojen voittaminen kastettujen joukkoon.
Tällä kertaa kiinnitän huomiosi Paavalin Roomalaiskirjeeseen, joka on kuin kypsän Paavalin ohjelmanjulistus, kun hän yritti tyynnytellä Rooman kahtia jakautunutta seurakuntaa yhteiseen jumalanpalvelukseen hyvässä sovussa ja yhteistyössä.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Paavali ajaa sellaista linjaa, missä kokonaisista kansoista puhutaan monikossa. Näköala siis on siinä, että KAIKISTA KANSOISTA tulisi Jumalan omia eli siis he antaisivat itsensä Jumalan käyttöön kokonaisina kansoina eli siis kansat kokonaisina kansoina uhraisivat itsensä Jumalan käyttöön.
Roomalaiskirje:
15:16 sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoISTA tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri.
Ilmestyskirjan suuret näköalat koko nykyisen maailmanaikamme tulevaisuudesta ovat mitä suurimmassa määrin KANSA -KESKEISIÄ.
Ilmestyskirja:
5:9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista
7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
10:11 Ja minulle sanottiin: ”Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista”.
Joten yhteenvetona voin sanoa, että meidän yksityinen vastuumme on aina suhteessa oman elinympäristömme ja koko kansamme yhteisessä yhteydessä ja tätä kautta edelleen sitten vastuumme koko ihmiskunnan yhteisestä hyvästä.
Ari
Et oikein taida osata lukea sisltä, kun väität, ettei missään evankeliumeissa puhuta kokonaisten kansojen tuomiosta.
Vertauksessa viimeisestä tuomiosta Jeesus puhuu KANSOISTA.
Matteuksen evankeliumi:
25:31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
25:32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki KANSAT, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
25:33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Jne.
Ari
Raamatun kielenkäytössä sana ”tuomita” ei lähestulkoonkaan aina tarkoita tuomion julistamista vääryydestä, vaan hyvinkin monessa yhteydessä se tarkoittaa Jumalamme HYVÄÄ hallintoa ja huolenpitoa kansastaan.
Tässä muutama esimerkki sanan sellaisesta käytöstä.
Job:
36:31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
Psalmit:
7:9 Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.>
9:9 Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.
96:10 Sanokaa pakanain seassa: ”Herra on kuningas”. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.
96:13 Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessansa.
98:9 Herran edessä; sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan.