Järjestys se olla pitää – kirkossakin
Kuluneella viikolla yksi kuumimmista kirkkopoliittisista kysymyksistä on ollut, mitä todella tapahtui Helsinki Priden konttikirkossa lauantaina 28.6.2014. Sen sijaan että olisi syvennytty tapahtuneen hengelliseen sisältöön, on enimmäkseen keskitetty termien käyttöön. Oliko tapahtumassa kysymys siunaustapahtumasta vai ei. Tällä kysymyksellä koetaan ratkaistavan, noudatettiinko tilanteessa piispainkokouksen ohjetta vaiko ei. Tämä siis Helsingin hiippakunnassa.
Kuukausi aiemmin, siis keskiviikkona 28.5. Oulun hiippakunnassa oli niin ikään esillä piispainkokouksen ohjeitten noudattamista. Tuolloin hiippakunnan tuomiokapituli tutki, olivatko eräät hiippakunnan papeista toimineet pappeina Suomen lähetyshiippakunta – nimisessä yhteisössä. Tutkinnan kohteena ei siis ollut kyseisten pappien teologiset motiivit vaan, nimenomaan piispojen ohjeen vastainen toiminta. Piispat ovat pappisviran hoidon suhteen pappien esimiehiä.
Sikäli kun piispainkokouksen ohjeen vastaista toimintaa ilmeni, päätyi Oulun hiippakunnan tuomiokapituli antmaan asiasta varoituksen. Yhden pastorin osalta tutkimus jatkuu ja edessä lienee vielä varoitusta vakavampi seuraamus.
Kielto, ettei Suomen ev.lut. kirkon pappi voi kuulua lähetyshiippakunnan papistoon perustuu piispojen omasta harkinnastaan tekemään yhteiseen kannanottoon. Kannanotto kirjeitse eri hiippakuntien papeille, kirkolliskokous ei ole asiaa käsitellyt. Piispojen antama pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan perustui suoraan kirkolliskokouksen aiemmin tekemään linjaukseen. Kummassakin tapauksessa piispat ovat toimineet toimivaltuuksiensa puitteissa.
Jäämme näkemään noudattavatko muut hiippakunnat Lähetyshiippakunta -asiassa samaa linjaa kuin Oulu. Lähetyshiippakunnan piispaa koskenut päätös Tampereen hiippakunnassa on käytännössä vastaavanlaisen edellisen päätöksen toisinto.
Ohje, jonka noudattamista tällä viikolla on pohdittu, koskee vapaamuotoista rukousta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan. Eri hiippakunnilla on tästä ohjeesta hieman erilaisia tarkentavia ohjeita. Esimerkiksi Helsingin hiippakunnassa on ohjeistettu, että seurakunnan työntekijä voi käyttää tilanteessa liturgista vaatetusta. Tämä siitä huolimatta kyse ei olekaan kasuaalitoimituksesta, eikä tilaisuudesta tule sellaista kuvaa antaa. Liturgisen vaatetuksen käyttö vahvistaa tilanteen jumalanpalvelusluonnetta, mutta ei tee siitä kirkollista toimitusta.
Mikkelin hiippakunnassa asiasta lähetetiin papistolle erillinen kirje, jossa mm. todettiin. ettei esirukouksessa ole kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta ja siksi siinä ei käytetä avioliiton vihkimiseen tai sen siunaamiseen kuuluvia osia. Hiippakunnan ohjeen mukaan kyse on siis nimenomaan esirukouksesta, joka linjaus nähdäkseni vastaa juuri kirkolliskokouksen ottamaa linjaa.
Lisäksi Mikkelin ohjeessa todetaan että papin tai kirkon työntekijän ei tule erehdyttävästi pyrkiä luomaan vapaamuotoisesta rukouksesta avioliittoon vihkimisen tai muun kirkollisen toimituksen kaltaista toimitusta. Tämä velvollisuus koskee sekä edeltävää keskustelua että varsinaista rukoustilannetta. Vastaavassa ohjeessa Helsingin hiippakunnassa todetaan, että kirkolliskokouksen päätöksen oleellisin reunaehto on se, että tilanne ei luo mielikuvaa siitä, että on kyse avioliittoon vihkimisestä tai avioliiton kirkollisesta siunaamisesta.
Helsinki Priden konttikirkossa naisparin kanssa rukoillut pastori on lehtitietojen mukaan kertonut nimenomaan pyrkineensä siunaustilaisuutta muistuttavaan kokonaisuuteen. Voiko sitten olla niin, että sama asia joka piispojen antamassa ohjeessa nimenomaisesti kielletään, onkin osan kirkkokansan mielestä pastorilta kiitettävää siviilirohkeutta, sikäli kun termi siviilirohkeus sopii viranhoidon yhteydessä käytettäväksi.
Nähdäkseni Kirkon järjestystä ja esimiesten ohjeita tulee naudattaan niin Oulussa, Mikkelissä kuin Helsingissäkin. Myös yleinen etu vaatii, että kirkossa noudatetaan sekä kirkon tunnustusta ja järjestystä että esimiesten ohjeita.
Paitsi papiston, myös kirkkokansan on syytä tietää, ettei Suomen ev.lut. kirkon pappi saa kuulua lähetyshiippakunnan papistoon eikä Suomen ev.lut. kirkon pappi voi virkatyösään rinnastaa saman sukupuolisten välisiä suhteita kirkolliseen avioliittoon. Yksityishenkilöinä heillä toki on näistä asioista lupa omaan mielipiteeseen ja sekin on syytä yleisesti tiedostaa samoin se, että he ovat omista henkilökohtaisita mielipiteistään huolimattaa pappisvirassaan velvollisia asianmukaiseen pastoraaliseen kohtaamiseen seurakuntalaisen arvovalinnoista riippumatta.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/lahetyshiippakunnan-papit-saivat-varoituksia/comment-page-2/
http://www.oulunhiippakunta.evl.fi/?x20437=2807679
http://www.mikkelinhiippakunta.evl.fi/piispa/6#ohjeparisuhderukouksesta
http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/hiippakunta/tiedotteet/piispan_tiedotteet/?x26971=601966
94 kommenttia
” kaitsennasta jonka tarkoitus on estää kirkon yhtenäisyyden ja uskottavuude mureneminen.”
Ei se (kirkon uskottavuus vakavasti otettavana instituutiona) ainakaan tämmöisistä hilpeiksi farsseiksi menevistä keskusteluista korjaannu eikä lisäänny.
Hauskoja hupailujahan nämä kyllä ovat, mutta lapsellista pilkunviilausta kaiken kaikkiaan.
Joo, Kivimäen väite on virheellinen.
Savolaisuudestaan huolimatta VT:n eksegetiikan professorin Martti Nissisen tulkinnat niistä muutamista Raamatun kohdista, joissa ”homoseksuaalisuus” mainitaan (Paavali/Levicus) ovat mielestäni melko vastaansanomattomat.
Onkohan keskustelussa unohtunut, että avioliitto on paljon muutakin kuin seksiä, ja itse asiassa paljon enemmän muuta. 45 vuotta naimisissa olleena uskon tietäväni avioliitosta jotakin. Seksin osuus vähenee iän myötä ihan luonnollistakin tietä, mutta silti on kiva olla naimisissa. Tuntuu siltä kuin olisimme saman puun oksia, jotka vuosien saatossa tulevat yhä lähemmäksi toisiaan. Sellaista kutsuttiin ennen elämäntoveruudeksi. Toivoisin, että nykyajan nuoret ihmiset eivät heittäisi tällaista yhteen kasvamista romukoppaan. Ihaillen katselen vanhoja pareja, jotka kulkevat käsi kädessä kaupungilla vielä koukkuselkäisinäkin.
Kommenttipuheenvuoroissa on yritetty laittaa lähetyshiippakunta asia ja ”parisuhteen siunaus” jotenkin eri koreihin. Ne eivät sitä kuitenkaan ole.
Oulun tuomiokapituli ei käsitellyt 28.5. lähetyshiippakunnan perustamista tai siihen johtaneita toimia taikko ottanut kantaa lähedtyshiippakunnan mahdolliseen opilliseen harhaan. Käsittelyn kojteena oli ainoastaan toimintsa ko. hiippakunnassa kiellosta huolimatta.
Piispain kokouksen ohjeen ja sen lisäksi kunkin piispan omassa hiippakunnassaan antamien täsmentävien ohjeiden mukaan rukoustilanteesta samaa sukupuoltaolevien kanssa ja heidän puolestaan ei ole lupa antaa mielikuvaa, että kyse olisi avioliiton kaltaisen suhteen siunaamisesta.
Tarkaan ottaen ohje ei kiellä siunaamista, vaan siunaamisen avioliiton kaltaisena suhteena. Piispa Askopla on kuitenkin tuonut esiin, että Toni Fagerholm itse mielsi toimittaneensa avioliiton kaltaisen suhteren siunaamisen.
Asialla ei taaskaan ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä mieltä pastori Toni Fagerholm tai piispa Askola its ovat saman sukupuolisten suhteiden avioliiton kaltaisuudesta. Tilanteessa ei ole lupa antaa mielikuvaa että kirkko rinnastaisi rekisteröidyt samansukupuoliset suhteet avioliittoon.
Kyse ei siis ole yksitäisten pastorien mielipiteen vapauden rajoitamisesta, vaan kuten kenttäpiispa Pekka Särkiö omassa blogissaan toteaa, kaitsennasta jonka tarkoitus on estää kirkon yhtenäisyyden ja uskottavuude mureneminen.
Ilmoita asiaton kommentti