Jalkapallon irvokkaat MM-kisat saivat irvokkaan lopun
Qatarin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut saatiin päätökseen eilen 18.12. Järjestyksessään 22. maailmanmestaruuskilpailun vei Argentiina rangaistuspotkuilla. Suuret olivat suuria eikä ottelusta puuttunut dramatiikkaa.
Jalkapallo on maailman suosituin laji, joka tarkoittaa luonnollisesti sitä, että sen ympärillä myös pyörii rahaa enemmän kuin muissa lajeissa. Tämä taas edistää väärinkäytöksiä ja korruptiota. Väärinkäytökset ja korrputio saataisiin minimoitua jos niin haluttaisiin, mutta jalkapallon kattojärjestölle FIFA:lle tämä ei maistu.
Netflixissä julkaistu minisarja Totuus Fifasta kertoo järjestöstä, jonka toimintaperiaatteet ovat niin historiassa kuin tänäänkin täynnä hähmäisyyttä, lahjontaa, korruptiota ja väärinkäytöksiä. Fifassa ei ole kunniaa, arvokkuutta, reiluutta tai ihmisoikeuksia. Fifassa on pelkkää rahaa. Rahaa, joka on likaista ja tahrittu lukemattomien ihmisten verellä.
Qatarin kisat olivat kuin piste Fifan läpimädän organisaation ii:n päälle. Kisat ostettiin pelkällä rahalla Uudenmaan kokoiselle maalle, jolla ei ole mitään perinteitä lajissa, joka ei olisi koskaan päässyt kisoihin ilman rahaa ja joka on tunnettu lähinnä ihmisoikeusongelmista, epäterveistä uskonnollisista tavoista, epätasa-arvosta ja massiivisista tuloeroista. Kaikki ainekset qatarstrofiin. Ja juuri niin tapahtui. Tuhannet ulkomaiset työntekijät uhrattiin kisojen veriselle alttarille. Tuhannet heistä kuolivat rakennusprojektien yhteydessä. Ihmisoikeudet ovat Qatarissa pelkkä vitsi ja koskevat vain eliittiä.
Kisat huipentuivat pelillisesti hienoon loppuotteluun, joka sekin pilattiin huippuhetkellä. Argentiinan sankari puettiin viittaan, joka symbolisoi arabialaista identiteettiä. Tässä yhteydessä ele oli ainoastaan irvokas ja alleviivasi irvokkaiden kisojen irvokkaita taustoja.
Irvokkaat kisat saivat ansaitsemansa irvokkaan lopun.
Sekä Qatarin että Fifan ongelmat juontuvat ennen kaikkea ahneudesta ja itsekkyydestä, mutta Qatarin kohdalla myös uskonnolla on merkittävä rooli. Aina voidaan kysyä, että mikä rooli uskonnolla lopulta on vai onko se pelkkä keppihevonen, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Jälki on rumaa ja sen hintana on ihmisyys.
33 kommenttia
Totuutta tuskin saamme koskaan tietää mitä kaikkea kähmintää kisojen takana tapahtui ja kuinka monet valtioon päämiehet ovat olleet on siinä pelissä mukana. Erään dokumentin mukaan pelissä oli myös suuret asekaupat. Joten minulle tämä kertoo vain siitä miten koko maailma on pahan vallassa ja se ei ole mikään uusi uutinen.
Pahuuden ongelma on siinä, että se kätkeytyy usein hyvien aikomusten taakse. Uskonto on oikein hyvä suoja pahuudelle, niin kuin Arto hyvin tiedät.
Ahneus ja itsekkyys.” Sehän se. Näyttää tulleen myös totuus ilmi siitä (vaan lieneekö sentään koko totuus), kuinka korruptoitunut eu-parlamentti on todellisuudessa. Pelkästäänkö vain parlamentti voidaan ehkä kysyä? Parlamentin puhemies kiivastui siitä, että ”avoimia, demokraattisia ja vapaita yhteiskuntia vastaan on hyökätty” Qatar vai mepit vai molempiako hän tarkoitti?
Nololta vähän vaikuttaa, että muiden moraalista tarkan instituution vainu ei ole tullut huomanneeksi, että malka onkin myös sen omassa silmässä. Nyt näitä ”ahneuden paheita” tutkii Belgian poliisi ja EU:n petostentorjuntavirasto, Olaf. Eu:n oma ”Olaf” ei kaiketi ole ollut aivan ajan tasalla.
Tuli mieleen tuosta ihmisten ”hyvän ja pahan suhteen neutraalista” arkielämästä että juuri kävin aiheesta keskustelua isän kanssa. Totesimme, että perus-hyvinvointivaltiossa ihmiset eivät normaalisti juuri joudu sellaisiin tilanteisiin, että joutuisivat ääritilanteissa valitsemaan hyvän tai pahan, oikean tai väärän, ja päättämään tekeekö sen mikä on hyvää ja oikein, vaikka se saattaa merkitä itselle vaaraa, alttiiksi asettumista tai menetyksiä.
Isä kertoi nuoresta miehestä, joka oli pakotettu teloittamaan satoja viattomia ihmisiä, vaihtoehtona että kuolisi itse. Hän ei tehnyt sitä pahuuttaan, mutta ei myöskään asettunut vastustamaan pahuutta toteamalla, että ”tämä on väärin, en tee sitä.”
Pahuus ja vääryys osataan piilottaa, peittää ja naamioida. Merkittävää on myös se, suostutaanko tunnustamaan että on menty väärään suuntaan, ja kaikesta ei seuraakaan hyvää vaan pahaa. Tunnustetaanko virhearvio ja väärät valinnat esim. tilanteissa, joissa yhteiskuntaa ollaan viemässä huonompaan suuntaan. Tähän vaikeuteen tunnustaa väärät valinnat nähdäkseni perustuu sanonta ”tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla.”
Tunnistetaanko pahuus, joka voi esiintyä eri muodossa kuin entisinä aikoina, joiden brutaaleja väkivaltaisuuksia nykyisin kauhistellaan, ja ajatellaan että olemme kehittyneet paremmiksi? Jeesuksen mukaan toisen ihmisen vihaaminen ja halveksiminen on yhtä paha teko kuin murha.
Ja, kyllähän Ranska on kertonut omanlaisensa agendaa missä on tullut olluksi.
Jalkapallosta on tullut monelle oma uskontonsa.
On jännä huomata, miten muutamat sanani ovat vieneet keskustelua eteenpäin. On myös kiva seurata miten Antero viksuna miehenä löytää jatkuvasti kiinnostavia keskustelunaiheita. Olen oppinut arvostamaan tätä miestä. Uskon että hänellä on vielä paljon annettavaa meille ja monille muille.
Seurasin otteluita hyvinkin paljon. Kamerunhan on maa, jossa jalkapallo on erittäin merkittävässä asemassa. Ranskan joukkueessakin tänä vuonna oli 14 pelaajaa Afrikasta ja heistä kolme Kamerunista. Heistä tunnetuin Kylian Mbappe.
Erityisesti panin merkille Argentiinan joukkueesta sen että pelaajat tekivät ristin merkin peliin käydessään sekä vielä jonkun tärkeän tehtävän edellä. Tämä kuvaa hyvin aidon uskonnollisuuden toimivan yhteiskunnan arkisissakin oloissa. Erityisesti Messi teki ristinmerkkinsä hyvinkin selkeästi ja luontevasti.
Sitä ihmettelen miksi ihmiset ovat tuohtuneet Messin saamasta isäntämaan asusta. Pitäisihän tuollaisen eleen olla osoitus inhimillisyydestä eikä mistään muusta. Kamerunissakin olen todistanut, miten erään paikallisen väestön kunnianosoitus vierailijoita kohtaan tuli esille paikallisen asun ojentaminen mukanani matkalla olleelle hiippakunnan presidentille ( suomen piispan virkaa vastaavalle). Bello pani tuon lahjaksi saamansa puvun oman pappisasunsa päälle isäntien ilahduttamiseksi. Emme kokeneet mitään ristiriitaa. Hän oli tehnyt oman osuutensa papin virkapuvussa ja sen jälkeen saamansa asun pukiessaan ilmaisi kunnioituksensa lahjan antajia kohtaan.
Olen lukuisissa tilanteissa eri maista olevien ihmisten seurassa saanut kokea, että paikallisen väestön kulttuurin kunnioitus on paras tapa kohdat ihmiset ihmisiä. Toinen toisemme kunnioittaminen on ihmisen elämän suuria rikkauksia. Sitä kautta myös ovat ovet avautuneet moneen hedelmälliseen kohtaamiseen ja sitä kautta myös evankeliumin vapauttava rakkauden sanoma on saanut vaikuttaa noissa tilanteissa.
Kirjoittaja
Antero Syrjänen
Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com
Mutta niin me täällä vaan taidamme katsella huolettomasti ja mielellämme Qataristakin lähetettäviä jalkapallokisoja…
Työnseisauksia ei järjestetä tällaisia ei-niin-demokraattisia maita ja heidän edustajiaan kohtaan (toisin kuin joidenkin muiden maiden tapauksessa). Ei mielenosoituksia, ei boikotteja (ainakaan merkitävästi). Vain pientä kritiikkiä… Rahan himo (ei siis raha) on kaiken pahan juuri… on sanottu.
Tuosta ”arabialaisesta identiteetistä”: on hyvä muistaa, että monissakin nyt musllimivaltaisissa maissa muut uskonnot on ajettu ”nurkkaan” – esim. juutlaisuus, kristinusko; eikä ateismikaan taida virallista hyväksyntää nauttia. Arabialainen identiteetti on kuitenkin eri asia kuin islamilainen (saati islamistinen) identiteetti. Ehkä sen on yksi uskonto ominut?
On hyvä muistaa, ettei Qatar ole ainut ”sentyyppinen” valtio – mutta rahakas lienee. Niistä muista puhutaan vielä vähemmän. Saati että boikotoitaisiin.
Media on korostanut lähinnä (vain) seksuaalivähemmistöjen syrjintää, hiukan on viitattu vierastyöläisten työturvallisuusongelmiin. Vierastyöläiset paljolti edustavat Qatarissa(kin) ”toisuskontoja” tai muuten vain ”toisideologiaa”. Ja piilossa ovat muiden uskontojen tai aatteiden mukaan orientoituvat – ehkä vaarassa kylläkin. Heillä on ”tietyt” oikeudet, kunhan ovat alamaisia islamille (valtaapitävien tulkiunnan mukaan). Islamin oppi(neid)en mukaan islamista luopuminen tarkoittaa häpeää koko suvulle, avioeroa, eroattamista lapsistaan, perintöoikeudesta, suvusta, yhteisöstä ja jopa hengenvaaraa.
Näin eivä toki kaikki islamia tunnustavat ajattele. Joten älköön tätä leimattako miksikään ”fobiaksi”. Islamin oppineet ovat noista y.m. säännöistä avoimesti ja dokumentoidusti Suomessakin kertoneet. – Ilman mainittavaa poliittista polemiikkia. Ja toisaalta on hyvä muistaa, että uskonnon – tai uskonnottomuuden – vapaus on ongelmallista myös joissain muissa taloudellisesti meillekin merkittävissä maissa.
Ilmoita asiaton kommentti