Yliopistoa ei voi johtaa kuten Wärtsilää

Eduskuntavaalien lähestyessä yliopistojen rahoitus on noussut puheenaiheeksi. Tällä kertaa tiedepolitiikasta toivoisi hieman euroja syvällisempää keskustelua. Tarjoaako Matti Vanhasen (kesk) hallituksen nopeasti valmistelema vuoden 2010 yliopistolaki puitteet menestyville yliopistoille 2020-luvun Suomessa?

Mielestäni ei. Rahoituksen pitkäjänteisyys on kadonnut ja tiedeyhteisöistä on tehty suuryrityksiä, joita johdetaan kuin mitäkin Wärtsilää. Yliopistolaiset muistavat eron ennen ja jälkeen nikkareidensa ”fantastiseksi” hehkuttaman uudistuksen. Siinä missä yliopistoja johdettiin aiemmin demokraattisesti, valta on nyt keskittynyt dekaaneille ja ulkopuolisista jäsenistä koostuville hallituksille.

Suurimman jäljen pieleen mennyt laki teki kuitenkin rekrytoinnin avoimuuteen. Kun viroista tuli toimia, läpinäkyvyys katosi siitä, keitä kovasti kilpailtuihin opetus- ja tutkimustehtäviin valitaan. Toisin kuin ennen juridista valitustietä ei ole, jos hakija kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti arvioiduksi. Kun käytetään julkisia varoja, läpinäkyvyys on vähintä, mitä voidaan edellyttää.

Työhyvinvointikyselyt kertovat omaa karua kieltä siitä, miten työntekijät näissä ”markkinaopistoissa” voivat. Pahoinvointi heijastuu tutkimuksen ja opetuksen laatuun. Vaikka monissa hallitusohjelmatavoitteissa korostuu lisärahoituksen tarve, pelkästään rahaa kaatamalla Suomen korkeakouluja ei nosteta maailman huipulle. Epäonnistuneen yliopistolain valuviat johtamisessa ja rekrytoinnissa on pakko korjata.

Seuraavan hallituksen ohjelmaan tulee saada yliopistolain uudistaminen työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Mielipidekirjoitus ”Yliopistolain remontti saatava hallitusohjelmaan” Turun Sanomissa 19.12.2022 https://www.ts.fi/lukijoilta/5853365

  1. Epäonnistunut yliopistouudistus on yksi tuhoisimpia esimerkkejä siinä väärin suunnattujen uudistusten sarjassa, jossa johtotähtenä on ollut liiketaloudellisen ajattelun ujuttaminen julkispalveluihin. Liiketaloudesta kopioidut toimintamallit ovat vaikutuksiltaan pelkästään kielteisiä, kun niitä väkisin sovelletaan julkispalveluihin. Yliopistojen hallinto pitäisi vältttämättä palauttaa tiedeyhteisön omaan hallintaan, jolloin vain riittävän tieteellisen pätevyyden omaavat henkilöt voisivat osallistua päätöksentekoon ja johtotehtäviin valittaisiin vain tiedeyhteisön arvostettuja ja tieteenharjoituksessa kunnostautuneita henkilöitä.

    • Hyvä uudistus olisi Teologisen Tiedekunnan muuttaminen Kouluksi missä hengelliseen säätyyn katsovat olisivat niin kauan että huomaisivat miksi seurakuntaan opettajiksi haluavat.

      Hengellinen Akatemia olisi hyvä nimi nyt uudistuneelle hankkeelle.

      Kun Tiedekunta on priorisointi hyvälle palkalle seurakunnassa ollaan lähtökohtaisesti jo metsässä miksi seurakuntaan haluaa tulla.

      Piispojen sadantuhannen euron palkat ovat häpäisyä.

Kirjoittaja

Jalovaara Ville
Jalovaara Ville
Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu.