Joulun suuri lahja on Jeesuksen syntymä
Matkoillamme Kamerunissa saimme syödä paikallisten ihmisten valmistamaa ruokaa. Väki piti hyvää huolta meistä, kun liikuimme maan eri kulmilla. Siitä olemme kiitollisia. Ylen paljon. Kuvassa ruuan valmistus menossa yhteen kaupunkiin tultuamme. Ilomme oli suunnaton, koska väki antoi sydämensä pohjasta. Rakkaudella valmistetut ateriat olivat suloisia syötäviä. Vieraanvaraisuus oli kansan keskuudessa elävää, hyvän tahdon ilmausta.
Suomessa moni valmistelee runsaan joulupöydän juhlan kunniaksi. Laitetaan yhtä ja toista. Ilo täyttää mielen jo ennakoiden. On miellyttävää ajatella, kuinka mikäkin aterian osa täydentä toistaan.
Eri perheillä valmistelujen mahdollisuudet ovat erilaisia. Toisilla on varaa valmistella runsas juhlapöytä, toisilla taas vain vähäisiin valmisteluihin. Toisilla on voimaa ja tarmoa tehdä paljonkin. He saavat siitä iloa. Toisilla taas voimat ovat vähissä. Joulun valmistelut jäävät vaatimattomiksi.
Juhlan sisältö kuitenkin on kaikille yhteinen. Vietämme joulua Vapahtajamme syntymän muistoksi. Jumala itse tulee keskellemme. Hän on meidän kanssammme olivatpa meidän valmistelumme runsaita tai vähäisiä. Vapahtajamme syntymäkin tapahtui vaatimattomissa oloissa, eläimet seuranaan.
Kuinka soisinkaan, että kaiken keskellä muistaisimme joulun suuren annin, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen. Kun hän on kanssamme, silloin kaikki muu jää sivuseikaksi ja Jeesus on juhlan sankari.
Jouluviikon apokryfiteksti kertoo Jumalan huolenpidosta omiaan kohtaan. Siinain autiomaassa kulkiessaan, ulkonaisen pulan keskellä, Jumalan huolenpito ei loppunut. Jumala antoi joka päivä ruuan, manna-ihmeen kautta. Ravinto, Jumalan taivaasta antama, kertoi Jumalan suurimmasta lahjasta. Hän pitää huolen omasta kansastaah.
Saamme heittää kaikki murheemme Jumalan käsiin ja pyytää häntä siunaamaan juhlamme. Joulun suuri anti on Jumalan sanan lupauksen täyttymys. Jumala on tullut ihmiseksi. Joulun lapsessa maailmankaikkeuden valtias on saapunut luoksemme. Jumala on läsnä. Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Sana on tullut lihaksi. Vapahtaja on syntynyt Beetlehemiin.
Jo aamusta asti, kun yön levolta ylös nousemme, ylistämme koko maailman Pelastajaa. Yhdessä enkelten kanssa riemuitsemme vapauden, rakkauden ja totuuden luoksemme saapumisesta.
Sinä rakastit näitä lapsiasi, Herra,
ja halusit opettaa heille tämän:
Eivät ihmistä ruoki vain maan tuotteet.
Ne, jotka sinuun uskovat,
saavat ravintonsa sinun sanastasi.
Kun keskeinen sanoma on mielessämme, niin joulu on ilon ja toivon juhla, olipa ulkona lunta tai ei, olipa juhlapöytä runsas tai vaatimaton, olipa elämämme menestyvä tai paljon kolhuja kohdannut. Kaikissa oloissa eläville ihmisille joulun suurin anti on Vapahtajan rakkauden osallisuuteen pääsy.
Olkoon joulumme Jumalan ylistystä aamusta iltaan.
Päivin ja öin jättäytykäämme enkelten turviin ja Taivaan Isän täysihoitoon.
Hyvää Joulua jokaiselle lukijallemme toivotan!
SUNNUNTAI 25.12.2022
Jouluaamu
Nyt Betlehemiin!
Joulupäivä
Sana tuli lihaksi
Joulun apokryfiteksti Viis. 16:20–29
Mutta omalle kansallesi sinä annoit enkelten ruokaa,
lähetit taivaasta leipää, jonka he vaivaa näkemättä
saivat syödäkseen,
joka tarjosi heille iloa ja nautintoa
ja sopi jokaisen makuun.
Tuo ravinto, jonka annoit,
osoitti, kuinka hellä olet lapsillesi.
Se mukautui jokaisen makuun,
muuttui sellaiseksi kuin kukin tahtoi.
Se oli kuin lunta ja jäätä,
mutta tulessakaan se ei sulanut.
Näin heille osoitettiin tämä:
vaikka tuli leimusi rakeiden keskellä
ja liekehti rankkasateessakin
niin että poltti vihollisten sadon,
se menetti nyt voimansa,
jotta oikeamieliset tulisivat ravituiksi.
Luomakunta palvelee sinua, tekijäänsä,
se jännittää voimansa ja rankaisee väärämielisiä
mutta höllentää otettaan
auttaakseen niitä, jotka luottavat sinuun.
Niinpä se silloinkin palveli sinua
ja ravitsi lahjallasi kaikki
muuntuen sen mukaan, mitä kukin tarvitsi ja tahtoi.
Sinä rakastit näitä lapsiasi, Herra,
ja halusit opettaa heille tämän:
Eivät ihmistä ruoki vain maan tuotteet.
Ne, jotka sinuun uskovat,
saavat ravintonsa sinun sanastasi.
Tuo, mitä tuli ei kyennyt tuhoamaan,
suli hetkessä, eikä siihen tarvittu
kuin lämmin auringonpaiste.
Tällä sinä osoitit heille,
että jo ennen auringonnousua tulee kiittää sinua,
jo aamun sarastaessa tulee sinua rukoilla,
sillä kiittämättömän toivo sulaa kun talvinen kuura,
valuu pois kuin maahan viskattu vesi.
24 kommenttia
Jouluaaton apokryfinen teksi on
Tob. 14:3–9a
Tuntiessaan kuoleman lähestyvän Tobit kutsui poikansa Tobian luokseen ja opasti häntä näin:
”Poikani, ota lapset mukaasi ja muuta kiireesti Meediaan. Minä uskon siihen Jumalan sanaan, jonka Nahum on lausunut Ninivestä; kaikki se tulee tapahtumaan Assyrialle ja Ninivelle. Täällä käy toteen kaikki, minkä Israelin profeetat, Jumalan sanansaattajat, ovat ennustaneet. Yksikään heidän ennustuksensa ei osoittaudu vääräksi, ja kaikki tapahtuu oikealla ajallaan. Meediassa olet paremmassa turvassa kuin Assyriassa tai Babyloniassa. Minä tiedän ja uskon, että kaikki, mitä Jumala on sanonut, käy toteen; yksikään hänen sanansa ei osu harhaan.
Kaikki maanmiehemme, jotka vielä asuvat Israelissa, viedään pois hyvästä maastaan, ja heidät hajotetaan eri puolille vieraisiin maihin. Koko Israelin maa jää autioksi, Samaria ja Jerusalem autioituvat, ja Jumalan temppeliä surraan; se on pitkään pelkkä palanut rauniokasa.
Mutta jälleen Jumala armahtaa heidät ja tuo heidät takaisin Israelin maahan. Jälleen he rakentavat temppelin, eikä se ole edellisen kaltainen vaan pysyy pystyssä aikojen loppuun saakka. Silloin kaikki saavat palata vankeudestaan, Jerusalem rakennetaan täyteen loistoonsa ja Jumalan temppeli pystytetään sinne sen mukaisesti kuin profeetat ovat ilmoittaneet.
Silloin kaikki ihmiset, maailman kaikki kansat kääntyvät ja alkavat koko sydämestään kunnioittaa ja palvella Jumalaa. Kaikki he hylkäävät jumalankuvansa, jotka vilpillisyydessään johtivat heidät harhaan, ja he kiittävät ikiaikojen Jumalaa, niin kuin oikein on. Noina päivinä vapautetaan kaikki israelilaiset, koska he ovat aidosti uskoneet Jumalaan ja pitäneet hänet mielessään, ja he kokoontuvat yhteen ja tulevat Jerusalemiin. Tästä alkaen he elävät aina rauhassa Abrahamin maassa, jonka he nyt saavat omakseen. Niille, jotka todella rakastavat Jumalaa, koittaa ilon aika, mutta ne, jotka elävät synnissä ja vääryydessä, katoavat maan päältä.
Kuulkaa, lapseni, nämä neuvot, jotka teille annan: Palvelkaa Jumalaa vilpittömin mielin ja toimikaa aina hänen tahtonsa mukaan. Opettakaa lapsennekin elämään oikein ja auttamaan köyhiä, pitämään Jumala mielessään ja aina ylistämään hänen nimeään kaikin voimin ja sydämen pohjasta.”
Toisen joulupäivän eli tapaninpäivän apokryfiteksti on
1. Makk. 1:29–40
Kahden vuoden kuluttua kuningas lähetti Juudean kaupunkeihin virkamiehen, jonka oli määrä johtaa veronkantoa, ja tämä saapui Jerusalemiin vahva sotajoukko mukanaan. Hän puhui kaupunkilaisille rauhasta ja sovinnosta, ja nämä uskoivat häntä, mutta hänellä oli petos mielessään. Äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, löi israelilaiset ja tappoi heitä suurin joukoin. Hän ryösti ja poltti kaupungin ja repi maahan sen talot ja ympärysmuurit. Naiset ja lapset vangittiin ja vietiin pois, ja karja jaettiin sotaväelle.
Uudet vallanpitäjät rakensivat Daavidin kaupungin ympärille korkean ja paksun muurin, jossa oli vankat tornit, ja näin tästä alueesta tuli heidän linnoituksensa, Akra. Sinne he asettivat syntistä väkeä, Jumalan laista piittaamattomia miehiä, ja nämä linnoittautuivat sinne lujasti. Linnoitukseen varattiin aseita ja muonavaroja, ja myös Jerusalemista otettu ryöstösaalis koottiin sinne. Tuosta väestä tuli kaupungille ainainen uhka.
Tuo paikka oli kuin paha juonittelija, joka alituisesti väijyi temppeliä ja aiheutti hajaannusta Israelissa. Temppelin ympärillä vuodatettiin viattomien verta, ja näin pyhäkkö saastui. Jerusalemin asukkaat joutuivat pakenemaan, ja niin kaupungista tuli muukalaisten asuinsija. Heidän jälkeläisilleen se kävi vieraaksi, omat lapset olivat sen hylänneet. Sen temppelissä oli autiota kuin aavikolla, sen juhlat muuttuivat murheeksi, sen sapattien tilalle tuli häpeä, sen kunnia katosi tyhjiin. Kirkkaus oli täyttänyt sen nyt se oli täynnä häpeää. Se suistui korkeuksistaan ja vajosi murheeseen.
Kolmannen joulupäivän eli Apostoli Johanneksen päivän apokryfiteksti on
Sir. 15:1–6
Näin tekee se, joka pelkää Herraa; joka noudattaa lakia, tavoittaa viisauden.Äidin lailla viisaus tulee häntä kohti,se ottaa hänet vastaan kuin nuori vaimo.Se antaa hänelle syötäväksi ymmärryksen leipää,oivalluksen vettä hän saa juodakseen.Hän tukeutuu viisauteen eikä horju,siihen hän turvaa eikä joudu häpeään.Se korottaa hänet kumppaneita korkeammalleja kansankokouksessa avaa hänen suunsa.Hän löytää ilon, hän saa riemun seppeleen,ja viisaus lahjoittaa hänelle pysyvän nimen ja maineen.
Viattomien lasten päivän eli neljännen joulupäivän apokryfiteksti on
1. Makk. 1:54–63
Kislev-kuun viidentenätoista päivänä vuonna 145 temppelin polttouhrialttarille pystytettiin turmion iljetys. Kaikkialle Juudean kaupunkeihin rakennettiin alttareita, ja kaduilla ja ovien edustalla poltettiin suitsukkeita. Kaikki Jumalan lain kirjat, jotka löydettiin, revittiin ja poltettiin. Jos tavattiin joku, jolla oli liiton kirja tai joka yhä noudatti sen lakia, hänet surmattiin kuninkaan määräyksen mukaan. Kuukaudesta toiseen kuninkaan miehet mellastivat Israelin kaupungeissa ja kohtelivat väkivaltaisesti kaikkia, jotka kiinni saivat.
Joka kuukauden kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä toimitettiin uhri sillä alttarilla, joka oli rakennettu polttouhrialttarin päälle. Naiset, jotka olivat ympärileikkauttaneet poikansa, surmattiin kuninkaan käskyn mukaan, ja pojat hirtettiin äitinsä kaulaan. Myös muut perheenjäsenet ja ympärileikkauksen toimittaneet surmattiin.
Monet israelilaiset pysyivät kuitenkin lujina ja kieltäytyivät urheasti syömästä epäpuhdasta ruokaa. Heidän mielestään oli parempi kuolla kuin saastuttaa itsensä ruoalla ja häväistä pyhä liitto, ja niin heidät surmattiin.
Torstaina 29.12. Kerrataan joulupäivän tekstejä, mutta apokryfiteksti on eri
Viis. 10:1–9, 15–16
Viisaus suojeli luomakunnan ensimmäistä isää, silloin kun ainoastaan hänet oli luotu. Se pelasti hänet, kun hän lankesi, ja antoi hänelle voiman hallita kaikkea.
Mutta jumalaton hylkäsi vihassaan viisauden, ja mieletön veljesmurha vei hänet perikatoon. Hänen vuokseen tulva peitti maan, mutta viisaus tuli jälleen apuun ja ohjasi oikeamielisen vähäistä puulauttaa.
Kun pahuuden yhdistämät kansat joutuivat sekasortoon, viisaus valitsi oikeamielisen, piti hänet Jumalan silmissä tahrattomana ja antoi hänelle voimaa voittaa sääli, jota hän tunsi lastaan kohtaan. Kun jumalattomat tuhoutuivat, viisaus pelasti oikeamielisen tulelta, jota satoi viiteen kaupunkiin. Yhä edelleen noiden kaupunkien pahuudesta todistavat savuava aavikko, raakileiksi jäävät hedelmät ja suolapatsas, epäuskon muistomerkki. Halveksiessaan viisautta he eivät oppineet tuntemaan hyvyyttä. Lisäksi he jättivät mielettömyydestään jälkimaailmalle muiston, jotta he ja heidän väärät tekonsa eivät unohtuisi. Mutta omat palvelijansa viisaus pelasti ahdingosta.
Viisaus pelasti hurskaan, nuhteettoman kansan, vapautti sen sortajien vallasta. Se asettui Herran palvelijan sieluun ja uhmasi julmia kuninkaita ihmein ja merkein.
Perjantaina 30.12. on samat tekstit kuin torstainakin
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/perjantai-30-12-2022/
”Silloin kaikki saavat palata vankeudestaan, ”
Eikö tämä tarkoita asiayhteydessään, että saavat palata orjuudesta, eli saavat palata maasta, joka on pitänyt heitä pakkotyössä vankeina. Eli orjatyössä.
Usein olen ihmetellyt joululaulun sanoja: ” pääsköön vangit vankiloistaan ”, koska meillä vankiloissa on tietyssti rikollisia, murhamiehiä, varkaita ja raiskaajia , että toivotteko te ihan oikeasti, että vangit pitäisi vapauttaa ja sitten olisi ”Rauha loppumaton. ”? Vai onko lause siirretty ihan väärään paikkaan ja aikaan.
Perkele on vain kirosana, voimasana vihaisella, ja huuto sotilaalla.
Synti ei ole vankila, koska sitä ei ole pakko tehdä, se liittyy valintoihin.
Ja mitä kuolemaan tulee; siihen vastaa Psalmi 82
Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; 7kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa.”
Sotainvalidi lehdessä julkaisin joulutervehdyksen ennen joulua.
Tässä on tervehdyksen yleisempi osa tutkisteltavaksenne:
Kiitos kaikesta, mitä on yhdessä eletty. Voimia ja valoisia päiviä tulevalle vuodelle. Jumala teitä kaikkia siunatkoon.
Käymme joulun viettoon
Joulu on edessämme. Se on suuri juhla. Jokaisella meillä on omat muistomme joulun vietosta. Itse muistan lapsuuteni joulusta joulukuusen. Sen ääreen kokoonnuimme. Lauloimme yhdessä virren Enkeli taivaan ja isä luki jouluevankeliumin.
Teillä vanhemmilla on omat muistonne kansamme kohtalon vuosilta. Silloin joulut olivat erilaisia. Nyt olemme saaneet elää monta rauhan vuotta. Ukrainan tilanne huolestuttaa. Mietimme miksi näin pitää käydä meidän aikanamme. Eivätkö ihmiset milloinkaan opi. Veljesliittomme on tehnyt paljon sodassa kärsineitten puolesta. Tuomme tästä syvän kiitoksen. Vieläkin on aihetta jatkaa työtä. Jokainen liittomme jäsen on oikeutettu arvolliseen elämään. Jumala sen suokoon. Olkoon hän tukenamme jokaisena päivänä, jokaisena vuotena.
Joulu kertoo Jeesuksen syntymästä. Hän syntyi karjasuojassa, vaatimattomissa tiloissa. Näin jokaisen ihmisen syntymä on yhtä arvokas. Säätyyn tai varallisuuteen ei katsota. Olemme yhtä Jumalan silmissä. Kaikki olemme Jumalan luomia. Jumala pitää meistä huolen. Jeesuksen pelastus on tarkoitettu koko maailmalle. Jokaiselle ihmiselle kaikissa kansoissa. Pyhä Henki kutsuu kaikkia mukaan yhteisestä Jumalan sanasta elämään. Jumalan kansa on yhteinen joukkomme. Olemme yhtä Jumalan perhettä.
Enkelit lauloivat Jumalalle kiitosta Vapahtajamme syntymästä. Taivaan joukot iloitsivat. Jumala tuli luoksemme. Jeesus, Jumalan Poika, Jumala Jumalasta, otti ihmisyyden olemukseensa. Hänessä ihmiset on otettu Jumalan yhteyteen. Jumala itse tuli luomaansa maailmaan. Toivo on tullut todeksi. Jumala on näyttänyt rakkauten. Koko maailmaa hän rakastaa. Hänen kunniaansa enkelit lauloivat. Mekin saamme riemuiten tuoda kiitoksemme Jumalalle. Hän on hyvä. Hän pitää meistä huolen.
Jumala isänmaatamme siunatkoon!
Hyvää ja Jumalan siunaamaa joulua toivottaen
Matias Roto
Veljespappi
Kirjoittaja
Matias Roto
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25
Jouluaamun ja joulupäivän aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-25-12-2022/
Ilmoita asiaton kommentti