Monenlaista murhetta elämässä riittää ja tuulikin käy jatkuvasti Siperian suunnalta, pakkasta piisaa. Kaiken tämän keskellä lämmittää suuresti mieltä ja sydäntä kansalaisten aktiivisuus tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
Kyllä. Käytän tarkoituksella sanaa tasa-arvoinenavioliittolaki, koska siitä minun mielestäni on kyse. Kyse on minulle vain ja ainoastaan oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Joku kuvittelee, että sivilisaatio mullistuu, romuttuu tai kaatuu. Joku pelkää, että Jumala rankaisee. Joku ennustaa, että lopunajat alkavat. Minun sydämessäni on kuitenkin syvä ja vilpitön, rehellinen ja aito vakaumus, jonka mukaan tämä kehitys on oikein.
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen sadisti, joka haluaisi riistää joiltakin luoduiltaan ihmisoikeudet. Minä uskon Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Luojaan, joka ei tee virheitä luomistyössään. Kun hän luo jonkun homoksi, hän ei ole mokannut. Jokaisella luodulla on oltava samat oikeudet ja samat velvollisuudet ihmisinä.
Sateenkaariperheitä tuntevana tiedän, että lasten tasapainoinen kasvu ja kehitys eivät riipu millään tavalla vanhempien sukupuolisesta suunatutumisesta, vaan aivan muista seikoista.
Kaikkea sitoutunutta, toiselle hyvää tekevää rakkautta on siunattava ja tuettava. Kaikkea väkivaltaa on vastustettava – tapahtuupa se sitten heteroiden tai homojen, ateistien tai uskovien keskuudessa.
Poimin tähän nimettömänä muutamia puhuttelevia facebook-kommentteja aiheesta tämän päivän matkalta:
”Vuosikymmen sitten ajattelin, että avioliitto kuuluu vain miehelle ja naiselle. Viime vuosina raamattunäkemykseni on kuitenkin muuttunut melkoisesti. Olennaista Pyhässä kirjassa on Jumalan rakkauskirje, jonka ruumiillistuma on Jeesus. Elämän ohjekirjana Raamatun kanssa päätyy jatkuviin ongelmiin. Eikö niin, että lainsäädäntö on tarkoitettu ihmisten hyvinvointia varten eikä ihmisten hyvinvointi lainsäädäntöä varten. Jokaisella aikuisella täytyy olla vapaus sitoutua kehen haluaa ja yhteiskunnan on hyvä sitä tukea.”
”Riekkinen ja Kylliäinen totesivat Yle:n aamutelevisiossa tasa-arvoisesta avioliittolaista: Tämä on juuri niitä armon ja rakkauden kysymyksiä, joissa kirkko voisi olla eturintamassa viemässä lippua eteenpäin – puolustamassa jokaisen oikeutta olla yhteiskunnassa täysivaltainen.”
”Kun aina välillä puhutaan ’Raamatullisesta avioliittokäsityksestä’, niin kannattaa muistaa, ettei se vastaa samaa kuin avioliitto Suomessa tai Yhdysvalloissa 1900-luvulla. Eikä siitä voi suoraan johtaa ihannetta 2000 luvulle.”
Jos ei se nyt mene läpi, niin ei mene kauan, että se menee läpi.
Helena Paalanne kirjoitti:”Jos ei se nyt mene läpi, niin ei mene kauan, että se menee läpi.”
Näinhän siinä varmasti käy. Ja sitten sama käy kirkossa. Huomaan olevani surullinen tämän asian takia. Siis tämän avioliittoasian takia, mutta myös tällaisen periaatteen ”jos tahtomme ei toteudu nyt, niin pian se toteutuu” takia.
No, en ole varmaan koskaan ollut tahtoihminen siinä mielessä, että luottaisin omaan tahtooni ja haluaisin muiden adaptoituvan siihen.
Emilia: ”Olennaista Pyhässä kirjassa on Jumalan rakkauskirje, jonka ruumiillistuma on Jeesus. Elämän ohjekirjana Raamatun kanssa päätyy jatkuviin ongelmiin.”
Eli siis Jumalan rakkauskirje ihmiselle johtaa ongelmiin – niinkö?
On aivan totta, että jos elämä on ristiriidassa Raamatun kanssa, päädytään ongelmiin. Sitähän tämä nykyinen huuhaa uskonto on ja se on viemässä koko kansaa ongelmiin.
Jos emme ole yhtä mieltä esimerkiksi ns. tasa-arvolaista, joudumme ongelmiin ihmisten kanssa. Mutta se on pikkujuttu sen rinnalla, että Jumalan sanaa rikkomalla olemme törmäyskurssilla hänen kanssaan.
Hän on pitkämielinen ja odottaa aikansa, jos sittenkin löytyisi järkeä, mutta jos ei – törmäys Kulmakiveen tulee aikanaan.
@ Esko Tienhaara
Kyllähän se on jo kauan tiedetty, että uskonto on huuhaata oli se sitten nykyistä tai entistä tai minkä sorttista hyvänsä.
Mistä ihmeen kulmakivestä sinä höpötät???
Kiitos Emilialle ihanasta kirjoituksesta. Ajattelen itse samalla tavalla.
Olin kovasti iloinen eilen kun sain tehdä jotain hyvää ja allekirjoittaa tasa-arvoista avioliittolakia ajavan kansalaisaloitteen!
”On aivan totta, että jos elämä on ristiriidassa Raamatun kanssa, päädytään ongelmiin. Sitähän tämä nykyinen huuhaa uskonto on ja se on viemässä koko kansaa ongelmiin.”
Ongelma on siinä, että Raamattuun vuosituhansia sitten kirjoitetut (usein vielä tiettyyn tilanteeseen kohdistetut) tekstit nostetaan absoluuteiksi, joita on mekaanisesti toteltava. Raamatun ajan maailma, kulttuuri ja maailmankuva sementoidaan ikuisiksi ajoiksi ainoaksi mahdolliseksi oikeaksi maailmaksi. Tämä saa infantiilin kristityn tuntemaan olonsa turvalliseksi, kun hän omasta mielestään toimii uskon kuuliaisuudessa kiltisti Isän tahdon mukaan.
Kultaiseen sääntöön tai rakkauden kaksoiskäskyyn vetoamista pidetään vain yrityksenä kiertää selvä, Sanassa ilmoitettu Jumalan tahto; eihän Jumala koskaan toimi vastoin omaa Sanaansa! Rakkaudesta, armosta, järjestä, tulkinnasta ja aikasidonnaisuudesta höpiseminen ilmaisevat vain ihmisen itsekästä halua olla muka Jumalaa viisaampi: Jumala ei syntiä siunaa!
Usko Jumalaan on vaihtunut uskoksi Jumalan Sanaan, joka pitää ehdottomasti kirjoittaa isolla kirjaimella. Kari Kuula kuvaa tilannetta osuvasti: pitsa ja lautanen ovat vaihtaneet paikkaa. Jumala sidotaan Raamattuun niin tiukasti, että ollaankin jo tilanteessa, jossa Raamattu on Jumalan yläpuolella – ja Hänen tahtoaan vastaan.
Jumalan Sanan kiivailta puolustajilta – jotka eivät koskaan tulkitse Raamattua, koska se on niin selvä – jää huomaamatta, että kummasti Raamattu on (heidän mielestään) aina samaa mieltä perinteisen käsityksen kanssa. Muutos on aina uhka, muutos tapahtuu aina huonompaan suuntaan.
Ja tosiasiassa tuo ”perinteinen” käsitys ei välttämättä ole sen enempää Raamatun kuin Jumalan tahdonkaan mukainen.
Vai miksi Raamatulle uskolliset ovat Raamattuun vedoten vastustaneet vaikkapa orjuuden poistamista, säätyjen etuoikeuksista luopumista, naisten oikeuksia (lähtien kirkkokuorossa laulamisesta!) ja tasa-arvoa?
Raamatun uskonsa kohteeksi vaihtaneelta jää huomaamatta myös se, että hän itsekin valikoi ja tulkitsee Raamatusta sen, mitä pitää ohjeellisena. Harvassa lienevät esimerkiksi veriletuista kieltäytyvät? Minä kutsun sitä epäjohdonmukaisuudeksi ja (tahattomaksi?) epärehellisyydeksi.
Panu kirjoittaa osuvasti. Raamatusta on tullut ”paperipaavi”, jonka yksittäisiin, tarkoitushakuisesti valittuihin lauseisiin jopa Jumala on sidottu.
Beckiläinen biblisistinen perinne elää.
Iso kiitos blogistille humaanista kirjoituksesta.
Kävin minäkin jo ensimmäisenä yönä allekirjoittamassa aloitteen.
Nähtäväksi jää, kuinka päättäjät suhtautuvat tähän kansalaisaloitteeseen – ja nimenomaan sen saamaan suosioon. Kansan tahto ainakin tulee hyvin selväksi.
Panu kirjoittaa hyvin, kuten tavallisesti. Tämä on pakko tunnustaa, vaikka olenkin uskonnoton.
Leeni Luukko on myös oikeassa, mitä kansan tahtoon tulee.
Kiitos myös minulta blogistille.
Minä myös iloitsen yhdessä blogistin ja kaikkien muiden samoin tuntevien ja samalla tavalla ajattelevien kanssa. Ihmisten tasa-arvoisuus on myös Jumalan tahto, epätasa-arvoisuus on itsestään …….. .
Panulle erityiskiitos upeasta tekstistä!