Pyhitys tapahtuu kärsimyksen kautta , jolla tiellä tapahtuu kuten F.C Hedberg on kirjannut :
että ajalliset vaikeudet, risti ja ahdistukset ovat Jumalan välineitä, joilla Hän riisuu ihmiseltä luottamuksen omaan itseensä, omiin voimiinsa tai omiin uskonnollisiin suorituksiinsa. Kun ihmisen omat perustukset murenevat kärsimyksessä, hänet pakotetaan turvaamaan pelkästään ulkopuolellaan olevaan lupaukseen: Jumalan sanaan ja pyhään kasteeseen.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja ( 12 luvussa )
Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. … mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Kärsimys ei ole ihmismielen mukaista ja sitä ihminen pyrkii väistämään kaikin keinoin , mutta Jumalan lapsille se on varattu ja kuulu kristityn elämään . Jumala kurittaa jokaista lasta jonka omaksi ottaa ja jopa lyö häntä . Ihmismieli tahtoo ajatella kärsimyksestä että se olisi rangaistus vaikka se on eri asia , sillä Jumalan rakkaus on aina kurituksen takana ja rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys .
Hyvin kuvavaa on Aku Rädyn kokemus kun Hgissä tuli nuori tyttö vastaan humalassa rähjäisissä vaatteissa ja Aku Räty sanoi että jos olisit minun tyttö niin minä kurittaisin sinua ! Ja tyttö alkoi itkemään ja sanoi itkien että todellako rakastaisit minun niin paljon.
Maalliset isät kurittavat tätä aikaa varten mutta taivaallinen isä taivasta varten . Kärsimyksiä on kristillisessä teologiassa kuvattu 7 eri kohdalla ja kaikkia Jumala voi käyttää ja ne ovat kasvatuksellista Jumalan rakkautta , olipa ne meidän syntisyydestä , tietämättömyydestä ja tai puhtaasti meidän ulkopuolelta annettuja kärsimyksiä , myös Jumala antaa meille kärsimyksiä joita emme pysty selittämään .
Jos me ajattelemme kärsimyksiä oman onnistumisen kautta tai jopa ajattelemme että kärsimykset ei kuulu Jumalan tahtoon , niin olemme todella väärillä jäljillä . Aina syntientunnustaminen kuulu myös kärsimyksissä olevalle mutta myös usko syntienanteeksiantamukseen ja Jumalan lupauksiin tarttuen uskoa hänen armoonsa meitä kohtaan .
Uskossa meidän ei tarvitse etsiä kärsimyksiä jotta pyhittyisimme , kun Jumala on ne varannut omille lapsille .
On uskoa tai uskomuksia ennemmin ettei Jumala antaisi tai sallisi lapsilleen kärsimyksiä , joka vie ihmisen masennukseen kun silloin piru nähdään jokaisessa kärsimyksessä ja Jumalan rauha ei ole ihmisessä . Toinen ajatus että kun lihaa kuritetaan niin päästää pyhittymään , joka myös kääntää katseet pois Kristuksesta , jonka kärsimyksiä meidän olisi hyvä muistaa , kuinka hän rakkaudessaan häpeästä välittämättä ristillä hengitti niin kauan kunnes tukehtui kun keuhkot eivät saaneet enää happea . Ristin tie kulkee aina kärsimyksen kautta .
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.”
Jos luet tarkemmin Sami ja keskityt raamatun kohtiin tarkemmin ? Jumalan teko on 100 % pelastuksessa . Prosentteja peliin jos näin ei ole , koska synergismi katsoo asioita aina yhteistyönnäkökulmasta myös pelastuksessa joka on täysin Jumalan teko . Kun vamhuskauttaminen ja pyhitys sotketaan toisiinsa niin siitä tulee yhtä soppaa ja seurauksena heikko pelastusvarmuus .
Jos vaikka selität nostamani raamatun kohdat niin voisimme tutkia niitä laajemmin miten ne liittyvät kokonaiseen pelastusoppiin raamatussa ?
Timo, mistä sinä nyt oikein puhut? Nyt ei puhuta muusta kuin tuosta luterilaisesta tunnustuksesta. Keskity siihen.
Luterilainen oppi ennalta valitsemisesta perustuu muun muassa tähän: ”Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen (2. Tim 1:9).” Se ei edusta ns kaksinkertaista predestinaatiota ja on näin jotenkin epälooginen. (Jumala on valinnut ennalta toiset pelastukseen, mutta ei ole määrännyt ketään ennalta kadotukseen.) Uskonasioissa on kokemukseni mukaan tällaisia inhimillisen ajattelun mukaan kummallisia asioita, jotka pitää ihmetellen vain ottaa vastaan.
Ihan voi purkaa tuota luterilaisen tunnustuksen tekstiä. Kohta a, kohta b, kohta c, raamattu argumentaation voi jättää myöhemmäksi.
”Raamattuargumentaation voi jättää myöhemmäksi.” Nyt vain on niin, että juuri ’raamattuargumentaatio’ on luterilaisuuden ydintä. Joskus asian pilkkominen kohtiin a), b) ja c) toimii kuin koneen purkaminen osiin: levällään oleva laite ei toim.
Sillä ei ole tässä kohtaa merkitystä. Keskity tekstiin.
Ensimmäinen asia on herättääkö Jumala kuolleen tai vanhurkauttaako Jumala jumalattoman ? Vai onko ihminen vaikuttamassa siinä syntymisessä vaikka kastehetkellä . Ja vastauksia tulee etsiä Jumalan sanasta .Tämä on lähtökohta asioille
Timo, toistan keskity tunnustekstiin. Ja pura se koneisto osiin.
Keskeinen kysymys Jumalan valinnasta lienee siinä, minkä perusteella kristillinen seurakunta on tullut valinnasta osalliseksi. Siitä Paavali kirjoittaa (Ef.1:5.) ”Edeltäpäin määräten meidät lapseuteen hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta..” – ”ennen maailman perustamista” (Ef1:4).
Kun näin on tapahtunut jo ennen maailman perustamista, niin eikö silloin ole loogisesti ajatellen kysymys puhtaasti Jumalan pelastavasta armosta ilman meidän kykyämme, kun kukaan ei ollut vielä syntynytkään? Kun meidät on valittu Kristuksessa, niin eikö se silloin tarkoittane valinnan sitomista julistettuun sanaan ja armonvälineisiin, joiden kautta Jumala synnyttää meissä uskon.
Pelastukseen kuuluu luonnollisesti se, mistä meidät on pelastettu. Kristuksen ilmestyessä Paavalille Kristus kertoo lähettävänsä hänet pakanoiden pariin…”avaamaan heidän silmänsä, jotta he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalaa kohti sitä varten, että saisivat syntien anteeksiannon ja perintöosan pyhitettyjen joukossa uskomalla minuun.” (alkutekstin mukaan J. Thurén)
Kun Kristus puhuu tässä yhteydessä Saatanan vallasta – vaikka hän onkin luotu olento – niin ihminen on itseänsä suurempien turmiovaltojen orjuuttama, ja yksinomaan Jumalan armo voi hänet siitä vapauttaa. Siksi myös Luther sidotussa ratkaisuvallassaan puhuu paljon Saatanasta, kun humanisti Erasmus ei tiedä Saatanasta mitään. Nykyajan ihminen katsoo Saatanan olevan ehkä jokin ihmisyyden negatiivisten ominaisuuksien heijastuskuva ”myyttinen symboli” ei reaalinen olento. Lutherin käsitys Paholaisesta reaalisena olentona kuitenkin ”olennainen osa uskonpuhdistusta.”
Kosti nyt sinäkin voit keskityyä purkamaan loogisesti tuota tunnustekstiä. Mallituksen laitoin a, b , c mitä siinä oikein sanotaan.
Sami, minä puran ja vieläpä loogisesti. – Jos Jumala ratsastaa ihmisellä, ihminen tahtoo ja kulkee sinne, minne Jumala tahtoo. Jos Saatana ratsastaa ihmisellä, ihminen tahtoo ja kulkee sinne, minne Saatana tahtoo.
Olen selittänyt ennaltamääräämisen omin sanoin useasti ja laittanut raamatunkohtia siitä , en nyt laita tunnustuskirjojen pitkää tekstiä lisäksi joka puhuu samasta asiasta pitkästi selittäen .
Tottakai pelastus ja pyhityselämå kuuluu yhteen mutta pelastuksen perustus on täysin jumalan työ . elämän synty on täysin Jumalan työtä 100% ei siis elämän synnyssä ole ihmisellä osaa yhtään enempää kuin maailman luomisessa , Jumala herättää hengellisesti kuolleen jota nuo raamatun kohdat joita laitoin todistavat. Kuollut ei nähdäkseni voi auttaa omaa syntymää millään tavalla ? Eikö noista raamatunkohdista nouse mitään mieleen tai löytyykö niistä joku erilainen selitys ?
Timo, en ole nähnyt sinulta mitää tunnuskirjan kohtaa missä olisit sen purkanut loogisiin osiin. Muita selityksiä löytyy sitten kyllä.
Timo, toistan keskity tunnustekstiin. Ja pura se koneisto osiin.
Mitä koneistoa pitää purkaa ? Ensin on tunnustettava pelastus yksin Jumalan työnä armosta jossa ei ole ihmisen osuutta ja erotettava pelastuksen perusta , perustus pyhityksestä sillä muuten siitå tulee ansio . On epärehellistä väittää että pelastus on yksin Jumalan työ ja sitten sanoa mutta yhteistyössä . Ennen pelastusta on valinta johon ihmisellä ei ole osuutta . Miten Jeesus sanoikaan tehtävän opetuslapsia ? Sillätavallako että vanhemmat ovat kastehetkellä jotain välittäjiä lapselle tai että ihminen valitsee jotain kun Jumala ensin tekee aloitteen ja ihminen osallistuu lopulta pelastukseen . Pyhitystä ei tule tule sotkea pelastuksen perustaan vaan sen jälkeen kun ihmisessä vaikuttaa Jeesus asuvaisena niin elämme siitå perustuksesta eli Kristuksen sovitustyöstä .
Ennaltamäärämisoppi on lyhyesti : Kristuksessa valittu !
Voi lukea tuhansia sivuja aiheesta mutta lopulta yksimielisyyden ohje antaa ohjeistusta siihen että emme katso itseemme vaan Kristukseen
No, niin tuo oli jo ensimmäinen purku. Hyvä. Mutta kuka on valittu Kristuksessa? Mitä luterilainen tunnustus sanoo?
Olen uskonut että Sami tunnet myös luterilaisen opin ?
• Valintaa ei pidä etsiä Jumalan salaisista päätöksistä, vaan Kristuksesta ja Hänen haavoistaan. Kristus on se ”kirja”, johon meidät on kirjoitettu Yksimielisyyden ohje XI.
• Kaste ja Sana antavat varmuuden: Kun olet kastettu ja turvaat Jeesukseen, saat olla sataprosenttisen varma valinnastasi. Se ei riipu omasta kilvoituksestasi tai onnistumisestasi.
• Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan: Luterilaisuus hylkää ajatuksen, että kukaan olisi ennalta määrätty kadotukseen.
Mikä kohta yksimielisyyden ohjeessa on mielestäsi väärin Sami ?
Timo, keskity nyt oikeeseen kohtaan. Älä kierrä kysymystä. Miksi tämä on sinulle niin vaikeaa?
Mikäli vanhurskauttamista uskon kautta Kristukseen saarnataan ja se myös uskotaan, niin Saatana käy sitä vastaan, sillä hän kokee tulleensa evankeliumin sanalla haastetuksi ryhtyen vastatoimiin. Missä on Kristus, siellä on myös Saatana. Varustautuneena tulella ja miekalla, hengellisillä kiusauksilla ja ovelilla väitteillä, se nousee Jumalaa vastaan estääkseen evankeliumin saarnaamisen.
Luther on liittänyt latinankielisten teostensa julkaisuun v. 1545 kehotuksen. ”Kiittäkää Jumalaa ja rukoilkaa saatanaa vastaan saarnaamisen lisääntymistä. Sillä hän on voimakas ja paha, nykyisin vaarallisempi kuin koskaan ennen, koska hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt. ”Nykyään” tarkoittaa, että Luther ei ainoastaan löytänyt evankeliumia, vaan myös herätti Paholaisen.
Uskonpuhdistuksen symboli Kristuksen läsnäololle ei ole pyhimyksen sädekehä, vaan Paholaisen viha.
Elämän näkeminen Jumalan ja saatanan taisteluna on mielestäni zarathustralaisuuden vaikutusta. Kristinuskon mukaan saatana on jo kukistettu. Tämäkin on asia, josta voi sanoa: toisaalta näin, mutta toisaalta vielä noin. Pidän viisautena suostua tähänkin kaksijakoisuuteen.
Vaikka Saatana onkin oleellinen osa Lutherin raamatullista realismia, hän ei usko jumalallisen substanssin tai voiman ontologiseen dualismiin. Langennut enkeli on luotu olio, jonka voima ja vaikutukset ovat rajoitettu Jumalan sallimassa määrässä. Vaikka saatana onkin voitettu Kristuksen uhrikuolemalla, niin ennen vangitsemistaan Jeesus totesi heille:
”Tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta” (Luk22:53) Tuskin tässä oli kyseessä ”zarathustralaisuuden vaikutus. Eihän myöskään Paavalilla ollut kyseessä taistelu ”verta ja lihaa vastaan…vaan pahuuden henkiolentoja vastaan” (Ef6).
Luther ei myöskään yritä selittää, miksi Jumala yhä antaa luomakunnassaan tilaa tuhoaville voimille. Ne ovat kuitenkin reaalista todellisuutta. On myös huomionarvoista, että Luther kävi taistelunsa kynällä, joka väistämättä toi muutoksen pelkästään sillä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Sitä ei saatana sietänyt, eikä se siedä sitä nytkään, vaan nosti ja nostaa metelin yhä uudestaan.
Vanhassa testamentissa Jumalaa vastassa ovat ensin naapurikansojen jumalat, usein Baal. Saatana esiintyy vasta, kun on syntynyt yhteys Mesopotamian sivistykseen. Kulttuurivaikutuksia ei voine pitää vain pahoina, kun ne on sopivassa muodossa omaksuttu juutalaisuuteen ja sitä myötä kristinuskoon.
Sami !
Liityt kysyjien joukkoon mutta et vastaa kysymyksiin ! Vertaat pelastusta ja pyhitystä koneeseen joka pitäisi purkaa osiin . Kerro nyt mikä on epäselvää luterilaisessa teologiassa tai esitä oikea tulkintasi . Kun puhutaan pelastuksesta tai pyhityksestä niin se varmasti on selitetty ymmärrettävästi näissä kommenteissa . Predistinaatio oppi on valinta Kristuksessa ja sen merkitys tulisi olla selvä ja katse siinä että häneen turvaten ja eläen olemme osallisia pelastuksesta . Esitä nyt selvä kysymys mistä haluat kesekustella . Se ei ole kysymys että yritä enemmän , mulla ei ole asian suhteen pitää ongelmia ja uskon että luterilainen teologia tarjoaa raamatun opetuksien kautta selvät ja riittävät vastaukset . Sitä olen ihmetellyt jos pyytää selittämään jotain raamatun tekstejä niin eipä juuri koskaan saa vastauksia , raamatun sana ei ole argumentti jonkun puolesta kuten annat ymmärtää vaan se on se ylin ohje ja perustus jonka kautta asia selviää ja jäsentyy . En ole tottunut käymään keskusteluja muulla tasolla kuin raamatun tekstien valossa ja ne heijastuu sitten muihin teksteihin ja omaan elämään . Anna nyt selvä kysymys kun et tahdo vastata minun esittämiin kysymyksiin ? Tiedät varmaan että yhtymäkohtia löytyy mutta pelastuksen asiassa luterilaisuus ei tunnusta ihmisen osuutta armossa ja pyhitys on eri asia jossa ihmisellä on vapaata tahtoa , mitä hän tahtoo kuunnella ja miten elämässä valitsee mutta elämää ei ole ihminen synnyttämässä eikä kuolemaa ne ovat Kaikkivaltiaan Jumalan käsissä .
Se on hyvin outo ajatus mielestäni kun puhutaan vapaudesta että miten siihen liittyy käskyt jonka kautta syntyy vapaus eli maallinen vapaus on eri asia kuin vapaus Kristuksessa .
”Vertaat pelastusta ja pyhitystä koneeseen joka pitäisi purkaa osiin.” Tämä väärinkäsitys on osittain minun vikani. Vertasin oppilauselmien pilkkomista tutkittaviksi koneen purkamiseen. Sami Paajanen ei siis vertaa ’pelastusta ja pyhitystä’ vaan luterilaisten tunnustuskirjojen sanoja koneeseen.