Pyhitys tapahtuu kärsimyksen kautta , jolla tiellä tapahtuu kuten F.C Hedberg on kirjannut :
että ajalliset vaikeudet, risti ja ahdistukset ovat Jumalan välineitä, joilla Hän riisuu ihmiseltä luottamuksen omaan itseensä, omiin voimiinsa tai omiin uskonnollisiin suorituksiinsa. Kun ihmisen omat perustukset murenevat kärsimyksessä, hänet pakotetaan turvaamaan pelkästään ulkopuolellaan olevaan lupaukseen: Jumalan sanaan ja pyhään kasteeseen.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja ( 12 luvussa )
Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. … mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Kärsimys ei ole ihmismielen mukaista ja sitä ihminen pyrkii väistämään kaikin keinoin , mutta Jumalan lapsille se on varattu ja kuulu kristityn elämään . Jumala kurittaa jokaista lasta jonka omaksi ottaa ja jopa lyö häntä . Ihmismieli tahtoo ajatella kärsimyksestä että se olisi rangaistus vaikka se on eri asia , sillä Jumalan rakkaus on aina kurituksen takana ja rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys .
Hyvin kuvavaa on Aku Rädyn kokemus kun Hgissä tuli nuori tyttö vastaan humalassa rähjäisissä vaatteissa ja Aku Räty sanoi että jos olisit minun tyttö niin minä kurittaisin sinua ! Ja tyttö alkoi itkemään ja sanoi itkien että todellako rakastaisit minun niin paljon.
Maalliset isät kurittavat tätä aikaa varten mutta taivaallinen isä taivasta varten . Kärsimyksiä on kristillisessä teologiassa kuvattu 7 eri kohdalla ja kaikkia Jumala voi käyttää ja ne ovat kasvatuksellista Jumalan rakkautta , olipa ne meidän syntisyydestä , tietämättömyydestä ja tai puhtaasti meidän ulkopuolelta annettuja kärsimyksiä , myös Jumala antaa meille kärsimyksiä joita emme pysty selittämään .
Jos me ajattelemme kärsimyksiä oman onnistumisen kautta tai jopa ajattelemme että kärsimykset ei kuulu Jumalan tahtoon , niin olemme todella väärillä jäljillä . Aina syntientunnustaminen kuulu myös kärsimyksissä olevalle mutta myös usko syntienanteeksiantamukseen ja Jumalan lupauksiin tarttuen uskoa hänen armoonsa meitä kohtaan .
Uskossa meidän ei tarvitse etsiä kärsimyksiä jotta pyhittyisimme , kun Jumala on ne varannut omille lapsille .
On uskoa tai uskomuksia ennemmin ettei Jumala antaisi tai sallisi lapsilleen kärsimyksiä , joka vie ihmisen masennukseen kun silloin piru nähdään jokaisessa kärsimyksessä ja Jumalan rauha ei ole ihmisessä . Toinen ajatus että kun lihaa kuritetaan niin päästää pyhittymään , joka myös kääntää katseet pois Kristuksesta , jonka kärsimyksiä meidän olisi hyvä muistaa , kuinka hän rakkaudessaan häpeästä välittämättä ristillä hengitti niin kauan kunnes tukehtui kun keuhkot eivät saaneet enää happea . Ristin tie kulkee aina kärsimyksen kautta .
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.”
Tuli mieleen yksi iso kärsimyksen muoto ihmisille , kun Ilmestyskirjan mukaan Jumala antaa ihmisten elää viimeisinä ilman että puuttuu heidän syntiseen elämään , joka tuntuu lopulta todella pahalta jos Jumala ei vedä meitä takaisin aina yhteyteensä .
Tässä on suurin kärsimyksen muoto :
Väärintekijä jatkakooon väärintekemistään, saastainen saastumistaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä pyhittyköön edelleen.” (Ilm. 22:11)
Kyllä, ihmisen vapaa tahto valitsee, Jumala ei pakoita ketään.
Niin Jumala rakkaudessa tahtoo tarjota pelastuksen kaikille ja sen uudestisyntymän lahjan kanssa ihmisellä on kaksi jotka taistelevat on hyvä ja paha ja kelle annat ruokaan niin se voittaa jos Jumala ei armossaan saa ihmistä taipumaan . On se vapaus valita lähdenkö kirkkoon tai seurakuntaan vai muualle jne .
Tästä luterilaisuus opettaa toisin kun annat ymmärtää. 1. On yleinen pelastustahto. 2. Erityinen predestinoitu valinta ennen maailman luomista, joka koskee vain joitakin ihmisiä. He pelastuvat monergisesti vastoi pahaa tahtoansa ja siitä huolimatta. Tässä sinulla on suuri aukko luterilaisuuden suhteen.
Mutta tuo ilm kirjan kohta antaa kuvan ettei Jumala enää vedä ihmisiä parannukseen vaan antaa tehdä syntiä . Kyllähän raaamattu muualla puhuu paljonkin Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta ja myös ihmisten elämistä että hän vetää ihmisiä parannukseen eli näyttåä että ihmisillä ei ole enää edellytyksiä päästä Jumalan armon osallisuuteen .
Ei tuo ole mitäön uutta. Näin tapahtuu todellisuudessa koko ajan.
Emme ole kalvinisteja ja liittyy tietysti uskonpuhdistukseen sanan varsinaisessa merkityksessä .
Kalvinistit eivät liity mitenkään edellä kuvattuun luterilaiseen predestinaatioon.
Yksi väärinkäsitys on että luterilaisuus lähestyy uskoa luterilaisten opetuksien kautta ensisijaisesti kun raamattu on se ylin ohje ja jos toisin päin niin se on tarkastettavissa raamatusta . Kukapa vetoaa raamatun teksteihin enemmän kuin luterilainen tai siitä syntynyttä kirjallisuutta opetuksien muodossa . On paljon yleisiä narratiiveja asian ympärillä jotka eivät pidä paikkaansa .
Me ollaan tietysti samaa mieltä jos uskomme raamatun opetukset kuten ne on kirjoitettu .
Alku on tietysti että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman . ( room. 4:5) , koska ennen kastetta tai uskoontuloa ihminen on hengellisesti kuollut syntinsä ( EF. 2:1-5) .
Ja emme varmaan voi olla erimieltä pelastuksen perusteesta eli Jeesuksen ristinsovitustyöstä jonka jälkeen seuraa hyvät teot , pyhitys tai kasvaminen Kristuksessa kuten se jossain kohti ilmaistaan . Eihän Jumalattomassa ala Jumalan työ vaan sen jälkeen kun Kristus tulee asumaan .
Olisko tämä Sami ekumeeninen yhtäläisyys ? 😅
• Luterilainen kirkko hylkää opin, jonka mukaan Jumala olisi ennalta määrännyt osan ihmisistä pelastukseen ja osan kadotukseen. Luterilaisen Yksimielisyyden ohjeen mukaan Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset.
• Pelastus on yksin Jumalan teko: Ihminen ei voi pelastua omien ansioidensa, tekojensa tai edes oman vapaan tahtonsa ratkaisun ansiosta. Pelastus lahjoitetaan ihmiselle yksin armosta (sola gratia).
• Vastuu kadotuksesta on ihmisellä: Jos ihminen ei pelastu, syy ei ole Jumalan ennaltamääräyksessä, vaan ihmisen omassa epäuskoisuudessa. Ihminen kantaa itse vastuun siitä, että hän torjuu Jumalan tarjoaman armon ja kutsun.
• Katse Kristukseen, , eikä Jumalan salatun tahdon tutkimisen sijaan ihmisen tulee luottaa siihen pelastustahtoon, jonka Jumala on ilmoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Kristus itse on ”elämän kirja”, johon uskova on kirjoitettu.
Tuo aihe on helppo käsittää : Kristuksessa valittu !
Kaikki järkeily vie metsään joko katsoen omaan itseensä tai mihinkään muualle kuin Kristukseen niin katse on väärässä . Ennaltatietävä Jumala on valmistanut pelastuksen Kristuksessa .
Miksi joku miettii ja ennustelee pelastumista ? Että mitä syntejä voi tehdä ja mitä ei , vai mikä on ihmisen päämäärä pohdiskella pelastusta jonkun toisen ihmisen osalta , kun raamattu osoittaa pelastuksen Kristuksessa ??? Kun uskot ja turvaat Kristukseen niin saat olla varma pelastuksesta !
Ihmisen katse on väärässä kun se miettii muiden pelastusta ja yrittää tehdä Jumalasta sellaisen jota hän ei ole . Raamattu on yhtenäinen pelastuksesta ja kadotuksesta ja myös Jumalan kaikkitietävyydestä jo ennen meitä eli maailman perustamista ennen . Näistä kohdista ihminen tahtoo kyseenalaistaa ja vääntää ihmisjärjen mukaan mutta ne on kaikki Jumalaan kuuluvia asioita . Hän on antanut poikansa meille tieksi pelastukseen ja evankeliumin tästä jota meidän tulee viedä eteenpäin .
Siis voi kysyä mitä noista ihminen hallitsee tai mikä raamatun kohta opettaa näistä erilailla tai mikä luterilaisessa opetuksessa on väärin , kun ensin muistaa katsoa mitä Jumalan sana sanoo näistä ja ymmärtää Jumalan suuruuden luojana . Ei ole ongelmia jos niitä yritä järjellä vääntää muuksi .
”Jumalan iankaikkinen valinta (praedestinatio) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Paavali sanoo siitä (Ef. 1:4 s.): Jumala on valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa ja ”määrännyt lapseuteen”.
”Jumalan iankaikkinen valinta sitä vastoin ei tarkoita vain sitä, että Jumala ennalta näkee ja tietää valittujen pelastuksen, vaan valinta on pelastumisemme syy.”
( 11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta – Yksimielisyyden ohje – Luterilaiset tunnustuskirjat)
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi… Mikä meidät erottaisi Kristuksen rakkaudesta? Ahdistusko, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?… Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä… voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
(Room. 8:29, 35, 38–39)
Ei se poista ihmisen vastuuta vaikka pelastus on yksin armosta . Kun pelastus ei nojaa täysin Kristuksen sovitustyöhön niin se on jatkuvaa epävarmuutta ja omaa pyhitysprossesia seuraamalla näkee jatkuvat lankeemukset jotka lopulta seuraavat loppuun asti sillä tiellä .
Predestinaatiota Ei tulisi tutkia ajatuksella pelastunko minä vaan katsoa Kristukseen ja turvata hänen lupauksiin . Synergismi tuo ihmisen syntisen ihmisluonnon mukaan kilvoitteluun , kun meidän pitäisi antaa itsemme eläväksi uhriksi Jumalalle mutta se ei tarkoita kyllä lihan pyhitystä vaan uudestisyntyneen ihmisen hallintaa meissä . Ts minun tulisi vähetä ja hänen kasvaa .
Luterilainen oppi ei tarkoita, että Jumala olisi luonut osan ihmisistä kadotukseen (kuten kalvinistit opettavat) tai että ihmisellä ei olisi vastuuta. Se tarkoittaa sitä, että kun ihminen pelastuu, kunnia siitä kuuluu 100 % Jumalalle, joka valitsi meidät ennen maailman perustamista (Ef. 1:4). Mutta kun ihminen joutuu kadotukseen, syy on 100 % ihmisen oma, koska hän vastustaa Pyhää Henkeä (Apt. 7:51). Luterilainen valintaoppi kieltäytyy ratkaisemasta tätä loogista ristiriitaa järjellä, vaan pitäytyy puhtaasti Raamatun tekstissä.”
Toisille tuo predistanaatio oppi tuo toisille ahdistusta ja toisille iloa ja iloa tuo juuri se luottamus Jumalan armoon Kristuksessa , mutta samalla se tarkoittaa kilvoittelua totuudessa että saisimme säilyttää puhtaan omantunnon Jumalan edessä . Kilvoittelusta usein opetetaan hyvään pyrkimisenä mutta minä ajattelen ennemmin että se on pahan poistamista meidän elämästämme että Pyhä Henki saa vaikuttaa meissä ja meidän kautta . Ja mielestäni on paljon huonoa opetusta tai sellaista että sitä ei ihmiset ymmärrä vaikka se on mielestäni hyvin yksinkertaista kun joka päivä annamme aikaa Jeesukselle ja tahdomme turvautua häneen ja tunnustaa syntimme , että Pyhä Henki saa tehdä meissä työtä . Jos otamme siihen lihamme mukaan niin mitä siitä tulee , kun se tahtoo vaan kammeta pois Kristuksesta . Ja olen vahvasti sitä mieltä että vaikka synnillisiä ajatuksia tullessa ei tulisi taistella mielen mukaan kun häviämme siinä aina . Minä kutsun niitä tilanteita ”paskapalavereiksi ” joihin ei kannata osallistua jossa on lihamme viisaan järkemme kanssa ja syyttävä sydän ja vielä sielunvihollinen , että katson parhaaksi kiittää Jumalaa että hän on kuollut tämänkin synnin puolesta ja jatkan matkaa . Eiköhän jokainen ole yrittänyt taistella lihan käsivarsin ja lakin kautta vaipunut syvemmälle . Totuutta Jumala tahtoo salatuimpaan saakka ja erottautua hänelle . Siksi katson kilvoittelun olevan enemmän kuormien pois heittämistä ja tuevatumista Kristukseen kuin yrittämistä ja päätöksien tekemistä lihan mielen mukaan . Perisynnin takia me teemme kilvoittelusta jotain vaikeaa . Meidän ei tulisi jättää Srk kokouksia ja arjessa turvata häneen ja pitää sanaa esillä ja rukouselämää
Timo, valitettavasti et ota mitään kantaa luterilaiseen predestinaatioon, etkä käsittesitä mitenkään. Koita nyt uudestaan.