Hyväksyykö kirkon väki vl-liikkeen hoitokokoukset?
Taas on vl-liikkeessä pidetty hoitokokous eräällä rauhanyhdistyksellä, ihan tällä viikolla. Siellä on muutama ihminen "köytetty" eli sidottu "synteihinsä", kun "henki ei ole ollut heillä oikea". Henkiopit eivät siis ole jääneet 70-luvulle.
Joskus kun olen kirjoitellut hoitokokouksista ja muista vastaavista tilanteista, joissa liikkeen omia tai pois lähteviä/lähteneitä jäseniä puhutellaan, yritetään saada samanmieliseksi usein kyseenalaisia keinoja käyttäen, kirkon ihmisiä on tullut puolustelemaan toimintaa. Ihmettelen tätä suuresti. Minusta tämä asia pitäisi nyt viimeistään puhua selväksi kirkon sisällä. Miten kauan se sallii tuollaista toimintaa kristillisen yhteisönsä sisällä? Vai onko se ihan peräti ok alusta loppuun asti? Saako kirkossa toimia niin, kuten vl-liikkeen sisällä toimitaan?
Noh, saadaanahn näistä ainakin aiheita graduihin ja jauhoja myllyihin, mutta turha syyttää mustamaalaamisesta kun itse hankitaan maalit ja pensselit yleiseen jakoon.
82 kommenttia
“Eräällä rauhanyhdistyksellä?” Varmaan sillä nimikin on?
Se nimi puuttuu vieläkin.
Eli siis sitä ei ole.
Nimi on Surullisen kuuluisa paikkakunta. Vuokko paljasti sen toisen blogin kommentissaan. Oletan tietäväni tämän paikkakunnan oikeammankin nimen, mutta koska se on vain oletus niin ei enempää.
Samalla kun vanhoillislestadiolaisuus uudistuu, liikkeestä irronneet kriitikot toimivat paradoksaalisesti (jossain määrin )aidon 1970-lukulaisen hoitokokousmentaliteetin – vihjailut, huhujen levittäminen jne. – mukaisesti.
Ongelma on tietysti se, että ei ole kovin seksikästä kirjoittaa blogia aiheesta, että takahikiän kahdenkymmenen hengen rauhanyhdistyksellä kuohuu: seurakunta on sitonut – korvansa itsepintaisesti kaikilta seurakunnan neuvoilta sulkeneen – Valtterin (joka on ollut pitkään naapuririidoissa puh.joht. Oivan kanssa ) synteihinsä. Jumalan terveellä ei nyt Valtteria vähään aikaan kunnan ainoissa liikenne- ja katuvaloissa tervehditä, muuten kyllä.
Jos sen sijaan antaa blogissa ymmärtää, että ilmeisesti evankelilais-luterilainen kirkko hyväksyy edelleen vanhoillislestadiolaisuudessa riehuvat hoitokokoukset on julkisuusarvo ihan toinen. Jatkuvasti, ja toistuvasti unohdetaan ilmeisesti täysin tietoisesti, että kymmenien tuhansien kristittyjen joukossa on tuskin edes yhden käden sormilla laskettavaa määrää, joka on viime vuosien aikana todella synteihinsä vanhaan 1970-luvun malliin sidottu.
Kari-Matilta aiempi kommentti:
“En missään tapauksessa kiellä, etteikö vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyisi tälläkin hetkellä ihan aitoa henkistä, ja myös jossain määrin hengellistä, väkivaltaa. Ja olen melko varma, että Vuokko puhuu blogissaan täyttä asiaa.
Ongelma on tietysti se, että evankelilais-luterilaisen kirkon virallinen hengellisen väkivallan määritelmä – puhumattakaan hengellisellä väkivallalla bisnestä tekevistä “tieto”kirjailijoista – on kuin kirkollisten liberaalien niksikirjasta: sen mukaan oikeastaan koko klassinen kristinusko on “hengellistä väkivaltaa.””
Niinpä niin. Olen tätä itsekin miettinyt käsi sydämellä ja kirjoittanutkin aiheesta. Raamattu ja uskonnot ylipäätään, ovat TÄYNNÄ ristiriitaisuuksia.
Ensinnäkin jos ajatellaan raamatullisesti, että usko on Jumalan lahja, eikä siinä ole mitään ihmistekoa, niin miksi historia ja nykypäivä on täynnänsä käännyttämistä mitä kyseenalaisimmin keinoin?
Toisakseen, kun Raamatussa sanotaan, että ainoastaan Jumala näkee ihmisen sydämeen, miksi historia ja nykypäivä on oikein juuri tätä ajatusta vastaan sotinut mitä hirveimmin keinoin? Toisen uskoa saa lytätä mennen, tullen ja palatessa ja se tuntuu olevan niin kristittyjen kuin muidenkin uskontosuuntien ihmisten rakkain harrastus.
Ei riitä ilosanoman uskominen ja julistus, vaan pitää kontrolloida, lytätä, pakottaa, painostaa, nöyryyttää, väheksyä ja tapella. Miksi ihmeessä, jos usko on Jumalan lahja ja vain Jumala näkee ihmisen sydämeen?
Sari R-L, yleisellä tasolla on toki noin kuin sanot. Tässä on nyt kuitenkin kyseessä väite että jotain konkreettista on tapahtunut tietyllä rauhanyhdistyksellä eikä kuitenkaan kerrota missä. Tietenkin myös siitä voidaan väiitellä mikä on epäkohta.
Vuokko Ilolalta jo lipsahti että hänelle on kerrottu jotain tapahtuneen. Hän ei siis oikeasti tiedä mutta lähtee siitä että kaikki kerrottu on ilman muuta totta.
Teemu Kakkuri sanoi sen paremmin kuin itse osasin. Ei kukaan varmaan täällä niihin hoitokokouksiin myönteisesti suhtaudu mutta häiritsee tällainen toisen käden tieto. Kun jätetään kaikki yksityiskohdat kertomatta, emme voi tietää mitä on tapahtunut. Tällainen leimaa myös koko vl-liikkeen.
Kari-Matti Laaksosen kommenttia koskeva huomio:
VL-liikkeessä on sellainen elin kuin Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, eikö niin? Ja liikkeellä on myös oma lehti. Ruohonjuuritason toimintaa koordinoivaa ja ohjaavaa keskushallintoa siis löytyy myös
Ilmoita asiaton kommentti