Hyvää Ystävänpäivää
päiväkahvin aikaan
katson usein ikkunasta pihatielle
josko tänään
voisin kattaa pöytääni
toisenkin kupin
tule, ystäväni, tule
puretaan huolien kerät
tyhjennetään mielemme sopukat
itketään itkut
annetaan armon auringon paistaa
yllemme
minä tiedän
että voin sanoa mitä asioista ajattelen
minä tiedän
että voin olla juuri se mikä olen
etkä tuomitse minua
miten yksinäiseksi tunnenkaan usein itseni
miten odotankaan postin tuloa hartaasti
viestiä ystävältä
sen saadessani päiväni kirkastuu
askel kevenee
kiitollisuus täyttää mieleni
kiitos , että olet olemassa
3 kommenttia
Mieleeni tulee vuosikymmenien takaa noin 70+ yksinäinen mies. Hän sanoi: Jos olisin tiennyt miten yksinäistä on vanhuus, olisin jostain vaimon etsinyt itselleni.
Hei, tämä runo on ystävyydestä ja varsinkin yksinäisyydestä korona-aikana.
Mutta itselläni on onneksi aviomies vierelläni. Kiitos kommenteista!
Kirjoittaja
Marja Vilkama
MARJAN MATKASSA : Olen lahtelainen isoäiti ja eläkkeellä oleva luokanopettaja. Haluan kirjoituksillani tuoda esiin toisistamme välittämisen tärkeyden. Rakastan uusien ideoiden keksimistä ja varsinkin hyvien ideoiden toteuttamista.
Valitettavasti minun kannaltani asut Lahdessa kun minä asun Kotkassa. Elämän rikkautta sinulle mummi toivoo vaari.
Ilmoita asiaton kommentti