Kännykässä on nykyään kaikki: kirjeenvaihto, uutiset, rahat, aikataulut, matkaliput, Raamattu, kielikurssit, kello, kirjat, kartat, musiikki ja hätänumero – vain muutamia mainitakseni. Hyvä kapine siis. Puhelujakin voi soittaa ja ottaa valokuvia.
Mutta se on merkillistä, että sitä rakkinetta pitää koko ajan hiplata ja tarkistaa, jos olisi joku viesti tai uutinen tullut. Kun luurin hetkeksi laskee käsistään, johan on kertynyt 41 uutta juttua luettavaksi.
Nyt korona-aikana, kun kirkonmenoja on enimmäkseen tullut seurattua radion tai telkkarin välityksellä, on välillä ollut suuren taistelun takana, ettei ole kesken kaiken ottanut kännykkää käteensä ihan vain vähän vilkaistakseen… Viime kuukausina ainoastaan kynttilänpäivän piispanvihkimys on ollut niin intensiivistä katsottavaa, ettei sanottavia kiusauksia kännykän suhteen tullut.
Jos yöllä sattuu heräämään, niinkuin näillä varttuneilla kymmenillä usein käy, silloinkin pitää vilkaista kännykästä kellonajan lisäksi viimeiset uutiset. Ainoastaan mökillä voi tästä vapautua, kun siellä on niin huono kenttä, etteivät uutiset lataudu. Luoja jossakin kohtaa ihmistä sentään armahtaa!
Keskittymiskyky on siis totaalisesti mennyt, vaikka käytössä ei edes ole Facebookia, Instagramia eikä Twitteriä, Tinderistä puhumattakaan. Pelkästään YLE:n nettisivut ja maakuntalehti sekä pari harrastuksiin liittyvä Whatsapp-ryhmää jo saavat mielen levottomaksi ja ajatuksen harhailemaan.
Miten selviätte te, jotka olette mukana monilla areenoilla, kun on seurattavana työsähköpostin ja muiden työhön liittyvien viestintävälineiden lisäksi ne kaikki yksityiset jutut?
Odotan kesää, että pääsisi kääntämään kompostia, kitkemään rikkaruohoja ja istuttamaan kasveja. Silloin ei paljon kännykät kiinnosta. Silloin voi syventyä omaan tekemiseensä, keskittyä takavuosien urheilijoiden tapaan omaan suoritukseensa ja katsoa, mihin se riittää.
Se riittää multaisiin käsiin, keskittymiseen, hyvään mieleen ja kasvun ihmeeseen.
Ylläpidolle yksi kysymys: Saammeko me joskus tänne omien kirjoitusten muokkausmahdollisuudet, niinkuin entisellä alistalla oli?
Hävettää niin paljon omat lapsukset, joita näyttää jäävän paljon, kun sellaisella mitä mieleen tulee/extempore-mentaliteetilla kirjoittelen. Tuntuu vähän turhauttavalta käyttää erillistä tekstinkäsittelyohjelmaa samaan aikaan vain omein vihreiden kojraamista vatren.
Tuosta synninpäästön julistamisesta vielä pikku juttu. Totta on, että kirkkolain mukaan pappi jakaa aina leivän ja avustaja, jos sellainen on jakaa viinin. Lestadiolaisilla on tapana sopia asioitansa keskenään ehtoolliselle mentäessä ja usein vielä ennen ehtoollisen nauttimista pyytää synninpäästö. Johtunee siitä, että katekismuksessa kehotetaan nauttimaan ehtoollinen täydessä uskossa eli vahvistaa itselleen olevansa kelvollinen ehtoollisvieras (ei epäuskoinen). – Jokaisessa jumalanpalveluksessa lausutaan synnintunnustuksen jälkeen synninpäästö niinkuin myös sielunhoidollisessa keskustelussa ev.lut kirkossa. Se synniinpäästö perustuu Jumalan sanaan ja luterilaiseen perussanastoon, Synninpäästö on aina pätevä. Jumala tahtoo, että ihmiset päästetään vapaaksi synneistään, jos he katuvat ja tunnustavat ne – ja ovat valmiit myös sovittamaan ne ihmisten edessä. Jumalan valtuuksia ei kukaan voi omia itselleen. Pyhä Henki tekee työtä missä ja milloin tahtoo, jopa aasien kautta (Bileam).
Olen samassa ansassa. Kommenttinihan paljastaa sen. Antaa mennä eetteriin vaikka hieman nolottaa.
”Kännykässä on nykyään kaikki”. Suureksi onnekseni olen tähän asti osannut pysyä älykännykkäkulttuurin ulkopuolella :)! Välistä se vaatii myös tahdon voimaa. Olen ikäluokkani poikkeus siis.