Asiastahan emme pääse minnekään vaikka aihetta välillä vaihtaisimme.
Esitin aiemmin kuoleman ottamista vaihtoehdoksi. Asia liittyy kirkon kasteen Armolupauksiin missä niissä kaikissa ei jakseta katsoa Lutherin sanaan asti. Miksikähän ei välitetä, ja lupaahan kirkko myös Jumalan toimivan virallisen rotokollan ulkopuolella.
Taustana on Lutherin ripin malli minkä katumuksen sisältö on oikeasta Uskosta syntynyt synnintunto.
Vaivahan tässä on päästetyn asian kestävyys kuin pysyvyys ajan kanssa muutoksessa seuraavaan epäuskon hetkeen saakka kun inhimillisesti Ihminen usein on sivuuttanut Ihmisarvoisen katumuksen ja syyllisyyden prosessin.
No, oikeamielistyykö vaikko vanhurskautuuko Ihminen sanojen eri tavalla kirjoittamisella.
Oikeamielinen sana hyvin johdattaa meidät prosessiin muutoksessa mihin täytyy sisältyä aito katumus ja syyllisyyden huomaaminen jotta parantuminen olisi pysyvää.
Näin paras on kirjoittaa Ihminen vanhurskautuu, tai oikeamielistyy kosketuksessa Jumalaansa mikä tarkoittaa uskossa muutosprosessiin suostumista.
Kun kirjoitetaan Ihminen vanhurskautetaan on asia epäselvästi ilmaistu oikean uskonkin kautta koska parantuminen oikeamielistyneeksi on joltinen prosessi ja harvoin hetken hujaus vaikkakin sitten saadusta Oikeasta Uskosta, ja edellinen Armosta.
Vanhurskautetuksi tulemisen mahdollisuus lupauksissa Oikean Uskon hedelmissä omistamisessa sallittuna lahjana kirkon opetuksessa tarvitsee vielä huomion saarnan tai puheen tähän johdattavassa kehyksessä.
Puuttuva palanen on synnistä muistuttaminen perisynnin seurauksena mitä ilman emme voi tai saa elää päivän töissä, ajatuksissa, tai vaikkapa kirjoittaessa.
Synnistä muistuttaminen sopii hyvin Armon asiaan kun meille kerrotaan Kristuksen tähden saavamme kaikki synnit uskoessamme anteeksi, ja näin olevan vanhurskauttamisen tiellä vaikkakin sitä emme tiedä lähtömmekään jälkeen.
Mitään kausaalista yhteyttä enTheos mielessä synnillä, vielä perisyntiin sidottuna johdannaisena, ei pitäisi olla parannuksen asiassa jokaisen Ihmisen elämässä sen tarpeen huomatessaan muuten kuin alkaa käyttäytyä paremmin niin töissä kuin muutenkin mutta kirkon opetus ei symmetrisoi arkea vaan puhuu liikaa sen yläpuolelle asemoidusta hengellisestä totuusnäystä.
Uskon hedelmät ovat tosia samaten kuin nopeat Uskoontulemisen kokemukset. Kuitenkin Ihmisellä elämisen lainalaisuudet saaduissa Jumalan lahjoissa tuottavat samanlaista parantumista synnistä olkoon se hyvinkin erilaista Ihmisen suostuessa prosessiin parantumisessaan.
Näin kysymys vanhurskautetuksi tulemisesta ymmärtämisessä vaikko oikeamielistymisprosessiin tulemisesta suostumisessa on tärkeä kysymys kirkon jäsenille.
Näin homousasiassa sopii hyvin katsoa kirkon vanhurskauttamiskäsitystä jos jaksaa sen tehdä.
Kaksi aviokäsitystä samanaikaisesti ei käy.
Näin edellisen kanssa kirkon tulisi suoraselkäisesti luopua koko oikeudesta kun muuta mahdollisuutta ei olisi.
Kuitenkin kirkko voisi papin uskonkäsityksen ja siinä sen totuusnäkemyksen mukaan sallia papille avionkonsensuksen vahvistaminen samansukupuolisessa asiassa papin voidessa asiaan yhtyä.
Kirkossa ei muutenkaan katsota eikä kysellä onko lapsensa kastamisen palvelua kysynyt perhe miten uskonnoton elämässään. Tässä voi katsoa mitä vanhemmat ja kummit yhdessä seurakunnan kanssa lupaavat lapsen kristillisestä kasvatuksesta, ja miten hyvin asia keskimäärin onnistuu.
Omantunnonvapausasia pappia katsoen on tässä asiassa väärässä kulmassa.
Ei henkilökohtaisen uskonnäkemyksen ja sen totuuden katsominen samansukupuolisen vahvistamisen asiassa loukkaa mitä pappi on tahtonut, luvannut, ja tunnustanut työhönsä päästäkseen palvelemaan alle 3.n prosentin seurakuntalaisten määrää viikottaisissa Jumalanpalveluksissa.
Näin kohtuullinen harkinta olisi asiassa sitä poikaa.
Mitä jos keskusteltaisiin välillä vakavasti vaikka siitä, oliko Jeesus oikeasti Jumala vai essealainen More zaddiq ja uskonnollis-poliittinen Messias?
Kumpi niistä on hätääntyneelle syntiselle hyödyllisempi. Jos lähdettäs siitä, Heinola!
Passaa näinkin; Jeesuksen seuraajien tullessa Rooman Valtakunnan uskonnon harjoittajiksi virallistettuna luovuttiin vuoden kulueesa adoptionaalisesta dokmista minkä jälkeen Jeesus ja Jumala olivat yhtä. Tästä syntyi hyvää teologiaa eteenpäin.
Toki entisistä Jumalista kokonaan ei kerralla sopinut luopua kun piti kansaan katsoa hallitsijan konsensusta yhteisissä tavoissa tärkeissä uskon asioissa.
Näin dokmi vaihtui toiseksi dokmiksi.
Itse kyllä huomaan Jumalan mahdollisuuksiin katsoen Jumalan hyvin ottaneen Jeesuksen omaksi pojakseen. Ymmärtääkseni asia ei mitenkään estäisi Jeesuksen Jumaluutta olla todistamassa Itse Isästä, ja Hänen kanssansa.
Pekka Väisänen toteat ”kylmän viileesti” seuraavan:
””Jeesuksen seuraajien tullessa Rooman Valtakunnan uskonnon harjoittajiksi virallistettuna ””
Siis voiko ihmisiä (kansaa) pakottaa ”Jeesuksen seuraajiksi”?
Mitä Jeesus ennusti:
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Siis kenen perustama on Rooman valtakunnan ns ”kristin usko”?
Kirkkomme ilmeisesti virallinen kanta uskontotuutta katsoen on se ettei ensimmäisinä vuosisatoina ollut epäilystä Jeesuksen Jumaluudesta.
Toki huomaan myönnettävän vastakkaistakin ajatusta kilpailuna ilmenneen kuitenkin niiden olleen ja jääneen pieneksi vähemmistöksi.
No jos Jeesus olisikin ollut vain tavallinen ihminen ei hän voisi Jumalana lähettää ketään helvettiin ja sehän olisi ahdistuneille helvettiä pelkääville ainakin turhaan syyllistetyille helpottavaa?
Kyllä sillonen kirkko on hallitsijan alullepanema, sallima, ja myös hallitsijan hyväksymä hanke kuin asia yhteisissä eduissa asian konsensuksissa kuin sitä tukevissa Ihmisen hengellisissä orientaatioissa kurottaa Itseään ylemmäksi palvella Valtakunnan asiaa.
Näin maaillinen ja taivaallinen kohtasivat.
Pekka Väisänen sanoppa oliko neuvostoliitossa ollut tehdas ompelukone tehdas kuten papereissa oli mainittu kun se kuitenkin tuotti aseita?
Samoin onko joku kirkko ja sen jäsenet Jeesuksen seuraajia jos se ei tuota keskinäistä rakkautta?
Caius Julius, Cesar, Octavianus, Cesar Augustus, kaikki tekivät työtä aikaisten Jumalanpalvelusmenojen kanssa.
Huomata voi silloin nimissä katsotun vaimon sukua.
Ari Pasanen kirjoittaa hyvin; rakkautta syntyy välittämisestä, ja vaikka asia aina mielemme mukaista ei olisikaan.
Olen seurannut esikoispoikaani yli kymmenen vuoden ajan, kun hän on kamppaillut vakavan sairauden kanssa. Kaksiviikkoa sitten taistelu päättyi perjantai aamuna nukkuessa. Ihmiset rukoilivat ja rukoilimme. Teimme asioita niin kuin Raamattu opettaa. Ainakin seitsemästi hän palasi kuoleman porteilta. Jumala puhui minulle niissä koetuksissa, että Hän voisi parantaa ihan kokonaan, mutta Hänen suunnitelmansa oli toinen. En ymmärrä sitä, mutta mieleni on hyvä, että viimeisinä päivinä kävimme pitkän keskustelun ja hän oli valmis elämään ja lähtemään. Anteeksi vain, mutta monet pontevasti esitetyt mielipiteet vaikuttavat minun maailmassani tällä hetkellä hiiren vikinältä, minkälaiset argumentit kelpaavat ihmiselle Jumalan sanan kumoamisyrityksiin.
Lähimmäisen menettäminen on raskasta, oman lapsen varmasti kaikkein raskainta. Siitä lämmin osanotto.
Sen sijaan poikasi kuoleman käyttäminen keppihevosena homojen vastaisessa taistelussa ei ole välttämättä sitä, mitä lapsesi olisi halunnut. Eikä se ole mielestäni asiallista.
Osanottoni, olen läheltä seurannut parin tuttavani saattohoitoja, kärsimys on raskasta katsottavaa sen kokemisesta puhumattakaan.
Osanottoni. Oman lapsen menettäminen on raskasta, samoin puolison. Sen koin, kun mieheni elämä päättyi puolen vuoden taisteluun rajua syöpää vastaan.
Hallitsijoilla, vaikka meillä täällä, on iänaikainen tunnistamaton halu pyrkimyksessä katsoa oma asemansa korkeammalle kuin mitä raadollinen päätöksentekö ja tieto katsovat tarpeelliseksi kohtuullisessa elämisessä kansalaisilla sekoittaen asiaan intohimonsa tavoittamasta olevasta mitä itsekään ei tiedetä palvelevansa muuten kuin poliittisissa puheissa.
Vahinko ei ole suuri Ihmisen loukatessa omaa älykkyyttään, mutta Ihmistä äänestäneitä moinen ei katso.
Näin Eduskunta·aloitukset valtiollisessa Jumalanpalveluksessa voisi hyvin lopettaa kun ne katsovat valtaapitävien ja kirkon konsensusta olla yhteisellä tiellä vaikka asian juuri on toisaalla.
Näin rakkauteen ja sen kohtaamiseen voi olla kolme mahdollisuutta. Mitähän ne olisivat.
Nieminen! Tässä piti puhua mun käsittääkseni jostain muusta, mutta kaikella voi lyödä, jos haluaa. En taistele ketään vastaan silloin, kun ajattelen poikani kärsimystä ja poispääsyä, mutta kaikkiisopii näköjään kaikkeen jos niikseen tulee.
Ei siis mainittu asia ole ainoa, jossa sanaa käytetään väärin.
”Olla valmis lähtemään tai jäämään” on hyvä ja Raamatullinen toteamus, jota armorikasta tilaa on tärkeintä tavoitella ja myös omistaa.
Olen mielestäni sanonut selkeästi, ettei minulla ole sanomaa vakiintuneille pareille. Lasten ja nuorten hämmentäminen minua surettaa.
Lapset ja nuoret eivät siitä hämmenny, jos tietävät, että on muitakin kuin heteropareja. Olen tämän oman sukuni piirissä varsin selkeästi todennut. Oma nuoruuteni sen sijaan oli sangen hämmentävää aikaa, kun ymmärsin, etten sovi enemmistökuvioon, mutta tietoa muunlaisista malleista ei ollut saatavana.
Seija Rantanen siis miksi lapset ja nuoret eivät hämmenny, eikö juuri kuinka heitä on opetettu ja kuinka he ovat tietoa saaneet?
Sanoppa miksi halutaan ”muuttaa” kirkkoa hyväksymään tiettyjä asioita joita se on ennen ”vihannut” ja rankaissut niistä?
Annanpa esimerkin kun neuvostoliitossa oli ompelukone tehdas ja se tuotti aseita niin oliko tämä todella se mitä sen sanottiin olevan?
Siis kun kirkko on tuottanut vihaa ja sortoa niin onko se todella Jumalasta, tästä on todella kysymys, etsitäänkö viinirypäleitä (rakkautta) ”orjantappurapensaasta”?
Lapset opivat asenteensa ympäristöstään, jos ympäristö hyväksyy erilaisuuden lapsi ei hämmenny erilaisuudestaan vaan saatta olla siitä jopa aidosti ylpeä.
Naapurissani onkansainvälinen koulu,jota käyvien lastenvanhemmat ovat tod. näk. avarakatseisia ja sivistyneitä ja on ilo nähdä millä luontevuudella ja ilolla lapset kaveeraavat aivan erinäköisten ja -uskoisten lasten kanssa.
Kyllä lapset hänmentyvät, jos mennään siihen suuntaan, ettei saisi nimetä tyttöjä, poikia, isiä ja äitejä, vaan muilla härpäkkeillä pitäisi kutsua. Se hämmentää ja pahentaa, aivan kuin Jeesuksen vertauksessa: Kuka pahentaa yhden näistä pienimmistä, parempi olisi jne.
Jos uusi sukupolvi kasvaa uusien käsitteiden vallitessa ja vanhojen poistuttua eivät ne tuota mitään ongelmaa. Tuskin kukaan lapsi on hämentynyt vaikkei kuulekaan enää esim. sanaa nee..ri.
”Jos uusi sukupolvi kasvaa uusien käsitteiden vallitessa ja vanhojen poistuttua eivät ne tuota mitään ongelmaa.”
-Nämä ”uudet käsitteet” ne vasta hämmentäviä ovatkin. Ja samalla sellaiset sanat kuin ”mies”, ”nainen”, ”tyttö”, ”poika” ja ”sukupuoli” eivät tarkoita enää mitään.
Eli mitään uutta sisältöä noille ei ole edes tuotu tilalle, vaan ainoastaan pimahdetaan jos niitä käytetään niiden vanhassa selkeässä merkityksessä.
Ei tämä ”kehitys” todellakaan ole verrattavissa johonkin mikä mielletään haukkumasanaksi.
”Mitään uutta sisältöä noille ei ole edes tuotu tilalle, vaan ainoastaan pimahdetaan jos niitä käytetään niiden vanhassa selkeässä merkityksessä.” Ei liene kyse ’vanhasta selkeästä merkityksestä’ vaan niistä merkityksistä, joita sanoihin on aikojen kuluessa lisätty. Tarkoitan esimerkiksi pojille, tytöille, miehille ja naisille suunnattuja roolimalleja ja niihin liittyviä odotuksia.
”Ja samalla sellaiset sanat kuin “mies”, “nainen”, “tyttö”, “poika” ja “sukupuoli” eivät tarkoita enää mitään.”
Turvauduit jälleen karkeaan hyberpolaan. Kyllä meillä edlleen esim. sana n…eri tarkoittaa jotain, mutta en ole nähnyt sanan aktivikäytöstä luopumisen ahdistaneen ketään lapsia. Afrikalaisia lapsia sanan aktiivikäytön hiipuminen on tietenkin helpottanut.
Samuel kirjoitat: ” Kyllä lapset hänmentyvät, jos mennään siihen suuntaan, ettei saisi nimetä tyttöjä, poikia, isiä ja äitejä, vaan muilla härpäkkeillä pitäisi kutsua. Se hämmentää ja pahentaa, aivan kuin Jeesuksen vertauksessa: Kuka pahentaa yhden näistä pienimmistä, parempi olisi jne.”
Teet nyt jonkinlaisen käänteisen vertauksen, josta en oikein pääse kiinni. Kukaan ei kai ole kieltämässä sinulta tyttö-, poika-, isä- tai äitinimikkeitä. Voitko laittaa jonkun linkin, missä tällaista vaadittaisiin? Ja kertoisitko myös samalla, mitä nuo mainitsemasi ’muut härpäkkeet’ tarkoittavat? Minulla vanhalla mummolla eivät aina kaikki nuo uudissanat pysy hallussa.
Kerron siis omasta kokemuksestani, että nuoruuteni aikana ei tiedetty mitään samaa sukupuolta olevien suhteista. Se oli meille kaikille sen ajan seksuaalivähemmistöille (ainakin suurimmassa osassa Suomea) ihan outo juttu. Eli meistä ei siis tullut lesboja ja / tai homoja sen takia, että olisimme esim. koulun tai jonkun muun instanssin kautta saaneet tietoa seksuaalivähemmistöistä. Silti meistä tuli, mitä tuli. ”Kyllä tikanpoika tikanpojan puuhun vetää”, sanoo vanha sananlasku.
Nykylapsista ja -nuorista ei tule vähemmän heteroita sanomalla, että homojakin on olemassa.
Käänteisesti: vaikka minun lapsuuteni ja nuoruuteni maailmasssa ei ollut tarjolla mitään muuta kuin heteronormi, niin silti minusta tuli lesbo, minun ikäpolveni ihmisistä monista homoja tai lesboja. Monet menivät naimisiin yhteiskunnan painostuksesta, mutta tietysti tällaiset ’kulissiavioliitot’ olivat kaikille osapuolille onnettomia.
Tulikohan tämä nyt tarpeeksi selvästi julistettua: lasta tai nuorta ei voi ’johdatella’ tai ’houkutella’ seksuaalivähemmistöön kuuluvaksi. Lapsi ei muutu homoksi tai lesboksi tietämällä, että on olemassa samaa sukupuolta olevien liittoja. Samuel kirjoitat: ” Kyllä lapset hänmentyvät, jos mennään siihen suuntaan, ettei saisi nimetä tyttöjä, poikia, isiä ja äitejä, vaan muilla härpäkkeillä pitäisi kutsua. Se hämmentää ja pahentaa, aivan kuin Jeesuksen vertauksessa: Kuka pahentaa yhden näistä pienimmistä, parempi olisi jne.”
Teet nyt jonkinlaisen käänteisen vertauksen, josta en oikein pääse kiinni. Kukaan ei kai ole kieltämässä sinulta tyttö-, poika-, isä- tai äitinimikkeitä. Voitko laittaa jonkun linkin, missä tällaista vaadittaisiin? Ja kertoisitko myös samalla, mitä nuo mainitsemasi ’muut härpäkkeet’ tarkoittavat? Minulla vanhalla mummolla eivät aina kaikki nuo uudissanaa pysy hallussa.
Kerron siis omasta kokemuksestani, että nuoruuteni aikana ei tiedetty mitään samaa sukupuolta olevien suhteista. Se oli meille kaikille sen ajan seksuaalivähemmistöille (ainakin suurimmassa osassa Suomea) ihan outo juttu. Eli meistä ei siis tullut lesboja ja / tai homoja sen takia, että olisimme esim. koulun tai jonkun muun instanssin kautta saaneet tietoa seksuaalivähemmistöistä. Silti meistä tuli, mitä tuli. ”Kyllä tikanpoika tikanpojan puuhun vetää”, sanoo vanha sananlasku.
Nykylapsista ja -nuorista ei tule vähemmän heteroita sanomalla, että homojakin on olemassa.
Käänteisesti: vaikka minun lapsuuteni ja nuoruuteni maailmasssa ei ollut tarjolla mitään muuta kuin heteromi, niin silti minusta tuli lesbo.
Tulikohan tämä nyt tarpeeksi selvästi julistettua: lasta tai nuorta ei voi ’johdatella’ tai ’houkutella’ seksuaalivähemmistöön kuuluvaksi. Lapsi ei muutu homoksi tai lesboksi tietämällä, että on olemassa samaa sukupuolta olevien liittoja. Samuel kirjoitat: ” Kyllä lapset hänmentyvät, jos mennään siihen suuntaan, ettei saisi nimetä tyttöjä, poikia, isiä ja äitejä, vaan muilla härpäkkeillä pitäisi kutsua. Se hämmentää ja pahentaa, aivan kuin Jeesuksen vertauksessa: Kuka pahentaa yhden näistä pienimmistä, parempi olisi jne.”
Teet nyt jonkinlaisen käänteisen vertauksen, josta en oikein pääse kiinni. Kukaan ei kai ole kieltämässä sinulta tyttö-, poika-, isä- tai äitinimikkeitä. Voitko laittaa jonkun linkin, missä tällaista vaadittaisiin? Ja kertoisitko myös samalla, mitä nuo mainitsemasi ’muut härpäkkeet’ tarkoittavat? Minulla vanhalla mummolla eivät aina kaikki nuo uudissanaa pysy hallussa.
Kerron siis omasta kokemuksestani, että nuoruuteni aikana ei tiedetty mitään samaa sukupuolta olevien suhteista. Se oli meille kaikille sen ajan seksuaalivähemmistöille (ainakin suurimmassa osassa Suomea) ihan outo juttu. Eli meistä ei siis tullut lesboja ja / tai homoja sen takia, että olisimme esim. koulun tai jonkun muun instanssin kautta saaneet tietoa seksuaalivähemmistöistä. Silti meistä tuli, mitä tuli. ”Kyllä tikanpoika tikanpojan puuhun vetää”, sanoo vanha sananlasku.
Nykylapsista ja -nuorista ei tule vähemmän heteroita sanomalla, että homojakin on olemassa.
Käänteisesti: vaikka minun lapsuuteni ja nuoruuteni maailmasssa ei ollut tarjolla mitään muuta kuin heteromi, niin silti minusta tuli lesbo.
Tulikohan tämä nyt tarpeeksi selvästi julistettua: lasta tai nuorta ei voi ’johdatella’ tai ’houkutella’ seksuaalivähemmistöön kuuluvaksi. Lapsi ei muutu homoksi tai lesboksi tietämällä, että on olemassa samaa sukupuolta olevien liittoja.
Oman sukuni lapsi kysyi kahvipöydässä minulta ja puolisoltani: ”Oletteko te enemmän kuin ystäviä?” Vastasimme: ”Kyllä, olemme puolisoita”. Johon lapsi sanoi: ”Joo, kyllä mä tiedän, että kaksi naistakin voi olla puolisoita”. Eikä siitä sen enempää.
Uusi sukupolvi muuttaa kaiken, kirkossakin.
Sorry, nyt tuli samaa tekstiä kahteen kertaan. En tiedä, miksi ensimmäinen postaus ei tullut heti näkyviin.
Seijalle: Minä lähetän kanssa jokus saman jutun pariin kertaan, kun eka lähetys ei ole heti näkynyt.
Mutta muuten erinomainen selvitys Sinulta Seija, vaikka ei nää funkut sitä ymmärrä tai halua ymmärtää.
Sillä toden kieltäminen (joillekin maa on yhä litteä ja aurinko kiertää maata) ja äärimmäinen liioittelu kuuluu heidän tavanomaisiin argumenttivirheisiinsä.