Pimeyden vallat vastaan Hyvyyden voimat. Taistelu käytiin syntiinlangenneen ihmiskunnan kohtalosta. Pimeyden vallat (synti, saatana ja kuolema) tekivät kaikkensa pitääkseen ihmiset vallassaan. Ne eivät kuitenkaan mahtaneet mitään, kun kolmantena päivänä Isä Jumala herätti Poikansa kuolleista . Ylösnoussut rikkoi kuoleman ja tuonelan portit ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden. Jeesuksen voiton myötä maailma muuttui peruuttamattomalla tavalla.
Otan kaksi esimerkkiä muutoksen välttämättömyydestä:
Äskettäin kristityksi kääntynyt mies ja hänen epäuskoinen ystävänsä keskustelivat:
- Sinä olet siis löytänyt Kristuksen?
- Niin olen.
- Sitten sinun täytyy tietää hänestä paljon. Kerrohan, missä maassa hän syntyi.
- En tiedä.
- Kuinka vanha hän oli kuollessaan?
- En tiedä.
- Montako saarnaa hän piti?
- En tiedä.
- Kristinuskoon kääntyneeksi näytät tietävän hyvin vähän Kristuksesta!
- Oikeassa olet. Itseänikin hävettää, miten vähän hänestä tiedän. Tämän verran tiedän kuitenkin: kolme vuotta sitten olin juoppo. Olin korviani myöten veloissa ja perheeni oli hajoamassa. Vaimoni ja lapseni pelkäsivät joka ilta kotiintuloani. Nyt olen lakannut juomasta, velkamme ovat maksetut ja kotimme on onnellinen. Kaiken tämän Kristus on minulle tehnyt. Tämän verran tunnen häntä.
Kristuksen oikea tunteminen tarkoittaa, että se, mitä saamme tietää, uudistaa meidät.
* * * * * * * * * *
Erääseen seurakuntaan tuli uusi pappi suoraan papinkoulun penkiltä. Hän oli täynnä innostusta ja halusi saarnoissaan kertoa kaikkea uutta oppimaansa. Saarnat vilisivät filosofiaa ja psykologiaa, vaikeita vierasperäisiä sanoja, historiallis-kriittistä raamatuntulkintaa. Nuoren papin innostuksesta huolimatta seurakunta ei lämmennyt hänen saarnoilleen.
Eräänä sunnuntaina pappia odotti saarnatuolissa paperille kirjoitettu viesti: ”Me haluamme nähdä Herran!” Pappi hätkähti. Mitä hänen pitäisi tehdä aikaisempaan nähden toisin? Hämmennyksissään hän tarttui raamattuun ja alkoi lukea sitä. Raamatun lukeminen tuntui oikeastaan aika mukavalta. Hän alkoi päivittäin varata aikaa Ison Kirjan lukemiselle. Hän alkoi myös siteerata raamattua saarnoissaan.
Eräänä sunnuntaiaamuna pappi kiipesi taas saarnastuoliin ja löysi sieltä uuden paperilapun, joka oli kirjoitettu samalla käsialalla kuin viimeksikin: ”Opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran!” Todellinen kontakti oli syntynyt saarnaajan ja sanankuulijoitten välille. Ratkaiseva muutos tapahtui, kun pappi Raamatun välityksellä oppi, mitä on Kristuksen sisällinen tunteminen.
* * * * * * * * * *
Ruttopuiston rovastin mielestä varmin todiste Jeesuksen ylösnousemuksesta on se muutos, joka tapahtui hänen entisissä opetuslapsissaan. Oppilaat olivat varmoja, että homma oli nyt tässä: Jeesus tapettiin ja heille tulisi käymään samalla tavalla kuin Mestarilleen. Siksi piti lymyillä lukkojen takana piilossa. Hetken kuluttua nämä henkensä edestä pelänneet miehet kuitenkin lähtevät Jerusalemin kaduille ja kujille pelottomasti kertomaan, että Jeesus elää.
Ratkaiseva syy siihen, että ihminen lopulta päätyy uskomaan Kristuksen ylösnousemukseen, on hänen oma kokemuksensa. Usko ylösnousemukseen ei voisi jatkuvasti elää maailmassa, elleivät ihmiset omassa elämässään yhä uudelleen ja uudelleen kohtaisi Ylösnoussutta. Se, että kristillinen kirkko niin vakaasti pitää tästä uskosta kiinni, johtuu siitä, että koko kirkon elämä on elämää Kristuksen yhteydessä Pyhän Hengen voimassa, elämää, jossa Ylösnoussut puhuu meille ja toimii meidän keskuudessamme. Me emme ole historiallisen Jeesuksen opetuslapsia, vaan nimenomaan ylösnousseen Herran seuraajia.
* * * * * * * * * *
Joskus olen törmännyt Sinä kelpaat sellaisena kuin olet-tyyppiseen hengelliseen opetukseen. En ymmärrä laisinkaan, sillä aloittaessaan toimintansa Jeesus jatkoi samalla linjalla kuin pikkuserkkunsa Johannes Kastaja: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” Tuo Jeesuksen vaatima parannuksenteko merkitsee mielenmuutosta, asennemuutosta, tuttujenkin asioitten uudelleen, toisella tavalla ajattelemista. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että me suostumme avautumaan, avaamaan sydämemme ylösnousseelle Herrallemme.
Lisäys 8.4.2015: Kas, tässä Pro Fiden biisi linkin takana.
Vaikka ongelma on kielellinen, taustalla on suurempi, henkinen ja hengellinen ongelma. Yleinen kielenkäytön rapistuminen on heijastusta yhteiskunnan syvärakenteiden rapautumisesta. Haluttomuus panostaa laadukkaaseen julkiseen kieleen kertoo haluttomuudesta elää kunnioittavassa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kaikkien toimijoiden kanssa. Tämä taaas on oman tulkintani mukaan suorassa syy-yhteydessä kristinuskon merkityksen vähentymiseen ihmisten elämässä. Mutta olisi karkea yksinkertaistus väittää että pienellä kirjoitettu jumala kertoo Jumalan halveksimisesta.
Itse ajattelen siten, että Raamattu on tuon kirjan nimi ja suomenkielessä nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Tässä mielessä Raamatun kirjoitusasu on itsestäänselvyys.
Jumala on puolestaan sekä nimi että käsite ja oikeinkirjoitussääntöjen mukaan sen voi kirjoittaa sekä isolla että pienellä alkukirjaimella. Toki alkukirjaimen koolla on edellä mainittu ero ja alkukirjaimen valinta voi ehkä myös heijastaa kirjoittajan uskonnollista vakaumusta tai sen puutetta olematta tarkoituksellisesti uskoa halveksiva. Ehkä joku uskosta osaton kokee teennäiseksi puhua Jumalasta, jos hänellä ei sellaista ole.
Jumalan kirjoittaminen pienellä kirjaimella tietoisessa loukkaamistarkoituksessa on moukkamaista eikä se kuulu aikuismaiseen käytökseen. Se on yhtä lailla moukkamaista kuin sitaattien lisääminen Vihervaaran nimen ympärille tai hänen kutsumisensa nimimerkiksi.
Mitä sitten tulee Jaakko Paakkasen ajatukseen siitä, että kristinuskon merkityksen väheneminen johtaa haluttomuuteen elää kunnioittavassa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan yhteiskunnan kaikkien toimijoiden kanssa, olen jyrkästi eri mieltä. Näen, että kristillisyys voi johtaa vastakkainasetteluihin ja kunnioittavan vuorovaikutuksen puutteeseen kaikkine ”Jumalan terveineen” siinä missä mikä tahansa muukin ismi tai arvomaailma.
Komppaan niitä, jotka ovat sitä mieltä että kristinuskon Jumala kuuluu jo kielioppisääntöjen mukaan kirjoittaa isolla kirjaimella. Mutta kas kummaa: Allahia kukaan toimittaja ei kirjoita pienellä kirjaimella.
Allah, Zeus, Ahti tai Buddha ovat niin voimakkaasti erisnimiä, että edelleen katson niiden kirjoittamisen isolla kirjaimella olevan itsestäänselviä. Jumala voi, täysin kielioppisääntöjen mukaisesti, olla sekä Jumala että jumala. Kyseessä ei ole pelkästään erisnimi vaan sanalla on myös yleisniminen merkitys, joka kuuluu kirjoittaa pienellä alkukirjaimella.
Itseasiassa myös Raamatulla on yleisniminen merkitys, joka perustelee sen kirjoittamisen pienellä alkukirjaimella tietyissä tapauksissa. Lauseessa ”museossa oli vanhojen raamattujen näyttely” Raamattu kirjoitetaan kielioppisääntöjen mukaan pienellä kirjaimella asiayhteyden yleisnimisen luonteen takia.
Allah on kristinuskon Jumala ihan samalla lailla kuin God, Dios, Bog jne. Mutta miksi toimittajat osaavat kirjoittaa nimen Allah isolla kirjaimella? Ehkä se menee tuurilla oikein. Myös monissa niistä kielistä, joissa erisnimet pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella, olisi mahdollisuus käyttää artikkelia, joka kuitenkin useimmissa tapauksissa jätetään pois.
Saksan kieli on oma tarinansa. Saksassa ei voi käyttää pientä kirjainta yleisnimen merkkinä (tai epäuskon tunnustuksena), koska kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Saksassa
Arabiassa Jumalaa tarkoittava erisnimi muodostetaan määräisen artikkelin avulla vastaavasta yleisnimestä. Englanniksi voitaisiin vastaavasti kirjoittaa tikkukirjaimin THE GOD ja ruotsiksi GUDEN, Kristillisessä kielenkäytössä määräinen muoto esiintyy kai lähinnä attribuuttia käytettäessä (den levande Guden, the living God). Wiccapiireissä taas käytetään määräistä muotoa erisnimenä ilman attribuuttia.
allah muuten ei ole erisnimi,vaan arabian kielessä yleisnimi jumalalle.monet mieltävät allah nimen tarkoittavan islamin jumalaa.toidellisuudessa se voi tarkoittaa mitä tahansa jumalaa.jos arabian kieltä puhuva puhuu kristinuskon jumalasta hän käyttää nimitystä”allah”..koska se on yleisnimitys jumalalle.ei erisnimi.länsimaissa allah vain mielletään tarkottamaan islamin jumalaaa.
Kiitoksen Juhalle (jonka nimen varmaakin saa kirjoittaa isolla alkukirjaimella 🙂 tämän tiedon tarjoilemisesta. Tästä inspiroituneena korjaan hieman edellistä lausuntoani, joka korjattuna kuuluisi jotenkin näin:
Arabiankielen tuntemus on Suomessa melko harvinainen taito. Samoin syvällinen ymmärrys islaminuskosta. Näistä puutteista johtuen uskon, että Jusu Vihervaaran tavoin, moni suomalainen kuvittelee Allahin olevan erisnimi siinä missä Paavali, Zeus tai Pentti.
Valtaosa suomalaisista tietää, että suomenkielen pääsääntö on se, että erisnimet kirjoitetaan isolla ja yleisnimet pienellä. Olettaisin, että tästä syystä arabiaa osaamaton toimittaja saa Allahin kirjoitettua isolla. Suomenkielessä Allah kun on käsitykseni mukaan aina erisnimi. Toisin kuin Allah, jumala on suomenkielessä yleisnimi silloin kun se kirjoitetaan pienellä ja sen kirjoittaminen pienellä on täysin kielioppisääntöjen mukaista.
Toisaalta suomen kielessä voi perustellusti käyttää erisnimeä ”Allah” viittaamaan islamin uskon jumalaan, joka ei ole sama kuin krisinuskon Jumala, koska Allah ei ole kolmiyhteinen, yksiolentoinen ja jakamaton Jumala, vain kristinuskossa esiintyvä jumaluus. Tämän identiteettieron selventämiseksi on hyvin perusteltua puhua kristinuskon Jumalasta ja islamin Allahista, varsinkin kun muslimit, hyvin sympaattisesti mutta teologisesti virheellisesti, sanovat usein kristittyjen ja muslimien uskovan samaan Jumalaan.
Niin se mielletään Aasiassakin.
Malesian kristittyjä on kielletty käyttämästä raamatunkäännöksessään nimeä Allah. Esivallan miekka uhkaa.
Sekä kristityt että muslimit ajattelevat, että on olemassa vain yksi Jumala. Monoteistin on mahdotonta sanoa, että kristittyjen Jumala ja muslimien Allah olisivat eri olentoja. Jos väitetään että muslimien Allah ja (suomalaisten) kristittyjen Jumala ovat eri jumalia, niin sanaa ’jumala’ käytetään subjektiivisessa merkityksessä, tarkoiuttamaan palvonnan kohdetta.
Allah on erisnimi niin muslimeille kuin kristityillekin. Määräinen artikkeli tekee siitä erisnimen. Arabiankieliset kristityt puhuvat kolminaisuudesta käyttäen nimeä Allah: Allah al Ab, Allah al-Ibn, Allah al-Ruh-al-Quds. Tarvitseeko kääntää?
Malaijikielissä on kyllä sana ’tuhan’, joka tarkoittaa jumalaa. Tätäkö sanaa Malesian muslimit haluaisivat kristittyjen käyttävän? Vai olisiko laina otettava mieluummin englannista (God) kuin arabiasta (Allah)?
juha nuppola :”allah muuten ei ole erisnimi,vaan arabian kielessä yleisnimi jumalalle.”
Niinpä ja siksi toivoisinkin, että kristityillä olisi rohkeutta kirjoittaa koko ihmiskunnan Jumalaa tarkoittava sana isolla alkukirjaimella.
Näistä ”väännöistä” tulee lähinnä mieleen se vanha juttu kolmesta viisaasta, jotka törmäsivät pimeässä norsuun, ja korvaan törmänneen mielestä kysymys oli palvunlehvästä, jalkaan törmänneen mielestä pylväästä ja kärsään törmänneen mielestä jonkinlaisesta putkesta tai letkusta, ja he tappelivat tästä asiasta koko elämänsä ajan, eivätkä koskaan päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mihin he olivat törmänneet.
Aina kun näen kirjoitettavan ”jumala” tulee tarve kysyä::Kuka heistä? Toki usein asiayhteydestä ilmenee, että ei tarkoiteta Ukkoa, Zeusta tai Krishnaa, vaan Jumalaa, siis monoteististen uskontojen ainoaksi todelliseksi uskomaa. Enhän minä usko Ukkoon enkä Zeukseen, mutta en toki tätä epäuskoani tarvitse korostaa luopumalla heidän nimensä kirjoittamisesta oikein. Ei Jumalan nimen kirjoittaminen niin, että varmasti ymmärretään, ketä tarkoitetaan, ole mikään uskontunnustus, kyllä se pitäisi kohtuuden ja ymmärrettävyyden nimissä luontua ateistinkin kynään.
Minä olen hieman haistamassa tässä keskustelussa loukkaantumista sen salaliittoteorian johdosta, että eliitti Suomessa suhtautuisi suvaitsemattomasti kristinuskoon ja samaan aikaan suvaitsisi islaminuskoa. Nyt näyttää, että jo toimittajatkin on vedetty tähän mukaan syyttämällä heitä siitä, että islamin jumala saa suuremman alkukirjaimen.
Tässä onkin kysymys median suuresta salaliitosta vainoharhaisia vastaan. Hyvä että äänet päässä kertoivat sen sinullekin.
Se on vakava asia!
Joo, ja nyt keskustelu rönsyy runsaasti, niin suosittelen Jaakko Hämeen-Anttilan kirjaa Usko. Siinä on viisas mies. Ja kirja on helmi!
minä en viitsi kirjoittaa edes omaa nimeäni isollla alkukirjaimella.jos on olemassa jokin täydellisen hyvä luoja hän ei varmaan pahaiaistuiksi tällläisesta muotoseilkasta.
ps.minun nimeni saa jatkossakin kirjoittaa pienellä alkukirjaimellla,enkä siitä pahastu.
muuten kaksi viimeistä kouluvuotta olivat ehtä h¤¤¤¤¤¤¤ä”siihen nähden nimeni kirjoittaminen pienellä on pikkujuttu.tosin nämä kiusaajat eivät ole pärjänneet elämässään.