Hän muutti kaiken, mun Jeesukseni muutti mun!

pelastusviikonloppu

Pimeyden vallat vastaan Hyvyyden voimat. Taistelu käytiin syntiinlangenneen ihmiskunnan kohtalosta. Pimeyden vallat (synti, saatana ja kuolema) tekivät kaikkensa pitääkseen ihmiset vallassaan. Ne eivät kuitenkaan mahtaneet mitään, kun kolmantena päivänä Isä Jumala herätti Poikansa kuolleista . Ylösnoussut rikkoi kuoleman ja tuonelan portit ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden. Jeesuksen voiton myötä maailma muuttui peruuttamattomalla tavalla.

Otan kaksi esimerkkiä muutoksen välttämättömyydestä:

Äskettäin kristityksi kääntynyt mies ja hänen epäuskoinen ystävänsä keskustelivat:

  • Sinä olet siis löytänyt Kristuksen?
  • Niin olen.
  • Sitten sinun täytyy tietää hänestä paljon. Kerrohan, missä maassa hän syntyi.
  • En tiedä.
  • Kuinka vanha hän oli kuollessaan?
  • En tiedä.
  • Montako saarnaa hän piti?
  • En tiedä.
  • Kristinuskoon kääntyneeksi näytät tietävän hyvin vähän Kristuksesta!
  • Oikeassa olet. Itseänikin hävettää, miten vähän hänestä tiedän. Tämän verran tiedän kuitenkin: kolme vuotta sitten olin juoppo. Olin korviani myöten veloissa ja perheeni oli hajoamassa. Vaimoni ja lapseni pelkäsivät joka ilta kotiintuloani. Nyt olen lakannut juomasta, velkamme ovat maksetut ja kotimme on onnellinen. Kaiken tämän Kristus on minulle tehnyt. Tämän verran tunnen häntä.

Kristuksen oikea tunteminen tarkoittaa, että se, mitä saamme tietää, uudistaa meidät.

* * * * * * * * * *

Erääseen seurakuntaan tuli uusi pappi suoraan papinkoulun penkiltä. Hän oli täynnä innostusta ja halusi saarnoissaan kertoa kaikkea uutta oppimaansa. Saarnat vilisivät filosofiaa ja psykologiaa, vaikeita vierasperäisiä sanoja, historiallis-kriittistä raamatuntulkintaa. Nuoren papin innostuksesta huolimatta seurakunta ei lämmennyt hänen saarnoilleen.

Eräänä sunnuntaina pappia odotti saarnatuolissa paperille kirjoitettu viesti: ”Me haluamme nähdä Herran!” Pappi hätkähti. Mitä hänen pitäisi tehdä aikaisempaan nähden toisin? Hämmennyksissään hän tarttui raamattuun ja alkoi lukea sitä. Raamatun lukeminen tuntui oikeastaan aika mukavalta.  Hän alkoi päivittäin varata aikaa Ison Kirjan lukemiselle. Hän alkoi myös siteerata raamattua saarnoissaan.

Eräänä sunnuntaiaamuna  pappi kiipesi taas saarnastuoliin ja löysi sieltä uuden paperilapun, joka oli kirjoitettu samalla käsialalla kuin viimeksikin: ”Opetuslapset iloitsivat  nähdessään Herran!” Todellinen kontakti oli syntynyt saarnaajan ja sanankuulijoitten välille. Ratkaiseva muutos tapahtui, kun pappi Raamatun välityksellä oppi, mitä on Kristuksen sisällinen tunteminen.

* * * * * * * * * *

Ruttopuiston rovastin mielestä varmin todiste Jeesuksen ylösnousemuksesta on se muutos, joka tapahtui hänen entisissä opetuslapsissaan. Oppilaat olivat varmoja, että homma oli nyt tässä: Jeesus tapettiin ja heille tulisi käymään samalla tavalla kuin Mestarilleen. Siksi piti lymyillä lukkojen takana piilossa. Hetken kuluttua nämä henkensä edestä pelänneet miehet kuitenkin lähtevät Jerusalemin kaduille ja kujille pelottomasti kertomaan, että Jeesus elää.

Ratkaiseva syy siihen, että ihminen lopulta päätyy uskomaan Kristuksen ylösnousemukseen, on hänen oma kokemuksensa. Usko ylösnousemukseen ei voisi jatkuvasti elää maailmassa, elleivät ihmiset omassa elämässään yhä uudelleen ja uudelleen kohtaisi Ylösnoussutta. Se, että kristillinen kirkko niin vakaasti pitää tästä uskosta kiinni, johtuu siitä, että koko kirkon elämä on elämää Kristuksen yhteydessä Pyhän Hengen voimassa, elämää, jossa Ylösnoussut puhuu meille ja toimii meidän keskuudessamme. Me emme ole historiallisen Jeesuksen opetuslapsia, vaan nimenomaan ylösnousseen Herran seuraajia.

* * * * * * * * * *

Joskus olen törmännyt Sinä kelpaat sellaisena kuin olet-tyyppiseen hengelliseen opetukseen. En ymmärrä laisinkaan, sillä aloittaessaan toimintansa Jeesus jatkoi samalla linjalla kuin pikkuserkkunsa Johannes Kastaja: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” Tuo Jeesuksen vaatima parannuksenteko merkitsee mielenmuutosta, asennemuutosta, tuttujenkin asioitten uudelleen, toisella tavalla ajattelemista. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että me suostumme avautumaan, avaamaan sydämemme ylösnousseelle Herrallemme.

 

Lisäys 8.4.2015: Kas, tässä  Pro Fiden biisi linkin takana.

 https://youtu.be/nhoaQo1xOG4

6 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Juuri näin ja tuo Parannus on juuri, Kristus joka on tullut ihmisen sydämeen asumaan uskon kautta, Hän muuttaa kaiken, kääntää mieleni, muuttaa asenteeni itseäni ja lähimmäisiäni kohtaan. Opin tuntemaan Jeesuksen Armon yhä syvemmin ja niin Armonsa kasvattaa minua, näen synnin, vanhurskauden ja tuomion yhä kirkkaammin. Heikkouteni lisääntyy, mutta Kristuksen Armo vain kasvaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Kiitos, Ismo, palautteesta.

      Yritin muuten löytää Pro Fiden videon tuosta Hän muutti kaiken-biisistään, mutta eipä sitä kukaan ole näemmä ladannut youTubeen tai muualle. Lopulta löytyi sellainen versio, jonka joku oli kuvittanut hyvin äitelillä Jeesus-kuvilla. Kappale on kuitenkin gospelin alkuaikojen ensimmäisiä hittejä, joten jos joku sen löytää tai osaa omalta levyltään siirtää, niin tänne vaan, kiitos.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Oikeastaan se, mitä RR kirjoittaa viimeisessä kappalessa on toisin ilmaistuna perinteinen pietistinen ordo salutis. Hienoa Hannu:-)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Kari-Matti: Tuo ORDO SALUTIS kummitteli koko viime yön mun unissani. Siis pelkkänä kirjainyhdistelmänä. Fonttien ulkoasu ja koko vaihtelivat, mutta muuten en päässyt sanaparin taakse. Yritin myös vaihtoehtoa ORPO SALUKI, mutta siitä uni nyrjähti vain koiriin. Loppuajan katselin sitten opaskoirien seikkailuja. Mutta herättyäni opaskoirat olivat kadonneet, kun taas ORDO SALUTIS palautui mieleen.

      Olipas kerrassaan pietistinen kokemus! Vai oliko sittenkin enempi pieteettinen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Siis painajaisuni. Piehtaroit sängyssä yltä päältä kylmässä hiessä. Kyseessä lienee kronologisesti etenevän armonjärjestyksen ensimmäinen vaihe: katumus!

      Silloin joskus kun körtit vielä eivät olleet lanseeranneet tunnuslauseekseen ”sinä kelpaat sellaisena kuin olet”, heitä (ja meitä) lohdutti se, että pietismissä ihmisen uudistumisen nähdään alkavan jo heti armonjärjestyksen alussa. Tosin ei katumukseen pysähtymisestä/omavanhurskaasta omassa viheliäisyydessä kylpemisestä ehkä olisi pitänyt uskonsääntöä tehdä:-)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Pietismi ja halpa Armo väänsivät kerran kättä, kumpi voitti? Vastaus: Kristus, sillä Kumpikin päätyy lopulta polvilleen ristin juurelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121