Elääkö piispa vaarallisesti?

On oikeastaan epämielyttävää kirjoittaa julkisuuden henkilöstä joka ilmiselvästi elää vaarallisesti virassaan. Sellainen kirjoittaja joutuu helposti leimatuksi pahantahtoiseksi ja kateelliseksi vainoojaksi. Sitäpaitsi , minulla ei tavallisesti ole vaikeuksia hyväksyä sitä ,että myös joku julkis tekee jonkun kerran ohilyöntejä kunhan vain oppii erehdyksistään ja parantaa tapansa.

Yksi ruotsalaisen politiikan voimahamoja oli ministeri ja puoluejohtaja Mona Sahlin. Hänelle tuli vakavia vaikeuksia siitä ,että hän oli ostanut ministeriaikanaan Tobleron-suklaata virkaluottokortillaan. Kun asiaa alettiin tutkimaan ,niin paljastui pitkärivi , summina pieniä, mutta lukumääräisesti monia, tuollaisia ostoksia ja vastaavaa. Samalla todettiin että hänellä oli omasta sivutoimisesta yhtiöstään maksamattomia verovelkoja kruunuvoudille. Hän joutui muutamaksi vuodeksi jäähylle. Myöhemmin saman tyyppiset asiat toistuivat, mutta nyt paljon vakavampina. Lopulta hänestä tuli ei-toivottu henkilö ja hän hävisi yhteiskunnan varjoihin. Raamatullisesti hän oli saanut teoistaan sielulleen vahingon. Hänen kohdallaan oli kyse jonkinlaisesta ylimielisestä asenteesta byrokraattisia pikkumaisuuksia niin kuin veronmaksua ja luottokortin käytön raportoimista kohtaan. Kyseessä ei ollut minkäänlainen rikollinen toiminta vaan yleinen elämänasenne.

Nyt eräs suomalaisista piispoista on kolmannen kerran todettu elävän samaan tyyliin kun Mona Sahlin. Ensin suuren seurakunnan kirkkoherrana, samalla pitäen sivutointa ja nyt piispana. Kaikissa noissa toimissa ja monen vuoden mittaan sama leväperäisyys julkisten varojen suhteen . Kyse ei siis ole jostakin yksityisestä taksimaksusta tai ravintolalaskusta, vaan systeemiksi tulleesta elämäntavasta. Jonkun huolimattomuuden voi katsoa sormien läpi ,mutta miten suhtautua tuollaiseen elämäntyyliin?

Lahjakas mies ,joka varmasti hoitaa virkansa hyvin ja osaa olla suosittu.Mitä minä pelkään on se , että lopulta hän ei enään huomaa niitä rajoja joita ei edes piispa saa ylittää ja tulee tuhoamaan elämänsä ja loukkaamaan monen muun elämää ,niiden jotka ovat uskoneet häneen .

Vielä on aikaa parannuksen tekoon mutta tällainen ei saa enään toistua.

    • Höpö löpö, ”Henki tietysti kulkee, missä tahtoo, mutta silloinkin kuulemme sen huminan”. Tässä jupakassa ei kuulu Henhen huminaa, vaan pelkästään lihallisen ahkeroimisen ähkiminen
      .
      Älä sinä Heinola huolestu Hämäläisen kompetensseista ta valtuuksista. Kokemusta löytyy Hengen ilmiöiden arvioimisesta, kun olen sitä vuosikymmeniä työkseni tehnyt.

      Kuitenkin, mitä tähän tilanteeseen tulee, kyse ei ole pelkästään minun arvioistani, vaan seurakunnan yhteisestä tuntumasta. En tunne yhtään hengellisenä pitämääni uskovaa, joka ajattelisi, että Korhosen touhut olisivat järin hengellisiä. Itse toimittajan työ häneltä kyllä varmasti sujuu, mutta kirkossahan on kyse vähän muusta kuin MOT_ohjelmassa. Tätä Korhonen ei nähtävästi ymmärrä vieläkään. Hänen minusta pitäisi uudestisyntyä niin, että hän joutuisi itse kirkon Herran kanssa tekemisiin. Se sitten kyllä muokkaisi toimintatapojakin. Uudestisyntyneenä voimme paremmin oppia Jumalasta kuin vain uskonnollisena.

    • Antti H: ”Älä sinä Heinola huolestu Hämäläisen kompetensseista tai valtuuksista. Kokemusta löytyy Hengen ilmiöiden arvioimisesta, kun olen sitä vuosikymmeniä työkseni tehnyt:”

      ”Joka itsensä ylentää….”

    • Hentilä. ”Kokemusta löytyy Hengen ilmiöiden arvioimisesta, kun olen sitä vuosikymmeniä työkseni tehnyt:”

      “Joka itsensä ylentää….”

      Huomaa että puhun seurakunnan arviosta, en vain omastani. Jos siis sanon tehneeni hengellistä työtä, se ei ole sen kummempaa kuin että joku sanoo politikojneensa tms.

      Itsensä ylentämiset voi tässä unohtaa, koska jokainen joka on lähtenyt kokoaikaisesti palvemaan Herraa huomaa aika äkkiä että itsensä ylentäminen ei ole erityisen viisasta. Kuitenkin se, että sanoo osaavansa eritellä hengellisiä ilmiöitä ei ole mitään itsensä ylentämistä, vaan aivan tavallinen toteamus. Joku muu voi esimerkiksi osata korjata autoja tai toinen tehdä lujuuslaskelmia rakennuksille. Jos on hyvä sellaisessa, ei ole väärin että toteaa sen.

    • ”Jos siis sanon tehneeni hengellistä työtä, se ei ole sen kummempaa kuin että joku sanoo politikoineensa. – – – Joku muu voi esimerkiksi osata korjata autoja tai toinen tehdä lujuuslaskelmia rakennuksille..” Jäin miettimään, olisiko tuollaisella ’ei sen kummempaa’ hengellisyydellä juurikaan tekemistä Hengen kanssa. Kyllä kai pyhän ja maallisen välillä on suurikin ero. Tuskin sellaisesta, joka ei ole autonasentajan työtä kummempaa kirjoitettaisi: ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.”

    • Pentti. ” Jäin miettimään, olisiko tuollaisella ‘ei sen kummempaa’ hengellisyydellä juurikaan tekemistä Hengen kanssa”.
      Tässä sinulla onkin miettimistä täksi päiväksi.

    • Pentti. ” Kyllä kai pyhän ja maallisen välillä on suurikin ero. Tuskin sellaisesta, joka ei ole autonasentajan työtä kummempaa kirjoitettaisi: “Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi”
      No kun autoasentaja on Pyhällä Hengellä täyttynyt on hän erilainen kuin hänen työkaverinsa joka ei tunne Jumalaa. Kyllä Raamatussa hengelline ja fyysinen ulottuvuus ovat samaa luomakuntaa ja molemmissa on omat lainalaisuutensa, joita voidaan aivan mainiosti analogisesti ajatella, kunhan niiden eritysiluonne pysyy selkeänä mielessä.

    • ”No kun autoasentaja on Pyhällä Hengellä täyttynyt on hän erilainen kuin hänen työkaverinsa joka ei tunne Jumalaa.” Tuskin hän kuitenkaan on sen vuoksi parempi asentaja.

    • ”Raamatussa hengellinen ja fyysinen ulottuvuus ovat samaa luomakuntaa ja molemmissa on omat lainalaisuutensa.” Minä ymmärrän luomakunnalla tätä katoavaa maailmaa, joka toimii omien luonnonlakiensa mukaan. Henki taas on Raamatun mukaan peräisin tuonpuoleisesta ja palaa sinne. Se ilmaistaan Saarnaajan kirjassa näin: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.” Hengellisyyden mahdollisesta ’lainalaisuudesta’ Raamattu todellakin sanoo: ”Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” Niinpä pidän ihmistä, joka katsoo voivansa ’mainiosti ajatella’ hengen lainalaisuuksia, erehtyneenä. Se, mitä hän arvioi, on luultavasti psykologisten ilmiöiden eikä jumalallisen hengen toiminta.

    • Pentti. ”Tuskin hän kuitenkaan on sen vuoksi parempi asentaja”.
      No hän on erilainen iankaikkisuutta ajtellen, koska Pyhä Henki asuu hänessä. . Sitten, onko hän iankaikkisesti asentaja vai ei, emme taida tietää. Toinen asentaja voi myös olla taitavampi autoja korjaamaan, mutta hänessä ei ol Jumalan valtakuntaa, ja tämä on aika iso ero.

    • Pentti. ”Se, mitä hän arvioi, on luultavasti psykologisten ilmiöiden eikä jumalallisen hengen toiminta”.
      Meidän hengelliseen kasvuun kuuluu hengen ja sielun erottuminen ja siten kasvava kyky eritellä sielun ja hengen asioista ja myös ilmiöitä toisistaan, vrt Hebr. lukun 4 . Muutenhan nämä menevät sekaisin, niin että sielullista luullaan hengelliseksi.
      Tämä erottelu on siis tarkoitus tapahtua kaikissa uskovissa, mutta yleensähän niin ei eri syistä käy.

    • Pentti. ”Minä ymmärrän luomakunnalla tätä katoavaa maailmaa, joka toimii omien luonnonlakiensa mukaan. Henki taas on Raamatun mukaan peräisin tuonpuoleisesta ja palaa sinne.”

      Minusta tämä on aika gnostilainen näkemys. Juutalais-kristillisen ajattelun mukaan luomakunta on kokonaisuus, jossa on sekä hengellinen, että maallinen/materiaalinen/fyysinen puoli. Voimme ymmärtää fyysistä maailma tuntemalla sen lainalaisuuksia, joita tiede selvittää. Voimme myös vähän tuntea hengellistä todellisuutta sen mukaan kun pystymme vastaanottamaan ilmestystietoa.
      Tässä on omat rajoituksensa syntiin langenneen tilamme tähden, koska elämme ”kuoleman ruumiissa”, ja luomakunnassa joka on ”turmeluksen orjuudessa” ja odottaa synnytystuskissa ”vapautumistaan”. Huolimatta rajoituksista voimme saada vähän ymmärrystä hengellisistäkin asioista. Tässä myös ns. Hengen lahjat auttavat.

    • Tämä kysymys auton huoltoasiasta on myös hyvä.

      Vaikuttaako sitten oikean uskomisen malli asiaan tuloksessa huollettiin autoa tai annettiin toiselle hengellistä ohjausta on kysymys varmaan siitä annettiinko miten paljon asiassa valohoitoa.

    • Pekka Väisänen.”tai annettiin toiselle hengellistä ohjausta on kysymys varmaan siitä annettiinko miten paljon asiassa valohoitoa”.

      No piispa olisi varmasti tarvinnut Pyhän Hengen ”valohoitoa” siinä missä on ollut heikkoutta. Raamatussa on paljon enemmän rahaa ja taloutta käsitteleviä jakeita kun vaikkapa uskoa ja pelastusta käsitteleviä. Talous ja taloudenhoito on teema joka on esillä Raamatun alkulehdiltä sen viimeisiin lukuihin.
      Nyt kuitenkin Johanna Korhonen ei ole tällaista hengellistä ”valohoitoa” osannut antaa vaikka ilmeisesti uskoo osaavansa. Hän on antanut MOT-valohoitoa ja se kyllä valaisee, mutta ei paranna samalla avalla kuin se valkeus , josta Johannes 1: 1-9 puhuu.

    • Pentti.”Raamattu todellakin sanoo: “Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” Niinpä pidän ihmistä, joka katsoo voivansa ‘mainiosti ajatella’ hengen lainalaisuuksia, erehtyneenä”.
      Eihän voi olla erehdys kuulla Hengen humina, kun Raamattu nimenomaan meille sanoo, että uudestisyntyneenä se on meille mahdollista. Sehän on hyvä asia, koska silloin Jumala voi koska vaan antaa tämän Hengen huminan tehdä meidät tietoiseksi selaisesta, mitä Hän haluaa meille näyttää. Ei tämä Raamatun kohta siis tarkoita, että emme tunne Hengen maailmaa, vaan että emme hallitse tai kontrolloi sitä.

      Tuulen samoin kuin Hengen luonteeseen kuuluu, ettemme voi niitä kontrolloida, eikä tämä ole tarkoituskaan. Tärkeätä on sitä vastoin että voimme kuuliaisuudessa totella Pyhän Hengen antama ohjausta. Kun elämme näin, elämme vapaudessa, olemme siis vapaita kun voimme elää Hengen johdatuksessa. Kuuliaisuudesta ei ole tarkoituskaan olla vapaa, koska juuri kuuliaisuus Jumalalle vapauttaa meidät tämän maailman orjuudsta.

    • Jaa jaa Hämäläinen, mutta sinä et tiedä kuuleeko joku toine sen Hengen huminan jos se henki kulkekin juurikin sen toisen kautta…Voit todistaa vain omasta puolestasi etkä sinä voi huminasta päätellä Hengen työn laatua etkä suuntaa…
      Mites on, toimiko Jeesuksen kuvaama laupias samarialainen kristillisesti vai ei? Ja jos toimi kristillisesti toimiko samalla hengellisesti?

    • ”Nyt kuitenkin Johanna Korhonen ei ole tällaista hengellistä ’valohoitoa’ osannut antaa vaikka ilmeisesti uskoo osaavansa.” Tästä sekaannuksesta tämä hengellisyyden pohtimiseen harhautunut keskustelu taisi käynnistyä. Johanna Korhonen kantaa luottamushenkilönä huolta kirkon talousasioista. Voisiko mikään olla kauempana siitä, mitä yleisesti pidetään hengellisenä?

    • Heinola. ”Jaa jaa Hämäläinen, mutta sinä et tiedä kuuleeko joku toine sen Hengen huminan jos se henki kulkekin juurikin sen toisen kautta…Voit todistaa vain omasta puolestasi etkä sinä voi huminasta päätellä Hengen työn laatua etkä suuntaa…”

      Nyt herra Heinola alkoi puhua asiasta, josta hän ei tiedä mitään. Hengen luonteeseen kuuluu, että toisen saman hengen vaikuttaman kyllä tuntee, juuri siitä Hengestä. Hengen työn laatua ja suuntaa päätelläänkin toisella tavalla, so. ”hedelmistään puu tunnetaan”. Johanna Korhosen hedelmät ovat muuten minusta aika happamia.

    • Pentti. ”Voisiko mikään olla kauempana siitä, mitä yleisesti pidetään hengellisenä?”

      Olen tässä keskustelussa kolmesti sanonut että Raamatussa on monin verroin enemmän jakeita jotka puhuvat rahasta ja taloudesta kuin uskosta ja pelastuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että talous ja talouden hoito on Jumalan silmissä tärkeä asia. Miten hoidamme talouttamme kertoo paljon siitä, millaisia olemme.

      Emme tietenkään voi sanoa, etteikö talouden hoito voisi olla hengellistä, jos taloutta hoidetaan Jumalan mielen mukaisesti ja kuuliaisuudessa Pyhälle Hengelle.

    • Pentti “Nyt kuitenkin Johanna Korhonen ei ole tällaista hengellistä ‘valohoitoa’ osannut antaa vaikka ilmeisesti uskoo osaavansa.” Tästä sekaannuksesta tämä hengellisyyden pohtimiseen harhautunut keskustelu taisi käynnistyä. ”

      Tähän päädyttiin kun Pentti Korhonen sanoi, ”ettei mentorointiin mitään korkeaa kirkollista asemaa tarvita”.
      Tässähän on sitten esitetty käsityksiä siitä, mitä se mentorointi oikein on? Korhosen mielestä kuka vaan laskutaitoinen olisi voinut olla piispan mentori.

    • ”Korhosen mielestä kuka vaan laskutaitoinen olisi voinut olla piispan mentori.” Olen jokseenkin samaa mieltä. Olisiko sillä laskutaidollakaan väliä? Eihän piispa ole muuta ohjausta vailla kuin sen erottamiseen, mikä on omaa rahaa ja mikä on kirkon.

    • Pentti. ” Eihän piispa ole muuta ohjausta vailla kuin sen erottamiseen, mikä on omaa rahaa ja mikä on kirkon”.

      Juuri tässä näemme asian eri lailla. Minä nimittäin uskon,että hän olisi tarvinnut muutakin apua, ja että raha-asiat eivär minusta ole edes pääongelma vaan oire jostain muusta . Niihin nyt on belppo tarttua juuri siksi, että useimmat osaavat laskea, vaikke eivät Korhosen tavoin pidä lamppuaan päällä yömyöhään piispaa jahdatessaan.

      Oletko koskaan ajatellut, mitä hengellinen, isyys, mentorointi merkitsee, ja millainen on hyvä mentori-mentoroitava suhde. Tämä on nimittäin aika keskeinen ja tärkeä asia, jos tavoitteemme on hengellinen kehitys.

    • Hämäläinen, vaikeuksia luetun ymmärtämisessä? Toistataan: Raamattu UT: ” Henki kulkee missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta e t t i e d ä, mistä se tulee ja m i n n e se menee,”

      Niinpä tämä Henki on ihan herra Hämäläisen tietämättä voinut mennä vaikapa Johanna Korhoseen siinä kuin laupiaasen samarialaiseenkin, joka ihan ei kristittynä teki mitä kristillisimmän ja hengellisimmän teon. Kuten oikeudenmukaisuudesta eli vanhurskaudesta huolehtiva Korhonenkin.

    • Heinola. ”Niinpä tämä Henki on ihan herra Hämäläisen tietämättä voinut mennä vaikapa Johanna Korhoseen siinä kuin laupiaasen samarialaiseenkin, joka ihan ei kristittynä teki mitä kristillisimmän ja hengellisimmän teon”.
      Heinolan ajatuksissa tietysti henki tekee. mitä vain. Tietysti maailmassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka tekevät hyvää ilman mitään Pyhän Hengen inspiraatiota. Laupias samarialienhan sa kehut itse kirkon Herralta.
      Mitä taas Johanna Korhosen toimiin tulee, en mitenkään osaa yhdistää tälaista touhua ainakaan mihinkään Pyhän Hengen vaikutukseen. Kirkossa minusta näin pitäisi voida tehdä ainakin jos on tällaisesta tonkimisesta kyse. En siis usko, että Korhonen on Jumalan asialla. Sitten Heinola saa minusta kuvitella hengellisen todellisuuden luonteesta ihan mitä tahansa.

    • ”Laupias samarialainenhan sa kehut itse kirkon Herralta.” Kertomus on vertauksen muotoon puettu vataus kysymykseen: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” En löydä Luukkaan evankeliumista minkäänlaisia kehuja. Sen sijaan jakso loppuu: ”’Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?’ Lainopettaja vastasi: ’Se, joka osoitti hänelle laupeutta.’ Jeesus sanoi: ’Mene ja tee sinä samoin.'” Tähän keskusteluun liittyen samarialainen on esikuva myös varojen käytössä. Hän ei pihistänyt mistään yhteisestä kukkarosta vaan kustansi tuntemattoman miehen hoidon ja majoituksen omasta pussistaan. ”Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'”

    • Pentti. ”Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ‘Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’”

      No niin, mene ja tee sinäkin samoin.

    • ”Mitä taas Johanna Korhosen toimiin tulee, en mitenkään osaa yhdistää tälaista touhua ainakaan mihinkään Pyhän Hengen vaikutukseen.”
      Jotenkin minusta tuntuu, että Pyhä Henki ei toimi sen mukaan, mihin herra Hämäläine osaa tuon Hengen toiminnan yhdistää…
      No lopputulemaksi siis jää, että herra Hämäläinekään ei voi asia tietää eli kuten Raamattu sanoo, Henki kulkee missä tahtoo ihan meidän mielipiteistämme ja osaamisistamme riippumatta.

    • Heinola. ”Henki kulkee missä tahtoo ihan meidän mielipiteistämme ja osaamisistamme riippumatta”.

      Tästä olemme aivan samaa mieltä. Pyhää Henkeä emme voi kontrolloida tai manipuloida tms. Se on kuin tuuli.
      Tärkeää tässä onkin se, että voimme kuitenkin kuulla sen huminan. Voimme siis kokea Hengen läsnäolon, äänen ja myös ymmärtää Hänen vaikuttavan jossain ja jotenkin. Tämä on aivan eri asia kuin Hengen manipuloiminen.

      Oleellista onkin, että vaikka emme voi manipuloida Henkeä, voimme kuitenkin totella HÄntä. Ja juuri tämä Pyhälle Hengelle kuuliainen elämä on meille tarjolla kun olemme uudestisyntyneitä saman Hengen vaikutuksesta.

    • Hämäläinen: ”Tärkeää tässä onkin se, että voimme kuitenkin kuulla sen huminan. ”

      Kiertelet edelleen, sillä tässä on nyt olennaista se, että Raamatun mukaan et kykene paikallistamaan huminaa etkä sen aiheuttajaa, koska et tiedä minne Pyhä Henki on mennyt. Siis humina voi olla lähtöisin vaikapa Johanna Korhoseen menneestä PH:stä…

    • Heinola. ”Siis humina voi olla lähtöisin vaikapa Johanna Korhoseen menneestä PH:stä…”

      Sinulla alkaa olla hauskat jutut. En minä mitään kiertele. Johanna Korhosessa vain en huomaa Hengen huminaa, vaan ainoastaan lihallista ”rätinää”. Hänen touhjaan tässä asiassa en yhdistä Pyhän Hengen johdatukseen, vaan häntä ohjaa lihlliset motiivit ja päämäärät.

    • ”Johanna Korhosessa vain en huomaa Hengen huminaa, vaan ainoastaan lihallista “rätinää””

      Etpä tietenkään huomaa, kun e t Raamatun mukaan voi t i e t ä ä eli paikallistaa, m i s t ä mikin humina milloinkin tulee. Et näköjään ymmärrä koko ongelma, joten enpä taida enää tätä jatkaa. Vastannet vain taas väistäen Raamatun selvän sanan.

    • Heinola. ”Etpä tietenkään huomaa, kun e t Raamatun mukaan voi t i e t ä ä eli paikallistaa, m i s t ä mikin humina milloinkin tulee”.
      Ei tässä ole kyse milloin mistäkin huminasta, vaan tunnistettavasta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Joh 10:16b ”ja ne saavat kuulla minun ääneni..”. Kyllä tällainen Hengen tuntemus on ihan tavallinen kristityn ominaisuus. Jos emme oppisi erotamaan, mikä on Jumalasta, meitähän vietäisiin kuin pössiä narusta. Nyt kykenemme tunnistamaan Pyhän Hengen vaikutuksen ja näin varmistumme valinnoistamme ja johdatuksista elämässämme. Täsä on kyse Hengen tuntemisesta.

    • Aivan, minun aikaisenoikin kokemus on, että helposti päädytään ruotimaan minun kompetenssejani tai motiivejani. Emmeköhän kaikki toivo, että piispa jatkossa voisi vaeltaa voitollisesti ja tuoda kunniaa Herralleen.

    • ”Emmeköhän kaikki toivo, että piispa jatkossa voisi vaeltaa voitollisesti ja tuoda kunniaa Herralleen.” Tätä ei kukaan keskustelijoista näytä epäilleen. Aivan noin komeita sanoja ei tosin ole käytetty. Sen sijaan huomio on kiinnitetty hänen taloudellisiin epäselvyyksiinsä. Yhteisten ja omien varojen raja näyttää olevan piispalle hämärämpi kuin hänen asemassaan olevalle sopii. Eihän se saisi olla hämärä kenellekään.

  1. Kyllä se täytyy olla tavattoman vaarallista elämää, kun piispa käy barberissa. Siinähän varmaan tulee Paavi, Putin ja Erdokankin kateellisiksi. Kun köyhässä suomessa tällaista yleellisyyttä, että hiippakunnan pää voi käydä parturissa.

    Vielä pahempi on, kun kansainvälisen sirkuksen norsu saa kuulla, että Suomessa on piispa joka otettaisiin ilovieraana vastaa kymmeniin seurakuntiin kymmenien tuhansien ihmisten toimesta. Niin hänen ja seurakunnan ajasta suden osa menee kaikkein huonoimman naisen oikkuihin ja pakkomielteiseen häirintään.

    Suomalaisten miesten kannalta tässä on kysymys Euroopan huonoimmasta vaimoväestä ainakin jos verrataan Sananlaskujen kirjan 31 luvun jakeisiin 10-31

    • ”Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein. Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään. – – – Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin. Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.” Minusta ainakin nämä Sananlaskujen sanat kuvaavat hyvin Johanna Korhosen tarmokasta työtä hänen valvoessaan luottamustoimessaan ’mitä talossa tehdään’.

    • Johanna, kun ei ole kenenkään miehen vaimo, hänellä ole vaimon tehtävää kirkossa.

      Voi turhuuksien turhuus. Ehkä tämä kunnon vaimoihmisen miehen ja perheenisän kimppuun hyökkääminen on jonkunlaista miähen puutetta. Mutta todella törkeää. Lähestymiskielto olisi paikallaan.

    • Janhoselle: Tosiasiahan on, että a) parturissa käytiin työnantajan luottokortilla ja b) parturikuitti väärennettiin taksikuitiksi. Ja että täällä(kin) monet puolustavat moista käytöstä ja moittivat sitä, kuka toi tämän epärehellisen menettelytavan julkisuuteen.

      Minusta kyse on suunnattomasta röyhkeydestä, kristillisyyden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

    • Martti Pentti kirjoitti: ”“Emmeköhän kaikki toivo, että piispa jatkossa voisi vaeltaa voitollisesti ja tuoda kunniaa Herralleen.” Tätä ei kukaan keskustelijoista näytä epäilleen. Aivan noin komeita sanoja ei tosin ole käytetty. Sen sijaan huomio on kiinnitetty hänen taloudellisiin epäselvyyksiinsä. Yhteisten ja omien varojen raja näyttää olevan piispalle hämärämpi kuin hänen asemassaan olevalle sopii. Eihän se saisi olla hämärä kenellekään.”
      ——

      -Ei ole itselläni mitään syytä väittää vastaan.

      Eli jos kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että toivotaan, että piispa jatkossa osaa erottaa omat ja seurakunnan varat ja käyttää niitä oikein, niin joukosta erottuvat vain ne, joille kelpaa vain piispan ero/erottaminen. Johanna Korhosen toiminnassa ei olisi mitään moitittavaa, ellei tämä olisi hänen päämääränsä.

    • ”Toivotaan, että piispa jatkossa osaa erottaa omat ja seurakunnan varat ja käyttää niitä oikein.” Toivotaan, toivotaan, toivotaan…? Eikö tätä tulisi edellyttää? Eikö tulisi myös edellyttää, että piispan varojenkäyttöä valvottaisiin ja väärinkäytöksiin puututtaisiin?

    • Sari. ”Eli jos kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että toivotaan, että piispa jatkossa osaa erottaa omat ja seurakunnan varat ja käyttää niitä oikein, niin joukosta erottuvat vain ne, joille kelpaa vain piispan ero/erottaminen.”
      Koko tässä keskustelussa ja prosessissa näyttää alusta asti alusta asti olleen juuri tästä kysymys, ja se tekee Korhosen missiosta äärimmäisen vastenmielisen. Hän sanoi haastattelussa muutama vuosi sitten tehtovansa muuttaa kirkollista toimintakulttuuria. Nythän tiedämme, millaista tämä uusi kulttuuri on.

    • ”Koko tässä keskustelussa ja prosessissa näyttää alusta asti alusta asti olleen juuri tästä kysymys.” Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää. Onko sillä sitäpaitsi mitään väliä, miksi epäkohtia nostetaan julkisuuteen? Kun ne ovat esillä, niihin tulisi puuttua asiallisesti eikä ruveta arvailemaan rivien väleihin kätkettyjä tarkoitusperiä.

    • Pentti.” Kun ne ovat esillä, niihin tulisi puuttua asiallisesti eikä ruveta arvailemaan rivien väleihin kätkettyjä tarkoitusperiä”.

      Asiallinen prosessti on ollut meneillään, ja ne , jotka ovat toivoneet piispalle potkuja, ovat tietysti pettyneitä. Tuntuu ehkä katkeralta.

    • ”Onko sillä sitäpaitsi mitään väliä, miksi epäkohtia nostetaan julkisuuteen? Kun ne ovat esillä, niihin tulisi puuttua asiallisesti eikä ruveta arvailemaan rivien väleihin kätkettyjä tarkoitusperiä.”
      ——

      -Kenelle tuon sanot? Siis kenen ”tulisi” tai ”ei tulisi”? Voisi kysyä ennemmin että mitä väliä sillä on arvaileeko joku toiminnan tarkoitusperiä?

      Jos tarkoitus on saada piispa viralta, niin on sillä merkitystä. Silloin kyse on tarkoituksenmukaisesta vahingoittamisesta, jossa ainoastaan käytetään hyväksi todettuja epäkohtia.

      Tarkoitusperät vaikuttavat myös toimintatapaan. Jos tarkoituksena on vain saada asiat järjestykseen ja selväksi, silloin lopetetaan asian vatvominen kun ne on saatu selväksi.

    • ”Silloin kyse on tarkoituksenmukaisesta vahingoittamisesta, jossa ainoastaan käytetään hyväksi todettuja epäkohtia.”

      -Siis löydetyt epäkohdat ovat väline päämäärän saavuttamiseksi.

      Eikö tosiaan ole mitään merkitystä sillä onko perimmäisenä tarkoituksena saada piispa viralta?

    • Pentti. ”Eikö tulisi myös edellyttää, että piispan varojenkäyttöä valvottaisiin ja väärinkäytöksiin puututtaisiin?”

      En ymmärrä sinua olenkaan, ajatteletko, ettei jo olla tarpeeksi valvoyttu ja puututtu Laajasalon varojen käyttöön. Eiköhän hän ymmärrä viestin, ja korjaa tapojaan siinä missä tarvitaan.

    • Onko todettuihin epäkohtiin puuttuminen koskaan pahasta? Se on toki kiusallista, jos pienet rikkeet paisuvat kohtuuttomaksi kohuksi. Tämän estää nähdäkseni se, että niihin puututaan heti, kun ne paljastuvat. Kun asia pitkistyy, se mutkistuu.

    • ”Ajatteletko, ettei jo olla tarpeeksi valvottu ja puututtu Laajasalon varojen käyttöön.” Olisiko asia päätynyt kirkolliskokoukseen ja julkisuuteen, jos asianomaiset elimet olisivat toimineet ajoissa?

    • Asianomaiset luottamuselimen ovat toimineet. Ja ovat hyväksyneet toimintasuunniteman ja budjetin.

      Kysymys on julkisuudessa ja mennyt kirkolliskokoukseen vain Johanna Shown takia. Johanna on löytänyt kirkon miljardin euron budjetista parturi kuitin jota voi käyttää hiippakuntansa miehiä ja heidän johtajiaan vastaan ja vahingoksi. Muiden hiippakuntien piispat, eivät edes voisi kuvitella, että heidän ”luottamus” henkilöt toimisivat näin.

      Kotimaan toimittajat ovat tätä vahvistaneet uutisoimalla tästä, kun eivät ole löytäneet kirkolliskokouksesta esim. piispojen puheista kirkollista asiaa.

    • ”Ovat hyväksyneet toimintasuunniteman ja budjetin.” Olisiko tämä kuitenkin tilinpäätösasia?

    • Werneri-rukan kommentit kertovat paljon hänestä itsestään, eivät mitään niistä henkilöistä joihin hän oman pahan olonsa kohdistaa.

    • Wernerin Johanna Korhoseen kohdistama loukkaava ja ala-arvoinen kielenkäyttö ansaitsee esitutkinnan. Voi olla että jonakin päivänä poliisisetä kutsuu Wernerin pikku puhutteluun. Ken elää se näkee. Jos juttu päätyy leivättömän pöydän ääreen, tulen mieluusti paikalle tapaamaan Werneriä henkilökohtaisesti.

      Vaikka kysymyksessä on kirkollinen keskustelu, se on julkinen ja kaikesta, mitä on kirjoitettu, on kirjoittaja vastuussa.

    • Käsittääkseni myös K24 on vastuussa siitä, mitä tällä alustalla julkaistaan. Vai olenko väärässä?

    • Oletko Johanna Korhoen sukua, toiitatavoista päätellen nähtävästi ainakin sielun sukulainen.

    • Antti, uteliaisuutesi tyydyttämiseksi vastaan erään professorin sanoin, kun hänen alkuperäänsä kyseltiin epäasiallisesti: ” Äitini kyllä tiedän, mutta kun se meidän talo oli maantien varrella”. Tämä sinulle riittäköön sukuselvitykseksi. Mitä Johanna Korhosen toimintaan ja kirjoituksiin tulee, hän on aina toiminut korrektisti. Minulla taas on oma tyylini, voisin pelkistää sen Nummisuutarin Eskon sanoin: ”Tymyydelle olen vihainen kuin rakkikoira!”.

      Etkö Antti ole huomannut, että täällä on minun lisäkseni muitakin, joiden mielestä kirkon johtajien tulisi olla esimerkillisiä ja pysyä sillä kaitaisella polulla? Ja elleivät tähän kykene, ovatko kelvollisia piispan virkaan, onko piispuus niin vähäpätöinen asia kirkossa?

    • ”Etkö Antti ole huomannut, että täällä on minun lisäkseni muitakin, joiden mielestä kirkon johtajien tulisi olla esimerkillisiä ja pysyä sillä kaitaisella polulla?”

      -Kaikkihan ovat tätä mieltä.

      Kaikki eivät vain niin hirveän kovasti toivo, että piispa luopuu virastaan. Tai että hän osoittautuu virkaan sopimattomaksi.

    • Sari. ”-Kaikkihan ovat tätä mieltä. ”

      Aivan, eihän näissä keskusteluissa kukaan ole tosissaan puolustanut piispan huolimattomuutta tai puutteellista kirjanpitoa tms. Kyse on ollut siitä, että Johanna Korhosen toimintatapa ei kaikkien mielestä ole ollut viisas.
      Minä kyllä mmärrän, että hän on tehnyt parhaansa ja rikkeet on tarkkaan dokumentoitu, mutta tässä prosessissa on koko ajan ollut ikävä sivumaku, ja tähän olemme puuttuneet. Siis menettelytapaan, joka sopisi paremmin MOT-ohjelmaan kuin kirkkoon.

    • ” – – – Siis menettelytapaan, joka sopisi paremmin MOT-ohjelmaan kuin kirkkoon.” Mikä sitten olisi oikea ja sovelias ’kirkollinen’ menettelytapa? Mieleen tulee monenlaisia vaihtoehtoja inkvisitiosta ja hoitokokouksista lauhkeaan sormien läpi katsomiseen: ’sehän on vain maallista’.

    • Martti Pentti, tällainenhan se kirkon menettelytapa on ollut, ja nämä monet haluavat sen sellaisina säilyttääkin. Vanhojen tapojen puolustelijat, mukaanlukien kirkon sotkujen siivoojien mollaaminen, on vanha perinne, josta on vaikea luopua. Aika kuitenkin muuttuu, ja nykyaikana nopeammin kuin vanhoilliset auktoriteettiuskoiset huomaavatkaan.

    • ”nämä monet. haluavat sen sellaisina säilyttääkin. Vanhojen tapojen puolustelijat, mukaanlukien kirkon sotkujen siivoojien mollaaminen, on vanha perinne, josta on vaikea luopua. Aika kuitenkin muuttuu, ja nykyaikana nopeammin kuin vanhoilliset auktoriteettiuskoiset huomaavatkaan.”

      -Pentti K. vaikutat kommentoivan useimmiten esittelemällä joidenkin muiden (olettamiasi) ajattelutapoja. Siis keistä puhut tuossa? Eikö olisi parempi kertoa vain miten itse ajattelee, mielellään perusteluineen.

    • Korhonen. ”Martti Pentti, tällainenhan se kirkon menettelytapa on ollut, ja nämä monet haluavat sen sellaisina säilyttääkin. Vanhojen tapojen puolustelijat, mukaanlukien kirkon sotkujen siivoojien mollaaminen, on vanha perinne, josta on vaikea luopua”.

      Eiköhän tämä ole aika uudenlainen tilanne. Enpä usko, että vaikkapa Eero Huovisen kuiteissa olisi ollu kovasti huomauttamista. Sitten Irja Askolasta en tiedä. Mieleen jäi jotkut punaviinijutut, joista en pahemmin pitänyt.
      ”Nyt kuitenkin aika on muuttunut”. Ehkä aika on myös muuttunut siinä, miten papin roolista ajatellaan. Meillähän on nykyään Kari Kanalan tapaisia pellejäkin, jollaisia en usko olleen jokunen vuosikymmen sitten. Onhan Laajasalokin kevyen kunnostautunut myös viihteen puolella.
      Olen tässä sanonut, että jokaisella Jumalan palvelijalla olisi hyvä olla hengellinen isä/mentori. Nythän teologinen koulutus itsessään ei anna mitään kokemusta hengellisestä työstä, ja siihen kuuluvista kiusauksista ja muista vaikeuksista tai vaikkapa Hengen armolahjoista ja Ef 4:11 palvelulahjoista.

      Siis minusta näyttää että papiksi päätyy paljon sellaista joukkoa, jotka eivät itse asiassa oikein tiedä, mitä elämällään tekisivät, ja pappina tahdotaan sitten auttaa lähimmäista yms. Kuka vaanhan voi siis lukea teologiaa vaikkei ei olisi mitään kutsumustakaan hengelliseen työhön. Mentorointiprosessissa tämä kutsumuskin kirkastuisi, tai sen puute.

    • Jos papin tehtävä ei ole auttaa lähimmäisiä, niin mikä se sitten on?

      Ymmärrän toki, että uudestisyntyneelle jumalansijaiselle lähimmäisen auttaminen voi olla vähän vieras tehtävä, mutta tavalliselle luterilaiselle kirkonpenkinkuluttajalle se on ihan peruskauraa.

    • Rantanen. ”Jos papin tehtävä ei ole auttaa lähimmäisiä, niin mikä se sitten on?”

      Papin tehtävä on auttaa ihmisiä erityisellä tavalla. Pappi (cohen) jo VT:n mukaan tarkoitti henkilöä, joka seisoo Jumalan edessä ja puhuu ihmisten puolesta Jumalalle, siis on esirukoilija. Toinen tehtävä hänellä on, että hän puhuu Jumalan asioista ihmisille,.Hän on siis saarnaaja/opettaja/sielun paimen.

      Kuka tahansa voi auttaa sokean kadun yli ja näin tehdä hyvää lähimmäiselle. Sitten, jos mielii opettaa hengellisistä asioista muille, on hyvä olla Jumalan antama kutsumus siihen. Tämä se takia, ettei sitten itse itsensä kutsuneena puhu omiaan ja muuten vaan tyhmyyksiä.

    • Korhonen. ”Virkistäviä poikkeuksia nämä Kari Kanalat ja Kai Sadinmaat, ja onhan heitä ollut pari kolme muutakin vuosikymmenten saatossa (Pursiainen, ”.

      No Pursiainen nyt ei ollut mikään pelle. Hän taisi olla kommunisti, tai ainakin SKDL:ssä. Hän oli siis vain niiltä osin vinoutunut. Muistan nähneeni TV-ohjelman missä hän esiintyi yhdessä evankelista Kalevi Lehtisen kanssa, ja sanoi agressiivisesti tämän olevan niitä pahimpia kaikista. Siis siksi että Kalevi oli evankelista. Että se siitä Ef 4:11 opetuksesta. Minusta Pursiainen ei tässä ollut erityisen virkistävä.

    • Rantanen. Ymmärrän toki, että uudestisyntyneelle jumalansijaiselle lähimmäisen auttaminen voi olla vähän vieras tehtävä, mutta tavalliselle luterilaiselle kirkonpenkinkuluttajalle se on ihan peruskauraa.

      Minusta rouva Rantasen kannattaa täällä kirkon lehden palstalla puhua varovaisemmin uudestisyntymisestä, siis jos se on sinusta jotenkin arvelluttavaa. Jokainen luterilainen saa kirkon opetuksen mukaan kasteessa uudestisyntymisen peson .

      Hän myös tulee kosketuksiin Pyhän Hengen kanssa.
      Toisaalla sanot minun kovasti mainostavan Pyhää Henkeä. Voisitko hieman avata, mitä tarkoitat tällä? Miten Pyhää Henkeä mainostetaan niille, jotka jo lapiskasteessa ovat saaneet Hengen?

    • Käsite ’uudestisyntynyt kristitty’ ei käsittääkseni perustu luterilaiseen kastekäsitykseen vaan amerikkalaiseen evankelikaalisuuteen. Se ymmärtää uskoontulon, kasteelle saapumisen ja Hengen vaikuttaman uudestisyntymisen kolmeksi erilliseksi askelmaksi kohti yhä arvokkaampaa kristillisyyttä. Tässä kielenkäytössä ’uudestisyntyneet kristityt’ muodostavat eräänlaisen uskovien eliitin, jonka ymmärretään toimivan kaikissa ratkaisuissaan Hengen ohjauksessa lähes virheettömästi.

    • Pentti. ”Käsite ‘uudestisyntynyt kristitty’ ei käsittääkseni perustu luterilaiseen kastekäsitykseen vaan amerikkalaiseen evankelikaalisuuteen”.

      Miksi alat sotkeman jotain amerikkalaisia tähän. Emme ole helluntaikirkon keskustelupalstalla, vaan ev.lut. kirkon. Luterilaisen opetuksen mukaan saamme uudestirsyntymisen peson kasteessa, ja myös Pyhän Hengen osallisuuden. Sinä ja minä olemme kaiketi näin uudestisyntyneitä luterilaisia? Mikä tässä on epäselvää?.

  2. Virkistäviä poikkeuksia nämä Kari Kanalat ja Kai Sadinmaat, ja onhan heitä ollut pari kolme muutakin vuosikymmenten saatossa (Pursiainen, Seppo,…). Heille eivät vain kirkon paremmat virat ole oikein aukeilleet. Tämä TV-pellenroolia esittänyt nykyinen piispa onnistui sosiaalisten taitojensa ansiosta keräämään laajan suosion, jonka peruja nämäkin väittelyt osaltaan ovat. Eikä siinä mitään, mukava mies voi olla hyvä piispanakin, mutta se pieni epärehellisyys ja kirkkoruhtinaan laveat elämäntavat eivät oikein istu demokraattiseen nykyaikaan. Enkä voi olla huomauttamatta, että hänen ihailijansa, jopa hän itse, vähättelevät tuota suurpiirteistä verovarojen käyttöä.

    Toki olisi hyvä, jos aloittelevilla hengenmiehillä olisi hengelliset mentorinsa, mutta kuten olemme huomanneet, myös maallista kaitsentaa tarvitaan.

    • Et taida ymmärtää kokoaikaisen hengellisen kutsumuksen luonnetta. Siinä ei ole mitään maallista ja hengellistä puolta erikseen. Kaikki kuuluu kokotoimisessa palvelussa Jumalalle, kukkaro mukaanlukien.
      Yleensä nykykristityilla juuri tämä kukkaro pelastuu viimeisenä, koska meillä on kova halu viimeiseen asti kontrolloida juuri sitä elämän aluetta.

      ”Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri”, ja tämä johtuu juuri siitä, että tähän liittyy niin valtavat kiusaukset, pelot, häpeät, tyydytykset ja ahneet, vinoutuneet motiivit.
      On siis suuri vrhe luulla, että taloudnhoito olisi hengellisyyden vastakohta. Juuri taloutta meidän on opittava hoitamaan hengellisesti. Raamatussa on paljon enemmän jakeita jotka koskevat taloutta ja rahaa kuin vaikkapa pelstusta ja uskoa. Tästä voi päätellä paljon siitä,miten tärkeää se on uskoville.

    • ”Yleensä nykykristityillä juuri tämä kukkaro pelastuu viimeisenä.” Ei kenenkään kukkaro pelastukaan. Käärinliinoissa ei näet ole taskuja.

    • Pentti. ”Ei kenenkään kukkaro pelastukaan. Käärinliinoissa ei näet ole taskuja.”
      No niin, putkahtihan se pikkunokkela kansakoulunopettaja lopulta taas esiin.

    • Martti sentään kommentoi asiaa, sinä Antti pilkkaat täällä toisia kristittyjä. Siinä teidän välinen ’pieni’ ero.

    • Rantanen. ” sinä Antti pilkkaat täällä toisia kristittyjä”.

      Sinun jutut on edelleen samanlaiset kuin viime vuoden puolella. Ketä täällä muka on pilkattu?
      Herra Pentti alkoi saivarralle ja puhua tyhmyyksiä, ei asiaa. Kansakoulunopettaj ei siänsä ole pilkkanimi.

    • Jos et itse ymmärrä mitä kirjoitat toisista kristityistä, niin rukoilen hartaasti, että paljon mainostamasi pyhä henki avaisi silmäsi ja sulattaisi sielusi kovuuden. Muuta en osaa sinulle toivoa. Säälin sinua, mutta en osaa auttaa.

    • Rantaen. ”Jos et itse ymmärrä mitä kirjoitat toisista kristityistä, ”

      Minä siis kysyuin, ketä täällä muka n pilkattu? Anna kunnon vastaus. Toivottavasti olet lukenut nämä kommenttiketjut kokonaan. Ei täällä ole kovasti pilkattu ketään. Etkö voisi tuhan rääpöttämisen sijaan mielummin keskittyä itse asioihin, joista olemme puhuneet. Olen herra Penttiä sanonut ennenkin kansakoulunopettajaksi, ja kyllä hän on sen kestäny kuin mies, vaikka onkin itse asiassa peruskoulunopettaja. Ja minulla ei ole mitään tätä vastaan. Minun oman vaimon toinen ammatti on lastentarhanopettaja, ja arvostan sitä työtä kovasti.

    • Se on hienoa, että Seija rukoilee. Mutta tuossa pikkaamissyytteessä ei ole mitään perää tai järkeä. Kohde on ihan väärä.

    • Janhonen. ”Mutta tuossa pikkaamissyytteessä ei ole mitään perää tai järkeä. Kohde on ihan väärä”.

      Juu, näin kyllä on tällä kerralla. Eiköhän rouva Rantanen saanut jonkunlaisen sätkyn, kun humasi minun taas kirjoittelevan tänne. Kommentti tuli sitten vähän kuin vauhdissa kuolaten, siis liiemmin pohtimatta, mitä oikeastaan sanoo. Rouva Rantasen panos täällä on yleensä minun kokemukseni mukaan ollut muiden keskustelijoiden henkilökohatinen reposteleminen ja simppelit yritykset saada toiset huonoon tai arvelluttavaan valoon jos ollaan eri mieltä asioista.

    • Korhonen. “Virkistäviä poikkeuksia nämä Kari Kanalat ja Kai Sadinmaat, ja onhan heitä ollut pari kolme muutakin vuosikymmenten saatossa (Pursiainen, “.

      No Pursiainen nyt ei ollut mikään pelle. Hän taisi olla kommunisti, tai ainakin SKDL:ssä. Hän oli siis vain niiltä osin vinoutunut. Muistan nähneeni TV-ohjelman missä hän esiintyi yhdessä evankelista Kalevi Lehtisen kanssa, ja sanoi agressiivisesti tämän olevan niitä pahimpia kaikista. Siis siksi että Kalevi oli evankelista. Että se siitä Ef 4:11 opetuksesta. Minusta Pursiainen ei tässä ollut erityisen virkistävä.

    • ”Olen herra Penttiä sanonut ennenkin kansakoulunopettajaksi, ja kyllä hän on sen kestänyt kuin mies, vaikka onkin itse asiassa peruskoulunopettaja.” Kuinka tuon ymmärtäisi? Yksi vaihtoehto on linkittää kaksi viimeistä nimisanaa ja löytää ajatus: ’kuin mies, vaikka onkin opettaja’. Mitä ammattiini tulee, en ole peruskoulunopettaja vaikka olenkin opettanut vuosikymmenet peruskoulussa. ”Herra Pentti alkoi saivarrella ja puhua tyhmyyksiä, ei asiaa.” Tällaiseen arvioon olen koulussa tottunut. Keskenkasvuiset torjuvat tyhmyytenä – hulluutenakin – sellaisen puheen, joka ei heitä satu miellyttämään. En siis voi pitää Antti Hämäläisen tapaa piikitellä toista mieltä olevia keskustelijoita ’miehekkäänä’ vaikka siedänkin sitä ’kuin mies’. Lähinnä luokittelisin nimittelyn ’kakaramaiseksi’.

    • Pentti ”Yksi vaihtoehto on linkittää kaksi viimeistä nimisanaa ja löytää ajatus: ‘kuin mies, vaikka onkin opettaja’. Mitä ammattiini tulee, en ole peruskoulunopettaja vaikka olenkin opettanut vuosikymmenet peruskoulussa”.

      Etkö voi vain lukeaniinkuin kirjoitin, ja myös taahtoa ymmärtää, mitä sanoin?

      Sanoin sinua turhautuneena kansakoulunopettajaksi en jälkeen kun kirjoitit: ”Ei kenenkään kukkaro pelastukaan. Käärinliinoissa ei näet ole taskuja”.
      Et siis kyennyt tai tahtonut käsittää, mitä sanoin. Mutta onko sinun vaikea käsittää, että lopulta silloin tällöin saivartelusi turhauttaa. Minähän sentään antaudun kanssasi kskusteluihin, mitä muut eivät juuri edes tee.

      Oli miten oli, ks. minun vaimoni toinen ammatti on lastentarhanopettaja. Itsekin a summe vanhassa kansakoulussa kunnostetussa opettajan asunnossa. Minulla on hyviä ystäviä, jotka ovatkienten kyläkoulujen opettajia Sisä-Suomessa. Tämä on minusta myös upea life-style valinta. Tosin tälaisia kouluja ajetaan koko ajan alas ja tilalle tarjotaan ikäviä suuria laitoskouluja.
      Sinun jutuissa ei minulla ole tarvis torjua mitään, eikä ole niin, ettenkö kestäsis erlaisia näkemyksiä. Juuri näätähän täällä setvotaan. Tämä on minulle puhdasta janvietettä enkä ota näitä juttuja liian vakavasti. Varsinaiset asioista päättäjät ovat ihan muualla.

    • ”Minähän sentään antaudun kanssasi kskusteluihin, mitä muut eivät juuri edes tee.” Kiitos samoin. Syy, miksi ’antaudun’ keskusteluun kanssasi, Antti Hämäläinen, on tosin lähes päinvastainen. En nimittäin suhtaudu tähän ’puhtaana ajanvietteenä’ vaan julkisena mielipiteiden vaihtona, jota seurataan kiinnostuneena. Tämän vuoksi pidän aiheellisena pyytää perusteita esittämillesi yksioikoisille kannanotoille. Puutun kieltämättä yksityiskohtiin. Se johtuu siitä, että ne hämmentävät. Esimerkkinä on tuo ilmaisusi ’kukkaron pelastumisesta’. Olen kuullut ajatuksen siinä muodossa, että kristityn kukkaro kääntyy tai tekee parannuksen kovin hitaasti. Voin olla siitä samaa mieltä, valitettavasti omaltakin kohdaltani. Parannuksen teko on kuitenkin eri asia kuin pelastuminen. Kukkarot ja varsinkin niissä olevat rahat ovat aineellista, katoavaa maailmaa, jolle ei mitään pelastusta ole luvassa.

    • Pentti. ”Olen kuullut ajatuksen siinä muodossa, että kristityn kukkaro kääntyy tai tekee parannuksen kovin hitaasti. Voin olla siitä samaa mieltä, valitettavasti omaltakin kohdaltani. Parannuksen teko on kuitenkin eri asia kuin pelastuminen. Kukkarot ja varsinkin niissä olevat rahat ovat aineellista, katoavaa maailmaa, jolle ei mitään pelastusta ole luvassa.”

      No niin, ymmärsit siis koko ajan mitä tarkoitin. Miksi et siis jatkanut keskustelua siitä lähtökohdasta?
      Itse aihehan on tärkeä, ja jotenkin sivuaa piispankin tilannetta.

      Jos olet peruskoulun opettaja, sinun pitäisi pystyä erottamaan kukkaron pelastuminen sielun pelastumisesta. Kukkaro kuuliaisen ja rehellisen miehen kädessä on erilaine kuin kukkaro ahneen ja kieron kädessä. Myös kohtuudessa pysyvä on erilainen kuin yli varojensa eläjä. Silti yli varojensa eläjä ei ole pahis, mitä sen sijaan varastaja on.
      Saivartelu on tässä sitä, että vaikka ymmärrät, mitä sinulle sanotaan, tartut johonkin pikku sanamuotaoon ja alat vääntämään koko asiaa vinoon.

    • En kuolaa Antin enkä Wernerinkään perään. Olkaa pojat rauhassa.

      Molempien teidän puolesta on syytä rukoilla. Wernerillä on selvästi ongelmia misogyniansa vuoksi, Antilla taas on krooninen tarve dissata muita itsensä ylentämiseksi.

      Eivät kovin kristillisiä ominaisuuksia kumpikaan.

    • Pentti. ”En nimittäin suhtaudu tähän ‘puhtaana ajanvietteenä’ vaan julkisena mielipiteiden vaihtona, jota seurataan kiinnostuneena. Tämän vuoksi pidän aiheellisena pyytää perusteita esittämillesi yksioikoisille kannanotoille”.

      Ja höpö löpö. Kin kirjoitan parinkymmenen rivin kommentin, poimit sieltä yhden lauseen josta saat irti jonkun puutteen tai kielioppivirheen. Se on sitten sinun syvällinen perusteiden penäämisesi. Useinhan et edes ymmärrä, mitä oen sanomassa. Sensijaan, että kysyisit, kiinnnitä huomion johonkin itse asian kannalta toisarvoiseen, mutta saivartelun kannalta merkitykselliseen yksityiskohtaan.

    • ”Saivartelu on tässä sitä, että vaikka ymmärrät, mitä sinulle sanotaan, tartut johonkin pikku sanamuotoon ja alat vääntämään koko asiaa vinoon.” Saatan hyvinkin arvata, mitä minulle tahdotaan sanoa. Se ei vielä ole ymmärtämistä. Nuo ’pikku sanamuodot’ ovat mahdollisia merkkejä siitä, että piilossa niiden takana on joku olennainen ajattelutapojen ero. Kohdallasi näin on toisinaan ollutkin, Antti Hämäläinen.

    • Pentti. ”Nuo ‘pikku sanamuodot’ ovat mahdollisia merkkejä siitä, että piilossa niiden takana on joku olennainen ajattelutapojen ero”.

      Olet siis huomannut, että ajattelutavoissamme on eroa. Hienosti päätelty.

    • Rantanen. ”Eivät kovin kristillisiä ominaisuuksia kumpikaan”.
      Rouva Rantasen kannattaisi vain miettiä omaa panostaan näihin keskusteluihin.

    • Antti: Tuo nyt on semmoinen kommentti, että panenpa nyt taas tämän tähänkin, kun en muuta enää keksi.

    • Rouva Rantanen. ”Tuo nyt on semmoinen kommentti, että panenpa nyt taas tämän tähänkin, kun en muuta enää keksi”.

      Niin, siis minkä panet mihin? Jos ei ole mitään panemista mihinkään, eikö ole viisainta olla tekemättä mitään.

    • Tarkoitin sitä, että jos sinä et keksi mitään muuta sanottavaa toiselle vasta-argumentiksi, niin sitten vedät esiin tuon ’mieti nyt vain omia sanomisiasi’.

    • Rouva Rantanen. ”vedät esiin tuon ’mieti nyt vain omia sanomisiasi’.
      Aivan, kokemuksesta tiedä, että sinun kanssa keskustelu ei koskaan johda mihinkään rakentavan. Monen muun kanssa se on onneksi mahdollista.

    • Henkilö, joka ylpeänä esittelee itsensä lähetyssaarnaajaksi ja raamatunopettajaksi, mutta samaan aikaan käyttää paljon aikaa toisten kristittyjen mollaamiseen herättää minussa, perusluterilaisessa monia kysymyksiä.

      Ihmettelen taas uudestaan, voitko olla raamatunopettaja ammatiltasi, kun tälle palstalle syytämäsi kommentit ovat niin kaukana Raamatun opetuksista.

      Luen kommenttejasi ja koetan mielessäni asettaa sinut raamatunopettajaksi, mutta jokin siinä ei vain matsaa.

      Tavallaan ymmärrän, että esittäydyt jonkinlaisena ’lähetyssaarnajana’. Mutta oikeanlaista lähetyssaarnaajaa en sinusta löydä. Lapsuuteni ja nuoruuteni lähetyssaarnaajat ensinnäkin opiskelivat monta vuotta kohdemaan kieltä ja kulttuuria, toisekseen olivat monipuolisesti sivistyneitä ihmisiä (yliopisto tutkinto vähintään).

      Sanot, että minun kanssani keskustelu ei johda mihinkään rakentavaan. Sinun kanssasi keskustelu ei voi olla rakentavaa, koska kaikesta päätellen valehtelet ainakin ammattisi, ties mitä muuta.

    • Rantanen. ”Sinun kanssasi keskustelu ei voi olla rakentavaa, koska kaikesta päätellen valehtelet ainakin ammattisi, ties mitä muuta”.

      Minusta sinun källä kannattaisi vähä varoa puheitasi. Toisen nimittäminen valehtelijaksi näin keskeisessä asiassa ei kyllä ole kovin viisasta. Siis oman vakavastiotettavuutesi kannalta.

      Voit katsoa TV 7 Kaivo ohjelman. Siellä on kolmeosainen kiva haastatteluohjelma josta saa ymmärrystä minun ja vaimoni työstä. Se on helppo etsiä googlella ja se näkyy myös ulkomailla. Mitä jos ensin katsoisit se ja sitten puhutaan lisää täsä aiheesta.

    • No mitä sanon koskee kaikkia kristittyjä, mutta tietysti myös piispaa. Olisin vain suonut, että hän olisi saanut toisenlaista, viisaampaa kohtelua ja kehoitusta.

    • Puhut Johanna ja Pertti Korhosesta yhtaikaa. Ovatko he siis sukua keskenään? Isä ja tytär?

    • Ok, tätä tiedustellessani en saanut isä Korhoselta kunnon vastausta. No minulla ei ole mitään Stasi-tyyppistä arkista, minne tämän tiedon säästäsin myöhempää käyttöä varten. Asia psykologisessa mielessä vaan alkoi kiinnostamaan. Onhan luontevaa, että isät puolustavat tyttäriään.

    • No entä sitten, Antti ja Werneri, onko teille yllätys että tyttärellä voi olla isä, että tytär ei ole neitseestä syntynyt? Eikö olekin herttaista, että isällä ja tyttärellä on sama harrastus, kirkon törkyisten nurkkien siivoaminen? Toki kirjoitustyylimme on erilainen, Johanna on aina asiallinen ja korrekti, minä taas kirjoitan omalla tavallani, joka voi toki herkkähipiäisiä joskus loukatakin. Yhdenmukaista meillä on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja vääryyksien korjaamiseen, myös kirkon piirissä. Olen hyvin ylpeä tyttärestäni.

      Se että Johanna toimii kirkon tapojen tervehdyttämiseksi, ei tee minusta kelvotonta tai jotenkin jääviä osallistumaan samaan työhön. Lienee myös todistus siitä, että kaikesta huolimatta pidän vielä kirkkoa arvossa osana suomalaista yhteiskuntaamme.

    • Isä Korhonen. ”Se että Johanna toimii kirkon tapojen tervehdyttämiseksi, ei tee minusta kelvotonta tai jotenkin jääviä osallistumaan samaan työhön”.

      Minulla ei ole mitään sitä vastan, että olette isä ja tytär. Kuten sanoin ymmärrän nyt joitain kirjoituksiisi liittyviä juttuja paremmin. Tavallaan ymmärrän myös tytärtäsi, vaikka ajattelenkin hänen erehtyneen menettelytapojensa valinnan suhteen mitä kirkkoon tulee. Hänen toimintatapansa vain ei kertakaikkiaan sovi uskovien yhteyteen. Minä taas kuulun uskovien yhteyteen. Tässä on siis konflikti, joka ratkeaa vain siten, että jompi kumpi lähtee. Hengen yhteyttä ei koskaan tule löytymään. Tämä on siis minusta antagonistinen ristiriita.

    • Tämä keskustelu on kyllä minusta ollut melkein asiallinen. Herra Pentin sanomisista en ota kovasti nokkiini, kun en ota niitä lähtökohtaisesti kovin vakavasti. Ks. useimmat täällä komentoivat eivät des jaksa keskustella hänen kanssa, mitä minä kuitenkin olen aika paljon tehnyt. Tässä suhteessa pidän itseäni jopa kärsivällisenä.

Hirn Markku
Hirn Markku
Olen nykyisin eläkkeellä oleva 60-luvun diakoni joka muutti aikoinaan Ruotsiin. Siellä minusta tuli kaikkea mahdollista ja lopulta psykoterapeutti.