On oikeastaan epämielyttävää kirjoittaa julkisuuden henkilöstä joka ilmiselvästi elää vaarallisesti virassaan. Sellainen kirjoittaja joutuu helposti leimatuksi pahantahtoiseksi ja kateelliseksi vainoojaksi. Sitäpaitsi , minulla ei tavallisesti ole vaikeuksia hyväksyä sitä ,että myös joku julkis tekee jonkun kerran ohilyöntejä kunhan vain oppii erehdyksistään ja parantaa tapansa.
Yksi ruotsalaisen politiikan voimahamoja oli ministeri ja puoluejohtaja Mona Sahlin. Hänelle tuli vakavia vaikeuksia siitä ,että hän oli ostanut ministeriaikanaan Tobleron-suklaata virkaluottokortillaan. Kun asiaa alettiin tutkimaan ,niin paljastui pitkärivi , summina pieniä, mutta lukumääräisesti monia, tuollaisia ostoksia ja vastaavaa. Samalla todettiin että hänellä oli omasta sivutoimisesta yhtiöstään maksamattomia verovelkoja kruunuvoudille. Hän joutui muutamaksi vuodeksi jäähylle. Myöhemmin saman tyyppiset asiat toistuivat, mutta nyt paljon vakavampina. Lopulta hänestä tuli ei-toivottu henkilö ja hän hävisi yhteiskunnan varjoihin. Raamatullisesti hän oli saanut teoistaan sielulleen vahingon. Hänen kohdallaan oli kyse jonkinlaisesta ylimielisestä asenteesta byrokraattisia pikkumaisuuksia niin kuin veronmaksua ja luottokortin käytön raportoimista kohtaan. Kyseessä ei ollut minkäänlainen rikollinen toiminta vaan yleinen elämänasenne.
Nyt eräs suomalaisista piispoista on kolmannen kerran todettu elävän samaan tyyliin kun Mona Sahlin. Ensin suuren seurakunnan kirkkoherrana, samalla pitäen sivutointa ja nyt piispana. Kaikissa noissa toimissa ja monen vuoden mittaan sama leväperäisyys julkisten varojen suhteen . Kyse ei siis ole jostakin yksityisestä taksimaksusta tai ravintolalaskusta, vaan systeemiksi tulleesta elämäntavasta. Jonkun huolimattomuuden voi katsoa sormien läpi ,mutta miten suhtautua tuollaiseen elämäntyyliin?
Lahjakas mies ,joka varmasti hoitaa virkansa hyvin ja osaa olla suosittu.Mitä minä pelkään on se , että lopulta hän ei enään huomaa niitä rajoja joita ei edes piispa saa ylittää ja tulee tuhoamaan elämänsä ja loukkaamaan monen muun elämää ,niiden jotka ovat uskoneet häneen .
Vielä on aikaa parannuksen tekoon mutta tällainen ei saa enään toistua.
No eiköhän nyt ole syytä olettaa, että piispa ei enää tee vastaavia virheitä. Eihän tässä ole muusta kyse kuin nöyrtymisestä ja parannuksen teosta, siis aika perusjuttu jokaisen kristityn käytännön vaelluksessa.
Piispalta edellytetään moitteettomuutta monissa muissakin asioissa ja uskon kyllä, että hän ymmärtää että nykyinen virka edellyttää huolellisuutta henkilökohtaisessa talouden hoidossa, varsinkin kun on melkoinen vastustaja koko ajan pahata mielessä seuraamassa tekemisiä ja julkisesti koko ajan puremassa kantapäihin. Melkoinen tilanne siis, eikä varsin kadehdittava asema.
Mitä ? Tämä : ”…melkoinen vastustaja pahat mielessä…..” . Siis sielunvihollinen ? Mitä tulee Johanna Korhoseen, hän tekee niinkuin hänen täytyykin tehdä. On hyvä, että edes joku, kun muut sulkevat silmänsä ja korvansa.
Charlotta. ”Mitä ? Tämä : “…melkoinen vastustaja pahat mielessä…..” . Siis sielunvihollinen”.
Mikä se sellainen sielunvihollinen on, vai sanoisitko kuten englantilaiset että ”The Devil is in the Details” ?.
”varsinkin kun on melkoinen vastustaja koko ajan pahata mielessä seuraamassa tekemisiä ja julkisesti koko ajan puremassa kantapäihin.”
Hämäläiseltä on hukassa Raamatun idea oikeudenmukaisuudesta.
”Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.”
Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.”
Hämäläisella on juutalainen tapa hoitaa epämieluisat asiat. Kivitetään profeetat, jotka on lähetetty kertomaan seurakuntaan pesiytyneistä ongelmista.
Hämäläinen oppineena teologina osaa kertoa, mikä on laittomuus, josta apostoli varoitti.
Tuomaala. ”Hämäläisella on juutalainen tapa hoitaa epämieluisat asiat. Kivitetään profeetat, jotka on lähetetty kertomaan seurakuntaan pesiytyneistä ongelmista”.
No minä en ole mitään kirkon asioita hoitamassa vaan keskustelemassa tällä avoimella palstalla. Israelissa ei yleensä profeettoja kivitetty, koska heitä kunnioitettiin. Olisin kyllä mielelläni toivottanut oikean profeetan konsultoimaan piispaa, koska juuri se olisi tällaisen tehtävä.
Nyt Johanna Korhonen uskoakseni ei ole mitään profeettaa nähnytkään. Uskon kyllä, että hän on tehnyt tutkimuksensa huolellisesti, mutta niillä ei ole mitään tekemistä minkään profetismin kanssa.
Hämäläinen: ”Israelissa ei yleensä profeettoja kivitetty, koska heitä kunnioitettiin.”
Jep, etenkin vääriä profeettoja kuunneltiin, koska he puhuivat sitä, mitä seurakunta halusi kuulla.
”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,”
Hämäläinen: ”Uskon kyllä, että hän on tehnyt tutkimuksensa huolellisesti, mutta niillä ei ole mitään tekemistä minkään profetismin kanssa.”
Hämäläinen on varmaan kuullut profeetta Bileamin aasista. Aasi oli profeetallisempi kuin profeetta Bileam. Koska Jumala käyttää ketä tahtoo, niin miten erottaa oikea väärästä profeetasta? Israelissa oli vaikka kuinka paljon vääriä profeettoja, kuten nykyisin on karismaattisuudessa.
Kysyn edelleen, mitä laittomuus tarkoittaa ja miten se saattaa liittyä Laajasaloon kirkon kontekstissa?
”Hämäläiseltä on hukassa Raamatun idea oikeudenmukaisuudesta.
“Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.”
—–
-Otatko tosiaan kaiken Raamattuun kirjoitetun ehdottomana sääntönä joka tilanteessa? Minusta se ei nimenomaan ole oikein, vaan omaa harkintaa voi ja tulee käyttää.
Voi varmaan olla aiheellista nostaa asia julkisuuteen, mutta on osattava myös lopettaa ajoissa. Unohdat tuossa kokonaan sen alusta aloittamisen mahdollisuuden.
Siis vaikuttaa, että haluat juuttua tuohon vaiheeseen, eikä koskaan tule sitä kohtaa, jossa sanotaan, ”mene äläkä enää syntiä tee.”
Tuomaala. ”Koska Jumala käyttää ketä tahtoo, niin miten erottaa oikea väärästä profeetasta?”
En ollenkaan ymmärrä, miksi tahdot sekoittaa tähän asiaan jotain profeettoja? Et kai ole tosissasi?
Tuomaala. ” Aasi oli profeetallisempi kuin profeetta Bileam”.
Ehdotatko siis, että Johanna Korhonen on aasi? Mitä jos ottaisit selvää, miten hän itse määrittää itsensä. Luulenpa, että hän ajattelee olevansa tutkiva journalisti/toimittaja. Hän on varmasti ammattitaitoinen toimittaja, mutta hänen toimintatavassaan ei ole mitään, mistä ymmärtäisin hänen olevan tekemisissä Jumalan kanssa mitä tähän toisen virheiden ja laiminlyöntien julkiseen tonkimiseen tulee. Edes raamatullinen aasi ei toimisi näin. Raamatullisessa profetismissa on aina Pyhän Hengen myötävaikutus, ja siten Jumalan ilmapiiri.
Sari. ”Unohdat tuossa kokonaan sen alusta aloittamisen mahdollisuuden”.
Aivan, raamatullinen parannussaarna aina sisältää nöyrtymisen parannuksen teon mahdollisuuden tarjoamisen. Kautta koko VT:n armollinen Jumala on läsnä kaikessa samoin kuin UT:n profetismin kuvauksissa.
Vanhan liiton profetismissa oli kyllä käsite ”profeetallinen hiljaisuus, ”ichabod”, mikä merkitsee Jumalan kirkkauden poistumista. Jeremia 7:16-17, 11:14 ja 14:11 kuvaa tätä esirukouksen päättymistä ja väistämättömän tuomion alkamista.
Nyt UT:n profetismi on koko seurakunnan yhteistä omaisuutta, ja siihen kuuluu lähtökohtaisesti armollisuus ja ”sielunhoidollisuus”.
Sari Weckroth: ”Otatko tosiaan kaiken Raamattuun kirjoitetun ehdottomana sääntönä joka tilanteessa?”
Toki, koska uskon kaiken kirjoitetun. Mutta sellaista seurakuntaa, jolle apostoli kirjoitti, ei ole ollut apostolien jälkeen. En usko, että enää tulee apostolista seurakuntaa, jossa jaetta voitaisiin soveltaa. Nostin jakeen esiin, jotta sen kautta pystyisi huomaamaan, miten kauas kristillisyys on ajautunut apostolien opista.
Alkuseurakunnan tie on nähty, kuten juutalaisuuden tie. Jumala luo sen tilalle, missä ihmiset ovat epäonnistuneet, kokonaan uutta. Kenelle annetaan silmät nähdä tämä uusi ja kuulla uusi sanoma, joka ei sinällään ole uusi, koska Raamatun sanoma ja profetia ei muutu.
Varmaa on, että uusi, joka on ikivanha, tulee kokemaan samaa vastustusta kuin apostolit juutalaisuuden keskellä. Vastustus tulee kristillisyyden sisältä, mutta myös juutalaisuudesta. Kristillisyys rakastaa erinomaisuuttaan ja sielullisia rikkauksiaan yhtä paljon kuin juutalaisuus.
Tämä liittyy tietyllä tavalla piispaan ja siihen, miten piispuus instituution olkapäillä nauttii makeasta elämästä, ja kenen rahoilla? Leskien ja sairaiden ja köyhien lapsiperheiden rahoilla.
Laittomuus tarkoittaa elää ja olla kuin lakia ei olisi, asettua lain yläpuolelle. Miten se sopii piispaan ja laajemmin kirkkoihin, niin sitä jokainen voi miettiä.
”Nostin jakeen esiin, jotta sen kautta pystyisi huomaamaan, miten kauas kristillisyys on ajautunut apostolien opista.”
-Jos sinulla on tuollainen tapa lukea Raamattua, niin ehkä raamatunkohdat kannattaa jättää pois.
Yksittäisen henkilön (Paavalin, Pietarin jne.) antamat ohjeet tietyille seurakunnille, eivät ole ”oppia”, vaan ohjeita.
”Laittomuus tarkoittaa elää ja olla kuin lakia ei olisi, asettua lain yläpuolelle. Miten se sopii piispaan ja laajemmin kirkkoihin, niin sitä jokainen voi miettiä.”
—-
-Ja minusta Raamatun laittomuus on Jumalan lakien sivuuttamista ja halveksimista. Tämä ei minusta kyllä sovi piispaan yhtään mitenkään.
Ennemmin niihin, jotka eivät armoa tunne.
Eikö asia sillä korjautuisi, että piispa alkaisi elää kunnon kansalaisten tavoin myös julkisen varallisuuden käytössä. Mutta onko siitä merkkejä, pelkäänpä että ei. Asiastahan keskustellaan nyt myös kirkolliskokouksessa. Näin toivon, vaikka asioista vaikeneminen on kirkossa pitkä ja vaikeasti muutettavissaoleva perinne.
”Mutta onko siitä merkkejä, pelkäänpä että ei.”
-Anteeksi nyt, mutta mistä sinä tuon tiedät? Ja pelkäätkö oikeasti 🙂
Antti Hämäläinen,
Eikö kuitenkin ole hyvä asia, että myös piispan toimia seurataan, ja tarvittaessa ohjataan häntä sille kaidalle polulle?
Erityisesti hengellisten johtajien on pysyttävä kaidalla tiellä, ja huolellisesti vaeltaa muille esimerkkinä. Minusta piispa kuitenkin olisi lähinnä tarvinnut vanhemman kollegan mentorikseen. Tällaiseksi mentoriksi ei Johanna Korhosesta kuitenkaan olisi, vaikka hän yksityiskohtaisesti osaakin listata piispan virheet.
On hyvä että asioihin puututaan, ja että niistä keskustellaan. Sitä ei tässä yritetä kieltää.
Paras mahdollinen lopputulos on, että piispa ottaa opikseen, välttää jatkossa samoja virheitä – ja jatkaa virassaan nöyryyskoulun läpikäyneenä. Vai mitä?
”Minusta piispa kuitenkin olisi lähinnä tarvinnut vanhemman kollegan mentorikseen.” Vastavihitty seurakuntapastori saattaa tarvita tuollaisen mentorin. Piispan tulisi olla hiippakuntansa paimen ja kaikkien sen pappien esimies. Jos siina asemassa tarvitsee vanhemman kollegan oppaakseen, ei ole oikealla paikalla.
Pentti. ”Piispan tulisi olla hiippakuntansa paimen ja kaikkien sen pappien esimies. Jos siina asemassa tarvitsee vanhemman kollegan oppaakseen, ei ole oikealla paikalla”.
Minä olen tästä asiasta eri mieltä. Meillä kaikilla jotka teemme kokoaikaisesti hengellistä työtä tulisi olla luotettuja ystäviä, joiden puoleen voimme kääntyä tarpeen mukaan. Piispalle ehkä tällainen olisi toinen piispa, tai emeritus piispa. Me olemme seurakunnan olemuksen tähden luotu toistemme yhteyteen ja myös keskinäiseen alamaisuuteen, ei itseriittoisuuteen. En siis kovasti usko ylhäältä päin tapahtuvaan hengelliseen johtamiseen, ja tämä pätee minusta myös piispoihin.
Luulen että Antti Hämäläisen ajatuksessa on perää. Hänestä tuli ehkä kuitenkin liian nuorena piispa. Toisaalta , koska hän oli julkisuuden henkilö jo pitkään , niin epäilen että mentoreita olisi harvassa ja sellainen olisi ehkä voinut löytyä kirkon ulkopuolelta , sellainen jolla olisi tarpeeksi arvovaltaa hänen silmissään. Kuuluisuutena leijuu helposti yläilmoissa ja sanoma on että katsokaa miten pitkälle olen päässyt. Kuuluisuuskin korruptoi.
Makku Hirn, olen kovin oloinen, että ymmärrät, mitä tarkoitan, ja millainen tässä asiassa minusta Jumalan sydän on. Menttori on siis hengellinen isä. Laajasalo olisi ajat sitten tarvinnut sellaisen.
Hänen virkansa on olla ’hengellinen isä’. Ehkä Laajasalo olisi tarvinnut sellaisen aikoja sitten. Ne ajat ovat nyt menneet.
Pentti. ”Ehkä Laajasalo olisi tarvinnut sellaisen aikoja sitten. Ne ajat ovat nyt menneet”.
Minusta mitkään parannuksen teon ajat eivät ole menneet. Raamatun tarjoama näkökulma on aina armollisuus katuvalle ja syntinsä tunnustavalle syntiselle. Jeesuksen veri pesee meidät puhtaaksi synnistä kun vaellemme Hänen valkeudessaan=yhteydessään .Muutenhan meistä kenelläkään ei olisi mahdollisuuksia. Ei piispa tässä ole sen kummempi kuin muutkaan.
”Ei piispa tässä ole sen kummempi kuin muutkaan.” Piispa ei ihmisenä ole ’sen kummempi kuin muutkaan’. Piispan virka sen sijaan on erityinen paimenvirka. Sen hoitajan ei mielestäni pitäisi tarvita paimentamista.
Pentti. ”Piispan virka sen sijaan on erityinen paimenvirka. Sen hoitajan ei mielestäni pitäisi tarvita paimentamista”
Höpö löpö. Kaikkien Herran palvelijoiden pitää tietää, kuka on heidän sielunhoitajansa, myös piispojen. Vain tyhmä jättää itsensä yksin ongeliensa kanssa.
Koko UT kuvaa tiimityötä ja yhteisöllisyyttä, johon kuuluu keskenäinen alamaisuus ja myös oikeanlainen riippuvuus toisesta. Kuka tahansa joka luulee pärjäävänsä yksin asettaa itsensä alttiiksi monille vaaroille ja saatanan hyökkäyksille aivan turhaan
Julkisella puolella (ainakin valtio) virkamatkustamisen matkustusluokkien sitomisesta virka-asemaan on luovuttu kaiketi viimeistään 1990-luvulla.
Postimuseon sivulta löytyy mielenkiintoinen tiedote muutoksesta, joka kertoo eri matkustusluokkiin oikeutettujen valtion virkamiesten luokituksen vuonna 1962 (https://www.postimuseo.fi/fi/connect-testi/plhn-kiertokirjeet/1960-1969/1962/21294-1962-143-pdf/file). Piispat olivat silloin valtion virkamiehiä ja oikeutettuja korkeimpaan matkustusluokkaan.
Aika on muuttunut. Siten Helsingin hiippakunnan vain piispaa koskevaa matkustussääntöä on aihetta peilata esim. vasten asiakirjaa Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukseen 143/2007 Virkamatkustaminen – ohjausjärjestelmät ja taloudellisuus (https://www.vtv.fi/app/uploads/2018/07/03153838/virkamatkustaminen-143-2007.pdf). Sivuilla 29-31 käsitellään matkustusluokkia.
Sivulla 30 on muutettavat muuttaen yhä käypä ohje: ”Matkakulujen lopullisesta maksajasta riippumatta tilivirastot ja virkamiehet ovat velvollisia noudattamaan matkustussääntöä.”
Sivulla 31 on havainto, jonka mukaan tietyt ministeriöiden virkamiehet tapaavat valita muita useammin ilman perusteluja korkeamman matkustusluokan. Erojen arvioidaan selittyvän mm. johdon linjausten ja saadun ohjauksen sekä toteutetun valvonnan määrällä.
Kun antaa pikkusormen, mille tahansa, silloin se , mikä tahansa , vie koko käden (ja sielun). Ihminen ulkoistaa sen pirun (devil) viaksi, vaikka itse kätensä ojensi. On helppo syyttää ulkopuolista ja kun syyttää, uskoo.
Tässä jutussa ei ole yksityiskohtia (paitsi kirjanpidossa).
Siis kenellä on ”pahat mielessä” ? Sillä, joka paljasti, ei sillä, joka teki ?
Charlotta. ”Tässä jutussa ei ole yksityiskohtia (paitsi kirjanpidossa)”.
Hyvä, ymmärrät siis, mitä tarkoittaa ”The Devil is in details”.
Antti Hämäläisen mentorointiajatus on mielenkiintonen. Ottaen huomioon mentoroinnin kohteen kokemuksen ja iän tarkoittaisi asia käytänössä työnohjauksen asiaa.
Saisipa nähdä miten halukkaasti tähän tartuttaisiin.
Sanoin, että mentori olisi pitänyt löytyä ajat sitten. Jokaisella Herran palvelijalla tulisi olla hengellinen isä tai jopa useampi sellainen. Silloin ei täytyisi kaikkea keksiä itse ja oppia asioita kantapään kautta.
Ei piispa tässä asissa ole sen kummempi kuin muutkaan. Minä siis tällaisessa asiassa tahdon nähdä hengellistä kypsyyttä, ja minulle se merkitsee johtajan elämäss mm. Pyhän Hengen täyteyttä ja kykyä kuulla, mitä Jumala sanoo. Ilman tätä ei kukaan minusta voi olla hengellinen johtaja, lihallinen johtaja kyllkin. Mutta se on eri asia, eikä mielestäni sovi kirkkoon.
Finnjävelinä (diabolus) sveduissa nämä ja pahemmatkin tuli tutuiksi. Harmaana, ilman kirjanpitoa.
Siis teitkö Ruotsissa pimeästi töitä, vai miten ilman kirjanpitoa? Miten ”finnjävelinä” hommat sujuivat ”svedupellejen” kanssa, olivatko rehellisiä?
Veronmaksu Ruotsissa on aika jännitteinen asia.
Ei siihen mentorointiin mitään arvovaltaista senioriteettia tarvita. Olisi riittänyt, kun joku matkalaskujen tarkastaja olisi väärinkäytöksen havaitessaan sanonut, että noin ei voi tehdä. Harvalla pikkuvirkailijalla siihen kuitenkaan on mahdollisuuksia, siinä voi työpaikka mennä. Ainakin epäsuosio on taattu eikä piispalta tule enää lounaskutsuja. – Mitä tuon tarpeellisen mentorin ikään tulee, siis siihen missä määrin ikä tuo arvovaltaa, huomattakoon, että meidän suurin ja pätevin mentorimme taisi olla vain siinä kolmissakymmenissä, kun vallanpitäjät saivat tarpeelseen hänen mentoroinnistaan ja ristiinnaulitsivat hänet.
Nyt on sitten hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja ottanut yksin tämän tehtävän ja saanut kurat niskaansa, muiden valtuutettujen osallistumatta lainkaan taakankantoon. Osaavatko edes hävetä?
Sari Weckroth: ”Hyvä että asioihin puututaan, ja että niistä keskustellaan. Sitä ei tässä yritetä kieltää.” Olen aikaisemmin ollut havaitsevinani, että Sari on monessa puheenvuorossaan paheksunut aiheen käsittelyä ja toivonut keskustelulle loppua, mutta olen iloinen että hänen kantansa on nyt muuttunut.
Antti Hämäläinen puhuu kauniisti ”Jumalan sydämestä” ja kirjoittaa, että edes raamatullinen aasi ei roimisi Johanna korhosen tavoin ja toisi julkisuuteen piispan hairahduksia. Eikö Antti vieläkään usko, että ilman julkisuutta mitään virheiden selvittelyä ei olisi tapahtunut, vaan vanha meno vain jatkuisi? Nyt on sentään jotain toivoa, kiitos Johanna Korhosen itseään säästämätöntä oikeudenmukaisuutta ja kuvia kumartamatonta toimintaa.
Ilmeisesti Pentti Korhosen kanssa tarkoitamme mentoroinnilla eri asioita. Mentorointi alkaa luottamukssuhteen luomisesta, niin, että mentoroitava pyytää mentoria itselleen. Nythän ymmärtääkseni Johanna Korhonen ja piispa Laajasalo eivät ole olleet kovin luottamuksellisessa suhteessa.
Mentori siis on henkilö, jota mentoroitava rakastaa ja kunnioittaa kuin hengellistä isää.
Johanna Korhosen touhut ovat jotain ihan muuta kuin mentorointia , ja minusta hän toimii lähinnä kuin tutkiva journalisti vaikkapa MOT:ohjelmassa. Ei tällaisella ole mitään tekemistä hengellisen työn kanssa eikä sitä kannata sellaiseksi kutsua vaikka ollaankin kirkon puitteissa.
Kyllä tässä asiassa mentorointi tarkoittaisi työnohjaukseen suostumista enemmän kuin että mentori olisi Jumalan tahtoa mentoroivalle kirkastava Ihminen.
Piispahan on älykäs ja monin tavoin lahjakas Ihminen, ja näin kausalisaatio keskittyisi asiaan missä kohtuuden raja mahdollisuuksissa kulkea ja toimia omien intohimojen mukaan olisi aiheena ajatusvaihtoon, ja onko mahdollisesti asian jatkuessa kohdattavissa raja minkä jälkeen seurakuntaihmiset äänestäisivät jaloillaan.
Tässä, ja vain tässä on kirkastamisen asiaa.
Pekka Väisänen. ”Kyllä tässä asiassa mentorointi tarkoittaisi työnohjaukseen suostumista enemmän kuin että mentori olisi Jumalan tahtoa mentoroivalle kirkastava Ihminen”.
No kun Jumalan tahto kirkastuu ja suhde Häneen rakentuu niin kyllä sitten muutkin asiat alkavat sujumaan Jumalan mielen mukaisesti. Hyvä mentori kyllä osaisi antaa talouden hoitoonkin raamatullisen näkökulman. Raamatussa puhuaan paljon enemmän rahasta ja taloudesta kuin vaikkapa uskosta ja pelastuksesta. Eihän tällainen mentorointi sulje pois muodollista työhön ohjaustakaan.
”Olen aikaisemmin ollut havaitsevinani, että Sari on monessa puheenvuorossaan paheksunut aiheen käsittelyä ja toivonut keskustelulle loppua, mutta olen iloinen että hänen kantansa on nyt muuttunut.”
—-
-Kantani ei ole muuttunut. Ehkä sinun ei myöskään pitäisi luottaa niin varmasti siihen mitä olet ”haveitsevinasi”.
Asioista täytyy keskustella. Ja tuoda julki. Mutta ihmettelen milloin tämän asian vatvominen päättyy. Jatketaanko sitä niin kauan kunnes piispa saadaan eroamaan?
(Ennemmin voisi kysyä onko tässä sinun mielestäsi mitään keskusteltavaa? Jos kaikki suhtautuisivat kuten esim. sinä, niin tarvittaisiinko keskustelua?)
Siis minusta se keskustelun määrä, joka oli itse asiaan ja tapahtuneeseen nähden välttämätön ja tarpeellinen on jo käyty.
Tämä nykyinen keskustelu nähdäkseni syntyy siitä, että joillekin ei riitä mikään muu kuin piispan eroaminen ja vaaditaan kaikilta samanlaista demonisoivaa asennoitumista. Ja keskustelu jatkuu niin kauan kuin jotkut ovat eri mieltä, ja haluavat asialle sopuisan ja armollisen päätöksen.
”Paras mahdollinen lopputulos on, että piispa ottaa opikseen, välttää jatkossa samoja virheitä – ja jatkaa virassaan nöyryyskoulun läpikäyneenä. Vai mitä?”
Eli oletko PK tästä eri mieltä?
”Hyvä mentori kyllä osaisi antaa talouden hoitoonkin raamatullisen näkökulman.” Olisiko tässä yksi raamatullinen näkökulma talouden hoitoon? ”Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: ’Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.'”
Pentti. ”Olisiko tässä yksi raamatullinen näkökulma talouden hoitoon? “Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: ‘Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset”.
Tämä on yksi taloutta käsitteevä UT:n kohta. Nyt en käy tästä tekemään analyysiä, mutta näiden tutkiminen on minusta tärkeää, koska ks. niitä on paljon enemmän kuin uskoa ja pelastusta koskevia jakeitä. Harva uskova vaan oma kukkaro mielessä alkaa etsimään kuuliaisuudessa Herraa. Itse tunnen tällaisia, mutta en kovin montaa. Yleensä kukkaroa ei luovuteta Herralle. Silti juuri näin uskovien tulisi tehdä, koska meidän on rahoitettava lähetyskäsky. Se vaatii paljon varoja, mutta vain harvan uskovan taloudenhoidon lähtökohtana on tämä lähetyskäskyn rahoittaminen.
ja minusta hän toimii lähinnä kuin tutkiva journalisti vaikkapa MOT:ohjelmassa. Ei tällaisella ole mitään tekemistä hengellisen työn kanssa eikä sitä kannata sellaiseksi kutsua vaikka ollaankin kirkon puitteissa.
MOT on ottanut vaikutuksia aikaansaaden kantaa moniin yhteikunnan epäoikeudenmukaisuuksiin. Eli on toiminut vanhurskaasti, sillä sana vanhurskas (hepr tsaddiq) tarkoittaa juuri oikeudenmukaisuutta .Oikeudenmukaisuuden ajamisella ei siis Hämäläisen mielestä ole tekemistä hengelisyyden kanssa… No olen huomannut seuratessani esim. härskiäkin härskimpää etteerikerjäystä kohteena tod. näk. suht. yksinkertaiset ja pienituloiset wanhat ihmiset.
Heinola. ”MOT on ottanut vaikutuksia aikaansaaden kantaa moniin yhteikunnan epäoikeudenmukaisuuksiin”.
Ei minulla ole tätä vastaan mitään, mutta ei se silti ole mitään hengellistä työt, jonka tunnusmerkki siis on, että se on Hengestä syntynyttä.
Myös Johanna Korhonen on varmasti ammattitaitoinen toimittaja ja tutkija, mutta ei se tee hänestä hengellistä kristillisessä mielessä.
Jahas, jos ei uskovainen auttaa jäihin vajoneen miehen hengissä ylös varmasta kuolemasta, se ei ole kristilinen teko… Hämäläisen logiikkaa. Jeesus ei tämmöisä ehtoja laupiaalle samarialaiselle asettanut…
”Jahas, jos ei uskovainen auttaa jäihin vajoneen miehen hengissä ylös varmasta kuolemasta, se ei ole kristilinen teko…
Ei uskovan osoittama armollisuus on yhtä tärkeää, ja voi olla tietyllä lailla jopa arvokkaampaa kuin uskovan. Koska kun ei uskova toimii Jumalan tahdon mukaisesti, se tuo häntä itseään lähemmäs Jumalaa. Ja toimii erityisen vahvana viestinä muille.
Tässä tapauksessa se olisi osoittamista kristillistä armollisuutta väärintoiminutta piispaa kohtaan.
Tässä tapauksessa oli Sari kyse siitä, voiko ei-uskova tehdessään hyvää toimia kristillisesti. Ja siis voi. Oikeudenmukaisuuden vaatiminen yhteisösssä on yhteisölle hyvän tekemistä, mitä tekee juurikin Korhonen, joten äläpäs Sari yritä keikauttaa tätä venettä nurin. Mikään ei tietenkään estä vaikapa sinua memnemästä piispan luo hillonja pannukakun kanssa ja lohdutta häntä,se olisi kritiline teko toki – sekin.
”Oikeudenmukaisuuden vaatiminen yhteisösssä on yhteisölle hyvän tekemistä, mitä tekee juurikin Korhonen, joten äläpäs Sari yritä keikauttaa tätä venettä nurin.”
—–
-Totesin vain sen, mikä usein unohtuu. Ja on paljon, paljon vaikeampaa kuin ”tosiasioiden esiin nostaminen” ja tilastojen esitteleminen.
Kun sanotaan että halutaan ”oikeudenmukaisuutta” on vaarana, että alkaa vaatia sitä mitä itse tahtoo. Johanna Korhonen tuntuu itse tahtovan piispan eroa, eikä hänelle kelpaisi muunlainen lopputulos. Tätä olen häneltä itseltään kysynyt, ja hän on säännöllisesti ja järjestelmällisesti kiertänyt kysymyksen, joten muuta päätelmää ei voi tehdä.
Eli kuka sen sitten päättää mikä on oikeudenmukaista? Ja hyvän tekemistä?
Hyvän tekeminen on minusta aina henkilökohtaista, sitä että tehdään hyvää ihmiselle. Eikä se sisällä instituutioiden vaalimista, ja ”kirkon parhaaksi” toimimista, jos Johanna Korhonen siten tätä selittää…
Minusta oikeudenmukaista olisi antaa katuvalle anteeksi ja uusi mahdollisuus. Se on myös hyvä teko, kristillistä lähimmäisenrakkautta. Toisen armahtamista. Oikea asennoituminen väärintehnyttä lähimmäistä kohtaan.
Ja toistan, että tämä on hinkutisti vaikeampaa kuin tarkkana ja tunnollisena kanslistina toimiminen ja tosiasioiden ja numeroiden listaaminen.
Ja mitä pahaa minä nyt muka olen tehnyt?
”Oikeudenmukaisuuden vaatiminen yhteisösssä on yhteisölle hyvän tekemistä, ”
—–
-Siis tämä. On vääristynyt käsitys hyvän tekemisestä. Sanon vielä, että kristillinen hyvän tekeminen kohdistuu aina ihmiseen, lähimmäiseen.
Ja oikeasti, tässä tulisi antaa kristittyjen itsensä, Raamattuun ja Jeesuksen sanaan, perustuen määrittää mikä on kristillistä hyvän tekemistä.
Uskon ulkopuoliset eivät sitä päätä, et sinäkään.
”Joka ei muita armahda, saa itse armottoman tuomion”, sanoi Jeesus.
Minkä verran luulet siinä painavan sen, että on ”tehnyt hyvää yhteisölle.”
Minusta tässä asiassa voisi antaa seurakuntalaisten, kirkon jäsenten, äänestää annetaanko piispan jatkaa virassaan.
Ja jos tulos olisi myönteinen, siinä olisi ihan turha Johanna Korhosen tai muiden ”yhteisön hvyäksi” toimivien polkea jalkaa ja kiukutella.
Ja uskon, että seurakunta haluaisi pitää piispan. Eli missä tässä nyt on se ”yhteisölle hyvän tekeminen”? Se on pelkkä tekosyy, veruke. pahan tekemisen ja kaikkia vahingoittavan toiminnan oikeuttamista, harhaluulo.
Sari ,yhteisöt koostuvat ihmisistä ja laillisille yhteisöille hyvän tekeminen on silloin ihmisille hyvän tekemistä.
Yhtesikunnallisten epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen eli yhteisön vanhurskauttaminen on mitä kritillisntä työtä. Sitähän Jeesuskin teki vaatiessa mm. köyhile ja sorretuille oikeutta.
”yhteisöt koostuvat ihmisistä ja laillisille yhteisöille hyvän tekeminen on silloin ihmisille hyvän tekemistä. ”
-Arvasin, että tarjoat jotain tuollaista. Ja sanon vielä, että on erittäin tärkeää, että epäkohdat ja tarkistusta vaativat asiat nostetaan esiin.
Mutta on liian helppo selittää yhden ihmisen kimppuun käyminen sillä, että se hyödyttää ”yhteisöä”. Kukaan yhteisöön kuuluva ihminen ei tästä kärsi tässä mittakaavassa.
Kristillinen lähimmäisenrakkaus ja hyvän tekeminen on erityisen haasteellista siinä, että olisi kohdattava rakkaudellisesti ihminen josta ei pidä. Se juuri on hirveän paljon vaikeampaa kuin kuittien tarkastaminen ja tilastojen esittely.
Monesti ihmisten on myös helpompi lahjoittaa rahaa jonnekin kaukaisen maan kansalle kuin kohdata apua tarvitseva, tai väärin tehnyt, ihminen rakkaudellisesti ja tehdä hänelle hyvää.
Tästä Jeesus puhui. Voitko laittaa lainauksen Jeesukselta, jossa hän puhuu muusta hyvän tekemisestä kuin henkilökohtaisella tasolla.
Ja edelleen, rahan laittaminen keräyksiin ja hyväntekeväisyyteen on hyvää ja oikein. Kuin myös kuittien tarkistaminen ja epäkohtiin puuttuminen.
Mutta kristillinen lähimmäisenrakkaus menee paljon pidemmälle, ja paljon vaikeammalle ja haasteellisemmalle alueelle.
Minusta tilien tarkistamisessa ei ole mitään erityisen kristillistä.
Heinola.”Jahas, jos ei uskovainen auttaa jäihin vajoneen miehen hengissä ylös varmasta kuolemasta, se ei ole kristilinen teko…”
Minun kysymys on, onko Pyhä Henki inspiroinut Johanna Korhosta tähän Laajasalon asioiden tonkimiseen ja tutkimisten julkaisemiseen.
Sitten mitä kutsumme kristilliseksi ja mitä emme on vähän toinen asia. Kunnon muslimikin voi auttaa toista ihmistä, tai joku humanisti. Hyvän tekekeminen ja lähimmäisen aauttaminen on onneksi aivan koko ihmiskunnan hyveitä. On olemassa paljon hyvää tekeviä ihmisiä jotka eivät ole kristittyjä.