Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Me suomalaiset emme taida osata olla kovin hyvää pataa keskenämme? Sisällissota käytiin virallisesti v. 1918, mutta epävirallisesti se jatkuu vielä tänäkin päivänä.
Perinteisesti meitä on pidetty tuppisuina, mutta kun tuli Nokia tilulilu-soittoäänineen ja kannettavine luureineen, niin a vot, harasoo, johan alkoi kansan kieli laulaa. Varsin pian kävi ilmi, että kansa olisi voinut ihan hyvin pitää kauemminkin suunsa kiinni, kun mitään myönteistä sanottavaa ei ollutkaan. Sodimme pyhää periaatetta vastaan: Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa toisista, niin älä sitten sano yhtään mitään!
Hiljaa olijat saavat helposti fiksun maineen, kun taas milloin vain missä vain kenen kanssa vain kännykkään höpöttävä En finne igen-väki paljastaa tyhmyytensä hölöttämällä kovaan ääneen yksityisasioitaan julkisilla paikoilla.
Nyt kun Nokia-huuma on haihtunut, olemme siirtyneet nettiin kertomaan omia näkemyksiämme. Ja sehän tiedetään, että mielipiteitä on yhtä paljon kuin on miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia yhteensä. Ja kaikkien on saatava äänensä kuuluville. Harmi vain, että netissä meitä ei odota kiitollinen vaan kiittämätön yleisö: Tuo tänne näkemyksesi, niin me kyllä runttaamme sen kunnolla. Ja bonuksena vielä alle aikayksikön.
Mutta miksi meidän täytyy aina ottaa mittaa toisistamme? Miksi kaikki kukat eivät saa kukkia, vaan ne tahdotaan väkivalloin kiskoa juurineen maasta? Onko kyse kateudesta, kun toinen sanoo jonkin asian paremmin kuin itse olisin osannut? Miksi toiset ihmiset halutaan nolata, vaientaa?
Pahan puhuminen toisista on epärehellinen tapa kiittää itseään. Pahinta pelkuruutta on se, että tietää, mikä on oikein, eikä tee sitä. Yksi tärkeimmistä matkoista, minkä ihminen voi tehdä, on mennä toista puolitiehen vastaan. Paavali suosittelee meille kilpailua toinen toistemme kunnioittamisessa.
Lohdun sanoja niin puolikkaalle Nokialle kuin puolikuolleille nettikiusatuillekin:
Onnistuja on se, joka pitää kiinni vanhasta niin kauan kuin se on hyvää ja tarttuu kiinni uuteen heti kun se on parempaa
Ainut pätevä onnistuneen elämän mitta on se välimatka, joka jää ihmisen kykyjen ja saavutusten väliin.
Kun kerran näyttää siltä, että se, mitä eniten pelkäämme, tapahtuu, niin ryhdy sinä pelkäämään onnistuvasi.
Tulevaisuus tulee. Vain sinä voit päättää, mihin se menee.
On vain yksi periaate: epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.
Summa summarum:
Lue joka päivä, jotakin sellaista, mitä kukaan muu ei lue.
Ajattele joka päivä, jotakin sellaista, mitä kukaan muu ei ajattele.
Tee joka päivä, jotakin sellaista, mitä kukaan muu ei ole tarpeeksi hölmö tekemään.
On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä.
Olkoon kristityillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksellakin oli: Hän oli hiljainen ja nöyrä sydämeltään.
Tämä maailma on meluisa, jotta emme huomaisi sen tyhjänpäiväisyyttä: Tyhjät tynnyrithän ne eniten pruukaavat kolista.
Kristus oli hiljainen, koska hänellä on antaa kaikki se, mitä me todella tarvitsemme.
Kuvatekstit: (Yllä) Kaikki eivät välitä flirttailla kameran kanssa.
(Alla): Toiset pitävät periaatteistaan kiinni jopa henkensä uhalla…
PS:
Riidat eivät kestäisi kauan, jos vain toinen osapuoli olisi väärässä
Pelkkä haukku ei haavaa tee. Haava on usein haukkujen seuraamus…
Tuossa viereisellä uutispalstalla kerrotaan, että Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen poistaisi rikoslaista uskonrauhan rikkomispykälän. Rikoslain 17 luvun 10 § poistamista on esittänyt muun muassa kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps).
RR: Lisää vapauksia ilman vastuutako? Voiko Jumalaa pilkata? Onko proffalla mennyt termit Pyhyys ja Pyhäinjäänne sekaisin?
Vielä keskustelun alustukseksi kannattaa tähän pistää näytille pääministerin kommentti Suomen Tulevaisuuden Toivojen näkemyksistä:
Kiinassa vieraileva pääministeri Jyrki Katainen kommentoi kohua Facebookissa. Hän ei ole tutustunut kokoomusnuorten tavoiteohjelmaan.
Ovatkohan nuo nyt kuitenkaan lähdössä kansaa kiihottamaan? Uskallan epäillä. Muuatta herätysliikettä koskeva kirjoittelu näkyy liikkuvan sillä rajalla pykälistä huolimatta, eivätkä näytä skribentit olevan kokoomusnuoria, vaan vanhempaa väkeä.
Mitään kovin järisyttävää en Kokoomusnuorten teeseissä nähnyt.
Ehkä ymmärrykseni on heikko.
Kansa kuitenkin ajattelee eri tavalla kuin eliitti ja sopulilauma, siitä kai perusssuomalaisten juoksu osaltaan kertoo? Auta armias, jos pyhiä kuvia arvioi, ollaan samassa tilanteessa kuin 1980-luvulla, jolloin yks sun toinen sai kaamean nimen ”neuvostovastainen”. Elämme punavihreän totuuden varjossa. Ei sekään kohtalo taivaasta saneltu ole.
Viisasti kirjoitat. Jos lähtisi syventymään syihin, saisi monia kommenteja siitä, ettei asia olisi näin. Keskustelukulttuurimme ei ole pohdiskelevaa, mikä sinänsä on vaikeaa silloin puhua tuomalla jotain uutta ajatusta. Keskustelukulttuurimme on enemmänkin kampittamista ja rivien välistä tulkintaa. Ne tulkinnat pitäytyvät oppi-isien luomissa asioissa. Mistäkö 1800-luvun oppi-isät saaneet tietonsa, jos hekin ovat pitäytyneet omien oppi-isien näkemyksissä?
SISIALAINEN runoilija .
Lingua Dialetu.
Antakaa ihmiselle kahleet .
Riisukaa heidät vaatteista .
Sulkekaa heidän suunsa.
Ja yhä he ovat vapaita.
Ottakaa pois heiltä työpaikat ja passit .
Pöytä jonka ääressä he syövät.
Sängyt joissa he nukkuvat .
Ja yhä he ovat rikkaita ihmisiä .
Tulee köyhiä ja orjuutettuja , kun heiltä
viedään esi-isiltä peritty kieli.
He katoavat , eivätkä koskaan palaa.
Runous v. 1899.
Hannu minulla kävi mielenkiintoinen tilanne, kun nuori oli googlettanut kissansa nimeä. Yks kaks hän oli nähnyt oman kissansa kuvan ja ihan säikähtänyt, että millä ihmeen sivulla se on. Hän oli sitten tullut lukemaan keskustelun sinun blogiin, johon olin kuvan linkin laittanut. Hän koki asian hyvänä ja oli erittäin myötätuntoinen kissasi takia, vaikka hänenkin eläin asioista kerroin.
Nyt tässä on muutamia muita keskustelutilanteita ollut. En ole kysynyt, mutta vaistoan hänen täällä muutakin lukenut, kun ymmärrys äidin kulmiin on kasvanut. Itse annan rauhassa omasta kokemuksesta oppia, mutta huomasin hänen omineen minun ajatuksia tästä keskustelukulttuurista, joita olen tuonut esiin täällä, koska muualla ei ole ollut tarvetta. Onneksi on tullut oltua melko kunnolla, kun ei aina voi olla varma kuka käy lukemassa.
Repesin. Hannu Kiuru, mies joka tykkää ns. hakata sitä ”humoristiseksi” kutsuen on suojaamassa kristinuskoa siltä strategialta jota hän itse harjoittaa muille ideologioille.
Nettikiusaaja valittamassa nettikiusaamisesta. Uskonrauhan pykälä eriarvoistaa ideologiat. Uskovaisilla on tällä hetkellä vapauksia ilman vastuuta – ja niitä Hannu Kiurukin soveltaa. Jos minä sanoisin samoja juttuja kristityistä mitä hän ateisteista heittelee, olisin puoli vuotta linnassa hyvin äkkiä.
Tätä vapautta ilman vastuuta ei ole kiva jakaa. On inhottavaa olla sellaisen kohteena. Onenksi on itsemurha johon voi ajaa itsensä Kiuruja kohdatesas. Sitä tietä ei voi ottaa pois millään. Vähässä on ihmisen toivo nykyään, tässä viidesläisessä puurtamiskultuurissa.
Eija ja Tuomas: Sovitaanko niin, että kunkin postauksen yhteydessä puhuttaisiin vain ko. aiheesta? Kiitokset ja kaunat jostakin menneestä aiheesta vain hämmentävät satunnaista bloginlukijaa, hän kun ei alkuunkaan ymmärrä, missä mennään.
Tuomo:
En pidä siitä, että syyllistät minua ja lukijoita itsemurha-aikeillasi joittenkin (kaikkien?) kirjoitusteni perusteella. Itsarilla uhkailu on aina vakava asia. Jos nämä minun kirjoitukseni vaikuttavat noin vakavasti mielenterveyteesi, niin lue mieluummin joittenkin muitten tekstejä. Ja hae, hyvä mies, itsellesi kiireen vilkkaa keskusteluapua!
Hannu Sovitaan vaan, mutta minä olin nyt kyllä sinun blogisi aiheessa, vaikka viittasin aikaisempaan. Tarkoitus oli osoittaa, ettei kaikki hauku. ,vaan kokevat myötätuntoa lukiessaan.
Hannun ” Mutta miksi meidän täytyy aina ottaa mittaa toisistamme? Miksi kaikki kukat eivät saa kukkia, vaan ne tahdotaan väkivalloin kiskoa juurineen maasta? Onko kyse kateudesta, kun toinen sanoo jonkin asian paremmin kuin itse olisin osannut? Miksi toiset ihmiset halutaan nolata, vaientaa?” –
Hannun ” Harmi vain, että netissä meitä ei odota kiitollinen vaan kiittämätön yleisö: Tuo tänne näkemyksesi, niin me kyllä runttaamme sen kunnolla. Ja bonuksena vielä alle aikayksikön”.
Eija: Joo, ymmärsin kyllä yskän. Mutta tuon kaunan kanssa on kenkkumaisempaa. Vanhaa kahvikermamainosta mukaellen voisi sanoa, että
Kaunan kanssa siitä saa kaksinverroin pahempaa!
Jotta elämässä pääsee eteenpin, on jätettävä taakseen niin koetut menestykset kuin menetyksetkin.