Uskonto koulusta kaappiin?
Yle Uutiset Suora linja on huolissaan vapaasta uskonnonharjoittamisesta koulujen ja oppilaitosten arjessa.
Ylen mukaan monet opettajat ja koulutyöntekijät kokevat, että työyhteisön jäsenen oman uskonnollisen vakaumuksen ja arvomaailman tunnustaminen aiheuttavat ongelmia muille työyhteisössä. Heidän mukaansa uskonnon harjoittaminen kouluissa koetaan joissakin tilanteissa perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaisena. Kyse on ihmisistä, joita uskonnon harjoittaminen rakenteellisena osana julkista palvelua loukkaa .
Kyse ei siis ole tällä kertaa siitä onko koulussa uskonnonopetus tunnustuksellista vai ei. Ylen uutisen mukan monet uskonnottomat kokevat ongelmaksi juuri sen, että tunnustuksellisuus näkyy käytännössä koulujen arjessa. Esimerkiksi jotkut koulupsykologit kokevat ongelmalliseksi, jos kriisitilanteisiin mennään niin sanotusti ”Jeesus edellä.”.
Asialla on kuitenkin myös toinen puoli:Vaatiiko ”neutraali koulukärjestelmä” uskonnon kätkemistä ”kaappiin”?
Siinä missä uskonnotomalla on oltava oikeus olla vapaasti sitä mitä hän on tämä oikeus kuuluu myös kristityille ja muslimeille. Antaako uskonnioton koulu lapsille mahdollisuuden esimerkiksi ruokarukoukseen? Siis nimen omaan kouluruokailussa, kouluajalla. Koulussahan nämä lapset syövät. Kuuluuko tämä mahdollisuus myös lasten ruokailua valvovalle henkilökunnan edustajalle?
Uskonnollisen vakaumuksen esille nostamisen kieltäminen erityisesti krisitilanteissa loukkaa syvästi uskonnonvapautta. Tällöinhän ihmiseltä kielletään juuri hädän hetkellä julkinen rukoileminen. Siis tilanteessa jossa uskonto ehkä kaikkein herkimmion nousee pintaan.
96 kommenttia
Koulu on minun näkökulmastasi nyt juuri toiveesi mukainen, Antero Kangasluoma. Jos sen katsomuksellista avaruutta ruvettaisiin ’varmistamaan’, tulos olisi päinvastainen. Siitä tulisi kapeasti vakaumustenvastainen.
Mutta tuon uutisen esiin tuomien opettajien kokemusten perusteella koulu ei selkeästi ole muiden kuin kristittyjen toiveiden mukainen. Kuten sinä itsekin aikaisemmin ilmaisit, ei pitäisi antaa koulujärjestelmän tapojen muuttua jonkin ryhmän vakaumuksen mukaisiksi. Näin on kouluissa päässyt käymään enemmistön oletetun luterilaisen uskon takia ja sen pitäisi muuttua. Ei se tietenkään luterilaisesta tunnu reilulta mutta nyt vaadittaisiinkin hieman empatiaa.
Ei mikään esittämäni tee koulusta vakaumusten vastaista. Jos luet uutisen vielä kertaalleen niin ei siinä puhuta oman kristillisyyden esiintuomisen kieltämisestä, vaikka Jukka blogissaan tällaisen olkinuken loikin. Kyse on siitä, että koulun arjessa esiintyvä uskonnonharjoittaminen, johon kaikkien oletetaan osallistuvan, lopetettaisiin. Tällöin kenenkään, ei edes kristittyjen, tarvitse harjoittaa itselleen vierasta uskoa.
Kuvittele Martti tilanne koulussa, jossa suurin osa oppilaista olisi muslimeja. Maahanmuuttaja-alueilla näin voi hyvinkin pian olla. Pitäisikö siellä lasten mielestäsi laulaa kuitenkin kristittyjen virsiä tai pitäisikö siellä kristittyjen osallistua enemmistöuskonnon tapojen ja tekstien mukaiseen uskonnonharjoittamiseen, koska nämä kuuluisivat koulu arkeen?
Kouluulaitoksessa on selkeät ohjeet siitä, miten uskonnollisiin yhteisöihin kuuluminen tai niihin kuulumattomuus huomioidaan koulun arjessa tai juhlissa. Jos ohjeista jossakin poiketaan, siihen voi puuttua. Uutisessa on nähdäkseni tällaisesta kysymys.
Mitkä selkeät ohjeet? Mihin oikein viittaat? Ei sellaisia ole. Jos olisi olemassa selkeät ohjeet niin tuskin asiaa kutsuttaisiin oikeusasiamiehen kansliasta perustuslaillisesti ongelmalliseksi.
Kylmän viileästi kun miettii perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta niin näinhän se on, ettei ketään voida vastoin omaa vakaumusta pakottaa uskonnon harjoitukseen. Koulujen käytänteet pitää olla myös sellaisia, ettei ketään pakotetaan tuomaan julki omaa vakaumustaan, kertoo oikeusoppinut Piatta Skottman-Kivelä oikeusasiamiehen kansliasta.
Periaatteessa ohjeistus on kyllä olemassa mutta en ole kuullut, että missään koulussa olisi aktiivisesti tuotu julki tätä seuraavaa selkeää perustuslaillista näkökulmaa:
Perustuslain mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Eli siis evankelisluterilaisen oppilaan, tai opettajan, ei tarvitse osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen koulussa, vaikka kuuluisikin kirkkoon.
Ehkä tässä taustalla on se yleisempi ongelma, että alle 18-vuotias ei ole vakaumuksellisesti täysin itsenäinen. Hän ei saa erota täysin itsenäisesti kirkosta. Tämä on hieman hämmentävää, sillä kirkkojärjestyksen mukaan 15-vuotias on jo tarpeeksi kypsä tunnustamaan itsenäisesti…
”sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.
Mutta ei lain mukaan vielä kolmeen vuoteen kypsä päättämään itsenäisesti, että haluaako kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Ehkä koulut kaipaisivat lisää perustuslain opetusta, jotta ymmärretään, ettei ympäristön paineeseen tarvitse taipua vaan sinun tukenasi on Suomen perustuslaki ja sen ylläpitäjät, jos et halua osallistua uskonnonharjoittamiseen.
Kyse on siitä, että koulun arjessa esiintyvä uskonnonharjoittaminen, johon kaikkien oletetaan osallistuvan, lopetettaisiin. Tällöin kenenkään, ei edes kristittyjen, tarvitse harjoittaa itselleen vierasta uskoa.
Sikäli kun tämänkaltaista kaikile yhteisessä tilaisuudessa tapahtuiu, se pitääkin lopettaa. Seikka että koulun yhteistyöseurakunna pastori käy esiitäytymässä koulun juhlassa ei kuitenkaan ole uskonnonharjoittamista.
Yhteistoiminta niiden katsomuskuntien kanssa, joihin kuuluvia lapsia koulussa on, kuuluu koulun tehtävin.
No ei väkisin.
En minäkään kielteisesti ketään toivo otettavan huomioon. Toivon vain, ettei kouluissa tueta toisia vakaumuksia enemmän kuin toisia. Koska vakaumuksia on niin monia erilaisia, tämä voidaan varmistaa ainoastaan sillä, ettei koulu ota niihin kantaa. Olisi hienoa jos järjestelmä on sellainen, jossa nuorten ei tarvitse ilmoittaa olevansa yhtä tai toista. Jos haluaa, niin saa toki ylpeänä olla oma itsensä mutta yhteisö ei lähtökohtaisesti suhtaudu kenenkään myönteisemmin kuin toiseen.
Ilmoita asiaton kommentti