Suomen ortodoksisessa kirkossa on isoja ongelmia.
Tutkivan journalismin juttu Monia armorikkaita vuosia toi julki paljon. Paljon jäi kertomatta, ehkä jatko-osa tulossa.
Itse olen yksi kirkon uhreista. Oma tarinani kerrotaan lyhyesti jutussa.
Itselleni on ollut todella vaikea suhtautua omaan kirkkooni. Vuosien ajan koin niin paljon.
Yksi tavallisin kuulemani selitys on: Ei se ole kirkko, vaan ihmiset. Toinen on: Kirkko on jossain muualla, kuin näissä laittomuuksissa. Muitakin väistöliikkeitä on.
Ymmärrän toki näiden pointin. Sitä mikä on aitoa ja hyvää halutaan varjella. Liiallinen ulkoistaminen on silti väärin. Ei maalitolppia voi liikuttaa miten vain. Se on huonoa argumentaatiota sekä teologiaa.
Kirkolla on sekä jumalallinen että inhimillinen puoli. Toisaalta kirkko voidaan myös jakaa taivaalliseen ja maanpäälliseen. Kaiken lisäksi jäsenistö voidaan nähdä sekalaisena joukkona. Augustinus totesi sen olevan sekoitettu ruumis (latinaksi corpus permixtum).
Yksi varhaisin tapa verrata kirkkoa on kehoon tai ruumiseen. Tässä vertauksessa kehon päänä on Jeesus ja seuraajat ovat kehon jäseniä. Jokapäiväinen sana jäsenyys tulee juuri tästä yhteydestä.
Uskonoppi korostaa, että kirkon pyhyys on nimenomaan sen pään pyhyyttä. Lähde on kyllä kunnossa, eikä sitä mikään kukista.
Pointtina tuntuu olevan, että ”lähde” pysyy kirkkaana, vaikkakin ”alajuoksussa” voi olla sameata tai jopa ihan paskaliejua.
En kykene analyyttisyyteen, mutta toivon, että kirkko ottaa kriisin mahdollisuutena muutokseen.
Kotimaa24 on myös huomioinut Long Play -jutun. Long Play on myös julkaissut jatko-osan. Selostuksen oikeusjutustani voi lukea täältä.
Valitettavan jumalatonta, härskiä touhua. Vastuussa olevat ja vääriä päätöksiä tehneiden tulisi ottaa vastuu tekemisistään. Usein näin ei tapahdu. Lopulta he itsekin kärsivät omassatunnossaan ja elämässä.
Laittomuuksia tapahtuu myös luterilaisen kirkon lähetysjärjestössä. Vastuunkantajat turruttavat itsensä laittomuuden verkkoon. He ovat väärien päätösten vankeja, myös itse pahan uhreja. Vain oma asema saattaa olla tärkeämpi kuin oikeudenmukaisuus ja rehellisyys.
Isä Lars,
Pyydän Sinua raportoimaan tasapuolisesti riita-asiastasi. Asialla on aina kaksi puolta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pappeus on ensisijassa muuta kuin työsuhde. Maalliseen työsuhdelainsäädäntöön voi toki vedota, ja voittaa juttunsa, kuten Sinun tapauksessasi on asian laita.
Pakanoiden tuomioistuimet eivät mielestäni kuitenkaan ole oikea paikka näille asioille, ei edes nykypäivän Suomessa. Huomaa, että maamme ei ole (enää) kristillinen vaan maallinen eli siis pakanallinen.
Näkemykseni on, että Kirkko joutuu melko pian ahtaalle ainakin taloudellisesti, ehkä myös muista syistä. Silloin ei enää ole rahoja, asemia jne. joista riidellä. Enemmänkin niukkuutta on jaossa.
Okei. Oman näkökulmani esitän. En ole muuta väittänyt.
Itse kukin voi tutustua lainvoimaiseen hovioikeuden tuomioon (S 18/1122). Tai blogikirjoituksen lopussa olevaan yhteenvetoon tuomiosta. Vastaajan uutinen lainvoimaisesta tuomiosta löytyy täältä.
Työlainsäädännölliset mm. asiat kuuluvat ihan maalliseen oikeuteen. Jos eivät toki asiallisesti keskustelemalla ja sopimalla hoidu ennen sitä. Ei muualle. Erikoista on väittää muuta ja viitata ”pakanoiden” tuomioistuimiin.
Taloudelliset näkymät ovat mitä ovat. Se vaatii järkevää taloudenpitoa kirkolta ja myös sen seurakunnilta.
Herra Haukankin luulisi koulutettuna ihmisenä tietävän, että Suomessa noudatetaan Suomen lakeja koskien niin uskovaisia kuin pakanoitakin. Elle tämä sovi, niin on syytä hakeutua maasta pois.
Suomessa ei ole erikseen uskovaisten ja pakanoiden lakeja. On vain yksi Suomen laki.
Isä Lars,
”Työlainsäädännölliset mm. asiat kuuluvat ihan maalliseen oikeuteen. ” Niin kuuluvat jos halutaan, en kiistä sitä. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko alkaa käräjöidä. Mielestäni pappeuteen kuuluvat asiat pitäisi käsitellä muuten, mutta tietysti Sinulla on täysi oikeus ajaa omaa asiaasi kaikin keinoin niin halutessasi.
Kannattaa myös muistaa että tuomioistuimet jakavat päätöksiä, eivät oikeutta. Näin on vaikka puhutaankin oikeuslaitoksesta.
Kyllä, minulla on siihen oikeus, ja myös Suomen ortodoksinen kirkko on päättänyt, että tällaiset erimielisyydet voidaan lopulta ratkaista ihan oikeudessa. Riippumatta mielipiteestäsi.
Pappeuden teologia ja käytäntö on minulle tuttua.
Ei kovin moni luule, vähiten oikeuslaitos itse, että se jakaa jotain lähes tuonpuoleista lopullista oikeutta, ihan isolla O:lla. Se yrittää jakaa ihan riittävää oikeutta tässä ajassa.
Yhteensä neljä tuomaria punnitsi ja päätti kantansa asiaani. Seurakunta yritti toki isolla rahalla hovioikeudessa menestyä. Ei auttanut yli 100 000 euron asianajotoimiston palvelut.
Hra Haukkka: ”Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko alkaa käräjöidä.”
Sii ei myöskään ortodolsisen seurakunnan. Käräjöintiin tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta.
”Seurakunta yritti toki isolla rahalla hovioikeudessa menestyä. Ei auttanut yli 100 000 euron asianajotoimiston palvelut.”
Hra Haukka: ”Kannattaa myös muistaa että tuomioistuimet jakavat päätöksiä, eivät oikeutta.”
Hra Haukka tuntuu kuvittelevan, että vain hänellä on ”oikeus” taskussaan.
Hyvä Jari Haukka,
Olet tässä täysin väärässä jos olet tutustunut oikeuden asiakirjoihin.
Kirjoitat; ” Pakanoiden tuomioistuimet eivät mielestäni kuitenkaan ole oikea paikka näille asioille, ei edes nykypäivän Suomessa.” / Haukka. Mistä pakanoista ensinnäkin puhut? Raamatusta selviää, että esivalta on Jumala asettama. Siinä on sana asettama. Suomalainen oikeus on varsin oikeudenmukainen, tämäkin tapaus on käsitelty varsin perusteellisesti. Sitä ei voi sivuuttaa lauseella pakanoiden tuomioistuimet. Se on ylihengellistämistä, hurmahenkisyyttä.
” Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pappeus on ensisijassa muuta kuin työsuhde. Maalliseen työsuhdelainsäädäntöön voi toki vedota, ja voittaa juttunsa, kuten Sinun tapauksessasi on asian laita.” / Haukka. Luterilaisessa kirkossa pappeus on virkasuhde, ortodoksi kirkossa ilmeisesti työsuhde. Suomen lainsäädäntö on tässä selvä. Työsuhdelainsäädäntö on meillä varsin hyvä.
Jos työnantaja toimii laittomasti, polkien työntekijän oikeuksia, ainut tapa on saada oikeutta oikeudesta. Olisiko sinulla esittää jotakin muuta? Juttu voitettiin koska työnantaja toimi laittomasti, silloin joutuu tuomarin eteen ja tuomio tulee. Asialla on aina kaksi puolta ja laillisuusvalvona meillä Suomessa on hyvä. Se puolustaa myös työntekijöiden oikeutta työnantajan mielivallalta.
En ymmärrä sinun narinaa. Oletko huono hävijä vai oletko edelleen sitä mieltä että tuomio oli väärä?
Anteeksi, että kirjoitan vähän kovasti, mutta sinulla ei pitäisi olla asiakirja/ tuomion päätöksen osalta mitään valittamista. Tarmosi voisit sen sijaan osoittaa seurakunnan kehittämiseen ja oikeuden mukaiseen laillisuus valvontaan ja sen toteuttamiseen. Sinun tulisi hyväksyä tuomio ja tehdä siitä johtopäätökset. Katumus ja anteeksipyyntö ovat aina mahdollisia.
Kirkkon tuleekin joutua ahtaalle jos se kohtelee ihmisiä mielivaltaisesti. Yleensä takana ovat jotkut ihmiset jotka tällä tavalla vaarantavat seurakunnan taloudellisen tilanteen. He ovat susia lammasten vaatteissa. Sudet raatelevat, tappavat, vievät rahat ja ruuan pöydästä.
Seuraavaksi kun kirjoitat mieti kaksi kertaa mitä kirjoitat – olet kirjoittanut hyviä juttuja jatka samalla linjalla.
Tottakai tuomioistuimen päätöksiä saa ja pitää arvostella, vaikka en sitä yllä tehnytkään.
Uskon asioita ei pidä alistaa maalliselle esivallalle, näin on tässä menetelty vaikka kaukaa katsoen kyse on ”työlainsäädännöstä”. Kirkossa piispalla on oikeus päättää kuka toimittaa jumalanpalveluksia, tästä kiistassa oli perimmiltään kyse. Päätöksessä ohitettiin piispan valta, josta voi tulevaisuudessa olla ikäviä seurauksia. Toivottavasti ei ole.
Osaltani tästä: Ugh.
Hyvä Jari Haukka
Taas olet väärässä.
1. Kirjoitat; ” “Työlainsäädännölliset mm. asiat kuuluvat ihan maalliseen oikeuteen. ” Niin kuuluvat jos halutaan, en kiistä sitä. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko alkaa käräjöidä. Mielestäni pappeuteen kuuluvat asiat pitäisi käsitellä muuten, mutta tietysti Sinulla on täysi oikeus ajaa omaa asiaasi kaikin keinoin niin halutessasi.”
Ortodoksinen kirkko on itse halunnut tätä. Se on omissa päätöksissään määritellyt, että työsuhde asiat ratkaistaan oikeudessa. Se on kirkon tahto tila Suomessa. Etkö tätä tiedä? Kannattaisi perehtyä oman kirkon päätöksiin.
2. Kirjoitat: ” Kannattaa myös muistaa että tuomioistuimet jakavat päätöksiä, eivät oikeutta. Näin on vaikka puhutaankin oikeuslaitoksesta.”
Jari Haukka, fileerataan tää teksti nyt oikein kunnolla. Tuomio istuimet jakavat juuri oikeutta täällä ajassa. Niitä sitoo laki ja järjestys, vastakohtana on anarkia. Oikeuden päätös laitetaan myös täytäntöön. Raamatullisesti esivalta ”ei miekkaa turhaan kanna, sen tehtävä on myös rangaista” . Näin kävi Helsingin Ortodoksi seurakunnalle.
3. Uskon asioita ei pidä alistaa maalliselle esivallalle, näin on tässä menetelty vaikka kaukaa katsoen kyse on “työlainsäädännöstä”. Kuten ensimmäisessä kohdassa kirjoitin. Tässä taas yrität vedettää ja leipoa asiasta jotakin mitä se ei ole. Purat ja pohdit tässä selvästi omia ajatuksia. Sinulle asia ei ole näköjään täysin selvä, sen huomaa vastauksista. Voisitko lopettaa tämän.
Mielenkiintoista, että Jari Haukka on noussut kapinaan Jumalaa vastaan. Toisaalta se on ymmärrettävää, kun sama Haukka on poistanut blogistaan puhtaasti teologisia kysymyksiäni.
Apostolilla ei ollut Haukan teologiaa, joten hän oli eri mieltä pakanoiden tuomioistuimista.
”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen.”
”sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.”
Kun oikeuden miekka on ratkaissut asian, niin kapinaansa Jari Haukka puolustelee samoilla jakeilla kuin kristilliset ääriliikkeet, jotka nostavat itsensä oikeusvaltion yläpuolelle. Se on laittomuutta, joka on kristillisten organisaatioiden helmasynti.