Kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkinen, kysyitte kirkolliskokouksen täysistunnossa puheenvuorossanne torstaina 5.8.2021 klo 14:30: ”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”. Puheenvuoronne liittyi keskusteluun kirkolliskokousaloitteesta: Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.
Kysymykseenne vaikuttaisi olevan sisäänrakennettuna ajatus, että homoseksuaalinen suuntautuminen olisi Jumalan hyvän luomistyön mukaista. En lähde tässä kiistelemään onko niin vai eikö ole, vaan sen sijaan kysyn mihin nimenomaiseen raamatunjakeeseen tämän oletuksenne perustatte? Itse en ole sellaista jaetta vielä löytänyt. Puheenvuoronne perusteella teillä vaikuttaisi kuitenkin olevan asiasta täysi varmuus.
Luterilainen käsityksemme Jumalan hyvästä luomistyöstä on kahtalainen. Toisaalta on Jumalan alkuperäinen luomistyö, josta Raamatun alkulehdet kertovat. Kuten Raamattu kertoo, luomistyönsä jälkeen Jumala totesi, että kaikki oli hyvin. Toisaalta on se jatkuva huolenpito, jonka Jumala meihin kohdistaa. Toisin kuin alussa, Jumala ei enää luokkaan kaikkea tyhjästä, vaan uudistaa kaikkea sitä, mitä on jo luonut.
Alkuluominen on asian suhteen selvä: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi sekä kehotti heitä olemaan keskenään hedelmällisiä. Jatkuvan luomisen näkökulmasta asia ei ole näin yksinkertainen. Kaikki eivät saa lapsia, vaikka kuinka itse haluaisivat. Onko Jumalan tahto siis muuttunut, vai onko kysymys siitä, ettei kaikki mitä meillä on, ole sittenkään Jumalan tahdon mukaista?
Luterilainen oppi on vahvasti jälkimmäisellä kannalla: Kaikki se mitä on meissä myötäsyntyistä, ei todellakaan ole Jumalan hyvän luomistahdon mukaista. Kaikkivaltiaan sallimus sallii meissä myös sellaista, mikä on vastoin hänen hyvää tahtoaan.
Alkuperäisen luomistyönsä päätteeksi Jumala tosiaan totesi, että kaikki on hyvää, mutta niin ei jatkunut ikuisesti. Ihmiskunta lankesi synnin tielle ja maailman tasapaino särkyi. Kaikki se, mitä meissä on myötäsyntyistä, ei ole Jumalan hyvän luomistyön mukaista. Jumala kuitenkin hyväksyy meidät kaikki juuri sellaisina kuin olemme Kristuksen ristillä vuodattaman veren tähden.
Sellainen opetus, että kaikki myötäsyntyinen olisi hyvää, olisi vastoin luterilaista tunnustustamme ja hukkaisi meidän kristittyjen kalleimman aarteen: Ristiinnaulitun Kristuksen sovituskuoleman.
Mikäli teillä kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkinen ei ole luomiskäsityksellenne osoittaa selkeää raamatunpaikkaa, niin olen pakotettu kysymään myös tätä: Oletteko kirkkomme päättäjänä johdattamassa kirkkoamme pois luterilaisesta kristinuskosta?
Saapuessaan ensimmäistä kertaa Korintiin apostoli Paavali ei halunnut tietää mistään muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. Ristiinnaulittu Kristus on kaiken uskomme ydin. Jos opetamme että kaikki myötäsyntyinen meissä on hyvää, teemme samalla turhaksi ristiinnaulitun Kristuksen. Pois se kaikista meistä. Kirkkomme ei välttämättä kaadu siihen, miten ratkaisemme suhteemme yhteiskunnalliseen avioliittokäsitykseen, mutta hukkaamalla Kristuksen sovitusuhrin hukkaamme samalla koko kristinuskon.
Edustaja Marjatta Pulkkisen puheenvuoro: http://domus.evl.fi/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=1766601
Martti Pentti, kiitos hienosta aiheiseen liittyvästä kommentista.
En ymmärrä kaikkea Luojamme luomistyötä, mutta uskon, että kaikella on merkityksensä. Jukka tuossa edellä keskustelumme lopuksi totesi: ”meidän tulee kunnioittaa kiaikkia luojan luomia sellaisina rikkinäisinä, kuin itse kukin meisatä on.” Olen samaa mieltä.
Kirjoitin kommentissasi: ”Kun keskustelemme inhimillisistä vammoista, vajavuuksista ja poikkeamista, emme aina muista, että niillä ja niiden kantajilla saattaa hyvinkin olla tarkoituksensa Jumalan suunnitelmissa.” Valitettavasti en huomannut omassa keskustelussa tuoda tuota tärkeää ajatusta esille. Minusta sukupuolisuuntauksien erilaisuudella on myös jokin tarkoitus, jota emme vielä ymmärrä.
Martti Pentti. Korjaus kommenttiini: Sinä kirjoitit ”Kun keskustelemme inhimillisistä vammoista, vajavuuksista ja poikkeamista, emme aina muista, että niillä ja niiden kantajilla saattaa hyvinkin olla tarkoituksensa Jumalan suunnitelmissa.”
Luomiskertomuksen mukaan Jumala luo ihmisen omaksi kuvakseen. Mutta kuva ei koskaan ole täydellinen, jokainen on vajavainen jossakin kohdin. Ei ihmisarvo voi perustua vammattomuuteen, onhan selvää, että vaikkapa aistivammaiset, epämuodostumista kärsivät tai ns. kehitysvammaiset ovat aivan yhtä lailla Jumalan kuvia kuin ”terveetkin”. Eikä seksualiteetin poikkeavuus tietenkään merkitse sekään poikkeusta kaikkien ihmisten yhtäläisestä arvosta. Mutta jokainen ihminen on myös Jumalalle vastuussa siitä, miten ”kyttyränsä” kantaa. Se, että Jumalan sana kehottaa karttamaan homoseksuaalisen vietin toteuttamista tekoina, on ihan riittävä peruste perinteiselle käsitykselle avioliitosta instituutiona, joka pyhittää miehen ja vaimon välisen seksuaalisen vetovoiman ja sen toteutumisen yhdynnässä. Poikkeavien vaikea osa elämässä on, että jos he eivät pysty elämään puhtaasti, on heidän tyydyttävä etsimään elämäntavakseen vähiten huono vaihtoehto, joka monen kohdalla lienee pysyväinen parisuhde. Raamatun tarkoittama avioliitto sellainen suhde ei kuitenkaan voi olla.
Olisikohan niin, että määritelmä ”Jumalan kuva” merkitsee joitakin sisäisiä ominaisuuksia, joita meihin on istutettu? Ja sellaisia varmasti kaikissa meissä on, vaikka täydelisiä kopioita emme suinkaan ole. Vammat eivät tuota kuvaa voi pilata, mutta elämäntapamme voi kyllä saada aikaan vääristymiä kuvan alkuperäisestä laatijasta.
Harvoin joudun tällä alustalla pitkään keskusteluun. Nyt näyttää käyneen niin. En lähde keskustelun laajentamiseen mukaan, vaan pysyn peruskysymyksessä, josta keslustelu lähti alkuun.
Kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkinen oli kysynyt kirkolliskokouksessa ”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”. Keskustelu oli liittynyt piispainkokoukselle lähettävään aloitteeseen.
Blogisti Jukka Kivimäki haastoi Marjatta Pulkkisen ilmoittamaan Raamatusta kohdan, joka tukisi Marjatta Pulkkisen luomiskäsitystä. Samalla Kivimäki antoi meille lukijoille mahdollisuuden kommentoida samaa asiaa ja etsiä sopivia Raatunpaikkoja.
Minulla tuli mieleen Psalmi 139, jonka jae 13. selkeästi ilmoittaa Jumalan luoneen ihmisen. Teksti alkaa: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa ole minut punonut. Siis, meillä ei ole varaa halveksia Jumalan luomistöitä.
Minusta tuo Raamatun paikka ilmoittaa selkeästi, että olemme Luojamme työtä. Se että keskusteluun otetaan mukaan vammaisuus ym. ei selvennä mitään. Olen sanonut asiasta kaiken mitä minulla on sanottavaa perusasiasta, joten jätän keskustelualustan teille muille.
Ruli: ”Olisikohan niin, että määritelmä ”Jumalan kuva” merkitsee joitakin sisäisiä ominaisuuksia, joita meihin on istutettu?”
Ongelma ydin on siinä, että tarkasti käännettynä jumalat (elohimit=elävät voimat) tekivät aluksis androgyynin adamin ’verenkuvansa’ kaltaisuudessa. Sillä heprean sana ’kaltainen’ tulee verta tarkoittavasta sanasta dam, joka on siis mukana myös ihmisen nimessä A-DAM!!!
Juri tästä syystä nimi adam sisältääkin gematriassaan myös verenkuvastamme otetusti tieteellisesti täysin oikeat kromosomiluvut 44 45 ja 46.
Syntiinlankeemuksen seuraukset ovat mitä ovat meissä kaikissa. Kymmenen käskyä ne myös paljastavat. Mikäli Jumala sanoo, että älä, niin silloin se ei tarkoita, että kyllä. Eikö asia ole silloin varsin helppo käsittää.
”Eikö asia ole silloin varsin helppo käsittää?” Kun Jeesus sanoo, että älä tuomitse, se tarkoittaa, että otan Jumalan ’älä!’ -sanat omalle kohdalleni enkä käytä niitä toisia vastaan.
Rauli Toivonen. Vastaan sinulle vielä, että en lähde pohtimaan mitä ”Jumalan kuva” meissä ihmisissä merkitsee. Ensimmäisenä tietenkin tuli tuli mieleen kunnioitus. Voimme kunnioittaa toisiamme Jumalankuvana.
Muutenkin olen nähnyt teologisen pohdinnan selvissä asioissa turhaksi. Kaikenlaisia mielipiteitä voidaan Raamatullakin perustella ja kuitenkaan Raamattu ei ole elämän ohjekirja.
Jumalan ”älä”. – älä himoitse!
Kristikunta on kuitenkin perinteisesti uskonut, , että pyhä Raamattu, Vanhan ja Uuden testamentin kanoniset kirjat ovat Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt Jumalan sana ja ilmoitus ja kristillisessä kirkossa opin ja elämän ylin ohje. Kokonaan toinen asia, ettei ihmiset ole kaikessa eläneet kuten Raamattu opettaa.
”Jumalan ’älä’: – älä himoitse!” Jeesuksen ’älä’: – älä tuomitse lähimmäisesi himoa vääräksi!
Juu, esim. älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta! Tämän myös ns. eetterikerjäläiset muistakoon!!!
Nyt taidetaan mennä kyllä sinne fundamentalistiselle alueelle. En ole kovin vakuuttunut siitä, että mikään mitä Raamatussa EI sanota, ei olisi totta. Toisaalta en tiedä sitäkään, onko kaikki Raamatussa sanottu ihan sanatarkasti jumalallinen totuus ihan aina ja kaikissa tilanteissa.
Tätä menoa tässä tulee olemaan ainainen ristiriita, kun toiset väittävät, että Raamatun tekstit ovat alusta loppuun sanatarkasti Jumalan sanelemia totuuksia eikä mitään muuta. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Jumalan ihmiset ovat voineet kirjoittaa jotain muutakin oppimaansa asiaa kuin suoraan Jumalan suusta kuulemiaan ikuisia totuuksia, siis ei yhtään omaa ajatusta, joita kai meidän ajatuksemme ovat. Tämä asia pitäisi ”taistella” ensin loppuun asti ja sitten vasta siirtyä muihin asioihin. Tässä on se kaikkien erimielisyyksien suurin syy.
Kari Roos. Pitääkö asia ymmärtää niin, että se mitä Jumala omalla sormellaan piirsi Hoirebin vuorella Lain tauluihin, olisi jotenkin epäselvästi kirjoitettu?
Ajatteletko, että Jumala kirjoitti siellä koko Raamatun jo valmiiksi?
Niin, mitä Jumala mahtaa tarkoittaa, kun hän (2Mo:22) toteaa Moosekselle. ”Sano israelilaisille näin: ”Te olette nähneet, että minä olen puhunut teille taivaasta.” Voinet todeta itse tuosta luvusta 20, mitä meiltä edellytetään.
Ajattelen kyllä, ettei Jumala sentään UT:tä valmiiksi silloin kirjoittanut. Kyllä kai Paavali on sentään omat kirjeensä tehnyt esimerkiksi?
Jumala antoi 10 käskyä Moosekselle, näin olen aina ajatellut ja luulen että moni muukin.
Kivitaulut suljettiin muistaakseni liitonarkkuun. Eipä niitä tainnut kukaan päästä lukemaan. ”Kun te tämän jälkeen lisäännytte ja täytätte maan, ei kukaan kysy: ’Missä on Herran liitonarkku?’ Se ei tule enää kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata eikä uutta enää tehdä.”
Onpa sitä silti kyselty ja etsittykin vaan ei kai kuitenkaan löydetty…
Niinpä ovat kadonneet 10 käskyä, ettei kukaan ole niitä enää sen jälkeen löytänyt, kun liitonarkku on kadonnut. ?
Martti Pentin inspiroimana tulin ajatelleeksi sitä että ihminen Jumalan kuvana ei tarkoita sitä että kaikki niin ruumiillisesti ja sielullisesti virheettömät heijastavat hänen kuvaansa. Myös minulla on kokemuksia kohtaamisista monenlaisten vammaisten kanssa. Psyykkisesti fyysisesti ja sosiaalisesti vammaisten kanssa, puhumattakaan vanhuksista joilla on erilaisia demenssisairauksia. Kun todella viettää aikaansa heidän parissaan niin tunne hetkeksi itseni yksinkertaisen viattomaksi ja monta kertaa suuren rakkauden vastaanottajaksi.
Jos joku kehitysvammainen, skitsofreeni ja altzheimeriä sairastava voi heijastaa jotain tuosta, niin totta kai eri sukupuoliset suuntaukset heijastavat , siis jotain Jumalan omasta kuvasta, sitä myöskin.
Paavali on kokenut jotain koko luomakunnasta ja sen kaipuusta Jumalayhteyteen joka siis pitäisi olla sen oikea kotipaikka. Ei tarvitse muuta kun istua lentokoneessa ja katsella maisemia niin voi vihdoinkin ymmärtää että me ihmisetkin olemme vain meidän herramme muurahaisia.
Ensimmäinen lause meni väärin Pitää olla ”Tarkoittaa sitä …” eikä ”ei tarkoita sitä …”
Sorry nyt menee pieleen. korjaukseni nimittäin. .
Oliko tarkoituksesi siis kirjoittaa: ”ihminen Jumalan kuvana ei tarkoita sitä että vain kaikki niin ruumiillisesti ja sielullisesti virheettömät heijastavat hänen kuvaansa.” Jos oli, niin olen kanssasi samaa mieltä.
Me olemme Jumalan rakkauden peilejä, mutta sellaisina hyvin puutteellisia. Emme kykene rakastamaan lähimmäisiämme sillä samalla rakkaudella, jolla Jumala rakastaa meitä.
Mikäli Jumalaan sovitetaan jotakin siitä vääryydestä, jota me kaikki heijastamme, niin Jumalaa ei voisi enää pahemmin herjata.
Jumala antautui herjattavaksemme, jotta me pelastuisimme. ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme.”
Näin Jumala rakasti maailmaa, ja näin maailma rakasti Jumalaa (Kristus ristillä).
Kari, hyvin kiteytit tuon keskeisen asian.
Siis ei ollut väärin, että Jumala tappoi helvetilisiin tuskiin pikkulapsia heitä elävältä polttamalla? (Sodoma ja Gomorra)
Ehkäpä Sodoman ja Gomorran tuhosta kertovaan tekstiin on matemaattisten koodien avulla kätketty joku tärkeä viesti nykyihmiselle? Otapa selvää, kun sen osaat, Seppo Heinola.
Red Herring tässä yhteydessä Pentti. Ottaisit vain kantaa noiden lasten tuskallisin palovammoihin ja kuolemiin rakastavan Jumalan kynsissä.
Ilmaisen vain kummastukseni siihen, miten kritisoit ankarasti sitä, mikä on suoraan luettavissa Raamatusta, mutta arvostat sellaista, minkä saa kirjoituksista esiin vain hankalien laskutoimitusten merkityksiä arvailemalla. Edellisiä viestejä luet nähtävästi hyvin tunnepohjasesti ja jälkimmäisiä järkeilemällä.
Lapsien elävältä polttamista Kaikkivaltiaan tekona en ymmärrä en järjellä enkä tunteella.
Gematrinen analogia on deduktiivista eikä siinä tarvitse juurikaan arvailla.
Tämä se ristin salaisuus juuri on. Jumalaa tuomitsi itsensä ristiinnaulitsemisen kautta, että ihminen saisi anteeksi. Pelottaako Seppo sinua tuollainen Jumala? Rakkaudessa ei ole pelkoa. Minun ei tarvitse pelätä Jumalaa, vaikka en rakasta häntä yli kaiken enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni. Jeesus Kristus on tuomittu, että minua ei tuomittaisi. Vapauteen Kristus minut vapautti.
Sana rististä on hullutus maailmalle eli ”tyhmä saarna” Biblian mukaan.
Gematria ja Kabbalismi ei tätä voi ymmärtää, vaikka ”minä olen se, joka minä olen” on integraatiossa numeron 888 kanssa.
”Minä olen se, joka minä olen”, voi kertoa myös siitä, että meille on ilmoitettu, että emme ymmärrä, emme tässä elämässä, emmekä tavoita kaiken tarkoitusta sille, mitä hän on historiassa toteuttanut. Hän on tosin ilmoittanut, että me tulemme ymmärtämään hyvän ja pahan sekä ymmärrys vielä lisääntyy viimeisenä aikana.
”12:4 Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.”
Gematria ja Kabbalismi voi todistaa jotain lisää ihmisen viisaudesta, mutta Jumalan viisaus ei meille avaudu. Syytä sinä Seppo sinun käsityskyvyllesi avautunutta Jumalaa.
Kari, viestisi ei mitenkään selitä lapsiin kohdistunutta käsittämätöntä julmuutta. Teit vain ns. ad hominem/red herringin henkilöimällä asiaan minut. Minun pelkoni tai ei pelkoni kun eivät liity tuohon ongelman mitenkään.
Viitasit Danielin mielenkiitoiseen jakeeseen, jonka olen jo vuosia sitten onnistunut dekoodamaan:ässä esimerkki yhdestä: Daniel 12:4
“Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä LOPUN AIKAAN SAAKKA. Monet harhailevat, mutta TIETO LISÄÄNTYY.”
Ko kohdan käännökseni ja selitys:
וְאַתָּה דָנִיֵּאל, סְתֹם הַדְּבָרִים וַחֲתֹם הַסֵּפֶר–עַד-עֵת קֵץ; יְשֹׁטְטוּ רַבִּים, וְתִרְבֶּה הַדָּעַת.
Mutta sinä Daniel kodifoi nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti, monet surffailevat ja data kasvaa.
Ei tarvita kummoistakaan lukutaitoa, kun voi huomata, että profeetta Daniel saa tehtävän, salakirjoittaa saamansa materiaali niin, että se aukeasi vasta lopun aikana kasvaneen tiedon ja surffailun ansiosta. Käännän verbimuodon יְשֹׁטְטוּ (Kuljeksia edestakaisin) modernisti verbiksi surffailla siksi, että kysymys on lopunajan tapahtumista, jolloin sana דָּעַת Daat eli tieto on kasvanut juuri data-surffailun avulla! Näin minua ei hämmästyttänytkään vielä tähän samaiseen Danieliin 12:4-6 liittyvä se tosiasia, että alkaen siteeratun sanonnan sanan רַבִּים rabim eli monet B-kirjaimesta 29 kirjaimen intervallein (Kts. Els.) saadaan lisäksi kirjaimet מחש, jolloin on koossa sana מחשב machshev, joka muinaishepreassa merkitsi ajatus, mutta joka nyt lopun aikoina on saanut nykyhepreassa merkityksen tietokone! Tämä ei ole lähestulkoonkaan ainoa jae, jossa viitataan salattuihin teksteihin, jo Joosef saa Egyptissä maineen salakirjoitusten (zefon) avaajana jne. Kuuluisa on Paavalin lause: “Me, jotka puhumme Kristuksen salattua (occulta, lat.) teosofiaa täydellisten seurassa”
On vielä huomioitava että skip 29 viittaa tulkintaohjeeseen 29, joka koske juurikin -gematriaa: ”Baraita of the Thirty-two Rules, by Rabbi Eliezer in 200 CE”
Seppo, anteeksi red herring. Näillä palstoilla olet kuitenkin osoittanut olevasi ns. ”kova luu”, jota ei helposti ”pureskella palasiksi”. No, en sitä tietenkään yritä.
Taitamattomuuttani olen ennenkin syyllistynyt henkilöimällä esim. KW:n, joka ilmoittaa itsensä pienellä kw:llä. Koetan tehdä parannusta asiassa. Kaksi todistajaa riittävät minulle.
Teosofia on edelleen kristillisen viitekehyksen näkökulmasta ”nuotin vieressä”, oikeastaan täysin ”väärillä raiteilla”. Ihmiskunnan on vaikea hyväksyä Raamatun ilmoitusta. Eksytyksiä on monia. Jokainen uskoo olevansa oikeassa omassa viitekehyksessä. Keskustelu jatkuu ja ”ymmärrys lisääntyy” uskon ja epäuskon alueilla.
Vielä Seppo, en mitenkään osaa selittää hänen, ”joka säät ja ilmat säätää” sallimia asioita, kärsimyksiä, jotka ovat koetelleet ja yhä koettelevat ihmiskuntaa.
Raamatun mukaan ääri-ilmiöt ja raskaat vaikeudet vielä lisääntyvät ennen kuin kirkkauden Herra, Jeesus Kristus saapuu toisen kerran. Hän ei enää tule pilkattavaksi ja ristiinnaulittavaksi, vaan Kuningasten Kuninkaana ja Herrojen Herrana. Mikä on kirjoitettu, se myös tapahtuu. Jolla ymmärrys on, se laskee mille perustalle rakentaa?
Kumman te valitsette, Jeesuksen vai Barabbaan?
Kristitty uskoo Kristukseen. Tämä maailma tuomitsee Kristuksen Jumalana ja syntien sovittajana. Jumala on epäonnistunut, luonut luodun, joka lankeaa?
Barabbaan vapautusta maailma etsii kaikin voimin? Jumala vaaditaan tilille tekemisistään?
Kari, vedit esiin Barabbaan, tuon ’ryövärin’ jonka kreikkalainen epiteetti l e s t e s ei merkitse ’ryöväriä’ vaan itsenäisyystaistelijaa (Josefus) ja jonka nimi bar abbas kääntyy Isän poika ja jonka etunimi oli -yllätys-yllätys- Jeesus!!!
Golgatha narraatiossa on siis k a k s i Jeesus Isän poikaa…joista toinen kuoli ja toinen päästettiin vapaaksi.
Vanha testamentin typologinen tulkinta palauttaa meidät asiassa kertomukseen kahdesta syntiuhrikauriista joista toinen uhrattiin ja toinen jätettiin eloon ja tämä
e l o o n jätetty kauris kantoi kansan synnit erämaahan Azazelille…
Seppo, hieno kuvaus. Kolmas mies pyysi apua Kristukselta.
Syntiuhrikauriita oli kaksi, ei kolme. Kolmas mies oli asiayhteydessä taas red herring.
Mitä ajattelet nimestä Jeesus Bar Abbas eli Jeesus Isän poika?
Mitä ajattelet nimestä Jeesus Bar Abbas eli Jeesus Isän poika?
Bar Abbas on isän poika, ei Jeesus.
Edellisen kommenttini järjestysluku oli 77.
Barabbaan etunimi oli Jeesus!!! Origenes aikanaan sensuroi sen hädissään pois, mutta on löydetty eräistä varhaisista evankeliumikäsikirjoituksista!
Kaksi Jeesusta, edustivat siis ensimmäistä ja toista Adamia? Toinen on Jeesus Kristus.
Poikkean taas ja kyselen. Kolmas mies pohtii kumpaa seurata, ensimmäistä vai toista Adamia. (Red Herring). Kääntyy toisen Adamin puoleen ja saa iankaikkisen armon.
Siinä onkin sitten varmaan käynyt niin, että väärä bar Abbas vapautettiin vahingossa ?
Kämmejä voi käydä parhaimmillekin Pilatuksille…
Kiitän tähänastisesta vilkkaasta keskustelusta ja lisään keskustelun tausta-aineistoksi viitteet, mitä luterilainen tunnustuksemme ilmaisee perisynnistä.
Augsburgin tunnustus:
https://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html#Perisynti
Augsburgin tunnustuksen puolustus:
https://tunnustuskirjat.fi/puolustus/II.html
Kiitos blogista. Hyvät linkit. Kenelle kelpaavat?
Mikä on luterilainen käsitys luomisen teologiasta? Sitähän otsikossa kysytään. Onko Luoja saanut työnsä valmiiksi joskus kauan sitten vai jatkuuko luominen edelleen? Kuvaavatko luomisen päivät päättyneitä aikakausia vai elämmekö yhä luomisen kuudetta päivää? Odottaako seitsemännen päivän lepo vasta iäisyydessä? Onko asia ainoastaan joko noin tai näin?
Tähän liittyen: kuvaako syntiinlankeemuskertomus vain muinoin tehtyä kohtalokasta erehdystä vai onko se samalla kuvaus meidän jokaisen jumalattomuudesta?
Pappi, joka julkisesti julistautuu muunsukupuoliseksi mitätöi Jumalan luomistyön. Voiko sellainen pappi edelleen olla pappisvirassa? Kysyn vain, nyt kun tuomiokapituli alkaa ottaa vastuuta.
”Pappi, joka julkisesti julistautuu muunsukupuoliseksi mitätöi Jumalan luomistyön.” Mitätöiminen on tekemistä pätemättömäksi. Katsotko siis, että muunsukupuoliseksi itsensä määrittelevä sanoutuu jollakin tavalla irti Jumalan luomisen piiristä, irti luomakunnasta? Pidän ajatusta kovin erikoisena.