Avoin kysymys kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkiselle: Mikä on käsityksenne luterilaisesta luomisen teologiasta?

Kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkinen, kysyitte kirkolliskokouksen täysistunnossa puheenvuorossanne torstaina 5.8.2021 klo 14:30: ”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”. Puheenvuoronne liittyi keskusteluun kirkolliskokousaloitteesta: Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.

Kysymykseenne vaikuttaisi olevan sisäänrakennettuna ajatus, että homoseksuaalinen suuntautuminen olisi Jumalan hyvän luomistyön mukaista. En lähde tässä kiistelemään onko niin vai eikö ole, vaan sen sijaan kysyn mihin nimenomaiseen raamatunjakeeseen tämän oletuksenne perustatte? Itse en ole sellaista jaetta vielä löytänyt. Puheenvuoronne perusteella teillä vaikuttaisi kuitenkin olevan asiasta täysi varmuus.

Luterilainen käsityksemme Jumalan hyvästä luomistyöstä on kahtalainen. Toisaalta on Jumalan alkuperäinen luomistyö, josta Raamatun alkulehdet kertovat. Kuten Raamattu kertoo, luomistyönsä jälkeen Jumala totesi, että kaikki oli hyvin. Toisaalta on se jatkuva huolenpito, jonka Jumala meihin kohdistaa. Toisin kuin alussa, Jumala ei enää luokkaan kaikkea tyhjästä, vaan uudistaa kaikkea sitä, mitä on jo luonut.

Alkuluominen on asian suhteen selvä: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi sekä kehotti heitä olemaan keskenään hedelmällisiä. Jatkuvan luomisen näkökulmasta asia ei ole näin yksinkertainen. Kaikki eivät saa lapsia, vaikka kuinka itse haluaisivat. Onko Jumalan tahto siis muuttunut, vai onko kysymys siitä, ettei kaikki mitä meillä on, ole sittenkään Jumalan tahdon mukaista?

Luterilainen oppi on vahvasti jälkimmäisellä kannalla: Kaikki se mitä on meissä myötäsyntyistä, ei todellakaan ole Jumalan hyvän luomistahdon mukaista. Kaikkivaltiaan sallimus sallii meissä myös sellaista, mikä on vastoin hänen hyvää tahtoaan.

Alkuperäisen luomistyönsä päätteeksi Jumala tosiaan totesi, että kaikki on hyvää, mutta niin ei jatkunut ikuisesti. Ihmiskunta lankesi synnin tielle ja maailman tasapaino särkyi. Kaikki se, mitä meissä on myötäsyntyistä, ei ole Jumalan hyvän luomistyön mukaista. Jumala kuitenkin hyväksyy meidät kaikki juuri sellaisina kuin olemme Kristuksen ristillä vuodattaman veren tähden.

Sellainen opetus, että kaikki myötäsyntyinen olisi hyvää, olisi vastoin luterilaista tunnustustamme ja hukkaisi meidän kristittyjen kalleimman aarteen: Ristiinnaulitun Kristuksen sovituskuoleman.

Mikäli teillä kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkinen ei ole luomiskäsityksellenne osoittaa selkeää raamatunpaikkaa, niin olen pakotettu kysymään myös tätä: Oletteko kirkkomme päättäjänä johdattamassa kirkkoamme pois luterilaisesta kristinuskosta?

Saapuessaan ensimmäistä kertaa Korintiin apostoli Paavali ei halunnut tietää mistään muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. Ristiinnaulittu Kristus on kaiken uskomme ydin. Jos opetamme että kaikki myötäsyntyinen meissä on hyvää, teemme samalla turhaksi ristiinnaulitun Kristuksen. Pois se kaikista meistä. Kirkkomme ei välttämättä kaadu siihen, miten ratkaisemme suhteemme yhteiskunnalliseen avioliittokäsitykseen, mutta hukkaamalla Kristuksen sovitusuhrin hukkaamme samalla koko kristinuskon.

Edustaja Marjatta Pulkkisen puheenvuoro: http://domus.evl.fi/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=1766601

 

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kirjoittaja

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki
Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.