Pohdiskelen elämääni. Riippumatta siitä, miten elän, se kerran päättyy. Toki omilla valinnoillani voin osittain vaikuttaa siihen miten onnellinen olen. Kuitenkin Jumala on määrännyt päiväni määrät ja kerran elämäni päättyy. Mitä kuoleman jälkeen? Olenko autuas?
Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala’.” (Hebr. 10: 5-7 / FB33)
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. (Jes. 53: 4-5 / FB33)
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. (Jes. 9:5 FB33)
Koulu ja uskonto -teemaan liittyy kolme eri asiaa. 1) uskonnonopetus, 2) koulun yhteiset ja juhlat ja niiden mahdollinen uskonnollinen osuus (esim. yksittäinen virsi) ja 3) uskonnonharjoitus (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet..). Ne on syytä pitää erillään, muta toisaalta tiedotaa sioden läheisyys. Em. kolmannesta asiasta ihmisoikeusperusteisesti seuraavaa: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/node/375
Vapaa-ajattelijat: Oikeus yksityisyyteen ”uskonasioissa”:
Lapsikasteperinnäistavan ja koulujen uskonnonopetusvaateiden yhteys on se, että uskonnonopetuksen puolustajat sanovat, että katsokaa nyt, näin ja näin suuri osa kansasta on uskossa ja uskoo uskonnon opetuksiin ja pitäähän sitä ”meidän” uskontoa opettaa myöskin kouluissa. Tavallaan looginen vaatimus, vaikka todellisuus sen uskomisen ja uskonnon opetusten omaksumisen kanssa onkin täysin toinen.
Minun mielestäni uskonnon opettamisen motiivi ei saa olla se, että joku henkilö on kovasti uskovainen ja sen takia hän vaatii, että kaikille lapsille pitää opettaa mahdollisimman paljon hänen uskontoaan koulussa. Kuten sanoin aiemmin, lähetystyön tekeminen ei kuulu kouluille.
Ne nuoret, jotka menevät peruskoulun jälkeen ammattikouluun, eivät osallistu siellä lainkaan uskonnonopetukseen. Käsitykseni mukaan sitä ei ole mahdollisuus opiskella siellä edes valinnaisena aineena.
Uskonnonopetuksen peruste kouluissa on ihmisoikeusperusteinen – kuten Esa Ylikoski toteaa myös vapaa-ajattelijoiden negatiivisesta uskonnonvapaudesta (oikeudesta olla harjoittamatta uskontoa).
Ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus oman uskonnon perusteiden ja vaikutusten tietopuoliseen ymmärtämiseen (positiivinen uskonnovapaus). Aivan samalla tavalla kuin oikeus omaan äidinkieleen: sekin omaksutaan lapsena ja sen haltuun ottaminen edellyttää äidinkielen opetusta.
Mutta samoin kuin vieraiden kielten opetuksessa, myös uskonnon opetuksessa on oltava mahdollisuus vieraiden uskontojen ymmärtämiseen.
Kielitieteellissesti on varmasti perusteita yhteiselle opetukselle, mutta samoilla perusteilla on tärkeä saada juuri oman kielen opetusta.
Vastaavasti uskontotieteellisesti on perusteita yhteiselle opetusainekselle, mutta oman uskonnon oppiminen vaatii oman uskonnon opetusta.
uskonnon opetus päin vastoin loukkaa lapsen ihmisoikeuksia pakottamalla hänet uskontoon.lapsella on oikeus kasvaa ilman uskonnon pakkosyöttöä.uskovaisten käsitys ihmisoikeuksista on lievästi sanoaen kieroutunut.tämä ei toki päde kaikkiin uskoviin.kaikki uskovaiset aikuiset eivät hyväksy uskonnon pakkosyöttöä.
Elias Tanni: ”Jep Jusu, näppituntumallahan tässä kaikki (lisäksesi juuri tuo Arhinmäki) ovat olevinaan asiantuntijoita meidän toisten ammatin, ammattitaidon ja työn sisällön äärellä. Arvaa tuntuuko mukavalta?”
Elias, en missään tapauksessa kritisoi uskonnonopettajien ammattitaitoa enkä oikeastaan edes työn sisältöä. Kommenttini kohdistuvat tuntijakoon ja eri oppiaineiden pakollisten ja vapaaehtoisten kurssien suhteisiin.
Minulla on vain hyviä kokemuksia niistä opettajista, jotka ovat minulle uskontoa koulussa opettaneet. Ja kerrottakoon nyt vielä se, että minulla on peruskoulun päästötodistuksessa uskonnosta arvosana 10. Tosin niin on kaikista muistakin lukuaineista.
Naapuriluokan opettajalla, joka oli seurakunnan pappi, oli se periaate, että arvosanan 10 voi uskonnosta saada vain Jumala. Se ei ollut minusta reilua hänen oppilaitaan kohtaan. Minusta kaikkia pitäisi arvioida samalla asteikolla.
Mistäs tiedät, vaikka pappi olisi kirjoittanut Jumalalle arvosanan 10? 😉
Mutta ihan oikeesti, tuo kaksi prosenttia seurakuntaelämään osallistujista on tilastojen mukaan aika kaukana totuudesta. Vähän vaihdellen lukioikäisten (16-19v) porukasta n. 20-30 prosenttia osallistuu seurakunnan toimintaan tavalla tai toisella. Tästä porukasta paljon suurempi osa on lukiolaisia kuin ammattikoululaisia.
Ja sanottakoon se nyt vielä kerran. Uskonnon opetuksen tavoite EI ole tehdä ihmisistä kirkossakävijöitä, uudestisyntyneitä, konservatiiveja saati karismaatikkoja. Ei edes körttejä. Eihän äidinkielen opetuksenkaan tavoite ole tehdä kaikista novellisteja, prosaisteja tai edes journalisteja. Ei liikunnanopetuksen tavoite ole tehdä Suomelle seuraavaa lätkäjoukkuetta, ei lentopalloammattilaisia tai telinevoimistelijoita. Ei historianopetuksen tavoitteena ole tehdä kaikista arkeologeja tai historioitsijoita. Jne.
Olen yllättynyt, että seurakunnan toimintaan aktiivisesti osallistuvia nuoria on noinkin paljon. Ehkä siinä on myös maantieteellisiä eroja. Ainakaan mun omassa kaveripiirissä yksikään perhe ei käynyt sunnuntaisin jumalanpalveluksessa, mikä ei tietenkää ole ainoa mittari.
Minun mielestäni uskonnonopetuksen yleissivistävä tehtävä on ihan pätevä peruste opettaa uskontoa koulussa. Sitä en ymmärrä, miksi se pitää tehdä eri ryhmissä, koska tunnustuksellista opetus ei ole ollut vuosikymmeniin. Miksi esimerkiksi jehovantodistajalle on vaarallista, että hänelle kerrotaan faktapohjaisesti siitä, millaisia uskontoja kristinusko, hindulaisuus tai islam ovat.
Olen tainnut aikaisemmin verrata tätä siihen, että ei meillä ole yhteiskuntaopistakaan erillisiä opetusryhmiä sen mukaan ovatko oppilaan vanhemmat kommunistejä, vihreitä tai kokoomuslaisia. Jos opetus on uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta, meidän pitäisi pystyä järjestämään opetus, johon kaikki pystyvät turvallisin mielin osallistumaan.
Minun kritiikkin kohdistuu lähinnä sellaiseen ”koska minä olen uskovainen, kaikille pitää opettaa mahdollisimman paljon minun uskontoani, koska se on maailman tärkein juttu” -vouhottamiseen. Sellaisen maltillisen ”uskontojen ymmärtäminen on osa yleisivistystä” -argumentin ostan koska tahansa.
Minua häiritsee se, että uskonnonopetuksen tuntimääristä ja kurssien pakollisuudesta ei pystytä keskustelemaan ilman valtavaa tunnekuohua. Vastaava keskustelu minkä tahansa muun aineen kohdalla olisi paljon aikuisempaa eikä keskustelun aloittajaa syytettäisi opetettavan aiheen vihaamisesta, kuten tässä keskustelussa Arhinmäkeä on luonnehdittu.
No haloo! Arhinmäkihän kuuluu Vasemmistoliittoon ja sen omassa kommunistisessa historiassa uskontojen vastustaminen on kuulunut aina ohjelmistoon. Ei siis kannata ihmetellä, että vastustus on suurta.
Vielä kysymys. Milloin olette muuten viimeksi perehtyneet siihen uskonnonopetukseen mitä kouluissa nykyään annetaan? Sen voin sanoa, että se eroaa melkoisesti siitä mitä se oli esimerkiksi omalla kohdallani.
Jusu Vihervaara: ”….opettaa uskontoa koulussa. Sitä en ymmärrä, miksi se pitää tehdä eri ryhmissä, koska tunnustuksellista opetus ei ole ollut vuosikymmeniin. Miksi esimerkiksi jehovantodistajalle on vaarallista, että hänelle kerrotaan faktapohjaisesti siitä, millaisia uskontoja kristinusko, hindulaisuus tai islam ovat.”
Ei siinä varmaankaan ole mitään vaarallisuutta. Todistajien lapsille lapsille ei tietääkseni ole kouluissa järjestetty mitään erillistä uskonnonopetusta, mutta eivät he myöskään ole osallistuneet siihen perinteiseen koulujen uskonnonopetukseen. Heidän vanhempansa opettavat heille uskontoon liittyviä asioita. Saavat sitä myöskin heidän kokouksissaan, joissa useat heistä ovat vanhempiensa mukana läsnä.
Elias Tanni: ”. Ei liikunnanopetuksen tavoite ole tehdä Suomelle seuraavaa lätkäjoukkuetta, ei lentopalloammattilaisia tai telinevoimistelijoita.”
Valittavat kuitenkin useat urheilun piirissä toimivat koululiikunnan vähentymisen haitallisista vaikutuksesta heidän rekrytointi mahdollisuuksiinsa.
Loogisin vaihtoehto nykytilanteessa olisi, että jehovantodistajien lapset osallistuisivat elämänkatsomustiedon opetukseen, ellei lapsia ole tarpeeksi oman uskonnon opetusryhmän perustamista varten. Samoin menetellään muiden uskontojen kanssa. Kristilliset seurakunnathan pääsääntöisesti ( ainakin helluntailaiset ja Vapaakirkko) ohjeistavat sijoittamaan lapset evankelisluterilaisen uskonnon ryhmiin.
Elias, ei tuo minusta kuulosta ollenkaan loogiselta. Eikö loogisinta olisi opettaa yleissivistävässä koulussa kaikille samaa oppiainetta. Eihän ainetta voi edes kutsua yleissivistäväksi, jos sen opetus vaatii oppilaiden jakoa erillisiin ryhmiin opetussisältöjen takia
.
Antero, sanoin ’nykyisessä tilanteessa’. Tilanteen mahdollisesti muuttuessa arvioidaan uudelleen. Olen tänä keväänä mukana OPS2016-ohjaajakoulutuksessa, eikä tuossa tulevassa opetussuunnitelmassa ole tarkoitus muuttaa peruskoulussa opetettavien aineita eikä paljoa niiden tuntimääriäkään. Money talks…
Suostuisitko muuten itse opettamaan englantia ja saksaa yhtä aikaa? Yleissivistävässä koulussa kun pitäisi kaikille taata samat vaihtoehdot riippumatta siitä,mitä heidän vanhempansa valitsevat.-
Elias, englanti ja saksa ovat eri oppiaineita. Uskonto on yksi oppiaine, jonka pitäisi olla yleissivistävä mutta jostain syystä sitä opetetaan eri näkökulmista eri ryhmille. Jopa täysin ristiriitaisia asioita ilman mitään mahdollisuutta aidosti edes aloittaa ristiriidasta keskustelua. Vertauksesi toimisi, jos opettaisin ristiriitaista englantia eri ryhmille. Siinä tapauksessa varmaan sinäkin olisit sitä mieltä, että kannattaisiko sittenkin opettaa yhtä ryhmää ja keskustella niistä ristiriidoista.
Tuomalla rockin ja julkkikset kirkkoihin ne on saanut kasvatettua tuon ’osallistuvien’ nuorten määrää.
Sinä se osaat aina löytää shokeeraavan näkökulman. Nytkin puhut vastoin mitään käsitystä siitä miksi nuoret ovat mukana seurakunnissa. Tästäkin voin omin sanoin kertoa miksi. Vaikka mukana olisikin julkkiksia ja muuta menoa niin ne ovat vain pintaa ja julkisivua. Niiden alla ja takana on piilossa syvempi syy. Itse Herra vetää nuoria mukaan kuten minullekin kävi. Se ei poista sitä etteikö kirkossa gtai nuortenilloissa olisi kiva hengailla hyvän ja turvallisen ilmapiirin vuoksi. Se vetääkin paremmin mukaansa kuin tupakansavuiset ja rähmäiset takahuoneet, joista saa vain päänsäryn.
Turunen,en minä sanonut ettei joukosa olisi aidosti uskoontulleita nuoria. Nuoret vetävät kuitenkin puoleensa toisia nuoria ja aikanaan meidän seurakuntanuorten tilaisuuksissa yleisin syy ainakin poikien puheista päätellen oli vastakkainen sukupuoli, se että sitä alettiin hakea seurakunasta oli monella lähinnä sattuma. Yksi nuori kun kävi ja veti mukana pari koulukaveria jne. Eli usein käytiin sama koulua ja oltiin samalta luokalta. Tytöt tulivat paljolti myös erään puna-samettitakkisen ja samettisilmäisen nuorisopastorin takia.
Rock-hommassa puhuin siitä,että tilastoissa nuo rock-pohjaiset konsertit tietenkin näkyvät.
Mika Turunen: ”Vanhemmathan päättävät myös kaikesta muusta lapsen eämässä. Koulusta, ruoasta, harrastuksista jopa, nukkumaan menoajoista yms. Se on vanhempien tehtävä. Lapsi ei välttämättä halua mitään näistä vaikka kaikki nämäkin kuuluvat elämään. Miten kirkkoon liittäminen eroaa näistä? Siinähän lapselle annetaan elämän paras lahja kasteessa.”
Minkä konkreettisen ”lahjan” vanhemmat antavat lapsilleen vauvakasteessa?
Antamalla ruokaa, vaatteita ja huolehtimalla lapsen nukkumaanmenosta vanhemmat pitävät lapsesta huolta, joka on heidän tehtävänsä ja velvollisuutensa. Muutoinhan viranomaisilla on lainsäädännön mukaan velvollisuus suorittaa huostaanotto.
Kirkkoon kastamattomuudesta ei tarvitse suorittaa huostaanottoa. Siihen voi halutessaan liittyä myös myöhemminkin oman ajattelun ja harkinnan tuloksena. Vauvakasteen sitoutumisesta monet irrottautuvat myöhemmin, kuten kirkosta eroajien määrä osoittaa. Lisäksi se kirkkoon ”sitoutuminen” monilla on vain muodollista laatua ja perinnäistapaa ilman sen suurempaa vaikutusta heidän elämäänsä. Vauvakaste ei lisäksi vastaa uuden testamentin kastekäsitystä. Siinähän kasteelle mennään vasta kun on omaksuttu itse usko.
Kiitos Vesa, nyt kaikki näkevät sinun olevan kristinuskoa vastaan yhdessä ateistien kanssa.
Ketkä täällä Mika ovat ateisteja?
Ei taida toteutua Arhinmäen, sen enempää kuin vihreden ja vasemmiston, toive ainakaan tämän uutisen perusteella. http://yle.fi/uutiset/uskonnonopetuksen_uudistaminen_jakaa_kansanedustajia/7063779
Onneksi näin!
Liikuntatunneilla ei pakoteta ketään urheilijaksi. Musiikkitunnilla ei pakoteta ketään laulajaksi tai soittajaksi. Kuvataiteen tunnilla ei pakoteta ketäänmaalariksi tai keraamikoksi. Käsityötunneilla ei pakoteta ketään puusepäksi tai vaatturiksi. Kotitaloustunnilla ei pakoteta ketään leipuriksi tai kokiksi. Mistä on syntynyt käsitys, että uskontotunnilla pakotettaisiin uskomaan. Kaikilla opettajilla on toki toiveena herättää oppilaissa kiinnostusta aineeseensa. Kiinnostuskaan ei ole uskoa.
Huono vertaus Pentti, uskontotunti ei pakota ketään papiksi tai uskonnonopetajaksi mutta liikuntatuntikin pakottaa liikkumaan ja uskontotunti uskomaan eli pitämään opetettuja uskonnon ilmiöitä tosina siinä kuin historiantuntikin pitämään opetettuja historioita tosina. (Toki historiaankin voi ajatuksissaan olla uskomatta) Uskontoa ei opeteta tunnustuksellisesti mutta uskonnon oppikirjat ovat teologien kirjoittamia ja selvästi apologeettisesti ja tunnustukselisesti värittyneitä. Uskontotunnila ei esim. opetettane vaihtoehtosia tneorioita esim. Jeesuksesta.
Minusta Martti Pentin kommentti on oikein osuva.
Miksi esim. uskontotunnilla pitäisi opettaa vaihtoehtoisia teorioita Jeesuksesta. Kristinuskon mukaan Jeesus on Jumalan Poika. Sitten kun opetetaan muita uskontoja voidaan kertoa, kenen ne sanovat Jeesuksen olevan. Esim. islaminuskossa Jeesus on suuri profeetta.
Miksi pitäisi muuttaa totuutta eri uskontojen sisällöstä? Opettamalla sisällön niinkuin se on, kukin saa tietopuolisen käsityksen kustakin uskonnosta.
Pentin vertaus toimisi esim. liikuntatunnin suhteen,jos liikuntatunnilla opettaisiin vain jonkun liikuntaopettaja ryhmän teorioita liikunnasta mutta oppilaiden ei itse tarvitsisi liikkua.
Erilaiset teoriat Jeeuksesta ovat historiallista todellisuutta ja jos niihin ei edes viitata on se tunnustuksettoman opetuksen kannalta ongelmallista. Tunnustuksettomaan objektiiviseen uskonnonopetukseen pitäisi kuulua myös uskontokritiikki.
Varsinainen uskonnon opetus pitäsi olla kunkin uskonsuuntauksen oma asia. Sensijaan kirkkohistorian realistinen opetus on yhteiskunnan asia aivan samoin kuin yleisen historiankin opetus. Se antaa nuorille positiiviset eväät realistisen elämänkatsomuksensa muodostamiseen, elämän mahdolliseen menestymiseen.
Esim. Kirkon kristinopin kertomisessn pitäisi ehdottomasti . toimia realistisen historian tutkimukten mukaisesti. Siis kertoa kirkon opin aivan yksiselitteisesti lähteneen Nikean koikolliskokouksesta 325, jossa Jeesus äänestettiin, julistettiin, Jumalaksi. Sitten vahvistettiin, että ne ihmiset, jotka uskovat tähän päätökseen saavat Jeesuksen antaman pelastuksen hänen kanssaan taivaan paratiisissa. Siis uskomalla kirkon oppiin.
Ja niin edelleen !
Ps. Mikä tahansa tuleva kirkolliskokous voi kumota tämän päätöksen aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa eduskunta aikaisemman päätöksensä.