Rukous lohdutuksesta vastoinkäymisten kohdatessa ja todellisesta sielun rauhasta

Laupias Isä, kaiken toivon ja lohdutuksen Jumala (2 Kor. 1:3)! Suo minulle kaikissa onnettomuuksissa eläväksi tekevä lohdutus ja sielun oikea rauhoittuminen. Minulla on sydämessäni paljon murheita, mutta sinun lohdutuksesi ilahduttavat minun sieluni (Ps. 94:19).

Tyhjänpäiväinen ja petollinen on kaikki maallinen lohdutus; yksin sinussa on sieluni voima ja kestävyys. Monenlaiset onnettomuudet painavat minua raskaasti, mutta kun sinä sisimmässäni minulle puhut ja lohdutat minua, kuormani kevenee.

Mikään luotu ei voi minua niin pahoin murehduttaa, ettet sinä voisi vielä enemmän lohduttaa minua Hengelläsi (Ps. 51:14). Ei mikään onnettomuus voi tehdä minua niin murheelliseksi, ettei sydämeni saisi armostasi enemmän lohdutusta. Minua rasittaa erilaisten ahdistusten helle, mutta kun saan maistaa sinun suloisuuttasi, saan siitä virvoitusta. Silmistäni vuotavat kyyneleet, mutta sinun laupias kätesi pyyhkii ne (Ilm. 7:17).

Ensimmäisen veritodistajan, Stephanuksen (eli myös Stefanus tai Stefanos) annoit hänen kivittäjiensä kivien sadellessa katsella ystävällisiä kasvojasi (Ap. t. 7:56); samoin tahdot minulle raukalle kaikissa onnettomuuksissa tarjota lohdutuksesi minua virkistämään. Poikasi murheellisen kamppailun aikana sinä lähetit enkelin häntä lohduttamaan (Luuk. 22:43); oi jospa tahtoisit minun painiessani lähettää Henkesi minua rohkaisemaan.

Ilman sinun voimaasi horjun ristini painon alla, ilman sinun apuasi erilaiset onnettomuudet kaatavat minut maahan. Tukahduta minussa rakkaus maailmaan ja kaikkeen luotuun; tällä tavoin eivät maailmassa kohtaavat vastoinkäymiset ja sen vaihtuvaisuus, mikä on luotu, tuota minulle mitään katkeruutta.

Se, joka sydämessään on kiintyneenä maailmaan ja kaikkeen luotuun, ei milloinkaan pääse osalliseksi todellisesta ja häiriintymättömästä rauhasta; onhan kaikki maallinen altista jatkuvalle muutokselle ja vaihtelulle.

Se taas, joka ei kiinny tämän elämän käsillä oleviin etuihin niihin nurinkurisesti mieltyen, ei niiden kaikotessa joudu kärsimään tuskaa ylen ankarien huolten vaivaamana. Tyhjennä, tyhjennä,

Jumalani, sydämeni maailman rakkaudesta ja kaipuusta, niin että taivaallinen Elisa antaisi vuotaa taivaan ilon öljyä astioihin leskelle, toisin sanoen sielulle, jonka maallinen lohdutus on jättänyt (2 Kun. 4:3─5).

Hämmentykööt, vaihtukoot, ylös, alas mullistukoot kaikki maalliset, yhtä kaikki sinä olet minun sydämeni horjumaton kallio ja järkähtämätön perusta. Tokkopa puutteellinen ja heikko luotu voi hämmentää sitä sielun rauhaa, joka minulle kuuluu varmana ja horjumattomana sinussa, Luojassani (Ps. 73:25)?

Tokko maailman, tuon alati rauhattoman meren hyökyaallot voivat nielaista sydämeni kalliota, joka on omani sinussa, sinä korkein ja muuttumaton hyvä? Päinvastoin, sinun rauhasi ylittää kaiken ymmärryksen (Fil. 4:7), vieläpä se torjuu kaikkien vastoinkäymisten hyökkäyksetkin.

Tätä sisäistä rauhaa rukoilen nöyrästi huokaillen sinulta, laupias Isä. Aamen.

Johannes (Johann) Gerhard (1582─1637) ”Uskon pyhä salaisuus”, s. 281─282, vuoden 1995 painos, SLEY-Kirjat.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Rakastakaa toisianne

    Rakkaus on kaikkien käskyjen täyttymys, kuten rakkaudettomuus puolestaan merkitsee käskyjen rikkomista.

    Jos tahdot tietää, miten lähimmäistä on rakastettava, niin tutki ahkerasti, miten itseäsi rakastat.

    Kristitty ei elä itselleen, vaan Kristukselle ja lähimmäiselleen, Kristukselle uskossa ja lähimmäiselleen rakkaudessa.

    Omistettuasi uskossa Kristuksen, jonka kautta olet vanhurskas, ryhdy sitten rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Huuda avuksi, ylistä, kiitä ja tunnusta Jumalaa, tee hyvää lähimmäisellesi ja palvele häntä ja täytä velvollisuutesi. Nämä ovat todella hyviä tekoja. Ne purkautuvat esiin sellaisesta uskosta ja sydämestä, joka on iloinen siitä, että meillä on anteeksiantamus lahjana Kristuksen kautta.

    Ote Jaakko Mäkeläisen kirjasta ”Armon välähdyksiä Lutherin seurassa”, s. 84, Uusi Tie, 2004.

  2. Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. Fil. 1:21. Sillä Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto. Fil. 1:21, Biblia 1776.

    Niin on todella asian laita sinuunkin nähden, sinä murheellinen ja ahdistettu sielu. Jeesus on elämäsi, ja se elämä ei koskaan sammu, vaikka monesti siltä näyttäisikin. Mutta jos Kristus on elämäsi, jos sen kaikesta sydämestäsi uskot, silloin myös kuolema on voittosi. Et sitten enää, sisälliseen ihmiseesi nähden, pelkää tätä kauhun kuningasta, vaikkakin hän monesti luonnollesi tuntuu vastenmieliseltä. Ei sinulla nimittäin ole kuolemassa mitään menetettävänä, vaan kyllä voitettavana. Onhan sinulla se autuus ja ihana toivo, että kuoleman kautta tulet ajan vaivoista vapahdetuksi ja saat astua siihen iäiseen sapattilepoon, mikä Jumalan kansalla on odotettavana. (Hebr. 4:9) Jo täällä olet autuas, kuitenkin vain siinä toivossa, että kuolemassa on toivosi ihanasti täyttyvä. Tässä elämässä sinun usein on pakko ”sekoittaa juomaasi kyynelillä”, mutta kerran onnellisesti ja täysin turmeluksen orjuudesta vapaana ”on suusi naurua täynnä ja kielesi riemua täynnä”. (Ps. 126:2)

    JOHANNES BÄCK, Armoa armosta, 29.12., SLEY, 1966.

  3. Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä. Sananl. 23:17.

    Joka tahtoo sitä katsella, kuinka muut ihmiset uskovat ja elävät, hän saattaa itselleen ainoastaan vahinkoa. Ennen kaikkea täytyy meidän nimittäin ottaa itsestämme vaari ja antaa Kristuksen sanojen johdattaa meitä ja ajatella näin: ”Vaikka minä näen, että kaikki minun naapurini ja muutkin ihmiset, suuret ja mahtavat, ruhtinaat ja herrat, elävät vastoin Kristuksen käskyä, niin minä kuitenkin tiedän, että minulla on Kristuksessa ystävä, joka on suurempi kuin kaikki muut. Jos minä itseni vielä yksinäiseksi tuntisin, niin minä kuitenkaan en ole yksin, sillä koska Kristus kaikkien enkeleidensä ja pyhiensä kanssa on minun luonani, niin minulla on paljon suurempi joukko ympärilläni kuin maailman lapsilla onkaan. (Vertaa tähän kertomusta Elisasta ja hänen palvelijastaan 2. Kuningasten Kirja 6:14-17, sulku allekirjoittaneen lisäys) Miksi siis siitä huolehtisin, että monet ihmiset kääntyvät minusta pois ja elävät toisin kuin minä?”

    Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 170-171, Arkki-kirjat, Aurinko Kustannus, 2016.

  4. Ahdistusten hyöty

    Jos minun täytyisi elää vanhaksi, tahtoisin mielelläni kirjoittaa kirjan ahdistuksista. Sillä ilman niitä ei voi ymmärtää Raamattua eikä uskoa, ei Jumalan pelkoa eikä rakkautta. Niin, se, joka ei vielä koskaan ole ollut ahdistuksessa, ei myöskään voi tietää, mitä toivo on.

    Martti Luther, Valitut Teokset III, s. 53, WSOY, 1983. Ote ns. Pöytäpuheista.

Kirjoittaja

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.