Tässä ruokapöydässä ei itse tarvinnut mennä ruokaa valmistamaan ennen syömistä, kun kaikki oli valmiina Hetan kodalla Enontekiössä joulunpyhinä 2017. Juhlapöydän erikoisherkku oli poronliha.
Sunnuntai 28.01.2018
3. sunnuntai ennen paastonaikaa eli Septuagesima
Pääsiäisjakso, paastonaikaa edeltävät sunnuntait
Ansaitsematon armo
Evankeliumi: Luuk. 17:7-10
Tarjotaan työtä maaseudulla. Palkka viisi euroa tunnilta.
Tarjotaan sijoituskohteita maaseudulla. Korko noin 1,3 – 1,4 prosenttia.
Kiinnostaako?
Tässä vuosi pari siteen Luonnonvarakeskus eli LUKE teki tutkimuksen, missä päädyttiin noihin lukemiin Suomen maataloustuottajien tuloista. Keskipalkka oli viisi euroa tunnilta, kun korkoa sijoitetulle pääomalle oli laskettu tuo 1,3-1,4 prosenttia. Tällaisin palkoin meidän suomalaisten ruoka on viljelty armaan kotomaamme pelloilla ja eläintiloissa.
Tekstissämme puhutaan pellolla työskentelevistä jotka tulivat kotiin ja jatkoivat työpäiväänsä kotitöissä, ruuan valmistuksessa ja tarjoamisessa.
Emme tiedä minkälaista tuo vertauksen ruoka oli. Sen sijaan tiedämme suomalaisen ruuan tason.
Suomalaiseen lihaan on jokaista kiloa kohti käytetty noin kuusi kertaa vähemmän antibiootteja kuin keski- ja etelä-eurooppalaiseen lihaan. Tällä on merkitystä lihan laatuun.
Jo monta vuotta sitten tehdyn vertailun mukaan Suomen viljelyksillä käytettiin 0,8 kg torjunta-aineita hehtaaria kohti yhden vuoden aikana. Hollannissa samana vuonna oli käytetty 18,4 kg hehtaaria kohti. Sopii kysyä mitä tuo vaikuttaa tuotetun ruuan laadulle.
Suomalainen ruoka on puhdasta. Sitä kelpaa tarjoilla.
Tekstimme ruuan tarjonnan yhteydessä alkukielen kreikan kielessä käytetään sanaa diakonei moi, διακόνει μοι, ”palvele minua” palvella -sanasta (esimerkiksi pöydässä). Tästä sanasta on peräisin meidän kirkkomme palveluksessa olevan diakonin virkanimike.
* * *
Kun olen työskennellyt Sotainvalidien veljespappina, niin olen useaan otteeseen saanut kuulla kuinka miehet menivät rintamalle täyttämään velvollisuutensa. Eivät he halunneet sotaa, mutta kun tehtävä sitä vaati, niin he tekivät sen mikä oli heidän velvollisuutensa. Heidän mielenlaatunsa on kunniakansalaisillemme sopivaa. He tekivät sen mitä heidän piti tehdä.
Myös tekstissämme työtä tekevä teki sen mitä piti, sen mikä oli hänen velvollisuutensa.
* * *
Armosta me olemme autuaita. Jumala vanhurskauttaa meidät ilman omaa ansiotamme tai omia tekojamme. Saamme kaiken lahjaksi Jeesuksen Kristuksen tähden. Hän on täyttänyt kaiken, mitä pelastukseemme tarvitsemme. Omalta puoleltamme me olemme ansiottomia mihinkään hyvään Jumalan hyvyyteen, mutta Jeesuksen tähden kaikki onkin jo valmiina. Tässä on kristityn ilo ja riemu. Herra on kaiken tehnyt. Sovintotyömme on jo täytetty niin, että saamme panna täyden luottamuksemme Jumalan hyvyyteen ja laupeuteen. Herramme turvallisille käsivarsille saamme heittäytyä koko olemuksellamme täysin varmoina, että hänen rakkautensa pitää huolta meistä kokonaisina ihmisinä juuri sellaisina kuin olemme.
Tekstissämme palvelijat sanoivat: ”Me olemme arvottomia palvelijoita.” Tässä siis itsessään puutteelliset, vajavaiset ja omin voimin mihinkään hyvään kelpaamattomat ovat tehneet suuria tekoja: sen mitä heiltä vaadittiin. Mutta Jumalan edessä ei lasketakaan omia ansioita, vaan Hänen suuren rakkautensa ja hyvyytensä loppumatonta ja määräämätöntä laupeuden lahjaa ja suosionsa rajatonta suloisuutta.
Pelastuksen ja tekojen logiikka on sellainen, että omat teot eivät tuo meille pelastusta, pelastus on Jumalan lahja, mutta lahjaksi annetun pelastuksen varaan uskossa luottamuksensa paneminen saa aikaan tekoja, joilla voimme palvella toinen toistamme ja koko yhteiskuntaamme sen kaikissa menoissa. Teot ovat uskon hedelmiä.
Seuraavassa Ismo Malisen tekstiä Lutherista:
” Kasteessa hänelle on annettu kaikki Jumala lupaukset ja Lahjat fyysisesti ja Kristus on tullut hänen sisälle Hengellisesti Sanan kautta.”
Siis tuon jälkeen ei enää tarvitsekkaan mitään, ei tarvitse kuulla evankeliumia eikä Jeesuksen kutsua?
12 Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
13 Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”(Matt.9)
Mistä ”näkee” Jeesuksen parantaman, eikö hedelmästä? Kun Jeesus Sanoo ”rakastakaa lähimmäisiä niinkuin itseänne” niin millainen on hedelmä joka kasvaa tuon Sanan mukaan?
Parannus alkaa kun Jumala kutsuu, siis jokaisen tulee omalla kohdalla ”nähdä” hedelmä jota itse tuottaa, onko se Sanan mukaista? Saako Sanan kylvö aikaan kasvua joka tuottaa hyvää hedelmää?
Ari
Muutat mustan valkoiseksi ja valkean mustaksi väitteelläsi: ”Siis tuon jälkeen ei enää tarvitsekkaan mitään, ei tarvitse kuulla evankeliumia eikä Jeesuksen kutsua?”
Tämä väitteesi on yhtä suuri erehdys kuin teko-oppiin pitäytyvien väite, että jos kerran hyvät teot eivät tee vanhurskaaksi, niin ihmisen pitää tehdä huonoja tekoja tullakseen vanhurskaaksi. Tämän väännön syynä on se että synnin vangitseman ihmisen tassut ovat edelleen omien tekojen ketunraudoissa eikä ole haluttu pyytää Kristuksen yksipuolisesti uskoon perustuvaa armoa. Tällaisen mielettömyyden sekä Luther että Paavali torjuvat täytenä mielettömyytenä.
Meidän pelastumisemme ei todellakaan ole alkuunkaan kiinni meidän teoistamme, vaan vain ja ainoastaan uskosta, koska usko panee kaiken toivonsa Kristukseen eikä alkuunkaan omiin tekoihinsa tai muihin itse rakennettuihin perusteihin.
Roomalaiskirjeessä 6:1-14 Paavali sanoo suorasukaisesti kaikelle omaan itseensä ja omiin ansioihinsa pitäytyvälle, että armoa ei saa käyttää jumalattomuuden palvelukseen, vaan päin vastoin. Jumalan armosta aukeavat kaikki pelastuksen mukanaan tuomat hedelmä.
”Kaste ja uusi elämä
1 Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? 2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? 3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.
6 Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. 7 Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. 8 Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. 9 Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. 10 Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. 11 Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
12 Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. 13 Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! 14 Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. ”
Ari hyvä
Tässä koko tämän 1-14 jakeen koko perusta alusta loppuun on kasteessa saatu yhteys Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kaikki tässä mainitut elämän uudistukseen kuuluvat seikat ovat vain ja ainoastaan kasteen armosta antamaa lahjaa eikä mitään muuta. Tähän kasteen lahjan antamaan elämän ajopeliin ei missään nimessä pidä lisätä mitään omiin ansioihin perustuvia kapuloita rattaiden puolien väliin Kristuksen ylösnousemusvoimaa jarruttamaan.
On jo lopultakin aika panna roskakoriin kaikki sellaiset opit missä ei vanhurskautustamme panna alusta loppuun asti eli 100% koko hommasta vain ja ainoastaan Jumalan oman teon varaan.
Matias Roto otetaampa saman roomalais kirjeen luvun loppu jakeet:
20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Siis ei tuota voi liittää lapsikasteeseen mitenkään, siis Paavali puhuu aikuisista jotka ITSE olivat tehneet syntiä.
Ari
Tuo nimenomaan liittyy kasteeseen, sillä koko luku on yksi kokonaisuus. Lapsikasteeseen tämä liittyy hyvinkin merkittävästi. Nimittäin. Kukaan ei ikimaailmassa voi päästä Jeesuksen ristintyön ja ylösnousemuksen osallisuuteen muutoin kuin sillä tavoin kuin Raamattu sanoo ja juuri tässä kohdassa Raamattu sanoo, että me olemme kasteen kautta liitetyt Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Sama pelastuksen yhteyteen tulemisen väline koskee kaikkia olipa ihminen sitten vauva, lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus, niin on olemassa vain yksi ainoa pelastuksen yhteyteen pääsemisen väline ja se on meidän kasteemme.
Kerrataanpa vielä kerran nuo ratkaisevat jakeet, joissa tuo elämän uudistus lasketaan yksistään kasteen antamaksi lahjaksi, ei miksikään muuksi. Kaikki muut keinot ovat ehdottomasti ulos suljettuja. Luepa huolella nuo sanat: ” — kastetut — kastettu — kasteessa —.”
Room. 6: 2-4
2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? 3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä”
Nyt kun olemme synnistä (huomaa yksikkö) vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmäinen pyhitys ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Tuo on toteamus. Kun olemme tulleet, niin siitä seuraa pyhitys ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Jokainen joka on vapautettu synnistä, on Jumalan palvelija ja tuon synnistä vapauttamisen hedelmänä tapahtuu pyhitys.
Jumala on tuossa alkaja ja täyttäjä ei ihminen. Pyhitys on Jumalan teko ihmisessä.
Ismo
Kiitos selkeästä puheenvuorostasi.
Mielenkiintoista liittää luterilaisuuteen pyhitys, mitä se pitää sisällään, kuinka sen voi ymmärtää, onko siis pyhitys TÄYSIN Jumalan teko?
Tästä herää kysymys tapahtuuko Jumalan tahto luterilaisuudessa (jos siis kaikki on kiinni siitä mitä Jumala tahtoo ja TEKEE)? Eikö ihminen olisi pelkkä tahdoton sätkynukke synnin ja Jumalan valtataistelussa? Vielä kun tähän lisää Jeesuksen Sanat kuinka elää ja kun ne käännetäänkin laiksi eli ei koske luterilaisia, siis mikä on Jumalan tahto että ihminen siinä voisi elää?
Jumalan Sanan tulisi kasvaa hedelmää kun se kylvetään, kuinka kasvaa hedelmää Jeesuksen Sana suurimmasta käskystä ”rakastakaa Jumala yli kaiken”, onko hedelmä sitä että elää sen mukaan mitä Jumala tahtoo, siis puhuu Jeesuksen kautta?
”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.” Hebr 10:14 (tuota kannattaa vähän aikaa miettiä)
Ari kirjoituksestasi tulee sellainen tunne, että oletat, että ihmisellä on jokin osa pelastuksessa ja pyhityksessä? Ikäänkuin Jeesuksen Uhri ei täydellisesti riittäisi ja ihmisen tulee itse vähän auttaa Jumalaa? Kuvaat monesti, kuinka Jumalan Voima antaa sinulle mahdollisuuden kuolettaa lihallisuuden ja valvot kaiken aikaa itseäsi, että toimit kuten mielestäsi kristityn tulee toimia. Ehdottomuuttasi kuvaat Jumalan Voimaksi, jolla peittoat kaikki vastaväitteet.
Tulee väkisin sellainen tunne, että elät vahvasti lain alla ja sen mukaan myös tuomitset muita (usein Lutherilaisia)
Kun Jumala erottaa (Pyhittää) ihmisen omaksi lapsekseen, niin se tapahtuu Jumalan Sanan Lupausten voimasta, joihin Jumalan Pojan Usko tarttuu, jolloin ihminen uudistuu mieleltään ja kasvaa Armossa ja ohjautuu kaikkeen hyvään työhön, jonka Jumalan Rakkaus vaikuttaa ihmisessä Kristuksen uskon mukaan.
Meidän inhimilliset tekemiset eivät vaikuta uskoon, vaan Jumalan Poijan usko vaikuttaa meissä kaiken mitä jumalisuuteen vaaditaan. Pelastus ei ole ihmisen vallassa, vaan Jumalan, joka on lahjoittanut meille Uskon Kristuksen Evankeliumin kautta. Näin on siis uskon alkaja, myös myös sen toteuttaja. Meissä siis tapahtuu sisäistä pyhittymistä Sanan mukaan ja se ohjaa elämäämme. Olemme ja elämme Armossa, joka on Kristuksessa elämistä. Kiellämmekö hyvät työt?, Päinvastoin, me vahvistamme ne, sillä yksin Jumala saa aikaan meissä hyvää, jotka luonnostamme olemme kelvottomia ja raadollisia. Vihaamme syntiä ja rakastamme Jumalaa, joka pitää meistä huolen vaikka olemme syntiset. Kiitos Herran.
”Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” 2.Kor.4:15-18
Ismo vastaakin oikein hyvin Arin pohdiskeluun.
Annan tässä vain muutaman raamatunkohdan, jotka kertovat siitä että pyhitys on
_ J u m a l a n _ _ t e k o _.
Panin hakusanaksi ”pyhit” hakukoneeseen Koivuniemen Raamattuhaku ja Nettiraamattu. Tässä valikoima muutamasta kohdasta. (Panen huomautukseni sulkuihin, jotta ne eivät sekaantuisi itse raamatunteksteihin.)
Matteuksen evankeliumi:
6:9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
(Rukoillaan Jumalan nimen pyhitystä, ei meidän.)
23:17 Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää? (Jumalan huone pyhittää kaiken sen mikä pyhäkössä käytetään. Pyhän huoneen yhteydessä eläminen on siis pyhitystä.)
23:19 Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää? (Pyhitys siis saadaan pyhässä huoneessa Herran pyhän aterian välityksellä.)
Johanneksen evankeliumi:
10:36 niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ’Minä olen Jumalan Poika’? (Isä Jumala pyhittää.)
17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. (Tässäkin Isä Jumala pyhittää. Hän sen tekee. Tässä ei puhuta yhtikkääs mitään ihmisen omasta osuudesta pyhitykseen.)
17:19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. (Tässä Jeesuksen itsensä pyhittäminen on ainoa peruste meidän pyhitykseemme.)
Apostolien teot:
20:32 Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa. (Tässäkin Jumala itse antaa pyhityksensä. Huomaa myös että pyhitys ei ole jonkun yksilön pyhitys, vaan osallisuutta Jumalan pyhittämien joukossa. Kirkon yhteys on pyhityksen toteutumisen yhteisö.)
Roomalaiskirje:
6:22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. (Pyhitys on Jumalan työ. Hän on vapauttanut meidät synneistämme. Hän myös antaa pyhityksen. Hän myös antaa iankaikkisen elämän.)
1.Korinttolaiskirje:
1:2 Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin. (Tässä sanotaan että pyhitys on Jeesuksen työ. Tässäkin pyhitys on yhteisen seurakunnan eli siis kirkon yhteisön Kristukselta saama lahja.)
1:30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, (Myös tässä sanotaan että pyhitys on Jeesuksen työ. Huomaa koko yhteisöä tarkoittava sana ”teidän”. Niinpä tässäkin pyhitys on yhteisen seurakunnan eli siis kirkon yhteisön Kristukselta saama lahja.)
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä. (Tässä pyhitys on kasteen eli peson välityksellä annettu lahja. Tämä kasteen antama lahja on Jeesuksen oma teko, hänen nimessään = Jeesuksen valttuuttamana eli hänen työnään tapahtuva todellisuus.)
Efesolaiskirje:
5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, (Tässäkin pyhitys on kasteen, ”vedellä pesten”, välityksellä annettu lahja. Tässäkin tämä kasteen antama lahja on Jumalan oma teko, ”hän”.)
1.Tessalonikalaiskirje:
5:23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. (Pyydetään Jumalaa tekemään pyhityksen: ”Jumala pyhittäköön.”)
2.Tessalonikalaiskirje:
2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. (Pyhitys on Pyhän Hengen työ.)
Hebrealaiskirje:
2:11 Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, (Pyhitys on Jeesuksen työ, ”hän”.)
10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. (Jeesuksen ristin uhri on meidän pyhityksemme, eivät meidän tekomme.)
10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. (Jeesuksen uhrin antama pyhitys on täydellinen ja tämän uhrin lahjana meidät pyhitetään.)
10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! (Tässäkin Jeesuksen uhrin antama pyhitys on täydellinen ja tämän uhrin lahjana meillä on Pyhän Hengen työnä saatu lahja, joka on meidät pyhittänyt.)
13:12 Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. (Tässäkin pyhitys on Jeesuksen uhriveren antama pyhitys.)
1.Pietarin kirje:
1:2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.
(Tässä sanotaan että pyhitys on Pyhän Hengen työ. Tässäkin pyhitys tulee Golgatan ristin uhrin antamana lahjana. Hän tekee pyhityksen Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan. )
Joten Ari hyvä.
Kun tutkimme, mitä Raamattu sanoo pyhityksestämme, niin huomaamme, että pyhitys on alusta loppuun Jumalan teko, Hänen työnsä.
Ihailtavan kiitettävästi otatte ”sanatarkasti” tämän pyhityksen, mutta ymmärrättekö ollenkaan mitä se kuitenkaan tarkoittaa?
Unohtui Matias Rotolta Raamattu hausta ”pyhit*” vieläseuraava:
Ilm. 22:11
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Kun puhutaan pyhityksestä niin se ei ole kerta tapahtuma vaan etenevä, siis kun tulee tuntemaan Totuuden niin ei jää tottelematta Häntä vaan on kuuliainen Hänelle.
Jatketaampa sitten vielä edelleen kun kerran niin innokkaina otatte Raamatun Sanan, mitä on hedelmä jota Jumalan Sana saa aikaan, otinkin jo tuolla Jeesuksen Sanat ”rakastakaa Jumalaa yli kaiken”, mitä on hedelmä joka kasvaa tuon Sanan kylvöstä?
Ari
Kaikki omat mielikuvituksen luomukset kaatuvat kuin korttitalo. Siksi myös pyhitystä mietittäessä on nähtävä mitä Raamattu siitä sanoo. Joka kerta kun tämä unohdetaan niin samalla aloitetaan tappelemaan kanan höyhenistä eikä varsinaista kanaa jota aiotaan syödä ruokapöydässä saada laisinkaan pyydystettyä.
Muista myös pyhityksestä puhuttaessa se mitä Raamattu sanoo:
1.Korinttolaiskirje:
4:6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on”, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan
Tuo Ilmestyskirjan sana
Ilm. 22:11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Kertoo, että on rohkeasti pitäydyttävä uskossa myös silloin kun näkee jonkun toisen luopuneen uskosta ja langenneen epäjumalanpalvelukseen. Tuossa tilanteessa sanotaan, ettei pidä ottaa mallia tuosta luopuneesta vaan rohkeasti jatkaa eteenpäin uskon kilvoitusta aina perille asti.
Ajatus siis on sellainen että vaikka joku jatkaisi vääryyden tekemistä, niin pysy sinä siinä Jumalan antamassa pyhityksessä joka johtaa aina perille taivaaseen asti eli vaikka maailma kuinka houkuttelisi ja ahdistaisi luopumaan uskosta niin pitäytykäämme uskon varmuudessa yhä edelleenkin ja antakaamme sen pyhityksen joka meitä on tähän asti hoitanut pitää huolta meistä myös jatkossa eli kaikkien maailman myrskyjen keskellä luokaamme rohkeasti katseemme Jeesuksen ristiin ja antakaamme Jumalan rajattoman rakkauden ja äärettömän suuren armon hoitaa meitä keskeytymättä aina ikuisuuteen asti. Työ on Herran. Hän tekee kaiken meidän puolestamme. Hänen tekoonsa turvautukaamme ehdoitta ja ilman pienintäkään epäilyä.
Matias Roto toteat seuraavaa:
”” kaikkien maailman myrskyjen keskellä luokaamme rohkeasti katseemme Jeesuksen ristiin ja antakaamme Jumalan rajattoman rakkauden ja äärettömän suuren armon hoitaa meitä keskeytymättä aina ikuisuuteen asti. Työ on Herran. Hän tekee KAIKEN meidän PUOLESTAMME. Hänen tekoonsa turvautukaamme ehdoitta ja ilman pienintäkään epäilyä.””
Kuinka sovitat edellä olevan JEESUKSEN SANAAN:
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23 Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”
28 Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa,
29 sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.(Matt.7)
Jeesus puhuu kuulemisesta ja sen mukaan TEKEMISESTÄ/TEKEMÄTTÄ JÄTTÄMISESTÄ.
Ari
Kaikki hyvät teot ovat uskon hedelmää. Yksinään niistä ei ole vanhurskauttamisen väline vaan seurausta uskon vanhurskaudesta eli siis siitä, että Kristus toimii meidä.
Huomaapa seuraavassa kaksi sanontaa:
Ensinnäkin: Vanhurskauden hedelmää,
ja toiseksi: Jeesus Kristus saa aikaan.
Kaikki ihmisen omat häärimiset jäävät tässä syrjään. Jumala on kaikki kaikessa. Kaikki on hänen työtään.
Filippiläiskirje:
1:11 täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.
Kiitos Ari, että otit tuon Matt.7 luvun, jossa tulee selkeästi esiin se, mitä olemme Matiaksen kanssa tässä yrittäneet tuoda esiin.
A) …Emmekö ME sinun nimesi kautta ajaneet… ja sinun nimesi kautta tehneet voimallisia tekoja… Johon Jeesus sanoo: MInä en ole koskaan tuntenut teitä. (Aika kova sana) niille jotka tekevät ITSE Jeesuksen nimessä. Tuossa on MINÄ ITSE keskiössä, vaikka puhutaan Jeesuksen nimessä.
B) Tuon jälkeen Jeesus sanoo: Joka kuulee nämä minun Sanani ja tekee minun sanani mukaan, on verrattava ymmärtäväiseen miehen, joka rakensi Kalliolle. (Kristuksen varaan)
C)Joka taas kuulee, eikä tee Jeesuksen Sanan mukaan on verrattava tyhmään mieheen, joka rakentaa hiekalle (Itsensä varaan)
Nyt on kaikkein tärkeintä kuulla ymmärtää Jeesuksen sanoista, että ihmisessä ei ole luonnostaan sisällä mitään sellaista, minkä varaan rakentaa. Ei edes uskoa sinapin siemenen vertaa. Sen varaan ei voi rakentaa, mutta moni yrittää etsiä itsestään ja sisältään rauhaa, ynm. Se on vain sielullista, henkevää ja tämän maailman alkeisvoimiin turvaamista ja siksi hiekan varaan rakentamista. Puhutaan kyllä Jeesuksesta, mutta itse ollaan touhuamassa kaikenlaista. On hurjaa nähdä kun ihminen sortuu henkisesti, kun hän on mielestään toiminut pyhän hengen voimassa.
Kun meille sanotaan: että Jumalan tahto on, että me uskomme Häneen jonka on lähettänyt, (Joh.5:24) niin, Jeesus tuli tekemään juuri Jumalan Tahdon maan päällä.
Jumalan tahto on, että me uskomme. Me teemme siis Jumalan tahdon, kun uskomme. Omista teoista ei ole kysymys.
”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Joh.6:37-40
Tuossa sanotaan: ”Kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut” Meidät siis Pelastetaan Jumalan tahdon mukaan, ei oman tahtomme mukaan., Eikä Jeesus kadota yhtäkään.
Takaisin tekemiseen ja tekemättä jättämiseen. Kun Jeesus sanoo: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt” (Joh.6:29) niin tuossa teossa on se mistä Jeesus puhuu hiekalle rakentamisen ja Kalliolle rakentamisen yhteydessä. (Matt.7)
Joka rakentaa tuolle uskolle, jonka Jumala on alusta asti saanut aikaan, kestää, koska se on Jumalan Pojan Uskoa. Kallio on meidän ulkopuolella eikä horju ja sorru, koska se on Jumalan Lähettämä Pelastus.
Hiekalle rakentaminen on lain kanssa peuhaamista ja omaa suorittamista, oman uskon varassa. Se on yhtä tyhjän kanssa, eikä Jeesus tunne sellaista, koska se ei ole Hänestä lähtöisin, vaan ihmisestä.
Omalla uskollaan ei ihminen pelastu, vaikka paljon kuulee sanottavan, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Voin sanoa käsi sydämellä: ”Ei tule”
Usko on lujaa luottamista Jumalan tekoihin. Paavali sanoo: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”
Kannattaa miettiä, mitä tarkoittaa: ”Jotka HÄNEN aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” Ja vielä seurakunnasta ja siihen kasteessa liitetyillä Paavali kirjoittaa:
”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.
Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. 1.Kor.12:4-13 (Hengen juominen on mielenkiintoinen termi, joka viittaa juuri veden kautta saatuun Hengen kasteeseen) Vesi ja Henki pitävät yhtä.
Ismo
Kiitos hyvästä puheenvuorostasi!