Arpad Kovacsin ja Kai Sadinmaan vastaus kapitulien lausuntopyyntöön
Oulun ja Helsingin tuomiokapitulit ovat pyytäneet meiltä lausuntoa, joka koskee Horisontti-ohjelmassa 23.8.2020 luettua vetoomusta tasa-arvoisen avioliiton vastustamisen kitkemisestä kirkossa. Lausuntopyynnössä kuitenkin irrotetaan asia yhteydestään:
”Tässä lausuntopyynnössä ei ole kysymys kirkossa käynnissä olevasta avioliittoa koskevasta keskustelusta. Papilla on sananvapautensa puitteissa oikeus esittää siitä mielipiteitä ja pyrkiä vaikuttamaan kirkon kannan muotoutumiseen. Kysymys on ainoastaan siitä, oletteko toiminut pappislupauksenne mukaisesti ja papille sopivalla tavalla irtisanoutuessanne piispan kaitsennasta ja/tai kehottaneet muita hylkäämään piispat hengellisinä paimenina.”
Irrottaessanne asian kehyksestään pyritte luomaan vaikutelmaa, että tässä ei olisikaan kysymys kirkossa käynnissä olevasta avioliittoa koskevasta keskustelusta, vaan ainoastaan siitä, olemmeko toimineet pappislupauksemme mukaisesti ja papille sopivalla tavalla irtisanoutuessamme piispan kaitsennasta sekä ehdottaessamme, että muutkin lakkaisivat pitämästä piispoja hengellisinä paimeninaan, kunnes nämä tekevät parannuksen ja pyytävät anteeksi tasa-arvoisen avioliiton hyväksymisen jarruttamista.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 §:ssä todetaan:
”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Jumalan pyhän sanan valossa arvioituna olemme nimenomaan toimineet pappislupauksen ja omantuntomme mukaisesti kehottaessamme ohittamaan sellaisen opetuksen ja sellaiset paimenet, jotka estävät toimimasta Kristuksen opetuksen mukaisesti. On hyvin harhaanjohtavaa erottaa kysymykset pappislupauksesta ja tasa-arvon puolustamisesta kirkossa. Esittämällä tämän hallinnollisena seikkana te yritätte pimittää sitä tosiasiaa, että toimimme nimenomaan Kristuksen rakkauden edistämiseksi ja tuomiseksi kaikkien ulottuville. Te teette Jumalan valtakunnan kysymyksestä hallinnollisen kysymyksen. Tätä te vielä vahvistatte luettelemalla lausuntopyynnössänne erilaisia sanktiotoimenpiteitä, joita teillä on käytettävissänne, mikäli emme lakkaa olemasta huutavan ääniä korvessa. Sanktioita on jo käynnistetty, kun vetoomuksen vuoksi Kai Sadinmaan jo sovitun määräaikaisen työsuhteen jatkuminen on nyt estetty Helsingin piispan toimesta.
Edellä esiin tuodun ja Jumalan pyhän sanan velvoittamina me esitämme piispoille kaksi vastakysymystä:
1.Koska kirkkojärjestyksen ensimmäisen luvun ensimmäisen pykälän mukaan kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan, kysymme, aiotteko jatkaa Kristuksen jakamattoman rakkauden ja Jumalan pyhän sanan halventamista muun muassa ohittamalla kultaisen säännön;
2.Kirkkojärjestyksen kahdeksannentoista luvun kolmannen pykälän mukaan piispa lupaa seuraavaa: ”Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään.”
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös sallia kirkolle autonomia avioliittoon vihkimisessä ei poista kirkon velvoitetta toimia perustuslain mukaisesti ja kansalaisten yhdenvertaisuuden takaamiseksi. Kirkko, joka sulkee homoseksuaalit kirkollisen avioliittoinstituution ulkopuolelle, rikkoo tätä velvoitetta.
Aiotteko toimia vastoin piispanlupaustanne ja olla edistämättä kuuliaisuutta lailliselle esivallalle ja perustuslaille kieltämällä saman sukupuolisten avioliittoon vihkimisen ja estämällä myös pappejanne toteuttamasta näiltä osin Suomen lakia?
Kun aikoinaan tietyt miesoletetut papit kieltäytyivät pitämästä Helsingin piispa Irja Askolaa hengellisenä paimenenaan hänen sukupuolensa takia, muut piispat eivät nähneet tätä ongelmana, ja kyseiset papit saivat tuulettaa näkemyksiään aivan rauhassa. Ilmeisesti piispat tällöin pitivät asiaa vakaumuksellisena kysymyksenä. Nyt, kun tavoitteenamme on ollut tasa-arvoa jarruttavan käytännön vastustaminen kirkossa, asia nähdäänkin hallinnollisena. Kun olet miespappi, joka vastustaa naisia, olet vakaumuksellinen. Kun taas puolustat tasa-arvoa ja uskovien yhdenvertaisuutta kirkossa, olet niskoittelija.
Jatkotoimenpiteenä kiistan ratkaisemiseksi ehdotamme, että piispan virka muutetaan puhtaasti seremonialliseksi ja liturgiseksi viraksi vailla minkäänlaista normatiivista tai autoritaarista sisältöä tahikka asemaa.
Helsingissä 24.9.2020
Kai Sadinmaa
Arpad Kovacs
55 kommenttia
Onko homoista, lesboista ja bi-seksuaaleista tullut jo liian röyhkeitä, rohkeita ja hyökkääviä halutessaan lähennellä myös heteroita? Saman kysymyksen voisi esittää tietysti kaikille ihmisille, siis myös heteroille. Pitäisikö myös tehdä seksuaalinen vastavallankumous koko yhteiskunnassa?
Tässä nähdään seuraukset siitä, mitä tapahtuu silloin, kun säilytetään uskonpuhdistuksen ns. muotoperiaate modernisoituna ja on samalla irtauduttu sisältöperiaatteen Kristus-keskeisyydestä korvaten se ties millä.
Mehän tietoisesti syötettiin piispoille suoraan lapaan. He tietenkin innostuivat että nyt heillä on tosi hyvät mahdollisuudet heittää meidät pihalle. He eivät tajunneet että tämä oli heille ansa. He astuivat suoraan miinaan. Nyt he ovat kusessa. Heillä on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja ja kaikilla he kaivavat omaa hautaa syvemmäksi. Hyvästi piispainstituutio.
Kun lukee tätä blogia ja keskusteluketjua, tulee mieleen, mihin on kadonnut ajatus kirkon perustehtävästä. Eikö se ole julistaa rauhan evankeliumia: Jeesus Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan? Sen perustehtävä ei ole julistaa tasa-arvoa. Evankeliumiin kuuluu yhtäläinen ihmisarvo. Mutta näyttää siltä, että kirkko haluaa julistaa sukupuolineutraliutta, hiilineutraliutta, ehkä joidenkin mielestä myös uskontoneutraliutta.
Kai Sadinmaa 27.09.2020 18:50 ”Me ei tietenkään peräännytä vaan pakotetaan piispat toimimaan. Missään tapauksessa emme eroa itse, emmekä valita, vaan otamme vastaan mitä annetaan. Piispoilla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Jos eivät rankaise, he menettävät kasvonsa ja osoittavat heikkoutensa. Jos rankaisevat, menettävät lisää jo pahasti rapautunutta arvovaltaansa. Suo siellä, vetelä täällä. Piispat tekivät siis suuren virheen kun lähtivät haastamaan meitä. Se oli ja on heille suuri tappio. Se osoittaa heidän heikkoutensa. Kuten totesin, he astuivat miinaan. Tavoitteemme toteutuu joka tapauksessa: piispainstituutio ja kirkon nykyinen rakenne murenee. Silloin ja vain silloin kirkko voi löytää todellisen identiteettinsä vapauttavan evankeliumin julistajana ja todeksi eläjänä.”
Onko siis todellinen tavoitteenne rakentaa nykyisen kirkkorakenteemme sijalle tai sen rinnalle jonkin panteistiseen hengellisyyteen ja poliittiseen anarkismiin perustuva yhteisö? Tästäkö on kyse viikon kuluttua Viikissä järjestämässänne messussa? https://www.facebook.com/events/3441248655986063/
”Piispat tekivät siis suuren virheen kun lähtivät haastamaan meitä.”
Siis haastamaan teitä, 2020-luvun teiniliittoa, jonka ”vapauttava evankeliumi” liittyy patriarkaatin kaatamiseen ja joka on löytänyt identiteettinsä ranskalaisesta vasemmistolaisesta Tel Quel -ryhmästä.
Tällaista menoa
” Vuonna 1904 paavi lähetti kaksi kiertokirjettä , joissa hän tuomitsi kristinuskon alkuperän ja varhaishistorian kyseenalaistavan tutkimuksen. Kaikki katoliset opettajat, joita epäiltiin modernistisista taipumuksista, erotettiin virastaan yksin tein. ”
”Modernistiti olivat kirkon parhaiten koulutettu, oppinein ja sanavalmein ryhmä, eivätkä he tietenkään epäröineet taistella vastaan. He saivat tukea tunnetuilta ajattelijoilta ja arvostetutuilta kirjallisuushenkilöiltä. Yksi heistä oli italialainen Antonio Fogazzaro. Vuonna 1896 Fogatzzarosta oli tullut senaattori. Hänen katsottiin olevan myös aikansa johtava katolinen maallikko ja aikalaistensa mielestä myös merkittävä romaanikirjailija.
Vuonna 1905 hän kirjoitti: ” Katolinen kirkko väittää olevansa totuuden lähde, mutta vastustaa totuuden etsintää nyt, kun sen perustuksia, pyhiä kirjoituksia , dogmien sanamuotoja, sen väitettyä erehtymättömyyttä on alettu tutkia. Meistä se tarkoittaa sitä, ettei sillä ole enää uskoa itseensä. ”
Fogazzaron teos pantiin tietenkin viipymättä kiellettyjen kirjojen listalle. Kirkon kamppanja itsensä synnyttämää liikettä vastaan voimistui.
Heinäkuussa vuonna 1905 Pyhä virasto antoi julistuksen, jossa se tuomitsi virallisesti modernistien yritykset kyseenalaistaa kirkon opit, paavillinen auktoriteetti ja raamatuntekstien historiallinen totuudenmukaisuus.
Vajaa kaksi kuukautta myöhemmin, syyskuussa, modernismi julistettiin käytännössä kerettiläisyydeksi ja koko liike kiellettiin. Kielletyjen kirjojen määrä paisui äkisti. Alettiin soveltaa entistä ankarampaa sensuuria. Pappiskomissaarit valvoivat opetusta dogmaattisella ankaruudella , jollaista ei ollut nähty sitten keskiajan.
Viimein vuonna 1910 annettiin määräys, että kaikkien opettavien tai saarnaavien katolilaisten tuli vannoa vala, jossa he luopuivat ” kaikista modernismin erheistä ” Useita modernistikirjailijoita erotettiin kirkon yhteydestä. Seminaarien ja teologisten yliopistojen opiskelijoilta kiellettiin jopa sanomalehtien lukeminen. ”
Ei siis mitään uuutta näissä kiistoissa.
Lainaukset kirjasta: Kiista Kuolleenmeren kääröistä.
Ilmoita asiaton kommentti