Millainen olisi sinusta täydellinen paikka? Mökin rappuset auringon laskiessa, perheen täyttämä koti, aurinkoinen hiekkaranta vai joku ihan muu?
Augustinuksen mielessä täydellinen paikka oli Eedenin puutarha. Siellä kaikki oli luomakunnossa, eli juuri sellaista, jollaiseksi Jumala oli sen tarkoittanut. Kirkkoisä katsoi usein ajatuksissaan sitä kuvaa, jonka oli Eedenistä rakentanut – lähinnä huokaillen tuntemansa maailman erilaisuutta unelmiensa paratiisiin nähden.
Kirkkoisän Eedenissä kaikki oli hyvää, harmonista ja rauhallista. Kuolemaa ei ollut olemassa, kuten ei myöskään kärsimystä tai työtä. Ihmiset olivat synnittömiä ja viisaita, eikä heidän mieltään vaivannut mikään. Oppiminen oli helppoa kuin Matrixissa ikään.
Eedenissä ihmisten ei tarvinnut taistella omaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan vastaan elääkseen Jumalan tahdon mukaan. Heille oli annettu yksi selkeä käsky ja he noudattivat sitä. He tottelivat Jumalaa, joten heidän ruumiinsa tottelivat heidän sielujaan.
Eläimistä tai kasveista ei ollut ihmisille vaaraa, eikä heidän tarvinnut pelätä. Keli ei koskaan aiheuttanut vahinkoa tai vaikeuksia, tikku ei mennyt käteen tai nilkka pyörähtänyt. Kipua ja kärsimystä ei ollut olemassa. Heidän ei tarvinnut välttää ylensyömistä ja -juomista, koska sellainen ei olisi tullut heille mieleenkään.
Eedenissä ihmiset tunsivat Jumalan ja tiesivät paljon heitä ympäröivästä maailmasta, josta heidän tuli huolehtia. Ihmiset tunsivat toisensa, eikä heidän välillään ollut epäluuloja, valheita tai salaisuuksia. Sellaisia asioita ei ollut olemassakaan. Vallitsi rauha.
Eedenissä ihmiset saivat puutarhasta ravintonsa ja Jumalan läsnäolosta sielunsa ravinnon. He olivat siellä, missä heidät oli luotu olemaan, ja sellaisia, kuin heidän oli tarkoituskin olla – onnellisia.
Miksi kaikki on nyt toisin? Augustinuksella on vastaus. Siitä lisää kahden viikon päästä.
(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)
Kiitos, mutta Ihmisen onnellisuus ei synny autospesifisenä kokemuksena nykymitassa olla olemassa vain iätijatkuvassa ihanassa.
Näin Augustinus on väärässä lainaamaanne katsoen.
Eedenin ajassa silloinen Ihmisen anomalia teki ja huoli sen mitä Jumala silloista oliota käski, ja silloinen Ihmisen anomalia oli vielä kovasti yhtä muun luomakunnan kanssa.
On tosin huomattava meidän ajassamme autospesifisiä huolivamme tilanteen sattuessa lähes samalla kaiken sivuuttamisella kulttuurin höysteellä katsoa käyttäytymisemme motiiveihin vastuullisesti kulttuurimme esittämällä pidättyvyyksien valikolla.
Näin niitä lapsia tehdään edelleenkin hyvin käydessä.
Odottelen täällä jatkoa kirjoitukseenne.
Augustinus taisi uskoa Raamattuun, kun hänellä oli kerran tuollainen Eeden-näkymä. Näin Raamattu viittaa tuohon ihmiskunnan lähtötilanteeseen: ”Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi.”(Ro5:18)
Voi olla, että ymmärsin väärin, mutta yksi lause kiinnitti huomiota. Nimittäin, että ”Ihmiset tunsivat toisensa, eikä heidän välillään ollut epäluuloja, valheita tai salaisuuksia.” Näkikö Augustinus Eedenissä kovinkin monta ihmistä? Raamattu puhuu vain kahdesta.
On mielenkintoista kuulla Augustinuksen selitys ihmiskunnan jatkokehitykselle, lienee sekin samassa määrin Raamatun linjoilla.
Kommentoitte hyvin, kiitos!
Tuota ”keli” -sanaa käytetään nykyisin väärin. Sillä tarkoitetaan kai ”säätä” , joka on eri asia.
En viihtyisi Edenissä. Pitää saada tehdä jotain koko ajan. Vasta sitten voi syödä hyvillä mielin. Vaivaa pitää nähdä, eikä tarvitse olla onnellinen.
Tämähän on se tiedon lisäämisen kirkous: Augustiinuksen paratiisi löytyy vain hänen ajatuksissaan mutta ei todellisuudessa. Todellisuus on päinvastaista. Olemme kehittyneet primitiivisyydestä kohti vähemmän primitiivistä ja se kehitys jaktuu. Kirkkoisäsätä ei ole lohduttajaksi toiveajattelunsa kanssa.
Ei Augustinuksen Eeden-opin tarkoitus ole lohduttaa. Hän katsoo mielikuvaansa paratiisista vain verratakseen siihen, miten kärsimyksen, kuoleman ja tyhmyyden täyttämä maailma nykyään on.
Edenin paratiisi
Häveliäästi kääntämättä jätetty paratiisin puutarhan nimi Eden merkitsee kirjaimellisesti intohimoa, nautintoa. Sanajuurena on kiehumiseen viittaava ad josta johdetaan myös taipuisuutta ja pehmeyttä tarkoittavat adjektiivit.
Tässä mielessä ADN:n kirjainsymbolit ovat kuvaavia: A:sta Ajin eli ’lähde’, D:stä dalet eli kolmio, kieli ja N:stä NUN eli kala. Piirroksina voisimme siis kuvata intohimoa soikiolla, joka vastaa sekä lähdettä, silmää että kalaa ja soikion yläosaan voimme piirtää pienen kolmion ja hieroglyfi kuvaamassa intohimon lähdettä on valmis.
Paratiisi-kertomuksessa ’elämän puu’ kääntyy myös ’elämän s a u v a’ ja kun se
s e i s o i ’keskellä paratiisia’ eli ’intohimon kaivoa’, lähdettä tai puutarhaa ja kasvoi rypäleen muodossa ’hedelmiä’ joita vastaavat sanat viittaavat myös heprean sanaan ashka (kives) ei ole vaikea ajatella, mitä vertauskuvastolla on tarkoitettu.
Tätä Eedenin paratiisia eli ’sukupuolinautinnon kaivoa’ ei ole varmasti löydetty, mutta viitteitä siitä on saatu juuri niiltä paikoilta, missä Edenin Raamatun mukaan tulisi sijaita. Edenin Gan-puutarhan kirjaimien G ja N nimet ovat ’kala’ ja ’kameli’ ja muut merkitykset ovat mm. aidattu puutarha sanajuuresta, joka merkitsee yrttitarha, myös suljettu puutarha; viimeksi mainittu viittaa nuoreen siveään neitoon, jonka ’tarha’ on vielä suljettu, so. että neito on neitsyt. Tässä mielessä onkin mielenkiintoista, että sana geeni nykyhepreassa on myös gan ja että sukupuolta tarkoittava moderni latinan sana genus on selvästi samaa juurta. Genitalis oli roomalainen synnytyksen jumalatar. Suljetusta puutarhasta kerrotaan Laulujen laulun luvussa 4 jakeessa 12-14:
12. Mies: Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde,
13. paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta,
14. nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aloeta, kaikkein parasta balsamia.
15. Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat Libanonin vuorten vedet!
Kyprokselta etelään on meren alta löydetty raunioita, joiden arvellaan kuulunen muinaiseen Edeniin.
Tulkinnalla on myös vahvat raamatulliset perusteet. Kyrpos sijaitsee 33 –pituusasteella ja 33 on uuden adamin eli Jeesuksen yksi tunnus. Uuden Eevan eli Maria Magdalenan tunnus on Venus, jolle omistetaan kupari (Adamille rauta). Adamin ja Eevan yhteinen lukuarvo on 64, joka on myös kuparin atomipaino. Naisen verenkierrossa onkin enemmän kuparia kuin miehen, mutta erikoista on se, että esim. Simpukan verenkierto on kokonaan kupariin perustuva ja veri on tällöin sinistä. Venus saakin mytologoissa sinisen värin kuten Mariakin. Afrodite saapui Kyprokselle eli kuparisaarelle nimenoman simpukankuorella. Vapamuurareiden perustama Shell ei ole sattumalta valinnut tunnuksekseen simpukankuorta, eikä sattuma ole sekään, että nimen omaan Raamatun luomiskertomuksen ensimmäisen lauseen lukuarvo 12701 on sama kuin 12 Venuksen kiertoa.
On mahdollista, että Dilmunilta on aikanaan siirrytty juuri Kyprokselle, jota vastapäätä rannikolla on myös Ras Samras, mistä on löydetty vanhimmat heprealaiset tekstit.
Raamatun alussa esiintyvän Eedenin puutarhan voi todeta olevan täydellinen alku ihmiskunnalle. Sanalle Eeden Strongin sanakirja antaa merkityksen ”pleasure”, ja näin Eeden kuvaa hyvin sitä mielihyvää ja nautintoa, josta ensimmäinen pariskunta sai nauttia ennen lankeemustaan.
Missä mielessä sana Eeden on ”häveliäästi kääntämättä jätetty”, Seppo? Yleinen käännösperiaatehan on, ettei erisnimeä käännetä vaan korkeintaan kirjaimistoltaan mukautetaan ymmärrettävään muotoon. (Toki poikkeuksiakin on perustelluista syistä.)
Mielenkiintoista, että Septuagintassa heprealainen ’puutarhaa’ merkitsevä sana (gan) käännetään kreikkalaisella sanalla pa·raʹdei·sos. Tästä syystä suomen kielen sana ”paratiisi” voidaan yhdistää juuri Eedenin puutarhaan. Raamatun mukaan ihmisen alkukoti oli todellinen ”mielihyvän puutarha”.
Kerroit, että ”Kyprokselta etelään on meren alta löydetty raunioita, joiden arvellaan kuulunen muinaiseen Edeniin.” Tietenkin ihan sivuseikka, mutta sopiiko sinun mielestäsi tuo arvelu yhteen Raamatun antamiin koordinaatteihin?
”Eedenistä sai alkunsa joki, joka kasteli puutarhan ja joka sieltä lähtiessään jakautui neljäksi haaraksi… Kolmannen joen nimi on Tigris, ja se virtaa Assurin editse. Ja neljäs joki on Eufrat.”(1Mo2:10,14)
Perisynnistä kiisteltiin alkukirkossa, se ei ollut itsessään selvyys. Esim. alkukirkon ajattelijat Origenes ja Peöegius hylkäsivät perisynnin Jumalan rakkauden dogmin vastaisena. Augustus sen sijaan kannatti perisyntioppia ja hänen kauttaan se on tullut vallitsevajsi käsityksesi.
Maria Magdaleenan evankeliumin mukaan Jeesuksen oppi on seuraava. Pietari sanoi hänelle : ” Kun nyt olet selittänyt meilla kaikki asiat, kerrä meille mikä on maailman synti ” ? Vapahtaja sanoi : ” Syntiä ei sellaisenaan ole , mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi. Tästä syystä Jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen ” .
Siis ihminen syntyy synnistä vapaana.
Haureus on ymmärrettävä lähimmäisen rakkauden herjaksi.
Jos viisaus katoaisi ja tieto käivisi turhaksi, olisko se yhtä kuin paratiisi?
Jos ei olisi mitään säädöksiä eikä lakeja, olisko se yhtä kuin paratiisi ?
Augustinuksen mukaan vastaus molempiin on ei. Hänelle viisaus on sitä, että tuntee Jumalan (näkee hänet kasvoista kasvoihin). Eedenissä ihmiset olivat viisaita, koska heidän ja Jumalan välinen suhde oli kunnossa, eivätkä maalliset murheet vaivanneet heidän mieltään pohtimasta tärkeämpiä asioita.
Eedenissä oli yksi säädös/laki, jonka tarkoitus oli Augustinuksen mukaan osoittaa ihmiselle, että luodun olion tärkein hyve on totella Luojaansa.
Eikö tämä Augustinus ollut se henkilö jonka kuuluisa lause kuuluu: ” Anna minulle uusi puhdas sydän, mutta älä ihan vielä. ”
Tämä tapahtui ilmeisesti aikana jolloin äidin hankkima 10-vuotias lapsivaimo tuli avioikään, eli 12-vuotta, ja hän pääsi neitsykäisen paratiisillisiin puutarhoihin sukeltelemaan. Hän ei kaivannut ihan vielä puhdasta sydäntä, mitä se sitten hänelle mahtoi tarkoittaakin. Ehkä himoista vapaata, tai sitten ei.
Sitä voi nähtävästi tällä tavalla siirtää, jos on tarpeeksi ’pyhä’ henkilö.
Tässä on kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa yhdistetty todella omituisesti ja vihjaus Augustinuksen moraalisesta luonteesta on perätön. Kyllä, Augustinuksen äiti halusi poikansa menevän naimisiin hyvästä suvusta olevan tytön kanssa, mutta Augustinus ei tehnyt äitinsä toiveen mukaan, vaan sen sijaan kääntyi kristityksi, otti kasteen ja sitoutui elämään selibaatissa.
”Da mihi castitatem et continentiam, sed noli modo” (conf. 8.7.17) viittaa jännitteeseen, joka tulee kristillisen elämän ihanteen ja ihmisen synnin vuorovaikutuksesta. Konteksti on, että Augustinus kuvailee teininä pohdiskelleensa tällaista.
Augustinus pohti myös sitä, mistä synti (vääryys ja kapina) tulee ihmiseen? Onko se ihmisessä jo ennenkuin ihminen tekee mitään hyvää tai pahaa? Vai tuleeko vääryys ihmiseen, kun hän ensi kerran rikkoo ja tulee tietoiseksi synnistä?
Johtopäätös oli yksinkertainen, ihmisen vääryys on ihmisen luonnossa jo syntymässä, sillä ihminen ei voi tehdä väärin, jollei synti vaikuta ihmisessä jo ennen väärää tekoa. Ihmisellä ei siis ole vain vääryyteen taipuvainen luonne, vaan tuo vääryys saa ihmisen toimimaan itsekkäästi ja omaansa etsien muiden kustannuksella.
Jos ihminen on hyvä ja nuhteetopn, niin miksi meille tarvitsee kirjoittaa tuhannet lait ohjaamaan ihmistä toimimaan oikein? Eihän lakia ole kirjoitettu niille, jotka eivät lakia riko, vaan niille jotka ovat tottelemattomia ja vastustavat teoillaan hyvän toteutumista, eli jokaista ihmistä, joka ei toimi aina oikein ja täydellisesti. (Vanhurskaasti, joka on täydellisen ja virheettömän synonyymi)
”Me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan- autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu.”
Terve oppi on Jumalan tahto, jossa ihmisen synnit on sovitettu yksin Jumalan Pojan kautta.