Kirjeessään galatalaisille (1:3) Paavali toivottaa galatalaisille armoa ja rauhaa Jumalalta meidän Isältämme ja Jeesukselta Kristukselta.
Luther on todennut Galatalaiskirjeen selityksissään, että näihin kahteen sanaan sisältyy koko kristinusko. Armosta saadaan synnit anteeksi ja rauha tyynnyttää omantunnon. Rauhaa ei voi omistaa, ellei synti ole anteeksiannettu. Kun laki syyttää, ei omantunnon tuntemaa syntiä voida poistaa paastoamisilla, pyhiinvaelluksilla eikä millään ponnistuksilla tai teoilla. Synti ja syyllisyys poistuvat yksinomaan armolla. Omarunro saa rauhan vain armosta, Kristuksessa luvatusta anteeksiantamuksesta. Luther viittaa Joh. 14:27.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö. (Joh. 14:27)
Luther kirjoittaa, että Kristusta, välittäjää ei sovi unohtaa, kun taistellaan syntiä, kuolemaa ja lakia vastaan. Jos Kristus, välittäjä, unohdetaan ja tunkeudutaan hänen tilalleen paastoamisten ja muiden tekojen kanssa, silloin Lutherin mukaan ”varmasti lankeat kuin Lucifer ja kuhistuttavassa epätoivossa menetät Jumalan ja kaiken”. Luther kehottaa varomaan taipumusta Jumalan majesteettisuuden mietiskelyyn, vaan käsittämään Jumala sellaisena, millaisena Raamattu neuvoo hänet käsittämään. Esimerkkinä Luther mainitsee Paavalin sanat 1Kor. 1:21. Luther toteaa, että samoin kuin Jumala olemukseltaan on mittaamaton ja käsittämätön ja ääretön, samoin on ihmisluonnon mahdoton kestää hänen edessään. Luther totea vielä, että ”kun on kysymyksessä omatunto, vanhurskaus ja elämä – huomautan tästä erikoiesti – lain, synnin, kuoleman ja perkeleen vastakohta tahi on kysymyksessä hyvitys synneistä, syntien anteeksiantamus, sovitus, iankakkinen autuus, niin luovuta silloin mielesi kerrassaan kaikista Jumalan majesteettisuuteen kohdistuvista jatuksista ja mietiskelyistä ja tarkkaa tuota ihmistä, joka esitellään meidän välittäjäksemme ja joka lausuu”:
Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. (Matt.11:28)
Luther toteaa että tällä tavalla voi nähdä Jumalan rakkauden, hyvyyden, viisauden ja voiman. Luther viittaa Paavalin sanoihin Kol. 2:3, kuinka Kristuksessa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä, ja jakeen Kol 2:9 mukaisesti Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Luther toteaa vielä, että näitä ”maailma ei näe Kristuksessa, koska näkee hänet vain heikkona ihmisenä.
Näin on.