Arkipäiväistäminen arkipäiväistää – entä Pyhän kohtaaminen?

Varhaiskirkossa kristittyjen olot olivat tunnetusti monesti hankalat ennen kuin 300-luvun ”konstantinolaisen käänteen” jälkeen olot vähitellen kohenivat. Marttyyreja, varhaisia Kristuksen todistajia kertyi. Nämä olot ovat tunnetusti myös palanneet ei vain 1900-luvun totalitaristisissa järjestelmissä uusmarttyyreineen vaan myös vaikkapa tämän päivän Lähi-idässä, Afrikassa ja osissa Aasiaa. Tunnettuja ovat vaikkapa syytökset ”kannibalismista”, joiden on selitetty johtuneen väärin ymmärretystä ehtoollisen merkityksestä, mutta joka uusimpien näkemysten mukaan saattaa viitata ennemminkin yleiseen epäilyttävän ja vallitsevaa järjestystä uhkaavan joukon leimaan.

Kristillistä opetusta ajatellen vainottuna vähemmistönä oleminen merkitsi, että kaikkea ei toitotettu kaikille. Jo Paavali oli puhunut siitä, että ”Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään.” (1 Kor 3) Heprealaiskirje puolestaan toteaa: ”Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta.” (Hepr. 5:13) Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä ”maito” nähdään puolestaan ravinnon ytimenä: ”Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.” (1 Piet. 2:2)

Jumalanpalveluselämää ajatellen tämä pedagoginen sekä kristillisen uskon mysteeriä kunnioittava ja suojeleva asenne näkyi siten, että ehtoollinen jaettiin vain kastetuille uskoville = arkaanidisipliini. Heprealaiskirje 6 varoittaa paatumuksesta Jeesuksen kylväjävertaukseen liittyen, kun on kerran päästy ”nauttimaan Jumalan hyvää sanaa ja koettu tulevan maailman voimia”: ”Jos maa… kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään.” Noin vuoden 200 tienoilla jKr. kasteelle tulijoiden määrä lisääntyi ja arkaanidisipliiniä alettiin soveltaa koko kirkossa. Varhainen todistus tästä on Hippolytoksen kirkkojärjestys, jossa kaste- ja ehtoollisjärjestyksen lopussa todetaan: ”ei-uskovien ei tule siitä tietää”. Huippukohtansa saavutti kristillinen arkaanidisipliini 300-luvulla ennen konstantinolaista käännettä. Kasteen ja ehtoollisen ydinkohdat pidettiin salassa, mukaan lukien uskontunnustus ja Isä meidän ja sakramentteja vietettiin suljettujen ja vartioitujen ovien takana. Valtiokirkon tilanteessa siihen ei enää nähty tarvetta 400-luvulla. Jäänteitä käytännöstä kuitenkin jäi.

Dietrich Bonhoefferin on sanottu ensimmäisten joukossa kuvanneen kirkon jälkikonstantinolaista tilannetta. Hänen pohtiessaan kristillisen uskon ja kirkon tilannetta natsi-Saksan jälkikristillisessä kontekstissa hänen pohdinnoissaan sai myös arkaanidisipliini uudelleen sijaa. Karl Barthin ”ilmoituspositivismissa” tarjottiin koko pakettia kokonaisuutena, mutta ajatus, jonka mukaan uskon kaikki osat olisivat yksi monoliitti ei hänen mukaansa ollut raamatullinen (vrt. Paavali ”sanan maidosta”). On tietämisen tasoja ja merkityksellisyyden tasoja. Tarvitaan siis ”arkaanidisipliini, jolla kristillisen uskon salaisuuksia suojellaan profanisoitumiselta [maallistumiselta]” (DBW 8, 415) Toisaalla Bonhoeffer erottaa toisistaan ”viimeistä edellisen” eli hyvän elämän edellytysten luominen sekä ”viimeisen” eli Jumalan armon Kristuksessa. Hän puhuu myös ihmisten repäisemisestä irti yksiulotteisesta ajattelusta näkemään todellisuuden eri puolet ”iloita iloitsevien kanssa, itkeä itkevien kanssa” esivalmisteluna uskolle, joka varsinaisesti näyttää todellisuuden moniulotteisuuden – myös ristiin kätkeytyvän toivon ja armon.

Luennossaan Tunnustavan kirkon pappisseminaarissa B. oli jo pohjustanut näitä mietteitä: ”Vanhakirkollisen katekumenaatin merkitys: kirkko ei halua myydä lahjojaan pilkkahintaan, säilyttää sille uskotun salaisuuden. Siten se asettui maailman pilkkaa ja ymmärtämättömyyttä vastaan. Triniteetin, sakramenttien, Jeesuksen syntymän salaisuus on saanut osakseen pilkkaa. Salaisena pitäminen, kunnes saarna oli ymmärretty. Katolinen kirkko on tietyssä mielessä säilyttänyt arkaanidisipliinin. Me olemme siitä luopuneet.” Nämä pohdinnat olivat taustalla myös pohdinnoille ”halvasta” ja ”kalliista armosta” Kutsu seuraamiseen -teoksessa: ”Kallis armo on armoa Jumalan pyhyytenä, joka täytyy suojella maailmalta, jota ei saa heittää koirille, se on siksi armoa elävänä sanana, Jumalan sanana, jonka hän puhuu, miten se häntä miellyttää. Se kohtaa meidät armollisena kutsuna seuraamaan Jeesusta, se tulee anteeksiantavana sanana pelokkaalle hengelle ja murskatulle sydämelle. Kallista on armo, koska se pakottaa Jeesuksen Kristuksen seuraamisen ikeen alle, armoa se on, koska Jeesus sanoo: ’Minun ikeeni on lempeä ja minun taakkani on kevyt’.”

Onko niin, että kun kaikesta pyritään tekemään rentoa ja arkipäiväistä, ei olekaan muuta kuin rentoa ja arkipäiväistä. On sama, mistä sitä etsii. Jos sama on kaikkialla, miksi etsiäkään. On hyvä, että kohtaamme myös toiseuden ja katsomme itseämme paljastavassa mutta armollisessa valossa, jotta näkisimme paremmin itsemme ja toisemme. Ei ole syytä kadottaa uskosta sitä, mitä Rudolf Otto kutsui ”kauhistuttavaksi ja kiehtovaksi mysteeriksi”.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Pitäisin aika selvänä, että Sipilä ei halua tätä pikkujuttua seuraaviin hallituneuvotteluihin ja vielä vähemmän vaalitaisteluun. Muuta ei tarvita kuin, että pari kepun luopuvaa tai muuten kunnianhimotonta kansanedustajaa kääntää kelkkansa ja laki saadaan varmasti läpi lakivaliokunnan vähemmistön ehdottamassa muodossa. Onneksi sen mukaan adoptiosäännöksiä ei muuteta.

    Kuitenkin Suomen kannalta aika murheellista.

    • Tämä kommentti oli tarkoitettu palautteena Salo Irmelin kommenttiin, joka on poistettu. Hyvä, että poistettiin.

      (Ettei muut kommentoijat ajattele, että tarkoitin heidän kommenttejaan)

    • Risto, millä perusteella feminismi olisi uusnatsismin ja white power -liikkeen muoto, kun iso osa liikkeen agressiivisimmista jäsenistä ovat muita kuin valkoihoisia, ja seksuaalisissa suuntautumisessa löytyy sekä heteroita, että homoseksuaaleja. Jokin ei täsmää.

    • Arto Vesterbacka!

      Heterot, jotka eivät ole samaa mieltä avioliitosta tai suhtautumisesta homouteen rinnastetaan rasismiin. Voidaan tietysti kysyä, joutuvatko he istumaan eri penkeissä bussissa, eri koulut, eri palkkaus järjestelmä, sosiaaliturva ja palvelut jne. Seksuaalinen suuntaus ei liity mitenkään rotusortoon, eikä sitä pidä koskaan edes rinnastaa siihen.

    • Risto, nyt meni minulta hieman ohi perustelusi, mikäli tämä oli vastaus tuohon feminismi-neonatsismi-white-power-kommenttiin. Tosin oma vastaukseni oli tietämättä alkuperäistä kommenttia, johon sinä vastasit.
      Homofobia sinänsä voidaan rinnastaa rasismiin, sillä tässäkin halutaan estää ihmisryhmien saamasta samoja oikeuksia pitämällä näitä vähempiarvoisina, mutta tietenkään normaalissa jokapäiväisessä elämässä ei, koska ulkoapäin et voi sanoa kuka on homo ja kuka hetero.

    • Arto, Homofobiaa ei voi rinnastaa rasimiin, koska fobia on lääketieteellinen termi ja viittaa pelkotiloihin. Rasismia taas tietoisesti tehdään ja siihenkään ei synnytä.

    • Risto, fobia on yleensä lääketieteellinen termi, ja se viittää irrationaalisiin pelkotiloihin, kuten neulakammo (trypanofobia), joka minulta löytyy. Eivätkä fobiatkaan ole synnynnäisiä. Usein ne perustuvat huonoihin kokemuksiin.
      Homofobialla on kuitenkin toisenlainen asema/merkitys erityisesti maallikkojen keskuudessa, ja se voidaan rinnastaa rasismiin, koska se on valinnaista. Voin myöntää rehellisesti olleeni aiemmin homofoobikko, mutta en ole enää (tai en ainakaan pidä itseäni sellaisena). Olenko ollut tässä välissä jossain tekemissä homoseksuaalien kanssa? Voi olla, että olen homoseksuaalisten henkilöiden kanssa ollut tekemisissä, mutta en osaa sanoa, ketkä tuntemistani tai tapaamistani henkilöistä ovat olleet homoseksuaaleja. Olen, mielestäni, vain kasvanut ihmisenä, ja oppinut hyväksymään jokaisen omana itsenään.

  2. Kotimaa24:n uutisessa olevat luvut eivät aivan täsmää Helsingin Sanomien jutun kanssa.

    HS Politiikka 21.11.2014 15:38 Päivitetty 21.11.2014 20:52 :
    ”HS:n selvityksen mukaan 97 kansanedustajaa voisi äänestää ensi viikon perjantaina lakialoitteen puolesta.

    Aloitetta vastustaa HS:n selvityksen mukaan 80 kansanedustajaa ja 22 edustajan kanta on epävarma.”

    Vieläkö Suomesta löytyy 100 vanhurskasta kansanedustajaa? Vieläkö Suomi on kristillinen maa?

    ”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.”
    [Sananlaskut 14:34]

    • Ei löytynyt 80 luvun taiteessa 100 edustajaa kaatamaan naisen oikeutta pitää omaa sukunimeään avioliitossa. Tätäkin asiaa puitiin 15 vuotta ja välivaiheena nainen sai pitää oman sukunimensä jos liitti sen miehen sukunimeen 😀

      Tässä arkiston kätköistä vastustajien SMP ja KD (no yllätys) kommentteja miksi lain muutosta tulee vastustaa:

      http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/uuden_sukunimilain_pelattiin_uhkaavan_perheiden_yhtenaisyytta_105566.html#media=106014

    • Joona Ojanen:
      ”Ei löytynyt 80 luvun taiteessa 100 edustajaa kaatamaan naisen oikeutta pitää omaa sukunimeään avioliitossa. […]”

      Sukunimilaki ja nyt käsillä oleva lakiesitys tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi ovat yhtä kaukana toisistaan kuin maa on taivaasta. Miksi siis tämä absurdi vertailu?

    • Juha Lehtinen, kyllä tätä avioliittolakia vastustetaan täsmälleen samalla argumentilla, että se uhkaa perheen yhtenäisyyttä. Ei niiden ympärillä käytävä keskustelu ole mitenkään erityisen erilaista. Lakien sisältö voi olla erilainen mutta prosessi hyvinkin samanlainen.

  3. Torstain uutispommista vastasi Yleisradio, jonka uutistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on kieltänyt yhtiön uutistoimittajilta ”tasa-arvoinen avioliittolaki” -termin käyttämisen uutisoinnissa, vaikka se on myös eduskunnan laista käyttämä termi. Asian paljasti Yleisradion entinen toimitusjohtaja ja nykyinen kansanedustaja Mikael Jungner. Hän kysyi asiasta Twitterissä Jääskeläiseltä, joka vahvisti tiedot oikeiksi.

    – Linjamme on entinen. Emme ota kantaa lakiin käyttämällä nimeä, joka on suunniteltu luomaan posiviisia mielikuvia, Atte Jääskeläinen vastasi Jungnerille.

    • Paitsi, että näin ei jutun mukaan ole. Etkö sinä Salme juuri kirjoittanut toiselle palstalle, että tuommoiset asiavirheet ovat kauheita. Sinä sorrut nyt sellaiseen.

    • Antero K, Salme on täysin oikeassa. Antti Rinne antaa epäröiville kansanedustajille oman päätösvallan. Olennaisinta on kuitenkin huomata, että HS:n jutussa ”Sdp:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne vetoaa voimakkaasti Sdp:n kansanedustajiin, jotta nämä äänestäisivät ensi perjantaina eduskunnassa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.”

      Antti Rinne:
      ”Toivoin, että ihmiset näkisivät tämän ihmisoikeuskysymyksenä eivätkä asiana, jossa olisi tarvetta käyttää vapaita käsiä.” Rinne vetää esiin ihmisoikeuskortin, joten suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa: äänestäkää niin kuin minä haluan, sillä ihmisoikeudet eivät ole omantunnonkysymys.

    • Vetoaminen ei ole sama kuin velvoittaminen. Hän ei aseta mitään ehtoa äänestää, joten on väärin väittää, ettei heillä olisi aitoa valinnanvapautta. Jos haluat etsiä aitoa velvoittamista niin sitten kannattaa katsoa Soinin suuntaan. Rinne tekee selväksi, että kaikilla on vapaus äänestää kuten haluaa. On hänellä silti oikeus kertoa oma näkemyksensä kysymyksen luonteesta. Salme tekee asiavirheen kunhan antaa ymmärtää, ettei valinnanvapautta olisi.

    • Antero Kangasluoma:
      ”Salme tekee asiavirheen kunhan antaa ymmärtää, ettei valinnanvapautta olisi.”

      Olen täysin eri mieltä. Salme kirjoitti: ”SDPn Antti Rinne antaa puolueensa jäsenille vapauden äänestää…” Kyllä tässä selkeästi annetaan valinnanvapaus. Sen sijaan Antti Rinne tekee huomaamattomasti vetoamisesta velvoittavan kääntäessään asian ihmisoikeuskysymykseksi. Sdp:n politiikan yksi perusta on jakamaton ihmisarvo, eikä puolueen imagoon sovi, että sitä vastustetaan.

    • Juha, miksi jätit Salmen lainauksesta lopun pois? Siinähän Salme kumoaa täysin alkuosan aloittamalla ”kunhan”. Eihän tuossa sinun argumentissa ole mitään pointtia, jos et laita koko lainausta. Rinne ei millään tavalla antanut ymmärtää, että pitää äänestää niin kuin hän.

      Rinne ei velvoita. Luepa se koko teksti. Siinä mennään aika pitkälle sen varmistamisessa, että kukaan ei koe tulleensa edes painostetuksi.

    • Antero Kangasluoma:
      ”Rinne ei millään tavalla antanut ymmärtää, että pitää äänestää niin kuin hän.”

      Poliitikko on aina poliitikko ja osaa asettaa sanansa niin, etteivät kaikki edes huomaa, miten hän vaikuttaa toisten mielipiteisiin. Niin on tässäkin tapauksessa.

    • Antero K, hyvin toteutettu vaikuttaminen mahdollistaa huomaamattoman velvoittamisen. Soini sanoo asian suoraan, Rinne sen sijaan peitellysti, mutta siellä se on, näet sen tai et.

    • Sinulle ei siis riitä, että demariedustajat itse sanovat, että he eivät koe tulleensa painostetuiksi? Et tainnut edes lukea uutista. Kanssasi on aika vaikea väitellä jos luot oman todellisuutesi.

    • Toivottavasti Arja Juvonen osoittaa omaavansa selkärangan, ja äänestää perjantaina niin kuin hän on ilmoittanut kantansa olevan.

    • Antero Kangasluoma:
      ”Et tainnut edes lukea uutista. Kanssasi on aika vaikea väitellä jos luot oman todellisuutesi.”

      Tässä lisää sitä todellisuutta, jota kutsut minun luomakseni:

      ”Lauantaina puoluevaltuustolla oli terveisiä Sdp:n eduskuntaryhmälle.

      Kaikkien demarikansanedustajien toivottiin äänestävän ensi perjantaina eduskunnassa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
      ”Viesti keskusteluista oli selvä”, puoluevaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov sanoi.

      ”Puoluevaltuusto toivoo, että ne, jotka vielä eduskuntaryhmässä empivät, muistaisivat sen, että asiasta on puoluekokouspäätös. Kyse on tasa-arvosta.””

      http://www.hs.fi/kotimaa/a1416629038135

      Että se siitä valinnanvapaudesta!

    • Lehtinen, millä tavalla verbi ”toivoo”, uhkaa sananvapautta. Minäkin toivon, että sinä nyt ymmärrät mitä nämä samat tarkoittavat mutta en velvoita sinua siihen. Oletko täysin sanasokea?

      Ketään ei selkeästi velvoiteta, mikään sanamuoto ei ole aseteltu niin. Kansanedustajat itse ovat myös sanoneet, että eivät koe painostusta asiassa vaan saavat äänestää kuten haluavat ja niin varmasti tekevätkin, ilman minkäänlaisia seuraamuksia.

      Olet kyllä kummallinen tapaus, etkö oikeasti näe eroa Soinin ja Rinteen kohdalla? Täysin eri toimet ja sanamuodot ja sinä intät jotain ihan muuta. Jos suomen kielen verbien merkitystä tunne niin aika turhaksi käy tämä väittely.

    • Antero K:
      ”etkö oikeasti näe eroa Soinin ja Rinteen kohdalla?”

      Katso kommentti 24.11.2014 12:24

    • Jos kukaan SDP:n kansanedustajista ei koe, että heitä olisi velvoitettu niin minkä ihmeen kautta sinä keksit, että näin on? Valehtelevatko he? Miksi? Sodit nyt todellisuutta vastaan.

    • Luepa kommentti 24.11.2014 12:24 vielä kerran ja tarkemmin. Jos tämänkään jälkeen et ymmärrä, en voi auttaa enempää.

    • Minä ymmärrän kommentin mutta kun kukaan ei ole esittänyt suusanallista velvoitetta ja kukaan ei omien sanojensa mukaan koe, että heitä on velvoitettu niin miten ihmeessä voi olla velvoite? Kyseessä on siis niin huomaamaton velvoite, ettei sitä kukaan muu kuin sinä huomaa? Mahtaakohan sellainen toimia?

      Ihmeellinen on Lehtisen poliittinen maailma, kannattaa ehkä pidättäytyä enemmistä analyyseistä.

    • Antero Kangasluoma:
      ”Kyseessä on siis niin huomaamaton velvoite, ettei sitä kukaan muu kuin sinä huomaa?”

      Esittämäsi väitekysymys ei uutisen kommentoinnin perusteella valitettavasti pidä paikkaansa, joten harakoille meni tuokin.

  4. Kari-Matti Laaksonen
    23.11.2014 11:39
    Ajattelin vaan, miltä mahdollisesti tuntuu uskovasta homosta Toholammin seudulla, kun kirkkoherra kuolemantuomiolla uhkaa:-)

    Annat nyt minulle liian suuret saappaat, kun väität heitollasi minun vastaavan VT:n tekstien sisällöstä ja siten kaiketi myös kirjoittaneeni VT:n. Olen siihen jo ikänikin puolesta liian nuori 😉 Onko Raamattu ja myös siihen sisältyvä Vanha Tetamentti Jumalan sanaa?!
    Minun henkilökohtaista kommenttiani oli vain kritiikki sitä tulkintatapaa ja sovellustusta kohtaan, jolla samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä perustellaan – eli samaa Jumalan sanan jakamista kahteen koriin, joista toinen on uskon kori ja sellaisena kristittyjä tänäänkin sitova ja toinen rakkauden koriksi nimitetty, johon koriin laitetut asiat voidaan ajan yleisen henegn mukaisesti tulkita miten vain halutaan ja kanta voi olla *jopa vastoin Raamatun kiirjaimellista sanaa*.

Karttunen Tomi
Karttunen Tomi
Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Seurakuntapappivuosien ja lyhyen yliopistoperiodin jälkeen olen vuoden 2008 joulukuusta toiminut teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa sekä dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.