Kuningattaren kuolema

Tunnen luonnollista kunnioitusta tätä kuningatarta kohtaan. Se johtaa suvereenisti parinkymmenen tuhannen yksilön parveaan jopa kolmen vuoden ajan. Samalla se munii päivittäin tuhat munaa yksitellen kennoihin. Mehiläisyhdyskunnan elämä ja lisääntyminen ovat kiinni tästä yhdestä mehiläisestä.

Katson kuningatarta sormissani. Se vääntelee pitkää, ruskean oranssia takaruumistaan ja värisyttelee pieniä siipiään. Olen juuri ottanut sen pois pesästään, mikä onkin jonkinlainen operaatio: harjasin mehiläiset pesälaatikoiden kehiltä sulkuristikon päälle ja ajoin ne savuttimella alla olevaan laatikkoon. Kuhnurit jäivät työmehiläisiä kookkaampina ristikon päälle. Lopulta näin myös kuningattaren ja sain sen kiinni. Jos jaksat lukea tämän tekstin loppuun, selviää myös kuningattaren kohtalo.
_ _ _
Minulle kuningatar on mehiläisten hoidossa kiehtovin ja samalla vaikein asia. Joka kerta pesillä käydessäni kysyn mielessäni, onko pesässä kuningatar, muniiko se ja muniiko se oikeanlaisia munia.
Yleensä pesässä onneksi on kuningatar, kun olen asiasta huolehtinut. Niin tänäkin kesänä. Pari viikkoa sitten kahdessa pesässä asiat eivät kuitenkaan olleet kunnossa.

Toisessa pesistä en löytänyt munintaa alalaatikosta, jossa on yleensä sikiöosasto. Mehiläiset olivat kuitenkin tarmokkaita ja pesässä oli jo viisi laatikkoa. Pari ylintä laatikkoa niin painavia hunajasta, että juuri jaksoin nostaa ne alas. Kosteuden poistamisen vuoksi olin avannut ylimpään laatikkoon toisen lentoaukon, jota ärhäkkäät vartijat suojelivat jäykin jaloin ja takaruumis koholla.

Parin päivän kuluttua sain ajatuksen: entä jos nuori emo on pariutumislennolta palatessaan käyttänyt ylälentoaukkoa?
_ _ _
Muutama selittävä sana tähän väliin pariutumislennosta. Kun yhdyskunta haluaa uuden emon, se kasvattaa sen työmehiläisen toukasta. Edellytyksenä on, että pesässä on vielä peittämättömiä sikiökennoja vanhan emon jäljiltä. Mehiläiset kasvattavat toukan ympärille pystyasennossa roikkuvan emokennon. Se muistuttaa hieman kuorellista maapähkinää, jossa on terävä kärki.

Mehiläiset täyttävät emokennon valkoisella, paksulla kuningatarmehulla, joka tekee tästä mehiläisestä erilaisen kuin muista naarasmehiläisistä: se kykenee hedelmöittymään ja munimaan naaraspuolisia munia, joista kasvaa työmehiläisiä. Niiden työlle perustuu koko mehiläisyhdyskunta: siitepölyn, meden ja veden kanto, siivous, kennojen rakentaminen ja toukkien hoivaaminen. Kuningattarella on aina seuramehiläisiä, jotka ruokkivat ja hoitavat sitä.

Kuoriutunut nuori kuningatar lentää kauniilla säällä ehkä kilometrin korkeuteen jonnekin viiden kilometrin säteelle ja tapaa siellä ympäristön kuhnureita. Minulle on täysi mysteeri, kuinka tämä treffipaikka on sovittu – ei ainakaan whats appilla tai tinderillä. Kuningattaren lentosuoritus on myös hämmästyttävä, kun ottaa huomioon munivan kuningattaren kömpelyyden. Ilmeisesti se on nuorena prinsessana ketterämpi.

Kuningatar pariutuu ilmassa noin kymmenen vahvimman kuhnurin kanssa ja saa koko elämäkseen riittävän määrän siittiöitä muniakseen satoja tuhansia munia. Sitten se palaa pesälleen, jos onnistuu välttämään saalistavia lintuja, rankkasadetta ja myrskytuulta. Yleensä se ihme kyllä palaa.
_ _ _
Avasin siis kyseisen pesän yläosan ja toden totta – sikiösasto sekä muniva emo löytyivät toiseksi ylimmästä laatikosta, jonne kuningatar oli lentänyt. Järjestin emolle munintatilaa ja siirsin laatikon pesän alimmaksi. Täällä kaikki hyvin.
_ _ _
Toinen pesä oli hankalampi tapaus. Sieltä löytyi kyllä paljon munintaa, mutta munista oli kehittynyt vain suuria kuhnuritoukkia, jotka eivät sopineet työläiskennoihin. Siksi peitetyt kennot olivat koholla, ”kyttyrällä”.

Tämän vuoksi mehiläistarhaajat kutsuvat tämänkaltaista emoa kyttyräemoksi. Se kykenee munimaan vain haploideja, koiraspuolisia munia. Pariutumisessa on jotakin mennyt pieleen. Pesään ei kuoriudu lainkaan työmehiläisiä. Siksi pesä näivettyy ja kuolee työntekijöiden puutteeseen ja nälkäisten, mutta joutilaiden kuhnureiden suureen määrään. Sama uhkaa ihmisten yhteiskuntiakin, jos syntyvyys on alhaista ja työllisyys matalalla sekä huoltosuhde korkealla.

Leikkasin kehistä kuhnurikakut irti ja vein kanoille, jotka rakastavat niitä. Nyt ne saivat varmaan yli kilon annoksen kerralla. Samalla sain pesästä pois suuren osan mehiläisiä näivettävistä varroapunkeista, jotka munivat kuhnurikennoihin.


_ _ _
Tämä pesä oli ollut erityisen huolepitoni aihe. Keväällä se näivettyi nosema-viruksen aiheuttamaan sairauteen. Pesän mehiläiset olivat pienempiä ja tummempia kuin muissa pesissä. Syykin selvisi. Pesässä oli täysin musta, pienikokoinen kuningatar. Sekin menehtyi sairauteen.

Perustin pesän uudelleen vaihtamalla puhtaan kaluston ja tuomalla siihen sikiökakkuja muista pesistä. Näin sinne kuoriutui hyvä työmehiläiskanta. Toivoin, että ne kasvattaisivat itse emon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Lopulta toin sinne pari kypsää emokennoa ja pesä sai lopulta kuningattaren. Ilokseni se alkoi munia. – Lopulta emo siis paljastui kyttyräemoksi, joka oli poistettava pesästä. Muuten yhdyskunta ei huoli uutta emoa, vaan tappaa sen.

Tilasin uuden, italialaissukuisen Suomessa kasvatetun emon. Se tuli eilen postilaatikkoon kirjekuoressa, jossa oli punainen tarra: eläviä mehiläisiä. Asetin emon ja sen seuramehiläiset pesälaatikkoon pienessä rasiassa. Työläiset avaavat rasiaa sulkevan sokeritahnatulpan päivässä ja vapauttavat emon. Toivottavasti ne ottavat sen vastaan. Minulla on tästä sekä onnistuneita kokemuksia että pettymyksiä.
_ _ _
Katson sormissani kiemurtelevaa kyttyräemoa, kuningatarta, jolla ei ole enää omaa yhdyskuntaa eikä paikkaa minne mennä. Haikeus mielessäni puristan sen kuoliaaksi ja hautaan maahan.

  1. Kiitos Pekka erinomaisesta kirjoituksestasi!

    Kuinka moni tavallinen tossuntallaaja maassamme on tietoinen siitä että mehiläiset ovat ruuantuotantomme merkittävä edellytys. Niiden osuus on suurin kaikkien kukintojen hedelmöittymisestä.

    Yhdysvalloissa luonnonvaraiset mehiläiset ovat lähestulkoon hävinneet. Runsas vuosi sitten sieltä tuli hälyttäviä uutisia hoidettujen mehiläisten ongelmista.

    Näistä ongelmista kertoo esimerkiksi seuraava juttu

    http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mehilaiset_katoavat

    • Kiitos Matias kommentista ja linkistä. Mehiläisten sairauksista ja kadosta puhutaan aika paljon. Se ei kuitenkaan vielä kosketa ehkä muita kuin hyönteispölytteisten kasvien viljelijöitä. Hedelmäpuiden tai esimerkiksi kurpitsoiden kukkia on työlästä alkaa pölyttää ihmiskäsin, jos mehiläiset eivät sitä tee. Hätä tulee silloin, kun omenat, appelsiinit, mustikat ja puolukat vähenevät ja kallistuvat. Varsiainen itku ja hammasten kiristys alkaa silloin, kun viinitarhat jäävät pölyttämättä ja raikas valkoviini tai täyteläinen punaviini jäävät puuttumaan pöydistä.

    • Työ vaatii vastapainon. Kanojen ja mehiläisten seuraaminen ja ratsastus ovat sitä. Kesällä on maatiaiskanoillemme kuoriutunut monta poikuetta, joiden seuraaminen on suuri ilo. Esimerkiksi yllä olevassa kuvassa erityisen viisas, jo 7-vuotias emokana Hunio opettaa poikastaan syömään kuhnurin toukkia.

  2. Mehiläisellä on erittäin suuri merkitys antiikin tietyn symboliikan ymmärtämiseksi. Mehiläisen olivat jumalat tuoneet taivaasta. Heprealaisten ensimmäisen hallitsijan , joka oli nainen, nimi oli DEBORRAH, mikä merkitse mehiläinen. Mehiläiskenno on yksi luonnon lujimmista rakenteista ja siksi, ja mehiläisen ahkeruuden vuoksi, mehiläinen on myös tärkeä vapaamuurariuden symboli. Vapaamuurari Napoleonilla oli kruunajaisviitassaan 300 kullattua mehiläistä.
    Ranskan lilja onkin itse asiassa mehiläinen pyrstö pystyssä,ja tässä mielessä, kun ko pyrstö muistuttaa myös kalaa, siitä tuli erään hyvin tärkeän ja merkittävän kuninkaallisen verilinjan symboli.

    • Samoin Raamatun Sananlaskuissa hunaja on viisauden symboli. Kun Simson tappaa viinitarhassa nuoren leijonan, on se samalla kuva Juudan kuninkaiden (symboleina viiniköynnös ja leijona, 1 Moos 49) tuhosta (Tuom 14). Viimeinen kuningas Sidkia surmattiin vankeudessa Babyloniassa (2 Kun 25). Häntä verrataan leijonaan ( Hes 19). Entä kun Simson kaapii hunajaa mehiläipesästä kuolleen leijonan sisältä? Viisauden opettajat hallitsevat Israelissa kuninkaiden jälkeen (vrt. Dan 12). Samalla syntyvät VT:n viisauskirjat.

    • Niinpä, hunajasta tuli myös todellisen tiedon nälän sammuttamisen symboli. Se viittasi esoteerisen tietoon.
      Leijonasta on huomattava,että Juudan Leijona Jalopeurana käännetysti esiintyy merkittävästi Johanneksen Ilmestyskirjassa, ja viittaa Jeesukseen. Tämän Aryeh/leijona-nimen lukuarvo on 216, joka sangen merkittävästi on tulo 6x6x6. Ei sattuma.

  3. Sananlaskussa kehotetaan laiskaa oppimaan muurahaisilta. Samoin voisivat yhteiskunnan vaikuttajat oppia mehiläisiltä. Yllä kuvaamani tilanne kuhnureita munivasta emosta voi toteutua myös ihmisten yhteiskunnassa: kasvaako tähän maahan liian vähän työntekijöitä, samalla kun työelämän ulkopuolella olevat kasvattavat osuuttaan?

    Pelkkiä kuhnureita tuottava pesä tuhoutuu. Samoin käy ihmisten yhteiskunnalle vastaavassa tilanteessa. Siksi olisi saatava syntyvyys kasvuun ja työikäiset töihin.

    Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Muistutus perheen tehtävästä synnyttää ja kasvattaa lapsia yhteisen vastuun kantajiksi koetaan epäkorrektiksi ja syyllistäväksi. Parisuhde ja lisääntyminen ovat ajatuksina ja käytännössä irtautuneet toisistaan, samalla kun on trendikästä korostaa sukupuolettomuutta ja parisuhdetta ystävyytenä ilman lisääntymistehtävää.

    Vielä mehiläispesässä riittää ruokaa kaikille. Kohta on kuitenkin talveen valmistautumisen aika. Yhdyskunta supistetaan yhteen pesälaatikkoon ja pariutumistehtävänsä hoitaneet kuhnurit joutuvat ulos. Talvimehiläiset – talven yli elävät työmehiläiset – huolehtivat pesän selviämisestä talven yli, kunnes emo alkaa maaliskuussa munia uutta kesää varten.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.