Antautuivatko piispat avioliittokysymyksessä?
Piispainkokous antoi 6.8.2020 kirkolliskokouksen pyytämän selvityksen vaihtoehdoista avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi. Selvitys ei ole yksimielinen muusta kuin siitä, että avioliitto on Jumalan asettama, ja kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja avioliitosta on aidosti moniulotteinen asia teologisesti ja inhimillisesti. Ketään ei tule piispojen mukaan pakottaa muuttamaan avioliittokäsitystään eikä toimimaan vastoin vakaumustaan.
Ymmärrän hyvin, että kirkon perinteisen avioliittokäsityksen kannalla olevia ei voida pakottaa muuttamaan käsitystään. Sehän perustuu jo maailman luomisestä lähtien siihen, että Jumala loi ihmisenomaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. (1. Mooseksen kirja 1:27). Myöhemmin Raamatussa käytetään johdonmukaisesti tästä miehen ja naisen liiton solmimisesta nimitystä ”häät” ja sen osapuolista nimityksiä ”aviomies” ja ”aviovaimo”. Missään kohdassa Raamatussa avioliittoa ei ole esitetty kahden miehen tai kahden naisen välisenä liittona.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että ne papit, jotka nyt ovat omaksuneet perinteisestä kirkon kannasta poikkeavan avioliittokäsityksen, saavat omavaltaisesti toteuttaa tätä käsitystään kirkollisissa vihkimissä, eivätkä kaikki piispatkaan halua enää siihen puuttua. Avioliittolain muutoshan ei mitenkään voinut muuttaa kirkon avioliittokäsitystä. Eduskunnan lakivaliokunta totesi kansalaisaloitetta koskevassa mietinnössä nimenomaisesti, että kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla olisi jatkossakin oikeus päättää itsenäisesti, vihkivätkö ne avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja vai ei (LaVM 14/2014). Näin todettiin myös kansalaisaloitteessa (KAA 3/2015 vp).
Vakuutukset siitä, ettei kirkon tarvitse tehdä mitään, unohtuivat nopeasti, kun oikeustieteen professori Kangas alkoi korostaa sanojen " kirkko voi päättää ..." futuurimuotoa. Kirkon piti Kankaan mukaan erikseen päättää, että se vihkii vain eri sukupuolta olevia (mm. www.ts.fi 1.6.2016). Jos tällaista päätöstä ei tehdä, niin kirkon kanta on vähintäänkin epäselvä. Jopa Pohjois-Suomen hallinto-oikeus totesi 19.6.2019 antamassaan päätöksessä, että kirkon olisi pitänyt avioliittolain 1.3.2017 voimaan tulleen muutoksen johdosta lisätä kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen säännökset vihittävien sukupuolesta.Kirkon lainsäädäntöautonomian kannalta olisi hyvin haitallista, jos korkein hallinto-oikeus pysyttäisi tuollaisen päätöksen.
Helsingin hiippakunnan hiippakuntakokous hyväksyi lokakuussa 2016 ponnen, jonka mukaan papit voivat vihkiä maaliskuusta 2017 lähtien ongelmattomasti myös samaa sukupuolta olevia pareja. Monet kirkon johtohenkilöt jopa arkkipiispa Kari Mäkistä ja eräitä piispoja myöten antoivat tukensa tällaisille ajatuksille, mikä vain lisäsi pappien rohkeutta. Tulkaa kaikki –liike alkoi julkaista tilastoa siitä, kuinka moni pappi olisi valmis samaa sukupuolta olevien vihkimiseen.
Kirkolliskokous oli jo syksyllä 2015 antanut kirkkohallitukselle tehtäväksi selvittää kirkon oikeudelliset perusteet suhtautumisessa tasa-arvoiseen avioliittoon. Kirkkohallituksen prof. emerita Pirkko Helanderin selvitys valmistui keväällä 2017, ja siinä esitettiin, että kirkko pysyttäisi nykyisen avioliittokäsityksensä, mutta sallisi myös samaa sukupuolta olevien vihkimisen. Kirkolliskokous päätti selvityksen perusteella vain, ettei kirkko luovu vihkimisoikeudestaan.
Keväällä 2017 Jukka Hautala ym. kirkolliskokousedustajat esittivät avioliittokysymystä tarkasteltavaksi ns. adiafora-asiana, joka ei ole uskon eikä pelastuksen kysymys ja joka mahdollistaisi myös samaa sukupuolta olevien vihkimisen kirkolliseen avioliittoon. Aloite hylättiin syksyllä 2017, mikä tarkoittaa, ettei kirkon avioliittokäsitystä siis muutettu, ja kirkon kanta on siltä osin entinen.
Avioliiton pitkään historiaan nähden piispojen enemmistö näyttäisi kovin nopeasti antautuneen kirkon avioliittokäsitykseen kohdistuneen kovan painostuksen edessä. Esimerkiksi piispa Laajasalon julkinen ilmoitus siitä, ettei homoparien vihkimisistä seuraa papeille kurinpitotoimia, voi vaarantaa kirkon mahdollisuudet tulevaisuudessa pitää kiinni muistakin perinteisistä uskonkappaleistaan.
Risto Tuori
80 kommenttia
”Selvitys ei ole yksimielinen muusta kuin siitä, että avioliitto on Jumalan asettama”
Onko näin? Vai haluammeko me vain tulkita luomiskertomusta näin?
Joku voi puhua jopa haudan takaa?
”Suomeen palattuani v. 2009 havaitsin myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon muuttuneen vielä paljon nopeammin ja perusteellisemmin, kuin olin ennustanut Ilkko I- ja Ilkko II-seminaareissa vuosina 1980 ja 1982. Olin mm. sanonut, että naispappeuden jälkeen vuorossa on homoseksualismin tuominen kirkkoon aivan samanlaisella mielivaltaisella Raamatun selittämisellä kuin naispappeuskin. Sanani saivat muuten aina niin hillityn arkkipiispan menettämään malttinsa ja äänensä korottaen vakuuttamaan, että mainituilla asioilla ei ole mitään yhteyttä toistensa kanssa. Hän piti puheenvuoroani sopimattomana. Valitettavasti olin ollut oikeassa ja arkkipiispa väärässä.” / Ote Anssi Simojoen kirjeestä Turun Tuomiokapitulille, joka oli hänet erottanut pappisvirasta. On luettavissa netissä.
Anssi Simojoki oli sitoutunut pappisvalaansa ja julisti Jumalan valtakuntaa kuolemaansa asti. Se ei kuitenkaan ollut sopivaa Turun tuomiokapitulille, naispappeus olisi pitänyt hyväksyä, Tähän ei Anssi Simojoen omatunto Raamatun äärellä taipunut edes painostuksen alla. Simojoki jatkaa otteessaan Tuomiokapitulille: ”Olen saarnannut Jumalan sanaa, vastaanottanut rippiä ja jakanut pyhiä sakramentteja luterilaisille kristityille kuten olen tehnyt vuosikymmenet. Nyt Tuomiokapitulilla on kuitenkin otsaa kertoa minulle, että olen näin toimimalla rikkonut pappisvalani ja osoittanut olevani on sopimaton pappisvirkaan.”
”Tänään” taivutellaan piispoja ja papistoa samalla tavalla, kuten Simojoki -80 ja -82 Ilkossa aavisteli. Potkut tuli Jumalan sanaan sitoutuneelle pastorille.
Anssi Simojoki oli syntinen ihminen, kuten me kaikki muut. Hän ei saarnamiehenä koskaan kertonut olevansa mitään muuta. Tuon tämän esille, en Anssi Simojoen, vaan kontekstin vuoksi. Voisin kuvitella, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on muitakin, jotka ihmettelevät tämän päivän Tuomiokapitulien ja piispojen päätöksiä? Minä ihmettelen. Minun ihmetykselläni ei arvoa pennin vertaa, sen tiedän. Minä vain ihmettelen, muut tietävät?
MN! Jokainen asia, joka tarvitsee toista tulkintaa mikä on ollut esi-isillämme vie asiaa eri suuntaan ja ne ovat useasti kytköksissä toisiinsa. En nyt ota lainkaan kantaa onko suunta hyvä vai huono.
Voisi olla hyvä miettiä hiukan miten asiat eduskunnassa menevät. Tehdään aloite jostain hyvin arkisesta asiasta ja vakuutetaan tämä on ainoa asia jota toivomme. Kun on hetken eletty, tulee seuraava asia joka on se viimeinen toive. Ja vastustajat toteavat, että tämä on niin pieni asia, että kyllä me sen voimme hyväksyä. Kunnes taas tulee uusi ihan pieni, mutta oleellinen juttu.
MN! En haasta riitaa, vaan haluan tarkastella asiaa totuuden valossa. Kun kirkossa tuli esille parien siunaaminen tai rukoileminen, tuli ilmoituksia, että näitähän on tehty jo kauan. Ennenkö oli mitään käsittelyä yhteisesti ollut asioita oli jo tehty eikä paluuta entiseen ollut. Kai ensimmäiset vihkijät saivat jonkin huomautuksen, mutta jos voi vapaasti rikkoa yhteisä käsitystä ilman seuraamuksia, niin miksi pohtia enää koko asiaa. Antaa berliinin muurin kaatua! Mutta annetaan samalla kaikille takaisin samat oikeudet, jos vielä yleensä on mielekästä vihkiä pappeja?
> Tämä on kirkon ja uskovien välillä ratkaistava kysymys.
MN: ”Kyllä. Nimenomaan siitä olin Riston kanssa keskustelemassa, että nyt alkaa näyttää siltä, että tietyt kirkon toimijat (esim Helsingin hiippakunta) ovat ratkaisemassa tätä muulla tavalla kuin kirkolliskokouksen kautta.”
-Tarkoitan sitä että minusta tämä pitäisi jättää kirkon ja uskovien kesken ratkaistavaksi. En ymmärrä asiaan puuttumista täysin ulkopuolelta, etenkään loppumattomalla energialla…
> Sillä ei ole merkitystä kumpaa puolta on enemmän.
MN: ”Tottakai sillä on merkitystä. Helsingin hiippakunnan irtiotto asiassa on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten käy kun päättäjät epäonnistuvat huomioimaan ratkaisussaan huomattavan suuren joukon näkemyksen asiassa.”
-Sillä ei ole merkitystä, jos tarkastellaan asiaa avioliiton olemuksen ja merkityksen kautta.
> Mutta miksi oikeastaan pitäisi tehdä “kompromisseja”, jos kyse on opista?
MN: ”Siksi, että kirkon opista päätetään äänestämällä kirkolliskokouksessa. Jos näkemykset kirkon opista ovat jakautuneet kahteen leiriin, viisas johtaja pyrkisi löytämään kompromissin, jonka kanssa kaikki pystyvät elämään. Tätä kai usein kutsutaan kompromissiksi, joka harmittaa kaikkia yhtä paljon.”
-Miksi tämä asia kiinnostaa sinua niin paljon? Kun et ole uskova?
Olen Mikko Niemisen kanssa samaa mieltä siitä, että kirkko (piispat, kirkkohallitus ja kirkolliskokous) olisivat voineet reagoida huomattavasti aikaisemmin siihen, että eduskunta tulee avaamaan avioliiton myös samaa sukupuolta oleville. Erimieltä taidetaan olla siitä, miten kirkon olisi pitänyt reagoida, palauttaa kirkkolakiin siinä vuoteen 1993 asti ollut maininta vihittävien sukupuolesta vai muuttaa kirkon avioliittokäsitystä. Omasta mielestäni piispojen, Helsingin piispa mukaan luettuna, olisi ollut selkeintä todeta kirkon odottavan korkeimman hallinto-oikeuden kantaa siihen, voidaanko kirkon avioliitto-opin vastaisesti toimivaa pappia rangaista. Siihen asti kurinpitotoimet muita pappeja kohtaan voisivat odottaa.
Ilman muuta pitää odottaa päätöstä.
Nythän Arkkipiispa Luoma totesi kirkon olevan myös poliittinen toimija. Ennen ei Istuimelta tämmöstä ole kuultu.
Pöydän pyyhkimisellä uutta pölyttymistä varten muut ehdotukset vaihtoehtoisilla olisivat silmien pesentää.
Kristinuskossa uskotaan muinaisiin ihmisiin, mikä mahdollistaa syrjinnän ”perustellusti”. Raamattu, Jeesus, kirkko, Luther, kaste, ehtoollinen, tunnustuskirjat, kirkkolaki ja -järjestys jne. Ihminen. Jumala on ihan virkaheitto tässä yhtälössä, koska emme pysty uskottavasti hänestä sanomaan mitään.
Miksiköhän keskustelussa on kokonaan jätetty sivuun sana ”synti” ? Synnistä Raamatussa puhutaan paljon, mutta avioliitoa ei mainita. Kristillisen elämän perustukset voidaan löytää selkeistä Raamatun teksteistä. Nyt keskustelua käydään näiden selkeiden ohjeiden erilaisissa tulkinnoissa. Jolloin mitään selkeitä perusteluja kumpikaan osapuoli ei kykene esittämään.
Kirjoittaja
Risto Tuori
Olen toiminut seurakunnan luottamustehtävissä 1980-luvulta lähtien mm. kirkkovaltuutettuna ja kirkkovaltuuston puheenjohtajana, kirkolliskokouksen maallikkoedustajana ja tällä hetkellä vielä Sastamalan seurakunnassa vaalilautakunnan puheenjohtajana. Koulutukseltani olen oikeustieteen lisensiaatti ja toimin asianajajana Pirkanmaalla.
Kiitoksia blogista Risto
Käsittääkseni Hautalan ym. keväällä 2017 jättämä aloite Kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta hylättiin vasta kevään 2018 kirkolliskokouksessa.
Ilmoita asiaton kommentti