Antamisen armolahja

Tulimme kirkosta. Messu oli hyvä. Ilo täytti mielemme.
Kirkon portaiden vieressä kauniit kukat loistivat. Otin kuvan kirkon oven vieressä olevista kukista yhdessä elämäni ihanimman kukan kera.

Ihminen huolehtii omasta ruumiistaan. Ruumiin eri jäsenet toimivat yhdessä. Eri jäsenillä on erilaisia tehtäviä. Kukin jäsen huolehtii omista tehtävistään koko ruumiin hyväksi.

Yhteinen yritys rakentuu jokaisen osallistumiseen omine lahjoineen. Kaikki yhdessä vaikuttaa yhteiseksi parhaaksi.

Näin myös Jumalan kansan keskuudessa. Pyhä kirkko on yksi, koska meillä kaikilla on yhteinen usko yhteen ja samaan Jumalaan. Tämä yhteys kuitenkin toteutuu kussakin ympäristössä omien tehtäviensä mukaan. Näin evankeliumi menee eteenpäin. Kaikki yhdessä vaikuttaa yhteiseksi parhaaksi.

Armolahjat ovat moninaiset. Yhdenlaista lahjaa tarvitaan yhdessä tilanteessa. Toisenlainen yritys onnistuu toisessa paremmin. Kukin näistä kuitenkin tavoittelee yhteisen kokonaisuuden kokoamiseen, yhden kirkon, Kristuksen omien joukon, yhteistä päämäärää korostaen. Jumalan evankeliumin eteenpäin menoa, kukin omalla paikallaan, kukin omilla lahjoillaan, kukin omien voimiensa ja taitojensa mukaan. Kaikki yhdessä vaikuttaa yhteiseksi parhaaksi.

Toinen toisestaan huolehtiminen näkyy myös Paavalin kirjeissä. Koko maailman kristikunta pitää yhtä, ei yli voimiensa puurtaen, vaan kukin omien varojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Epistolamme on osa apostolin rohkaisua yli vuoden suunniteltua keräystä varten. Nykyisen Kreikan alueen seurakunnat järjestivät Pyhällä maalla olevia köyhiä varten avustusta, kun puute oli siellä yllättänyt Kristuksen seuraajia. Paavali vetosi ihmisten haluun osallistua puutteessa olevien auttamiseen. Näin jokainen sai omalla paikallaan ja omilla voimillaan olla rakentamassa yhteyttä yli rajojen. Kaikki yhdessä vaikuttaa yhteiseksi parhaaksi.

Huomaamme että auttamisen armolahjalla on käyttöä yhä meidänkin aikanamme. Meitäkin kutsutaan toinen toistamme auttamaan, kukin omien mahdollisuuksien mukaan, ei yli voimien, vaan kukin omalla paikallaan ja omine mahdollisuuksineen.

SUNNUNTAI 2.8.2026

10. sunnuntai helluntaista

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

Toinen lukukappale eli epistola: 2. Kor. 8:9–15 

Toisesta kirjeestä korinttilaisille, luvusta 8

Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon:

hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne,

jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

Annan vain neuvon tässä asiassa.

Siitä on hyötyä teille,

jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä

ja myös olitte siihen halukkaita.

Saattakaa työnne nyt loppuun!

Halusitte sitä innokkaasti,

viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan!

Jos antajalla on hyvää tahtoa,

hänen lahjaansa pidetään arvossa

sen mukaan, mitä hänellä on,

eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole.

Tarkoitus ei toki ole,

että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle.

Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta.

Nyt on teillä yllin kyllin

ja voitte lievittää heidän puutettaan,

sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään

lievittää teidän puutettanne,

ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus.

Onhan kirjoitettu:
    – Sillä, joka oli koonnut paljon,
    ei ollut liikaa,
    eikä siltä, joka oli koonnut vähän,
    puuttunut mitään.

8 KOMMENTIT

  1. Toisen Korinttolaiskirjeen lukua kahdeksan voi lukea esimerkiksi Pipliaseuran sivulta
    Panen näkyviin suomennokset 2020 ja 1992 sekä ruotsinnoksen 2000.

    https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,KR92,B2000/2CO.8

    Sivustolla on Raamattu luettavissa monina eri käännöksinä ja useilla kielillä. Ne on kutenkin luokiteltu kolmeen ryhmään:
    – joitakin voi lukea suoraan kuka tahansa
    – joitakin voi lukea sellainen, joka on kirjautunut sisälle
    – osa aineistosta on maksumuurin takana.

  2. Me olemme muutoin jo useaan otteeseen osoittaneet, että parannuksen on tuotettava hyviä hedelmiä. Käskyt taas opettavat, mitkä ovat hyviä hedelmiä; niitä ovat avuksihuutaminen, kiitos, evankeliumin tunnustaminen, evankeliumin opettaminen, vanhempien ja esivallan totteleminen, kutsumuksessa osoitettava uskollisuus, tappamisesta pidättyminen, pitkävihaisuudesta pidättyminen, ja toisaalta sovinnollisuus, mahdollisuuksiemme mukaan puutteenalaisille antaminen, haureudesta ja avion rikkomisesta pidättyminen ja sen sijaan lihan hillitseminen ja sen aisoissa pitäminen ja kurittaminen,… ja edelleen totuuden puhuminen.

    Tunnustuskirjat, s. 167, SLEY, 1948.

  3. Sunnuntain aiheena on ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Siitä muutama ajatus: Nykyisin kuulee paljon sellaista puhetta myös jumalanpalveluksen saarnoissa, joita lähinnä voisi kutsua puheeksi tai tarinaksi. että ihmisen ei tarvitse muuttua miksikään. Hänen pitäisi saada olla ja elää ”synneissä”, vaikka olisikin ”Jeesuksen seuraaja”. Ahaa! Vai miten ois´?
    Jos menemme Suomen kirkon historiassa vähän taaksepäin ja tulemme 1700-1800 luvuille, meillä elettiin esimerkiksi ns. ”puukkojunkkarien aikaa”. Varsinkin Pohjanmaalla laulettiin laulua: ”Tapa sinä vallesmanni, niin minä nain sen lesken”. Meillä oli myös raskaasti köytetty vanki, jonka luona ei uskaltanut kukaan käydä paitsi Matilda Wrede. Puukkojunkkarien maailmassa käytiin tarkoituksella häiritsemässä ihmisten häitä ja kotijuhlia. – Taustalla oli puhdasoppinen kirkko, joka rankaisi julkisynneistä jalkapuulla ja muilla häpeärangaistuksella. Kirkkoon pakotettu väki nukkui saarnojen aikana, joissa opetettiin rokotusta ja perunanviljelyä. Olipa pappiloissa pitsinnäpläyskursseja ja tansseja ulkomaiseen malliin. Talot ränsistyivät ja vilja käytettiin juomien valmistukseen. Ryyppyjuhlat ja monenlainen ”riettaus” kukoistivat. Konventikkeliplakaatti esti maallikkojen raamatunselitykset ja herätyssaarnat. Ihmiset saivat olla ”Oma itsensä”.
    1700-luvulla tulivat sodassa käyneet karoliinipietistit takaisin uudistuneina. Kymenlaakson kartanoissa alettiin pitää köyhän kansan seuroja. Länsirannalla oli yltiöpietistejä, jotka vaativat muutosta. Rukoilevaiset ja heränneet tahtoivat levittää kirjallisuutta ,ja opettaa kansaa lukemaan ja ymmärtämään Raamattua ja elämään uudenlaista elämää. Tuloksiin päästiin 1800-luvun suurten herätysten aikana. Pohjanmaan isännät alkoivat uudistaa ei vain itseään ja perhettään vaan myöskin rakentaa taloja ja korjata vanhoja rakennuksia. Viljasta tehtiin leipää, jota jaettiin kaikille kyläläisille. Rajat säätyjen välillä poistettiin vähitellen. Maallikot saivat kodeissaan pitää seuroja eri puolella Suomea. Lapissa kaadettiin viinat maahan. Kerrotaan, että eräässä tunnetussa seurakunnassa ei ollut enää kuin kaksi juoppoa: kanttori, joka meni aina saarnan ajaksi ulos-, ja vallesmanni, jolla ei enää ollut tarpeeksi töitä.
    Augsburgin tunnustuskirjan kohta parannuksesta päättyy: ”….jota tulee seurata elämän parannus eli synnin jättäminen”. Parannuksen armon saaneet ihmiset alkoivat harrastaa toisten ihmisten auttamista ja käytännöllistä kilvoittelua kohti Kristuksen esikuvaa. Siionin laulaja typistää asian: ”Mä synniss´ ennen iloitsin, vapaasti orjanaan siks´ kunnes kiintyi katseeni Jumalan Karitsaan. Oi puhdas pyhä Karitsa Sun kuolemallasi ja nousemukses´ voimalla Sä turvaat minua. /. Mä pelastuin ja puhdistuin ja ja Hengen miekan sain. Oi Jeesus elää tahdon siis Sun kunniakses vain.” – Kyllä, 89 vuoden kilvoittelun jälkeen saan yhä uudistua Jumalan armon avulla.

    • Valma

      Kiitos erittäin hyvästä kommentistasi.
      Tuot esille erittäin hyvän katsauksen suomalasesta hengenelämästä.
      Kiitos sinulle!

      Tuleepa mieleeni eräs körttien aikoinaan käyttämä ilmaus elämän uudistumisesta evankeliumin saatua herättää ihmisen parannusta tekemään:
      Hevonen ensimmäisenä huomaa isännän heränneen Jumalan puoleen kääntymään.
      Aikaisemman kiroilun ja tiuskimisen sijaan oli herännyt hyvä huolenpito käyttöönsä uskotun eläimen hoidossa.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25