105-92 eli All You Need Is Law!

äänestystulos

Ehkä on hyvä, että kävi heti näin: Ensiksi onnettomalla termillä sukupuolineutraali avioliitto ja sittemmin virtaviivaisempana hämäyksenä tasa-arvoisena avioliittona markkinoitu kansalaisaloite meni eduskunnan äänestyksessä tänään (28.11.14) läpi. Parempi, että kenenkään ei nyt tarvitse jäädä roikkumaan löysään hirteen odottelemaan seuraavaa läpimenoyritystä. Sillä aloitteen puolustajat eivät varmasti olisi jättäneet leikkiä kesken ennen kuin heidän tahtonsa on tapahtunut. Vastustajille tuskin revanssin mahdollisuutta tarjotaan.

Koko pappisvirassaoloni ajan (35 vuotta) olen muistuttanut vihkimilleni pareille, että kristillinen kirkko tunnustaa ja opettaa pyhään Raamattuun perustuen, että avioliitto on Jumalan säätämä elämäntapa miehen ja naisen välillä. Yhteys toiseen ihmiseen ja yhteys Jumalaan on ihanteellinen elämän perustila. Myös yhteiskunnan pysyvyys ja onni rakentuvat pitkälti juuri avioliiton varaan. Kannattaa muistaa, että teidän keskinäisen liittonne myötä monista tänään täällä kirkon etupenkeissä istuvista ihmisistä tulee sukulaisia keskenään.

Aluksi tuo muistutus Jumalan säätämästä miehen ja naisen välisestä suhteesta oli tarkoitettu rohkaisemaan vihittäviä. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä kuin se olisi kannanotto sukupuolensa neutralisoijia vastaan. En sitä kyllä sellaiseksi ole tarkoittanut…

No, lukijat, antaa tulla vaan: Kuka synnittömistä tahtoo heittää ensimmäisen kiven? En voi mitään sille, että tunnen itseni nyt ihan munattomaksi, suorastaan sukupuolineutraaliksi, henkisesti sterilisoiduksi. Tai ainakin ääliöksi. Miten ihmeessä vuosikymmenten työ ikään kuin mitätöityy vain sen perusteella, että "ajat muuttuvat?" Minä olen koko ajan ollut siinä uskossa, että Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna.

Facebookissa olen saanut viime päivien ajan paljon törkyä niskaani pysyessäni kirkon nykyisessä avioliittonäkemyksessä. Jopa lähimmät ystäväni, jotka ovat osoittautuneet tässä asiassa toisinajattelijoiksi, ovat piesseet minua kuin vierasta sikaa, hyppineet silmilleni ja erittäin aggressiivisella tavalla muistuttaneet minua, miten tärkeä asia rakkaus on. Sic! Käsittely on ollut varsin kovakouraista. Siinä ei ole painanut mitään, että olen jumaluusoppinut, evl. kirkon työntekijä ja antanut sanani (lue: vannonut valan), että en esim. salaa tai julkisesti edistä mitään sellaisia näkemyksiä, jotka sotivat kirkon oppeja vastaan. Nuoret papit antavat nykyään vain lupauksen, jossa on jäljellä vain häivähdys siitä, mihin me aikoinamme sitouduimme. Saatte ihan vapaasti nauraa, mutta minä tahdon silti olla uskollinen Jumalalle ja kirkolle.

Kansa on tänään huutoäänestänyt. Tulee mieleen muuan toinen huutokuoro, jossa palkattujen huutajien suulla vaadittiin Barabbas vapaaksi ja Jeesus ristiinnaulittavaksi.

Maallisesta vallankäytöstä, avioliitosta ja seksistä (Salomen eroottinen tanssi) oli kysymys myös silloin, kun hallitsijan kyseenalaisiin naimajärjestelyihin puuttunut Johannes Kastaja mestattiin. Toivottavasti meillä Suomessa ei koskaan päädytä siihen, että Kauhavan ruman vallesmannin tappamalla voisi naida hänen komian leskensä.

Nyt meillä on Suomessa kaksi erilaista avioliittokäsitystä: vanha kirkollinen ja uusi valtiollinen. Elävätkö nämä jatkossa sulassa sovussa vai alkaako valtiollinen painostaa kirkollista lain voimalla? Rakkauden laki ei löydy lakikirjasta vaan Raamatusta.  Rakkaus on toki Jumalan varsinaista työtä, mutta kiivaskin hän osaa olla, edelleenkin.

Alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, mutta 2010-luvulla sillä ei enää ollut niin väliä. Ennen vedenpaisumustakin ihmiset söivät, joivat ja naivat…

 

 

Jaan useimpien piispojen huolen:

https://www.kotimaa.fi/artikkeli/piispat-huolissaan-jakautumisesta/

36 kommenttia

  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Mietin, mitä Jeesus nyt sanoisi, missä joukoissa hän olisi seisonut eilen Helsingissä?.

    Mielestäni saman ” maailman kirkot” sanan sateenvarjon alle mahtuu myös erimielisiä ajatuksia, eivät ne tee sateenvarjoa vuotavaksi vaan raidalliseksi ja keskustelevaksi.

    Iloitsen siitä, että joku ”erilainen” peräkamarin poika voi nyt tuntea itsensä samanarvoiseksi muiden kanssa, ja että hän voi solmia virallisen liiton, eli etsiä itselleen kumppanin, jonka kanssa jakaa elämänsä, sen ilot ja murheet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    ”Saatte ihan vapaasti nauraa, mutta minä tahdon silti olla uskollinen Jumalalle ja kirkolle.” Hannu

    Ainakaan minä en naura sinulle. Minä kunnioitan ihmisiä, jotka pysyvät siinä, mihin ovat sitoutuneet (jopa valan lausumalla). Minun kunnioitustani eivät saa he, jotka pyörivät tuuliviirin lailla mielistellen valtavirtaa joko oman tai yhteisön nimissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Mietin sitä, kuinka rakentavaa on nimitellä eri mieltä olevia tuuliviireiksi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Tuuliviiri kuvaa hyvin sitä, että tänään ollaan tätä mieltä ja luvataan tuota ja jatkossa unohdetaan lupaukset ja mennään virran mukana. Tuuliviiri kääntyy aina tuulen mukana, kun taas sitoumuksissaan pysyvä ei heilu, vaikka myrsky olisi kovakin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      OK, jos se on sopiva ilmaus niin toki sitä sitten pitää käyttää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      En minäkään Kiurulle lähde naureskelemaan. Mutta Kaikusalon lausunnossa on mielenkiintoisia argumentatiivisia ongelmia. Sen tasoisia että on hieman vaikeaa nähdä sitä minään muuna kuin jonkinlaisena asennevamman performanssina joka kertoo lähinnä sanojastaan. Eikä kovin paljoa hyvää.

      Keskeisimmät virheet (a) Ajatus siitä että on yksi puoli jolla ollaan sitoutuneita ja toinen joka muuttaa mielipidettään. Esimerkiksi minä olen kyllä elämäni aikana vaihtanut mielipidettä Jumalasta ja poliittisista puolueista. Mutta en homoseksuaalisuudesta. Jostain syystä se että olen Keskustalainen on jotain johon ei reagoida ”tuuliviiri-smluuliviiri” -asenteella. Mutta homokantaan kyllä. Vaikka tosiasiassa Keskustalaisuuteni on mielipiteenvaihtamista. (b) Ajatus siitä että mielipiteen vaihtaminen on pelkkää muotivirtailua ja mielensä muuttamattomuus on hyve. Tosiasiassa älykkäät ja kriittisesti ja analyyttisesti ajattelevat voivat muuttaa mielipidettään. Itse en arvosta ketään dogmaattistadogmaattista. Sellaista joka ei kykene antamaan ”falsifiointikriteeriä” mielipiteelleen ei oikeasti argumentoi, vaan vetoaa.

      Mutta on hyvä jos on periaatteita jossa pysyy. Olisi hyvä muistaa tämä silloinkin kun tämä periaate on väärä. Minä kykenen tähän, Kaikusalolle, tuolle kovasti humaanille kristitylle, se voi sitten olla montaa piirua vaikeampaa. Mutta mitä tahansa sitä tietysti voi tehdä jos ei tarvitse esimerkiksi välittää käyttämänsä argumentoinnin loogisesta rakenteesta ja pätevyydestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    ”Jopa lähimmät ystäväni, jotka ovat osoittautuneet tässä asiassa toisinajattelijoiksi, ovat piesseet minua kuin vierasta sikaa, hyppineet silmilleni ja erittäin aggressiivisella tavalla muistuttaneet minua, miten tärkeä asia rakkaus on.” toteaa Hannu.

    Toimivatko nämä ystävät omasta mielestään rakkaudellisesti? Minun mielestäni eivät.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Niemi sanoo:

      Joo, tuossa kristillisessä ”rakkaudessa” olisi puolin ja toisin hyvin paljon kehitettävää. Se hyvin harvoin ilmenee niin kuin Jeesus sitä perimmiltään tarkoitti !

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kiuru: ”“Jopa lähimmät ystäväni, jotka ovat osoittautuneet tässä asiassa toisinajattelijoiksi, ovat piesseet minua kuin vierasta sikaa, hyppineet silmilleni ja erittäin aggressiivisella tavalla… ”

      On sinulla perin kummallisia ystäviä. Jos lähimmät ystäväsi ovat kuvaamasi kaltaisia, en uskalla kuvitellakaan millaisia ovat vihamiehesi.

      Sääliksi käy.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Wallentin: En kaipaa sinun sääliäsi enkä kenenkään muunkaan, sillä toista säälivä ihminen asettuu säälittävän yläpuolelle. Vain Jumala saa sääliä Hannua. Nimeni pohjana oleva heprean sana hannon tarkoittaa: Jumala on armollinen.

      Tässä oli kyse FB-kavereista, ei sukulaisista tai tavallisista live-ystävistä. Ja muutenkin asioista, jotka eivät pätkääkään kuulu sinulle.

      Aikani kestin nillitystäsi, nyt en enää. Kiitti, mulle riitti.

      En enää välitä lukea oman bloginani alta myrkyllisiä heittojasi, jotka vain sotkevat keskustelua, eivät rakenna. Joten vanhan laulun sanoin toivotan onnea ja menestystä: ”Painu pois, Jack, sä tänne et tulla saa, et saa, et saa, et saa…”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Vasemmiston 70-luvulla harjoittaman ns. ”pöksylähetyksen” kirkon organisaatioissa toimivien opetuslasten luulisi ainakin olevan hyvillään jokaisesta kirkosta ”pois-lähetetystä.” Tälle ja koko kirkon sanomalle on tunnusomaista Rakkauden(agape) merkityksen aliarviointi ja seksin yliarvostus yhteiskunnan sosiaalisen hyvinvoinnin luojana. Ehkä asia olisi toisin, jos avioliitto olisi myös evl.kirkossa elinikäinen sakramentti, joka koskisi jokaista avioliiton solmivaa paria sukupuoleen katsomatta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomo Hämäläinen sanoo:

    Niin ”ei ole tarkoitettu” on hyvin usein sanottu asia. Yllättävän harvoin se juuri mitään painaa. Intentiot eivät ole se jolla sosiaaliset asiat toimivat eri ideologioiden välillä. Seurausetiikka on usein relevantimpi.

    En kuitenkaan lähde heittämään kiviä. Minua on heitetty riittävän usealla, joten koen lähinnä sympatiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salo Irmeli sanoo:

    Irmeliä ei naurata.

    Ihmisten typeryys ei naurata.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Minustakin on kovin typerää alkaa agressiivisesti moittimaan kirkon pappia, joka noudattaa valaansa uskollisesti. Ei sellainen naurata.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Hautanen sanoo:

    ”Tulee mieleen muuan toinen huutokuoro, jossa palkattujen huutajien suulla vaadittiin Barabbas vapaaksi ja Jeesus ristiinnaulittavaksi.”

    No ei olisi Ruttopuiston rovastillakaan virkaa ilman noita palkattuja huutajia ja ristiinnaulitsemista. Lisää huutoa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121