Tulevaisuus on tehtävä. Tämä osuva väite oli Esko Ahon aikoinaan kirjoittaman kirjan nimi.
Tulevaisuus on tehtävä myös kirkossa. Vuosikymmeniä samankaltaisena jatkunut instituution asema on voimakkaassa muutoksessa. Kirkon merkitys ihmisten elämässä on heikentynyt.
Turussa viime viikolla koolla ollut kirkolliskokous suuntasi tulevaisuuteen. Tosin vain osin, sillä kirkolliskokousedustajat käyttivät huomattavan paljon aikaa pitämällä puheenvuoroja, jotka on täysistunnoissa jo moneen kertaan kuultu.
Kirkolliskokous lähetti Kirkkohallitukselle tulevaisuudesta 17 kohdan tehtävälistan. Tämä lista perustuu tulevaisuuskomitean sekä kirkolliskokouksen ja sen tulevaisuusvaliokunnan työskentelyyn.
Toteutuessaan tehtävälistan asiat muuttavat monia asioita kirkossa parempaan suuntaan. Lista sisältää kuitenkin myös epämääräisiä tehtäviä. Esimerkiksi listan ensimmäinen toimeksianto on ”kehittää seurakuntien henkilöstön rekrytointia, koulutusta ja osaamista niin, että se antaa nykyistä enemmän valmiuksia monialaiseen työhön, seurakuntalaisten kohtaamiseen, vapaaehtoistyön rekrytointiin ja johtamiseen sekä viestintään.”
Yhteen kohtaan on nyt listattu liian monta asiaa. Runsaudesta voi seurata, ettei mikään niistä toteudu. Kysymyksiä herättää myös tehtävä, jossa Kirkkohallituksen tulee kehittää johtamista kirkossa niin, että ”johtajat ottavat huomioon johtajuuden hengellisen luonteen”. Totisesti on oireellista, jos tätä pitää selvittää kirkon johtotehtävissä oleville henkilölle.
Tehtävälista paljastaa kaksi kirkon tulevaisuutta uhkaavaa asiaa. Ensinnäkin lista on huomattavan työntekijäkeskeinen. Vapaaehtoisiin tai seurakuntalaisiin viitataan suoraan vain kahdessa kohdassa. On pelottava ajatus, jos kirkon päättäjät katsovat tulevaisuuden rakentuvan ensisijaisesti työntekijöitä ja hallintoa koskeviin muutoksiin.
Toinen perusongelma on sisäänpäin katsominen. Yksikään Kirkkohallitukselle annetuista tehtävistä ei viittaa siihen, että kirkko on osa laajempaa, Suomen rajat ylittävää yhteisöä.
Tämän työlistan jälkeen kirkon tulevaisuudessa on vielä paljon tehtävää.
Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja.
Kuva: Jani Laukkanen. Jari Sarasvuo saarnasi Kallion kirkossa marraskuussa 2013.
Lue myös:
Pääkirjoitus: Sanomaltaan vahvan kirkon ei pidä hakea huomiota ilman sisältöä
Pääkirjoitus: Sateenkaariparien vihkiminen puhututtaa – miksei se, että yhä harvempi avioituu?
Pääkirjoitus: Pääsiäisen avoin hauta kertoo toivosta kaiken sodan ja terrorin keskellä
Pääkirjoitus: Jerusalem on maailman hengellinen keskipiste – joka kristityn pitäisi tuntea sitä
Pääkirjoitus: Suurituloisimmat palkansaajat elävät täysin eri todellisuudessa kuin muut kansalaiset
Pääkirjoitus: Jumalanpalvelus ei ole oikea paikka kritisoida Maahanmuuttovirastoa