(Päivitetty 3.2. klo 15.41) Oslon yliopiston apulaisprofessori Ann Hege Grung luki Suomen uskontoja ja katsomuksia käsittelevän kirjan, ja kolme käsitettä pistivät siinä silmään. Hän puhui aiheesta eilen torstaina Monien uskontojen ja katsomusten Suomi -kirjan julkistamisseminaarissa Helsingissä.
Kolme norjalaistutkijaa hämmentänyttä käsitettä ovat kansallisprotestanttisuus, kenttäsynagoga ja Karhun kansa. Käsitteet kertovat Grungin mielestä suomalaisen uskonnollisen tilanteen erityislaadusta.
Kansallisprotestanttisuus oli aina toiseen maailmansotaan asti Suomen luterilaisen kirkon suhtautumistapa toisiin kirkkokuntiin. Sotien jälkeen Suomi avautui myös ekumeenisesti. Kansallisprotestanttisuus selitti Grungen mukaan myös kirkon likeistä roolia suomalaisen kansallisen tietoisuuden heräämisessä aina kirjakielen syntymisestä lähtien.
Kirjassa puhutaan lisäksi kristillis-nationalistisesta liikkeestä, joka 1800-luvun loppupuoliskolla vastusti rationalismia, liberaalisuutta ja maallistumista.
Kenttäsynagogaa käyttivät asemasotavaiheessa 1942–1944 Suomen armeijassa taistelleet Suomen juutalaiset. Kyse lienee ainutlaatuisesta uskonnollisesta ilmiöstä, sillä Suomessa rintamalla olleet saksalaiset olivat tietoisia telttaan tehdystä synagogasta, mutta eivät puuttuneet asiaan.
Kolmas norjalaistutkijaa hämmästyttänyt uskonnonvapaudesta kertova asia oli Karhun kansa. Pieni uuspakanallinen, suomenuskoinen rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, jolla on jopa vihkioikeus.
– Karhun kansan olemassaoloa ja asemaa voi pitää erinomaisena esimerkkinä uskonnonvapaudesta, Ann Hege Grung sanoi.
Juttua tarkistettu kansallisprotestanttisuuden osalta 3.2. klo 15.41.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Suomi on jo pitkään ollut uskontojen suhteen moniarvoinen yhteiskunta