Kirkkohallituksen täysistunto päätti tammikuun lopussa pitämässään kokouksessa vastoin alkuperäistä esitystä, ettei piispa emerita Irja Askolan nimeä mainita Kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinnon nimessä. Asiasta voit lukea lisää uutisesta täältä.
Pöytäkirjan mukaan palkinnon nimeämistä Kirkon Irja Askola -tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinnoksi kannattivat täysistunnon jäsenistä Jukka Pakarinen, Tarja Kantola, Elina Kemppainen, Mari Leppänen ja Åsa A. Westerlund.
Voittanutta ehdotusta eli sitä, että palkinnossa ei mainita Irja Askolan nimeä, äänestivät Pekka Heikkilä, Pirjo Sariola, Heikki Sorvari, Kalle Mäki, Vuokko Vänskä, Monica Heikel-Nyberg ja Matti Ketonen.
Kotimaa kysyi nimen pois jättämistä äänestäneiltä perusteita päätökseensä. Vain neljä heistä perusteli ratkaisuaan.
Edustaja Pirjo Sariola jätti vastaamatta kysymykseen ilman perusteluja.
Edustajat Heikki Sorvari ja Kalle Mäki eivät myöskään vastanneet. He vetosivat siihen, että koska asia oli esityslistalla salainen, heidän tulkintansa mukaan myös päätökseen liittyvä keskustelu oli salainen.
Kirkkoneuvos Petri Määttä toimi asian esittelijänä. Miksi esitys ylipäätään oli salainen?
– Salaamisen tarkoituksena oli, että palkinnon nimenvaihdos ja sääntömuutokset olisi julkistettu vasta tammikuun 30. päivä, joka on Irjan nimipäivä. Viestintäsuunnitelmamme mukaan tuolloin olisi kerrottu palkinnon ulottumisesta myös yhdenvertaisuuteen. Tämän kaiken tavoitteena oli lisätä tietoisuutta palkinnosta ja löytää hyviä ehdokkaita palkinnon saajaksi.
– Jälkikäteen Kirkkohallituksen viranhaltijoiden kesken on keskusteltu siitä, oliko tämä julkisuuslain mukaan ylipäätään sellainen asia, joka oli mahdollista käsitellä salaisena. Tämä oli eräänlainen rajatapaus.
Määttä ei halua ottaa kantaa Sorvarin ja Mäen perusteisiin jättää kertomatta ratkaisunsa syyt sillä perusteella, että esitys oli salainen.
– Tämän palkinnon nimen- ja sääntömuutosten piti olla iloinen ja arvostusta osoittava asia, eikä se nyt toteutunut, Määttä sanoo.
Näin Vuokko Vänskä, Monica Heikel-Nyberg, Matti Ketonen ja Pekka Heikkilä perustelevat
Neljä edustajaa seitsemästä vastasi Kotimaan kysymykseen siihen, miksi he äänestivät palkinnon nimenmuutoksen yhteydessä Irja Askolan nimen käyttöä vastaan.
– Kun olemme käsitelleet asiaa, esille on noussut ajatus laajentaa palkinnon aihepiiriä. Siksi esityksen sääntömuutoksessa oli hyvä lisäys yhdenvertaisuudesta, Vuokko Vänskä sanoo.
– Mielestäni palkinto tulee pitää ideologisesti mahdollisimman laajana, siksi en kannattanut henkilön nimen liittämistä palkintoon.
Monica Heikel-Nyberg toteaa, ettei hänen äänestyspäätöksensä ollut Irja Askolaa vastaan eikä jonkun muun puolesta.
– Arvostan Irja-piispaa suuresti ja mielestäni hänen elämäntyönsä Suomen ensimmäisenä naispuolisena piispana on jo itsessään kirkkohistoriassamme tärkeä virstanpylväs.
– Äänestin kuitenkin vastaan ehdotusta piispan nimen liittämisestä palkintoon siksi, että minusta se olisi ollut omiaan rajoittamaan palkintoa sukupuolten tasa-arvoa edistävään työhön, vaikka tarkoituksena on ollut tasa-arvon edistäminen monella tasolla. Asiaan vaikutti myös palkinnoille jo suunniteltu pitkä ja mutkikas nimi.
Heikel-Nybergin mukaan hänen päätökseensä vaikutti ainoastaan käytännöllisyysnäkökulma.
– Olen vilpittömästi pahoillani asian nostattamasta kohusta.
Vastaehdotuksen palkinnon nimestä ilman Irja Askolan nimeä tehneen Matti Ketosen mukaan kysymykseksi nousi sen arviointi, kumpi on itse asialle parempi: palkinnon nimi sellaisenaan vai nimellä brändättynä.
– Keskustelussa ilmeni, että monet pitivät parempana palkinnon nimeä siten, ettei sitä sidota ylipäätään henkilöön, vaan painoarvo nousee itse asiasta, jota pidettiin tärkeänä ja oikeaan osuvana. Itse sääntöjä koskeviin muutoksiin ei kajottu. Käydyn keskustelun myötä joku muukin olisi esityksen tehnyt, Ketonen sanoo.
– Asiaan ei liittynyt mielestäni erityistä intohimoa, josta olisi väännetty. Asia ei myöskään mielessäni mitenkään henkilöitynyt, eikä ollut siitä riippuvainen. En miellä sitä syntyneeksi liberaali-konservatiivi pohjalta, kun itseänikään en tahdo liittää tiukasti kumpaankaan. Sen voinen sanoa, että asia tuli esille vähän yllättäen.
Matti Ketonen toteaa myös, että jos äänestystulos olisi ollut toinen, hän ei olisi sitä murehtinut.
Pekka Heikkilä sanoo, ettei haluaisi nimetä mitään kirkon palkintoa kenenkään nimellä. Hän toivoo, että ansioituneita vaikuttajia voidaan huomioida muulla tavoin.
– Irja Askola on tehnyt monilla tavoin merkittävää työtä, joka ansaitsee kiitoksen. Kun on kyse Kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinnosta, niin sen kohdalla on erityisen tarkasti huolehdittava, että se myös pysyy sellaisena nimeä myöden.
Kirkon tasa-arvopalkinto on jaettu tähän mennessä kaksi kertaa. Seuraavan palkinnon saajia voi ehdottaa Kirkkohallitukselle 31.3. asti.
Oikaisu 2.3.2022 kello 8.35. Täydennetty Pekka Heikkilän perustelut. Jutussa väitettiin aiemmin, että kolme täysistunnon jäsentä perusteli äänestyspäätöstään. Perustelijoita on neljä. Pekka Heikkilä ei ollut voinut vastata Kotimaan kysymykseen äänestyspäätöksestään, koska hän oli saanut sähköpostin kahteen kertaan väärään osoitteeseen.
Lue myös:
Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja: Tasa-arvopalkinnon esittelyn salaamiselle ei ollut perustetta
Pääkirjoitus: Palkinto jäi vaille Irja Askolan nimeä ja kirkko hävisi
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Miksi Irja Askolan nimi jätettiin pois palkinnosta? – Osa Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenistä perustelee, toiset kieltäytyvät kommentoimasta