Kirkkohallituksen täysistunnon esityslistalta salattu kohta Kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinnosta on herättänyt keskustelua kirkon hallinnon salauskäytännöistä laajemminkin.
Kirkkohallituksen täysistunto päätti tammikuun lopussa, että Kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinnon nimessä ei mainita emeritapiispa Irja Askolaa toisin kuin asian esittelijä, kirkkoneuvos Petri Määttä esitti. Kotimaa kysyi esityksen vastaisesti äänestäneiltä täysistunnon edustajilta perusteita äänestyspäätökseensä. Jutun voit lukea täältä.
Osa edustajista ei vastannut kysymykseen vedoten siihen, että asia oli esityslistalla salainen. Asian salaiseksi määritteleminen on herättänyt Kotimaan jutun julkaisun jälkeen runsaasti keskustelua. Julkisuuslain 24 pykälässä luetellaan runsaasti salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja, mutta kyseistä tapausta on niihin vaikea sovittaa. Sosiaalisessa mediassa on ihmetelty kirkkohallituksen perusteita salata asiakirjojaan.
Asian esittelijä, kirkkoneuvos Petri Määttä perusteli päätöstä Kotimaalle jo aiemmin. Hän sanoi, että salaamisen tarkoituksena oli, että palkinnon nimenvaihdos ja sääntömuutokset olisi julkistettu vasta muutama päivä kokouksen jälkeen, Irjan [Askola] nimipäivänä.
– Viestintäsuunnitelmamme mukaan tuolloin olisi kerrottu palkinnon ulottumisesta myös yhdenvertaisuuteen. Tämän kaiken tavoitteena oli lisätä tietoisuutta palkinnosta ja löytää hyviä ehdokkaita palkinnon saajaksi.
Määttä totesi, että Kirkkohallituksessa on jälkikäteen keskusteltu siitä, oliko asia julkisuuslain mukaan sellainen, joka oli mahdollista käsitellä salaisena. Määtän mukaan kyseessä oli ”eräänlainen rajatapaus”.
Nyt Määttä tarkentaa, että esittelyä tehdessään hän rinnasti asian kirkkohallituksen myöntämien palkintojen jakamiseen ja palkittavien valitsemiseen. Tällöin päätös palkittavasta tulee julkiseksi palkinnon myöntämisen yhteydessä.
– Se oli minulta virheellinen rinnastus, esityslistan osalta virhetulkinta. Pöytäkirjaa ei missään vaiheessa ole ollut tarkoitus salata.
Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja: Kirkkohallitus ei salaa asioita kevein perustein
Kirkkohallituksen hallinto-osaston johtaja, kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja kiistää tapauksen jälkeisessä keskustelussa esitetyt epäilyt siitä, että kirkkohallitus salaisi asioita kevein perustein.
– Voimme tehdä sen vain lain niin säätäessä.
Pihlaja sanoo, että kirkkohallitus pyrkii toiminnassaan avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Hän toteaa, että kun arvioidaan asian julkisuutta tai salassapitoa, sovelletaan lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta sekä esimerkiksi henkilörekisterien osalta tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia. Asia on salassa pidettävä, jos edellä mainituissa tai muissa laeissa erikseen niin säädetään. Muuten viranomaisten asiakirjat ovat julkisuuslain mukaan julkisia.
Kirkkohallituksen täysistunnon käsittelyssä on Pihlajan mukaan joskus asioita, jotka ovat salassa pidettäviä tai joihin liittyvä aineisto on salassa pidettävää.
– Joissakin asioissa asia saattaa tulla julkiseksi myöhemmin asian käsittelyn päätyttyä. Julkisuuslain soveltaminen ei aina ole yksiselitteistä. Lain selkeyttämis- ja kehittämistarve onkin jo huomioitu oikeusministeriön viime vuonna alkaneessa hankkeessa.
”Joskus tapahtuu lain väärin tulkintoja tai inhimillisiä erehdyksiä”
Kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkintoon liittyvän esityslistan kohdan salaamiseen ei Pihlajan mukaan ollut perustetta.
– Kirkkohallituksessa päätöksenteko perustuu esittelyyn, ja lähtökohtaisesti esittelijä tekee arvioinnin esittelemänsä asian julkisuudesta. Joskus tapahtuu lain väärin tulkintoja tai inhimillisiä erehdyksiä, kuten tässä asiassa mielestäni kävi.
Pihlaja kertoo, että viimeistään pöytäkirjaa tehtäessä pöytäkirjan laatija arvioi asian julkisuuden uudelleen. Kirkkohallituksen täysistunnon pöytäkirjan laati täysistunnon sihteeri, hallintopäällikkö Asta Virtaniemi.
– Pöytäkirjan valmisteluvaiheessa keskustelimme asiasta hallintopäällikkö Virtaniemen kanssa ja totesimme, ettemme löytäneet laista perustetta, jonka mukaan asia olisi salassa pidettävä.
Entä onko yleisesti perusteltua, että täysistunnon jäsenet kieltäytyvät taustoittamasta omia päätöksiään?
Pihlaja sanoo, että kirkkohallituksen täysistunto on niin sanottu suljettu kokous, jossa käytyjä keskusteluja pidetään luottamuksellisina.
– Sinänsä oikeudellista estettä ei julkisissa asioissa ole kertoa harkintansa mukaan omaa näkemystään sivulliselle. Suljetun kokouksen keskusteluista kertomista pidetään kuitenkin hyvän hallintotavan vastaisena, sillä muuten ei synny sellaista luottamuksen ilmapiiriä, jota työskentelyltä edellytetään, Pihlaja sanoo.
– Salassa pidettävissä asioissa luottamushenkilölläkin on vaitiolovelvollisuus.
Lue myös:
Pääkirjoitus: Palkinto jäi vaille Irja Askolan nimeä ja kirkko hävisi
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.